Putoanko nyt oikeasti köyhyyteen? Muita?

Yhtäläisyydet molempiin 70-luvun energiakriisiin sekä 90-luvun lamaan ovat käsinkosketeltavissa vain työttömyys puuttuu, vielä.

Itse tipahdin taloudellisesti hyvästä asemasta täydelliseen rahattomuuteen jokunen vuosi sitten, kun menetin työpaikkani ja päädyin opiskelemaan uutta alaa. Mies sentään oli töissä, mutta kun oli talolaina maksettavana ja perhe elätettävänä, niin se oli kyllä raskasta aikaa. Henkilökohtainen päiväbudjettini oli silloin alle 10 €. Välillä oli päiviä, että piti miettiä, onko minulla vara syödä koululla sitä alle 3 €:n lounasta. Monta yötä meni miettiessä, että mitä tapahtuu sitten, jos en työllisty opiskelujen jälkeenkään. Jotenkin siitäkin kuitenkin selvittiin.

Ei kannata lamaantua, vaan yrittää miettiä asioita uusista kulmista. En halua saarnata, mutta pienelläkin rahalla voi elää laadukasta elämää. Se, että joutuu tässä hetkessä luopumaan joistakin asioista, joihin on tottunut, ei tarkoita sitä, että ne olisi iäksi menetetty. Itse sain voimaa siitä, että otin tilanteeni haasteena. Silloin opettelin mm. kokkaamaan ja leipomaan hyvin vähällä rahalla, mutta silti terveellisesti. Eikä ruoanlaittoni ole oikeastaan sen jälkeenkään hirveästi muuttunut, vaikka rahatilanne onkin parantunut. 

Jos ei olisi puolisoa, niin tiukkaa olisi. Tili tulee kahden viikon välein n. 800€ ja menee elämiseen. Nyt pärjäillään vielä hyvin, kun koskaan ei olla harrastettua matkustelua tms. Lasten harrastuksiin menee eniten rahaa. Aika vaatimatonta elämää vietämme, vaatteita ostan käytettyinä ja ruokaa haen tarjouksista. Joutuu siis jatkuvasti miettimään ja budjetoimaan rahankäyttöä, mikä tuntuu välillä älyttömältä kahden työssäkäyvän kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Eniten sieppaa se, että raataa töissä, joka ei kuitenkaan rahallisesti paljon kannata.

Sehän se tässä eniten ottaa päähän, käyt töissä päivittäin, teet hulluna töitä, palkkapäivänä ei paljoa näy tilillä tuo raadanta. Vähemmän ei voi töitä tehdä, koska sitten viuhuu piiska selkänahassa... Onneksi ei sentään ihan joka minuuttia tarvitse selittää. Työmoraali on sen verran korkea, että painan, vaikka en jaksa, sattuu eri kohtiin ja ei pysty tekemään. Palkka on surkea, siitä ei pääse mihinkään. Työpaikan vaihto ei ole mahdollista. Olen liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Onko suomessa ollu muuten joskus ruokamellakoita?

1917-1918 ainakin. Voisi kuvitella, ettei nälkävuosinakaan ihan kiltisti nääntymistä odoteltu.

Jos ei ole taloudellisesti paljoa menetettävää, kuten tulevia perintöjä tai maksettuja asuntoja, niin voi ottaa luovat ansaintamenetelmät käyttöön melko lailla ilman riskiä.

Tarkoitan siis erilaisia harmaan alueen "töitä" ja kaupankäyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos teinit suostuvat pitämään käytettyjä vaatteita, siinä ainakin säästää.  Ruokaa voi saada joskus edullisestikin.  Kun ei menetä toivoaan, selviää.  Kaikkea onnea ja menestystä Teille.

Ei niitä teinejä tarvitse pokkuroida. "Jos suostuvat", huoh. Vaihtoehdot: joko kuteet kirpparilta tai olevat ilman kuteita. Ei oo vaikeeta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos teinit suostuvat pitämään käytettyjä vaatteita, siinä ainakin säästää.  Ruokaa voi saada joskus edullisestikin.  Kun ei menetä toivoaan, selviää.  Kaikkea onnea ja menestystä Teille.

Jos teinit suostuu :D

Tää yhteiskunta on aivan pelkkä vitsi

Herätkää ihmiset.

Olen nyt kiitollinen eksälle joka ei halunnut lapsia kanssani ja halusi erota. Nyt sillä on toinen mies joka on persekarvoja myöten veloissa  ja tekivät lapsenkin vielä. Ne elää kurjasti. Minä elän hyvin. On rahaa ja ruokaa ja voin lähtee lomalle ihan minne vaan ilman omantunnontuskia että saako sen jälkeen ruokaa. Olen säästellyt, sain perintöä kun äiti kuoli joten sain paljon rahaa äidiltä. Voin sanoa että olen kyllä onnekas kun minut jätettiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästä tilanteesta keskituloiset lapsiperheet melkeinpä eniten kärsivät. Tukia ei välttämättä saa, on usein asuntolainaa, kalliit sähkölaskut ja lapsiin menee paljon rahaa jo ihan pelkästään ruokaankin. Sinkun tai opiskelijan on helpompi nipistää tai muuttaa halvempaan ja pienempään vuokra-asuntoon.

Opiskelijan on kyllä hankala nipistää enää mistään. Ovat taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa jo valmiiksi. Lapset saavat sentään koulussa ilmaisen aterian mikä vähentää ruokakuluja. Opiskelijoiden tuettu lounas on 3e, onhan se edullinen mutta kun opintotuki on 250e/kk niin silti sitä usein päätyy vaan syömään nuudelipussin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teinit suostuvat pitämään käytettyjä vaatteita, siinä ainakin säästää.  Ruokaa voi saada joskus edullisestikin.  Kun ei menetä toivoaan, selviää.  Kaikkea onnea ja menestystä Teille.

Vai että ihan suostuu. Sulla on elämänhallinta hakusessa kun teinit sanoittelee sulle sen mihin suostuvat.

Toimiiko sinulla hyvin tuo teinien käskyttäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästä tilanteesta keskituloiset lapsiperheet melkeinpä eniten kärsivät. Tukia ei välttämättä saa, on usein asuntolainaa, kalliit sähkölaskut ja lapsiin menee paljon rahaa jo ihan pelkästään ruokaankin. Sinkun tai opiskelijan on helpompi nipistää tai muuttaa halvempaan ja pienempään vuokra-asuntoon.

Opiskelijan on kyllä hankala nipistää enää mistään. Ovat taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa jo valmiiksi. Lapset saavat sentään koulussa ilmaisen aterian mikä vähentää ruokakuluja. Opiskelijoiden tuettu lounas on 3e, onhan se edullinen mutta kun opintotuki on 250e/kk niin silti sitä usein päätyy vaan syömään nuudelipussin kotona.

Uskon, että suurimmalla osalla opiskelijoista vanhemmat tulevat ihan hyvin toimeen. Silloin on silkkaa itsekkyyttä olla avustamatta opiskelevia lapsiaan. Sillä muutamalla kympillä kuukaudessa on opiskelevalle väliä. Sen lisäksi opiskelevalle on turhaa ylpeyttä yrittää pärjätä omillaan. Jos vanhemmilla on tarjota apua, se kannattaa ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästä tilanteesta keskituloiset lapsiperheet melkeinpä eniten kärsivät. Tukia ei välttämättä saa, on usein asuntolainaa, kalliit sähkölaskut ja lapsiin menee paljon rahaa jo ihan pelkästään ruokaankin. Sinkun tai opiskelijan on helpompi nipistää tai muuttaa halvempaan ja pienempään vuokra-asuntoon.

Ei se keskituloinen sinkku noin vain muuta toiseen asuntoon ja se maksaa yksin ne sähkölaskut, ruoat ja muut pakolliset menot eikä se keskituloinen sinkku luultavasti saa mitään tukia. Lapsiperheillä sentään kahden henkilön tulot ja se asuminen maksaa vähemmän per tulonsaaja kuin sillä sinkulla. Lapsiperhe saa myös ainakin ne lapsilisät.

Sinä olet kyllä ihan pihalla lapsiperheiden kuluista. Jos haluat pienentää omia menojasi, hommaa itsellesi kämppis. Sen on ollut ja on edelleen ihan hyvä tapa pienentää omia asumiskuluja.

Vierailija kirjoitti:

Entistä harvempi pärjää yhdellä työllä/palkalla. Suosittelen totuttautumaan suosiolla kuusipäiväiseen työviikkoon. Eihän siitä kauaa ole, kun koulussakin käytiin lauantaisin.

Viisipäiväinen työviikko on historiallinen poikkeus ja ammattiliittojen hapatusta.

Suomalaiset ovat olleet työteliästä kansaa, mutta hyvinvointi on lösäyttänyt meidätkin. Mieluummin valitamme ja vaadimme, yrittäen pitää kiinni "saavutetuista eduista".

Hah hah. Etsipä sellainen työnantaja, joka suostuu maksamaan palkkaa myös siitä lauantaista. Kyllä nämä kuusipäiväisestä työviikosta hölisijät on sitä porukkaa, joka tarkoittaa että sama palkka, mutta 1 päivä lisää duunia työviikkoon. 

90-luvun lama vei meiltä kaiken. Kaiken.

Mieheni oli firman tj. ja hänellä oli henk.koht velkaa yksityishenkilölle.

Henkilö haki velkoja ulosottoon vasta vuosia myöhemmin ja nyt mieheni päästessä eläkkeelle velkojen maksu pyörähti taas käyntiin, vaikkei niitä periaatteessa ole olemassakaan. 

Itse olen työtön, enkä tällä iällä enää saa töitä, siis oikeita töitä oikealla palkalla mistään.

Meille jää nyt yhteensä nettona 1555 euroa kuussa käteen. Mukana on asumistuki. Toimeentulotukea emme ole hakeneet, koska minulla on tilillä pieni summa, jos sattuu jotain, mihin pitää saada äkkiä rahaa, esim. joku sairausjuttu.

Vuokra on 650 €.

Tällä mennään. Kovia on koettu ja sopeutuminen on muodostunut elämänhallinnaksi.

Nyt vain odottelen, että pääsisin itse jonkinlaiselle eläkkeelle2024 ja miehen ulosotto loppuu 2025.

Tällä hetkellä on  vain taisteltava mm. TE:n kanssa, jonka mielestä minun pitäisi aktivoitua ja kuntoutua ja ties mitä alle kahden vuoden jäljellä olevan työvuoden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Talouden toisen auton voi vaihtaa sähköautoon, säästää käyttökuluista.

Itseasiassa talouden toinen auto kannattaisi vaihtaa mopediin. Käyttökulut halvemmat kuin sähköautossa. Jos taas mopolla kaatuu talvella, niin kulut vammoista maksaa KELA ja liikennevakuutus.