Miten te herkät ihmiset selviätte elämästä?

Ihan vaan elämällä ja elämänkokemusta hankkimalla. Nahka kyllä paksuuntuu vuosien varrella. Kun on pakko selviytyä niin keksii keinot. On hyvä reflektoida itseään ja miettiä uusia näkökulmia ja ajatusmalleja, jotka auttavat selviytymään vaikeista tunteista, joita herkälle ihmiselle usein tulee.

Ahdistuskuori murtui aikanaan vahingossa, ekstaasilla. Uusia ajatusreittejä vanhojen vahingollisten sijaan. Paljon myöhemmin luin, että sillä (MDMA:lla) hoidetaan menestyksellä PTSD:tä.

Ahdistus ei ole herkkyyttä ollenkaan, eikä pelkokaan, ne on mielenterveyden ongelmia, pitää opetella ymmärtämään itseään jotta voisi saada apua.

Eihän tästä selviäkään, ainakaan hengissä eikä edes kunnialla... Välillä pystyy olemaan välittämättä, mutta ei se montaa päivää kestä ja se vaatii sitten, että ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään suuntaan... Luonto auttaa. Se rauhoittaa. Kannabiskin vähän auttaa, vaikka sehän tavallaan tekee herkemmäksi (ei esim. pysty syömään lihaa pilvessä), mutta olen alkoholisti, niin poltan helposti pilveäkin liikaa, jos sitä on saatavilla. Siksi en hanki sitä jatkuvasti, kun en kuitenkaan koko elämääni halua olla tokkurassa. Otan silloin tällöin viikon kuurin.

Varaan aikaa riittävästi palautumiseen. Tarvitsen chillailuaikaa.

En kasaa liikaa tehtävää kalenteriin. Kuormitun helposti. Pitää elää säästöliekillä. Muuten palan loppuun.

Itku on hyvä merkki siitä, että nyt on kovalevyt täynnä.