Lue keskustelun säännöt.
Miten te herkät ihmiset selviätte elämästä?
18.10.2022 |
Tuntuu että kaikki ympärilä pelottaa ja ahdistaa.
Kommentit (25)
Syömällä, juomalla ja hengittämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetään voimaa ja energiaa muilta. Minä kerran avauduin itseään erityisherkäksi kutsuvalle henkilölle ja hän totesi napakasti, että hän ei suostu ilmaiseksi terapeutiksi. Itse hän itkee ja valittaa aivan kaikesta.
Elämästä ei selviä hengissä, eikä koskaan tiedä miten päivä päättyy.
Olen selvinnyt altistamalla itseäni, vähän kerrallaan karaisemalla.
Ei ole muita vaihtoehtoja, aistiherkkyyttä voi koulia, ja ihan hellästi.
Ei tarvitse kestää kaikkea, mutta monissa asioissa voi opettaa itseään uuteen.
Erilaiset reaktiot ovat vain reaktioita, joskus ihan tapaan perustuvia, vailla pohjaa.
Kasvakaa aikuisiksi. Nykyaika on pilannuit ihmiset.
Herkkä ei aina selviäkään. Moni herkkä rupeaa ryyppäämään. Jotkut valitettavasti päättävät päivänsä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulla se hyvän kierre lähti liikkeelle sopivan puolison löytymisestä. Sitten kouluttauduin työllistäväksi ja sopivaksi osoittautuneeseen ammattiin. Myös lapset ovat tuoneet tasapainoa. Eli sanoisin, että kannattaa uskaltaa kokeilla uusia asioita, vaikka ne ensin pelottaisivat. Kuormitusta voi ruuhkavuosinakin jonkin verran säädellä, esim. voin itse olla poissa kotoa korkeintaan kaksi iltaa viikossa rasittumatta. Jos on mielenterveysongelmia, niihin kannattaa etsiä hyvää hoitotasapainoa. Varmista siis, ettei "oireidesi" takana ole esim. masennusta syömässä voimavaroja.
Yrittämällä olla välittämättä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen selvinnyt sinnikkyydellä ja kovettamalla itseäni. En tiedä onko se järkevää kun olen tunneasioissa nykyään niin kovettunut. Puhu ensin jollekin ja koita saada apua. Kovettaminen ei auta
Ostelen kaikenlaista piristääkseni mielialaani ja pitääkseni ahdistuksen poissa. Ei ole oikein toimiva ratkaisu. Rahat menevät ja koti täyttyy kaikenlaisella sälällä... Seuraa lisää ahdistusta ja pakonomaista ostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostelen kaikenlaista piristääkseni mielialaani ja pitääkseni ahdistuksen poissa. Ei ole oikein toimiva ratkaisu. Rahat menevät ja koti täyttyy kaikenlaisella sälällä... Seuraa lisää ahdistusta ja pakonomaista ostelua.
Olen myös juossut pois hankalalta tuntuvista tilanteista ja ihmissuhteista. Sekään ei ole toiminut kuten toivoin. Tuloksena on entistä vaikeammin selviteltäviä sotkuja, kun välttelykäyttäytymistä on vuosien ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostelen kaikenlaista piristääkseni mielialaani ja pitääkseni ahdistuksen poissa. Ei ole oikein toimiva ratkaisu. Rahat menevät ja koti täyttyy kaikenlaisella sälällä... Seuraa lisää ahdistusta ja pakonomaista ostelua.
Olen myös juossut pois hankalalta tuntuvista tilanteista ja ihmissuhteista. Sekään ei ole toiminut kuten toivoin. Tuloksena on entistä vaikeammin selviteltäviä sotkuja, kun välttelykäyttäytymistä on vuosien ajalta.
Pitäisi töissä käsitellä eräitä asioita... Mutta miten selittää se, ettei käytökseni ole ollut mitenkään henkilökohtaista, vaan vuosien vaikeiden kokemusten seuraus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostelen kaikenlaista piristääkseni mielialaani ja pitääkseni ahdistuksen poissa. Ei ole oikein toimiva ratkaisu. Rahat menevät ja koti täyttyy kaikenlaisella sälällä... Seuraa lisää ahdistusta ja pakonomaista ostelua.
Olen myös juossut pois hankalalta tuntuvista tilanteista ja ihmissuhteista. Sekään ei ole toiminut kuten toivoin. Tuloksena on entistä vaikeammin selviteltäviä sotkuja, kun välttelykäyttäytymistä on vuosien ajalta.
Pitäisi töissä käsitellä eräitä asioita... Mutta miten selittää se, ettei käytökseni ole ollut mitenkään henkilökohtaista, vaan vuosien vaikeiden kokemusten seuraus?
Eräässä vaikeassa tilanteessa kuittaisin hankalan tuntuvan asian kertomalla osatotuuksia, kun ajattelin etten enää tapaisi kyseistä henkilöä. Nyt tapaan häntä päivittäin...
Miten se herkkyys teillä ilmenee ja hankaloittaa elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se herkkyys teillä ilmenee ja hankaloittaa elämää?
Monenlaiset asiat ahdistavat.
On vaikeaa, olen yrittänyt tehdä itsaria, juonut liikaa jne. Sitten välillä on helpompaa. Yritän kasvaa henkisesti ja kestää paremmin mutta en tiedä selviänkö tästä ikinä. Olen silti ihan hyvässä työssä ja on kavereita ja perhe. Oikeasti, kukaan ei tosissaan halua olla hyvin herkkä, elämä olisi paljon helpompaa ilman tätä.
Vierailija kirjoitti:
Elämästä ei selviä hengissä, eikä koskaan tiedä miten päivä päättyy.
Olen selvinnyt altistamalla itseäni, vähän kerrallaan karaisemalla.
Ei ole muita vaihtoehtoja, aistiherkkyyttä voi koulia, ja ihan hellästi.
Ei tarvitse kestää kaikkea, mutta monissa asioissa voi opettaa itseään uuteen.
Erilaiset reaktiot ovat vain reaktioita, joskus ihan tapaan perustuvia, vailla pohjaa.
Jos joku tulee ja lyö minua monta kertaa puukolla niin kyllä minä siihen väistämättä kuolen, en todellakaan tiedä miten minä voisin itseäni sitä vastaan "karaista", enkä tiedä miksi sinä kutsut sitä kuolemista "reaktioksi". Sinulla on mielestäni vähän oudot sanastot ja käsitykset asioista.
Ainoa ratkaisu jonka olen keksinyt tähän pulmaan: "täysin äärivaihtoehto, välit poikki, aina koko elämän ajan aivan täysin ehdoton EI". Tarkoitan siis sitä että en suostu viettämään hetkeäkään sellaisessa paikassa jossa on riski että minua puukotettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämästä ei selviä hengissä, eikä koskaan tiedä miten päivä päättyy.
Olen selvinnyt altistamalla itseäni, vähän kerrallaan karaisemalla.
Ei ole muita vaihtoehtoja, aistiherkkyyttä voi koulia, ja ihan hellästi.
Ei tarvitse kestää kaikkea, mutta monissa asioissa voi opettaa itseään uuteen.
Erilaiset reaktiot ovat vain reaktioita, joskus ihan tapaan perustuvia, vailla pohjaa.
Jos joku tulee ja lyö minua monta kertaa puukolla niin kyllä minä siihen väistämättä kuolen, en todellakaan tiedä miten minä voisin itseäni sitä vastaan "karaista", enkä tiedä miksi sinä kutsut sitä kuolemista "reaktioksi". Sinulla on mielestäni vähän oudot sanastot ja käsitykset asioista.
Ainoa ratkaisu jonka olen keksinyt tähän pulmaan: "täysin äärivaihtoehto, välit poikki, aina koko elämän ajan aivan täysin ehdoton EI". Tarkoitan siis sitä että en suostu viettämään hetkeäkään sellaisessa paikassa jossa on riski että minua puukotettaisiin.
Esimerkkisi on aika äärimmäinen, mutta osaathan sinäkin arvioida tilanteita, herkkyyden hyvä puoli on osata varoa paikkoja ja olla kaukaa viisas.
Mutta ei voi olla neljän seinän sisällä yksin aina, on oltava rohkea ja karaistava itseä erilaisiin tilanteisiin ja käyttää sitä herkkyyttä ja mennä tuntosarvet edellä ja raittiina, niin useimmiten pärjää ihan hyvin ja tuntee että saa lisää itsevarmuutta ja laajentaa taas omia alueitaan.
Vierailija kirjoitti:
Herkkä ei aina selviäkään. Moni herkkä rupeaa ryyppäämään. Jotkut valitettavasti päättävät päivänsä itse.
Näin se menee. Olen ollut herkkyydestä huolimatta pärjääjä kunnes tuli liikaa elämältä turpiin.
Opin terapian avulla hyväksymään ja arvostamaankin herkkyyttäni niin, etten koe sitä enää minkäänlaisena haittana, vaan pikemminkin elämää rikastavana ominaisuutena. Haluan olla tunteva ja välittävä olento, en enää ikinä kovettaa ja puuduttaa itseäni lähes tunteettomaksi kuten nuorempana, kun en muuta osannut.
Yrtti.