Oletko rakkaus- vai kemiaihminen?

Kemia. Tosiasiassa molemmat ovat tärkeitä, mutta kun parisuhteesta puhutaan, juuri tuo fyysinen puoli erottaa sen muista suhteista. Ilman sitä on vain ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus muodostuu kemiasta.

mies54v

Sinun mielipidettäsi ei kysytty, vanha ukko!!

Ap

Nyt rauhoitut. Vanhemmilla ihmisillä juuri on tietoa ja kokemusta mitä todellinen rakkaus on. Te nuoret ette ole koskaan ymmärtäneet todellisesta rakkaudesta tai kemiasta yhtään mitään.

Kuuntele viisaan ja varttuneen miehen neuvoja, niin voit oppia jotakin.

mies54v

Mansplaining! Yritätkö tarkoitushakuisesti häiritä tuolla machoilullasi minun keskusteluani?

Ap

E iole olemassa mitään sinun keskustelua. Vain miehellä on taito rakastaa aidosti, puhtaalla, pyyteettömällä tavalla. Kuuntele miesten viisaita neuvoja, niin ehkä löydät sinäkin sen viisauden kiven toista ihmistä kohtaan.

mies54v

Hyi mikä ukko. Ahdistelija. Tekee tästä keskustelustani turvattoman tilan.

Ap

Ihan tarkoituksella. Teitä ylikilttejä nuoria täytyy vahvistaa maailman myrskyjä vastaan. Tämä on juuri älykkäiden kommenttieni tarkoitus.

mies54v

Ensin tuli kemia ja sitten rakkaus näin minulla.

Av palstalla kemia ensin, jos tämä olisi uskonnollinen palsta, rakkaus varmasti olisi ykkönen, jos tämä olisi ylilauta varmaan mies-naisviha olisi ensin jne.

Tämä oli mielenkiintoinen kysymys, mutta näköjään keskustelu meni niin oudoksi, ettei tee mieli vastata juuri yhtään mitään. Vastaan siis yhdellä sanalla, kemia.

Kummatkin samassa paketissa. Ei toista ilman toista, jos puhutaan romanttisesta rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli mielenkiintoinen kysymys, mutta näköjään keskustelu meni niin oudoksi, ettei tee mieli vastata juuri yhtään mitään. Vastaan siis yhdellä sanalla, kemia.

Pahoittelut siitä, että joku teki sabotaasin ja vei jutut ihan oudoille suunnille

oikea AP

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli mielenkiintoinen kysymys, mutta näköjään keskustelu meni niin oudoksi, ettei tee mieli vastata juuri yhtään mitään. Vastaan siis yhdellä sanalla, kemia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kysymys. Myöskin ap vääristeli ja käänteli tuttuja termejä rakkaus ja kemia itselle sopivaan muotoon, kun kielitaito ei riittänyt yleis-suomen käyttöön.

Sen takia tulin ja trollasin tämän ketjun pilalle.

Kemia, biokemia ja lähinnä alkoholikäyminen. En ole kokenut "kemioita" kenenkään kanssa ja rakkaus on aina ollut yksipuolista. No, onneksi on käyminen ja tislaus. 😍👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli mielenkiintoinen kysymys, mutta näköjään keskustelu meni niin oudoksi, ettei tee mieli vastata juuri yhtään mitään. Vastaan siis yhdellä sanalla, kemia.

Pahoittelut siitä, että joku teki sabotaasin ja vei jutut ihan oudoille suunnille

oikea AP

Ole hyvä. Meni paljon viihdyttävämpään suuntaan, kuin se suunta jolla aloitit.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa kemia.

Mä rakastan lapsiani. Myös vanhempiani rakastan ja nyt kun he ovat jo vanhoja, pelkään hirveästi menettäväni heidät. Mä en osaa kuvitella menettäväni lapsiani, ja vaikka tiedän että vanhempien menetys on väistämätöntä, tiedän että sydämeni tulee särkymään.

Parisuhteissa olen tuntenut kemiaa ja intohimoa. Välittämistä mutta myös vihaa. En koskaan ole tuntenut sellaista, että en voisi elää ilman toista, ja sydämeni särkyisi jos menettäisin toisen.

Mä en usko romanttiseen rakkauteen, uskon intohimoon ja kemiaan, joka voi kasvaa välittämiseksi ja yhteisymmärrykseksi.

Kiitos tästä kommentista. Koin jonkin sortin ahaa-elämyksen. Olen siis sinkkuäiti, eronnut pitkästä suhteesta, jotain tapailujuttua ollut, mutta enimmäkseen keskittynyt omiin juttuihin eron (2v sitten) jälkeen. Tajusin, että ajattelen hyvin samalla tapaa kuin sinä. Miehistä kiinnostun kemian perusteella ja heiltä haen ennen kaikkea sitä intohimoa (ehkä koska kaikkea muuta mun elämässä on muutenkin). Toki siihen vaaditaan henkisiä ominaisuuksia mieheltä, että kemiaa on. Kaipaisin kuitenkin myös elämänkumppania, mutta tarkoitan sillä ehkä juuri tuota, että se intohimo kasvaa välittämiseksi. Sellainen romanttinen rakkaus, noh, se on mulle sitä intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa kemia.

Mä rakastan lapsiani. Myös vanhempiani rakastan ja nyt kun he ovat jo vanhoja, pelkään hirveästi menettäväni heidät. Mä en osaa kuvitella menettäväni lapsiani, ja vaikka tiedän että vanhempien menetys on väistämätöntä, tiedän että sydämeni tulee särkymään.

Parisuhteissa olen tuntenut kemiaa ja intohimoa. Välittämistä mutta myös vihaa. En koskaan ole tuntenut sellaista, että en voisi elää ilman toista, ja sydämeni särkyisi jos menettäisin toisen.

Mä en usko romanttiseen rakkauteen, uskon intohimoon ja kemiaan, joka voi kasvaa välittämiseksi ja yhteisymmärrykseksi.

Kiitos tästä kommentista. Koin jonkin sortin ahaa-elämyksen. Olen siis sinkkuäiti, eronnut pitkästä suhteesta, jotain tapailujuttua ollut, mutta enimmäkseen keskittynyt omiin juttuihin eron (2v sitten) jälkeen. Tajusin, että ajattelen hyvin samalla tapaa kuin sinä. Miehistä kiinnostun kemian perusteella ja heiltä haen ennen kaikkea sitä intohimoa (ehkä koska kaikkea muuta mun elämässä on muutenkin). Toki siihen vaaditaan henkisiä ominaisuuksia mieheltä, että kemiaa on. Kaipaisin kuitenkin myös elämänkumppania, mutta tarkoitan sillä ehkä juuri tuota, että se intohimo kasvaa välittämiseksi. Sellainen romanttinen rakkaus, noh, se on mulle sitä intohimoa.

Hyviä kommentteja näin miehenkin näkökulmasta, kun avasitte nykynaisen odotuksia. Kaipaisin itsekin elämänkumppania, mutta ongelma on se, että en ole yhtään sitä intohimotyyppiä, joka mitä ilmeisimmin tarvittaisiin, että sille elämänkumppanipolulle edes pääsisi. 

Palaute on ollut jatkuvasti, että kaikki muu on kohdillaan, mutta olen vaan kilttiä "kaverityyppiä". Kemiaa ei löydy. Ainoa toivoni lienee, että löydän jonkun rakkauden sivupolun, jossa ilman sukkia pyörittävää intohimopolkuakin löytäisin elämänkumppanin.

Kemia. Olen hyvin sensuelli ja seksikäs. Elän siitä, että saan miesten huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa kemia.

Mä rakastan lapsiani. Myös vanhempiani rakastan ja nyt kun he ovat jo vanhoja, pelkään hirveästi menettäväni heidät. Mä en osaa kuvitella menettäväni lapsiani, ja vaikka tiedän että vanhempien menetys on väistämätöntä, tiedän että sydämeni tulee särkymään.

Parisuhteissa olen tuntenut kemiaa ja intohimoa. Välittämistä mutta myös vihaa. En koskaan ole tuntenut sellaista, että en voisi elää ilman toista, ja sydämeni särkyisi jos menettäisin toisen.

Mä en usko romanttiseen rakkauteen, uskon intohimoon ja kemiaan, joka voi kasvaa välittämiseksi ja yhteisymmärrykseksi.

Kiitos tästä kommentista. Koin jonkin sortin ahaa-elämyksen. Olen siis sinkkuäiti, eronnut pitkästä suhteesta, jotain tapailujuttua ollut, mutta enimmäkseen keskittynyt omiin juttuihin eron (2v sitten) jälkeen. Tajusin, että ajattelen hyvin samalla tapaa kuin sinä. Miehistä kiinnostun kemian perusteella ja heiltä haen ennen kaikkea sitä intohimoa (ehkä koska kaikkea muuta mun elämässä on muutenkin). Toki siihen vaaditaan henkisiä ominaisuuksia mieheltä, että kemiaa on. Kaipaisin kuitenkin myös elämänkumppania, mutta tarkoitan sillä ehkä juuri tuota, että se intohimo kasvaa välittämiseksi. Sellainen romanttinen rakkaus, noh, se on mulle sitä intohimoa.

Hyviä kommentteja näin miehenkin näkökulmasta, kun avasitte nykynaisen odotuksia. Kaipaisin itsekin elämänkumppania, mutta ongelma on se, että en ole yhtään sitä intohimotyyppiä, joka mitä ilmeisimmin tarvittaisiin, että sille elämänkumppanipolulle edes pääsisi. 

Palaute on ollut jatkuvasti, että kaikki muu on kohdillaan, mutta olen vaan kilttiä "kaverityyppiä". Kemiaa ei löydy. Ainoa toivoni lienee, että löydän jonkun rakkauden sivupolun, jossa ilman sukkia pyörittävää intohimopolkuakin löytäisin elämänkumppanin.

Tuntematta sinua ollenkaan vastaan, että mieti asiaa siten, että heittäydyt. Siinä voi käydä huonosti tai hyvin. Mutta pointti on, että kovin varautuneet ihmiset ei välttämättä koskaan etene näissä jutuissa. Riski se on aina kaikille. Se pelimieskin on todellisuudessa saanut monet pakit, vaikka viekin kerskaillessaan huomion niihin, kuinka monta on kaatanut. Mutta todellisuudessa, varsinkin jos kyse melko tuntemattomasta ihmisestä, maineriski on pieni. Sivupolkua tuskin on. Olet joko friendzonella tai jotain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemian. En pysty rakastumaan ihmeseen, jonka kanssa en koe sitä kemiaa.

Kyllä ensin pitäisi olla rakkautta ennen kuin aletaan fyysisesti lähentelemään!

Ap

Ei kun hyvälle seksisuhteelle voi rakentaa hyvän suhteen. ( Eihän ne tietysti aina onnistu)

Mutta en minä ainakaan jatka, jos alku huuman jälkeen sitten akti osoittautuukin pannukakuksi. ( Tokikaan ei jätetä yhteen kertaan, jos siellä on jännitystä ja muuta mukana. Mutta jos ei sex toimi, ei toimi suhdekaan. Kaverisuhteisiin ja kädenlämpöisiin en lähde.

En kumpikaan vaan olen enemmänkin panomiesihminen.

M30