Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Valitettavasti tuokaan ei aina auta. Vaikka annat positiivista huomiota, autat, ymmärrät, tuet, annat vapauksia tehdä asioita toisin. Niin siinäpä voi käydä niin, että tämmönen nuori voi myös alkaa käyttää sitä hyväkseen.
Ja loppupelissä kävellä kaikkien vanhempien asettamien rajojen yli.
Eikä siihen auta mikään.
Eli voi olla tilanne, että teet niin tai näin, nin aina teet väärin.
Ei tämmöseen asiaan oo yhtä ainoaa ratkaisua.
Laatikon ulkopuolelle kehotan katsomaan myös sinua, jos luulet neuvos tepsivän jokaiseen adhd /add nuoreen.
Siellähän se tuli lopussa: kaikkien VANHEMPIEN asettamien rajojen yli. Kun ADHD:hen kuuluu hyvin voimakkaana omaehtoisuus ja uhmakkuus, niin silloin kannattaa välttää kaikkea, mikä aiheuttaa valtataistelua ja vastakkainasettelua. Kun lopulta pohjimmiltaan ne ADHD-lapset on ihan samanlaisia kuin muutkin: haluavat tulla rakastetuiksi, ja haluavat tehdä hyviä asioita. Mutta se omaehtoisuus vaan saa niin helposti tekemään typerää ja itsetuhoistakin vastarintaa.
Tähän on oikeastaan kaksi hyvää apukeinoa. Aloittaa jo hyvin pienestä pitäen lapsen kanssa sopimaan yhdessä asioista. Ei siis niin, että vanhempi sanelee ylhäältä päin mitä pitää tehdä, vaan yhdessä sovitaan. Tämä ei edes vaadi aikuiselta kovin kummoista pelisilmää, että lopulta saa asiat sovittua niin, että se lopputulos on juuri se, mitä olisi yrittänyt sanella. Mutta näille lapsille se on ihan älyttömän merkittävää, että käskyt eivät tule ylhäältäpäin. Ja tiedän, nyt moni vallan riemastuu, kun ihan liian monen käsitys on se, että ADHD-lasta nimenomaan pitää pitää kurissa ja herran nuhteessa, muuten kaikki leviää. No, itsekin olen ADHD, ja juuri kurilla kasvatettu, enkä sietänyt vanhempiani, ja siihen päälle tein kaiken mahdollisen tyhmän. Muistan sen komentamisen tuntuneen fyysisena kipuna päässä, tuntuu että aivot repeää, kun sitä ei vaan kestä.
Ja sitten oli niitä ihmisiä, jotka eivät pakottaneet, ja kas, heidän kanssaan olin maailman kiltein ja huomaavaisin.
Sitten toinen asia, mitä kannattaa alkaa opettamaan joustamattomalle, itsekeskeiselle lapselle jo pienestä pitäen: että hyvää itselle saa vain tekemällä hyvää toiselle, ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Että aina kun haluaa jotain itselleen, sen voi saada tekemällä ensin palveluksen toiselle. Ja tässä pitää olla tosi johdonmukainen. Täälläkin on merkittävä määrä kuvailuja siitä, kuinka lapsi vaan ottaa ja vaatii vaatimasta päästyään, no siihen on olemassa ratkaisu. Mutta sekin pitää aloittaa tarpeeksi ajoissa, teinin kanssa ollaan jo myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä se tuntuu, jos nuoren elämä menee isompaan alamäkeen sen jälkeen kun hänet hylkäät ja pistät pois kotoa? Jos pystyt elämään sen kanssa, niin varmaan annat lapsen pois. Nuori=lapsi. Harmittaa että kurotat pois kun lapsesi tarvitsisi sinun tulevan häntä kohti.
Niin, jospa ei tarvitsisi luopua omasta lapsesta. Mutta jos en osaa riittävän hyvin huolehtia hänestä ja ongelmat vaan kasvaa...niin mitä sitten teen? Miten saan hänet luopumaan tästä päihteiden käytöstä?
Mistä ja millä rahalla hän hankkii päihteitä?
No ainakin varastamillaan rahoilla. Olen aina kysellyt, kuka se on, joka hänelle on mm alkoholia tarjonnut, mutta tietenkään hän ei ole kertonut.
Ja sitten hän on eräänkin kerran yhdelle nistille antanut vitamiinipillerin, muka jonain huumeena ja itse sai xlaloleita tältä vaihdossa.
Poika kertoi, että tämä kys. tyyppi oli nähnyt hänet kerran kaupassa ja huutanut pojalleni, että tämä on velkaa hänelle.
Olemme tästä varoittaneet poikaa, että joskus voi sitten sattua, että tälläinen toiminta kostetaan, kun huomaavat tulleensa huijatuiksi...
Yhden kerran oli jo läheltä piti tilanne, kun poikani sai selkäänsä yhdeltä toiselta nuorelta, joka sai myös vuosia kulkea täällä vapaana, huumeita ja alkojolia käyttäen. Ihmettelinkin, miksi häntä ei ole viety hoitoon, mutta sain kuulla, että tälläisille nuorilke ei ollut mitään paikkaa, mihin heitä oli voinut viedä vierottautumaan.
Hän olisi puukottanut poikaani, jos hänen kaverinsa olisivat antaneet hälle puukon, kun hän sitä oli pyytänyt.
Kohta tuon tapauksen jälkeen hän sitten käyttikin sitä puukkoa yhteen toiseen ihmiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.
Niinkö? Nää nykynuoret tietää myös oikeutensa pikkasen liian hyvin, on varmaa koulussa valistettu.
Lapsi perceilee >sinä suutut ja huudat >lapsi mökää takas, että huutaminen on henkistä väkivaltaa ja uhkaa soittaa sossuun.
Nykyvanhemmilta on keinot viety. Ei saa muuta ku silittää päätä ja jutella. Juups juu.
Mistä lähtien pelkkä juttelu on saanu ketään kuriin? Never.
Semmoset fantasiat sieltä. D :
Tämä ei ollut fantasia, vaan totta.
Ihan kule oman tenavan suusta kuultua.Revi siitä fantasiaa
Sä et pärjää lapselles verbaalisesti huutamatta? : DDD
Ei vaan jos perseillään, niin menee hermo. Sillo ei piipittäminen tehoo. Ja kun on huudon aika, niin sillo huudan.
Pistäkää korvatulpat, jos ette jaksa kuunnella. Pitää ne omatkin höyryt päästää jotenkin ulos. Jos sana ei muuten tehoa.
Mä pärjään verbaalisesti ihan kelle tahansa. Mut mikään teinari ei kiristä minua sillä, että soittaa sossuun tai vaikka possuun, kun suutun. Soittakoon, voi antaa sille numeron.
Pärjäät huutamatta, mutta et pärjää kuitenkaan huutamatta? Ihan voi sanoa, että tämä keskustelu on hyödytön, jatketaan, kun oikeasti haluat keskustella. Siihen asti voi olla ilman nettiä, ilman kavereita ja omassa huoneessaan.
Pitääkö ratkiskosta vääntää, että kaikkiin lapsiin tuo ei tehoa? Vaikka kuinka laittais nettiä kiinni, olis antamatta rahaa ym. Ja omaan huoneeseen sulkeminen on myös itseasiassa laitonta. Ei saa estää ihmisiä liikkumasta.
Ja millä se siellä pysyis, kun huonetta ei varsinkaan saa lukita? Nämä neuvot on nyt semmosia yksinkertaisia ja lisäksi vähätteleviä, jos kuvittelet, että kaikkia keinoja ole kokeiltu?
Että, tässä nyt ollaan niin tyhmiä, ettei tollasia ensin tajuta käyttää? Nää on just sitä samaa , mitä kuulee joltain opettajalta, psykologilta, koulukuraattorilta ym
Kun meidän Penaan nämä tehoaa meininki. Joo, varmasti moneen tehoaa , mutta ei kaikkiin.
Sehän se ongelma tässä juuri onkin. KUN MIKÄÄN EI TEHOA.
Samaa paskaahan sieltä suusta tulee ulos, volyymin muutos ei muuta sitä, miten se menee jakeluun. Ainoastaan jos lapsi ymmärtää, että saatat käydä siihen käsiksi suuttuessasi, niin huuto toimii lähtölaskentana turpaan saannille.
Mistä lähtien huutaminen on yhtä kuin käsiksi käyminen? Ei oo tapana lyödä ihmisiä.
Nyt en ymmärrä. Eli jos sä huudat, ni käyt sitte myös käsiks vai?
Mielestäni nää on kaks eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako laitos? Tutustuu vaan kaltaisiinsa ja aineiden hankkiminen on jatkossa naurettavan helppoa.
Tätä olen miettinytkin..Poika sanoo itse, että haluaa laitokseen, koska siellä saa viikkorahaa. Jos vain tietäisin, että selviän hänen kanssaan, niin en halua hänestä päästä eroon. Rakastan häntä, ja aina kun kaikki on hyvin, tuntuu että tästä kyllä selvitään ja olen onnellinen. Sitten tulee näitä hetkiä, kun iskee epätoivo..
Mietin pääni puhki mutta en nyt millään muista sen sijoitusyksikön nimeä joka on erikoistunut päihteidenkäyttäjänuoriin. Varmasti teidän sossu tietää mikä paikka on kyseessä. Tiedän kolme nyt jo aikuista ihmistä jotka olivat tuolla ja heillä loppui siellä päihtiedenkäyttö ja ovat nykyään normiaikuisia.
Oma lapseni sijoitettiin isältään isän juomisen takia laitokseen joka oli aivan hirveä paikka. Lapseni kertoi että siellä nuoret myivät toisilleen huumeita, ja häneltäkin kysyttiin useaan kertaan mitä huumetta lapseni haluaisi hänelle myytävän.
Kysyn tästä lastensuojelulta. Jos sitten pääsisi hyvään paikkaan, jos joutuu lähtemään. ap
Ne on kaikki samanlaisia. Ei siellä mikään sen paremmin lopu. Pääsevät kuitenkin kouluun, lomille, ulos ym. Ja tämän tiedän miksi? Siksi , kun sattuu olemaan tapaus lähipiirissä.
Ei ole kaikki samanlaisia. Tuolla terapia alkoi heti, ja nuoret oppivat itse ymmärtämään itseään, taustojaan, ja tekojaan. Voin kysyä paikan nimen kunhan näen tuttuni jonka lapsi sieltä tuli päihteettömänä ulos.
Mä myös tiedän erittäin hyvän kokemuksen lähipiiristä, kun perseilevä ja rötöstelevä, huumeita käyttävä ja myyvä teini päätyi laitokseen. Sieltä tuli ulos ihan eri tyyppi, joka teki pari vuotta töitä n 60h/vko ja asui kotona, jotta sai vahingonkorvauksensa maksettua ja pääsi aloittamaan oikeasti hyvän elämän.
Pojallani oli myös puhelimessaan telegrammissa huumevälitystä.
Kaksi kertaa pyysin poliiseja ottamaan puhelimen ja tutkimaan ne viestit, mutta sekään ei onnistunut, koska pitäisi olla jitakin isompia todisteita siitä, että siellä puhelimella löytyy rikollista toimintaa.
No, tämä ratkesi ainakin vähäksi aikaa, kun poikani vahingossa kadotti puhelimensa jonnekin ja on nyt ilman puhelinta.
Tottakai hän pyytää uutta tilalle, mutta nyt en ainakaan ole ostamassa uutta. Hän ei pysty pitämään yhteyttä nyt oikein kehenkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta siltä, että puhuisit omasta lapsestasi? Tämä poika, nuori.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat ihania ja suuri siunaus. Kaikki eivät vain ikävä kyllä yrittämisestä huolimatta tällaista ihanuutta onnistu samaan.
Oot varmaan väärässä ketjussa. Mene lasta toivovien ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä, että puhuisit omasta lapsestasi? Tämä poika, nuori.
Etunimelläkö häntä pitäisi kutsua? Yritän kirjottaa niin, että ei tarvis jälkeenpäin selventää kenestä puhun, eli rakkaasta pojastani.
En tiedä josko joku jo ehdotti kun en koko ketjua lukenut mutta vie psykiatriseen päivystykseen. Tiedän, ovat ylikuormitettuja, mutta tee se silti. Jos haluaa vaan pään sekaisin ja raivoaa, se on syy tutkia nuoren tilanne. Jos hän olisi edes muutaman päivän tarkkailussa niin saisitte levätä ja ehkä nuori saisi apua. Tarkkailun aikana selvitellään eri vaihtoehtoja. Kotona kuitenkin vanhemmalla on oikeus vaatia asiallista käytöstä ilman raivoa tai uhkailua oli kirjainyhdistelmä mikä tahansa. Jokainen menettää joskus malttinsa mutta ei voi koko ajan pitää muuta perhettä pelossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.
Niinkö? Nää nykynuoret tietää myös oikeutensa pikkasen liian hyvin, on varmaa koulussa valistettu.
Lapsi perceilee >sinä suutut ja huudat >lapsi mökää takas, että huutaminen on henkistä väkivaltaa ja uhkaa soittaa sossuun.
Nykyvanhemmilta on keinot viety. Ei saa muuta ku silittää päätä ja jutella. Juups juu.
Mistä lähtien pelkkä juttelu on saanu ketään kuriin? Never.
Semmoset fantasiat sieltä. D :
Tämä ei ollut fantasia, vaan totta.
Ihan kule oman tenavan suusta kuultua.Revi siitä fantasiaa
Sä et pärjää lapselles verbaalisesti huutamatta? : DDD
Ei vaan jos perseillään, niin menee hermo. Sillo ei piipittäminen tehoo. Ja kun on huudon aika, niin sillo huudan.
Pistäkää korvatulpat, jos ette jaksa kuunnella. Pitää ne omatkin höyryt päästää jotenkin ulos. Jos sana ei muuten tehoa.
Mä pärjään verbaalisesti ihan kelle tahansa. Mut mikään teinari ei kiristä minua sillä, että soittaa sossuun tai vaikka possuun, kun suutun. Soittakoon, voi antaa sille numeron.
Pärjäät huutamatta, mutta et pärjää kuitenkaan huutamatta? Ihan voi sanoa, että tämä keskustelu on hyödytön, jatketaan, kun oikeasti haluat keskustella. Siihen asti voi olla ilman nettiä, ilman kavereita ja omassa huoneessaan.
Pitääkö ratkiskosta vääntää, että kaikkiin lapsiin tuo ei tehoa? Vaikka kuinka laittais nettiä kiinni, olis antamatta rahaa ym. Ja omaan huoneeseen sulkeminen on myös itseasiassa laitonta. Ei saa estää ihmisiä liikkumasta.
Ja millä se siellä pysyis, kun huonetta ei varsinkaan saa lukita? Nämä neuvot on nyt semmosia yksinkertaisia ja lisäksi vähätteleviä, jos kuvittelet, että kaikkia keinoja ole kokeiltu?
Että, tässä nyt ollaan niin tyhmiä, ettei tollasia ensin tajuta käyttää? Nää on just sitä samaa , mitä kuulee joltain opettajalta, psykologilta, koulukuraattorilta ym
Kun meidän Penaan nämä tehoaa meininki. Joo, varmasti moneen tehoaa , mutta ei kaikkiin.
Sehän se ongelma tässä juuri onkin. KUN MIKÄÄN EI TEHOA.
Samaa paskaahan sieltä suusta tulee ulos, volyymin muutos ei muuta sitä, miten se menee jakeluun. Ainoastaan jos lapsi ymmärtää, että saatat käydä siihen käsiksi suuttuessasi, niin huuto toimii lähtölaskentana turpaan saannille.
Mistä lähtien huutaminen on yhtä kuin käsiksi käyminen? Ei oo tapana lyödä ihmisiä.
Nyt en ymmärrä. Eli jos sä huudat, ni käyt sitte myös käsiks vai?Mielestäni nää on kaks eri asiaa.
Mitä se huutaminen sitten auttaa? Sama asia tulee suusta ulos kovemmalla volyymilla. Kuultu on jo puheäänelläkin, sama skippaus sille tapahtuu, vaikka se kuulutettaisiin kirkossa. Jos lapsi ei pelkää, mitä huutamisen jälkeen tapahtuu, niin ei se huutaminen mitään auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä, että puhuisit omasta lapsestasi? Tämä poika, nuori.
Etunimelläkö häntä pitäisi kutsua? Yritän kirjottaa niin, että ei tarvis jälkeenpäin selventää kenestä puhun, eli rakkaasta pojastani.
Poikani? Tuo kuulostaa kuin puhuisit jostain aivan ulkopuolisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttää siis adhd-lääkityksen lisäksi mielialalääkitystä? Jos ymmärsin jostain viestistä oikein. Pitäisikö sitä tarkistaa? Lisäksi tutkia kunnolla mikä mt-ongelma hänellä voisi olla. Se, että isänsä on tehnyt itsemurhan ja sinun sisarus yrittänyt myös, kertoo teidän suvuissa esiintyvistä psyykkisistä sairauksista.
Tsemppiä ap! Yrität varmasti äitinä kaikkesi ja mikä ikinä ratkaisu onkaan, niin se on sillä hetkellä paras ratkaisu. Tulevasta ei koskaan tiedä.
Hälle on kokeiltu erilaisia lääkkeitä, aina on ollut jokin, miksi ne eivät ole auttaneet. Eräänkin lääkkeen kohdalla, opettaja joutui soittamaan mulle kesken koulupäivän, että tää poika on haettava kotiin, kun oli mennyt aivan tokkuraan. Ei olisi pystynyt edes pyöräilemään kotiin, kun oli niin sekava ja tokkurassa.
Nyt hän ei halua syödä mitään mielialalääkettä, vaikka lasussa kehottivat uudestaan aloittamaan viimeisimmän lääkityksen mikä hälle oli annettu.
Vähän luovutin silloin, kun hän veti alkoholin kanssa ne loput naamaansa, mitä meillä oli.Toisaalta en haluaisi meille yhtään lääkettä, koska joudun huolehtimaan niistä kaikista, että hän ei saa niitä käsiinsä ja käytä väärin. On koko ajan pidettävä mielessä, missä on lääkkeet ja etten ole unohtanut mitään hänen saatavilleen. ap
Miksi ei ole pyskiatrisella osastojaksolla vielä ollut?? Sinne ensin katsomaan mikä vaivaa.
Ollan hänen lääkäriltä kyselty, saisiko hänet tälläiseen psykiatriseen laitokseen.Pitää ottaa uudestaan puheeksi. Muistaakseni olinvain silloin puhetta ettei sinne oikein helposti pääse tms.
Mutta minä toivoisin, että pääsisi ennemmin hoitoon kuin johonkin nuorisokotiin, missä ei ehkä saa apua tuohon mielenterveyteen? En siis tiedä, hoidetaanko tälläsissä laitoksissa nuoria mitenkään..ap
Pelkästään lääkkeen aloittaminen on hyvä syy olla psyk osastolla. Ei ne mitään laitoksia sentäs ole :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä se tuntuu, jos nuoren elämä menee isompaan alamäkeen sen jälkeen kun hänet hylkäät ja pistät pois kotoa? Jos pystyt elämään sen kanssa, niin varmaan annat lapsen pois. Nuori=lapsi. Harmittaa että kurotat pois kun lapsesi tarvitsisi sinun tulevan häntä kohti.
Niin, jospa ei tarvitsisi luopua omasta lapsesta. Mutta jos en osaa riittävän hyvin huolehtia hänestä ja ongelmat vaan kasvaa...niin mitä sitten teen? Miten saan hänet luopumaan tästä päihteiden käytöstä?
Oma lapseni sanoi minulle kun murrosiän myllerrys oli ohi, että en olisi voinut tehdä mitään toisin. häntä olen uskonut, eiköhän hän lapsenani tiedä kaikista parhaiten <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin veljenpoika kuoli huumeiden yliannostukseen 15-vuotiaana. Siinä alkaa olla sivuseikka onko adhd vai "normaali" kun päänsekoitus millä tahansa ottaa vallan. Se laitospaikka voisi sopia nyt kun ainakin saa muun perheen rauhoitettua. Että saavat kasvaa suhteellisen normaalisti.
Ja sairas lapsi saa rutiinit tai huonoimmassa tapauksessakaan laitoksessa ei ole sentään kadulla. Parhaassa voi tervehtyä samalla kun pahimmat murrosiän tunnekuohut ovat ohi.
Voimia kuitenkin teille ja tsemppiä!
Erittäin vaikea nykyään saada apua teini-ikäiselle, oli syy mikä tahansa. Mä vein omaani päivystykseen kerta kerran jälkeen kun mietti itsria ja oli ihan sekaisin ties mistä.
Laittoivat masennuslapun eteen, joo sä olet masentunut ja sitten takaisin kotiin. Että kiitos siitäkin avusta.
Päihteiden käyttäjä rakastaa vain päihdettään. Hän ei ajattele, miltä vanhemmista tai sisaruksista tuntuu. Ja valitettavasti kukaan toinen ei voi toista parantaa.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu?
Onko psykalle hoitokontaktia, onko lääkäri ehdottanut mielialalääkettä? Esim Risperdal. Puolet adhd-lapsista tarvitsee tällaisen tasaavan lääkkeen, kun impulssikontrollia ei vaan ole. Se ei ole mikään peikko vaan tavallista apua.
Meillä on tehty oppikirjan mukaan kaikki, kirjaimellisesti, olen lukenut ihmeelliset vuodet ja kiukkukirjat ja aggression portaat jne. Säännöt on aina perusteltu. Aina. Kodin säännöissä ei montaa ehdotonta ole. Silti niitä on mahdoton lapsen noudattaa. (ehdottomia on mm ettei saa lyödä)
Me muutettiin jo varhaisessa vaiheessa maalle, kauas kaupungin valoista, kun oli nähtävissä että lapsi lähtee kartsalle ja ongelmiin heti kun ikää riittää. Täältä ei noin vain lähdetä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä josko joku jo ehdotti kun en koko ketjua lukenut mutta vie psykiatriseen päivystykseen. Tiedän, ovat ylikuormitettuja, mutta tee se silti. Jos haluaa vaan pään sekaisin ja raivoaa, se on syy tutkia nuoren tilanne. Jos hän olisi edes muutaman päivän tarkkailussa niin saisitte levätä ja ehkä nuori saisi apua. Tarkkailun aikana selvitellään eri vaihtoehtoja. Kotona kuitenkin vanhemmalla on oikeus vaatia asiallista käytöstä ilman raivoa tai uhkailua oli kirjainyhdistelmä mikä tahansa. Jokainen menettää joskus malttinsa mutta ei voi koko ajan pitää muuta perhettä pelossa.
Tän kannalla olen myös minä. Toki vaatii sulta vanhempana paljon enemmän kuin se, että pyydät lastensuojelua / sosiaalipäivystäjää viemään lapsen johonkin. Oon kohta 15 vuotta tehnyt sossun hommia lasussa ja sosiaalipäivystäjänä, ja alle yhden käden sormilla voi laskea ne lukuisat näkemäni nuoret ja lapset, joita laitossijotus on vastaavanlaisissa tilanteissa auttanut, valitettavasti.
Päihteitä käyttävä poikani meni tosi huonoon kuntoon. Hakeutui hoitoon, meidän aiemmilla puheilla ei ole ollut mitään merkitystä. Voimia kaikille päihde nuorien vanhemmille sekä herätystä toivon näille nuorille.
Mistä ja millä rahalla hän hankkii päihteitä?[/quote]
Päihteidenkäyttäjä hankkii rahaa ihan mistä tahansa. Kotoa revitään irti kaikki minkä vaan voi myydä/vaihtaa. Nuori voi myös myydä itseään päihteiden saamiseksi. Kaikenlaista rötöstelyä, ryöstelyä... millä vanhempi pystyy estämään kun hoidettavana on muutkin perheen lapset? Sisarukset joutuvat elämään sen varjossa, että vanhempien kaikki aika ja ajatukset ovat tässä perheen "mustassa lampaassa", muut joutuvat aina joustamaan ja alistumaan, omaa sisarusta on kurja syytellä, vaikka aiheesta olisikin. Hekin yrittävät ymmärtää, mutta joutuvat patoamaan kaiken sisälleen, kaikkia syyllistetään, kohta koko perhe on rikki....