Kun erosit sairaalloisesta suhteesta, oman hyvinvointisi tähden. Miten sait itsesi olemaan säälimättä toista osapuolta? Vaikeaa.

Syyllisyydentunne kertoo siitä, että hän on päässyt pääsi sisään ja toistat nyt itse itsellesi hänen tarinoitaan. Aika ja asian tiedostaminen auttaa. 

Oma turvallisuus on tärkein tuossa tilanteessa. Juttelemalla jonkun kanssa, joka auttoi asiassa. Kyllä se toinen pärjää ja muita ihmisiä tueksi sillekin. Tunteet joskus haihtuvat kun erosta kuluu aikaa. Myöhemmin voi olla päinvastainen tunne, eli harmi kun joku kohteli huonosti. Siitäkin pääsee irti. Eroissa on aluksi kysymyksiä, joihin tulee vastaus.

Sinun on hyvä ymmärtää että syyllisyytesi johtuu todennäköisesti siitä että se sairas osapuoli on manipuloinut mielesi! On hyvä että otit etäisyyttä koko ihmiseen ja lähdit. Ota etäisyyttä myös tapahtuneisiin, ja keskity jonkin aikaa ihan vaan siihen omaan toipumiseesi. Tee itsellesi mieluisia asioita jne.

Olet ehkä vielä liian lähellä nähdäksesi selkeästi. Kunhan pääset jaloillesi ja vahvistut, voit mahdollisesti käydä sitten tuonnempana vielä omassa mielessäsi asioita läpi ilman että syyllistyt ja otat kuormaa asioista joista ei pidä ottaa. 

Älä ole nyt missään tekemisissä tuon ihmisen kanssa, ettei oma toipumisesi hämärry.

Tunsin kyllä sääliä, mutta toinen osapuoli löysi pian uuden kumppanin. Tuntui, että olin turhaan säälinyt häntä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyydentunne kertoo siitä, että hän on päässyt pääsi sisään ja toistat nyt itse itsellesi hänen tarinoitaan. Aika ja asian tiedostaminen auttaa. 

Tämä juuri. Samaa mieltä muiden kanssa että tuo ex kumppanisi on manipuloinut mielesi. Pysy erossa niin näet selkeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyydentunne kertoo siitä, että hän on päässyt pääsi sisään ja toistat nyt itse itsellesi hänen tarinoitaan. Aika ja asian tiedostaminen auttaa. 

Tältä se tuntuu. Outoa kun joku on päässyt pään sisään. Aika moni asia mitä teen, niin " kuulen" sen mitä hän sanoisi. Hänellä on aika kärjisryneitä mielipiteitä ja sitten noissa hetkissä joudun muistuttamaan itseäni, että ei minun tarvitse noin ajatella. Ei se ole minun vaan hänen kokemus maailmasta.

Tällainen dynamiikka on varmaan suuri syy miksi suhteisiin jäädään, siis tällaisiin suhteisiin. Sitä tulee niin pieneksi, että todellisuudentaju hämärtyy ja omaa tilaa ei sillä tavalla ole. Sitä vain elää sellaisessa stressitilassa.

Yritän puhua itselleni järkeä jatkuvasti. Ja myös unohtaa, keskittyä omaan elämääni.

Ap

En todellakaan tuntenut syyllisyyttä. Siinä kohtaa oikeasti toivoin, että toinen olisi kadonnut tämän planeetan päältä. Traumojen korjaantuminen vei aikansa.

Etsii uuden uhrin jos ei saa sinua takaisin henkisen väkivallan kohteelle. Aina pitää olla joku kenen päälle valuttaa oman elämän mätä. Unohda sääli

Voi AP, ihanaa että osasit kuitenkin lähteä! Se on iso juttu. 

Meitä on paljon saman kokeneita, takana epäterveitä suhteita joissa toinen dominoi tavallaan kaikkea, vaikkei sitä ehkä siinä suhteessa aina huomaa. Sinulla on ratkaisun avaimet jo kun ymmärrät mistä on kyse ja tosiaan lähdit pelastaaksesi itsesi. Olen samaa mieltä monien kanssa, että tuo kumppanisi on harjoittanut väkivaltaa myös manipuloimalla mieltäsi, siksi tunnet syyllisyyttä vaikkei pitäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Etsii uuden uhrin jos ei saa sinua takaisin henkisen väkivallan kohteelle. Aina pitää olla joku kenen päälle valuttaa oman elämän mätä. Unohda sääli

Tämän minä tiedän. Tiedän sen todella hyvin. Ei mene aikaakaan niin löytää uuden. Joka on itselleni tietysti paras ja turvallisin vaihtoehto, toivon kyllä, että uusi olisi fiksumpi kuin minä eikä ainakaan pilaa elämäänsä.

No kuitenkin ymmärrän mutta silti sisällä on myös se kritisoiva ääni. Yritän asettua sen yläpuolelle koska minä en voisi vahvemmin tietää miten oikein olen tässä tilanteessa tehnyt ja pidän siitä kiinni.

Tämä ehkä kuuluu asiaan ja yritän hyväksyä sen, muistuttaa joka päivä itselleni, että kuka olen ja millaiset mielipiteet itselläni on, eikä sitä miten hän näkee asiat. En halua enää lainkaan olla siinä mielen vankilassa. Tiedostan heti kun ajatukseni eivät ole perimmältään omiani, onneksi. Se auttaa herättelemään itseäni sumusta.

Kiitos vastauksista todella paljon. Luen näitä mielelläni ja saan tukea. Siitä on apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi AP, ihanaa että osasit kuitenkin lähteä! Se on iso juttu. 

Meitä on paljon saman kokeneita, takana epäterveitä suhteita joissa toinen dominoi tavallaan kaikkea, vaikkei sitä ehkä siinä suhteessa aina huomaa. Sinulla on ratkaisun avaimet jo kun ymmärrät mistä on kyse ja tosiaan lähdit pelastaaksesi itsesi. Olen samaa mieltä monien kanssa, että tuo kumppanisi on harjoittanut väkivaltaa myös manipuloimalla mieltäsi, siksi tunnet syyllisyyttä vaikkei pitäisi. 

Kiitos

Te, jotka ovat selvinneet niin auttavat meitä jotka vasta selviytyvät. Siitä on suuresti apua.

Onneksi ymmärrän mistä on kyse, jos en ymmärtäisi niin en osaisi lähteä. On tuo ollut aika hurja tie käydä, en voisi tuollaista toivoa kenellekään. Hiljainen lobotomia, siltä se ainakin pahimmillaan tuntui.

Onneksi kuitenkin on aina mahdollista muuttaa elämän suuntaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyydentunne kertoo siitä, että hän on päässyt pääsi sisään ja toistat nyt itse itsellesi hänen tarinoitaan. Aika ja asian tiedostaminen auttaa. 

Tältä se tuntuu. Outoa kun joku on päässyt pään sisään. Aika moni asia mitä teen, niin " kuulen" sen mitä hän sanoisi. Hänellä on aika kärjisryneitä mielipiteitä ja sitten noissa hetkissä joudun muistuttamaan itseäni, että ei minun tarvitse noin ajatella. Ei se ole minun vaan hänen kokemus maailmasta.

Tällainen dynamiikka on varmaan suuri syy miksi suhteisiin jäädään, siis tällaisiin suhteisiin. Sitä tulee niin pieneksi, että todellisuudentaju hämärtyy ja omaa tilaa ei sillä tavalla ole. Sitä vain elää sellaisessa stressitilassa.

Yritän puhua itselleni järkeä jatkuvasti. Ja myös unohtaa, keskittyä omaan elämääni.

Ap

Juuri näin ap. ,tuollaisen suhteen jälkeen on äärimmäisen tärkeää että ymmärrät nyt keskittyä ihan vain itseesi. Kuten joku sanoi, unohda nyt hetkeksi kaikki muu että vahvistut. Että löydät oman äänesi ja ajatuksesi ,etkä syötä itsellesi sitä mitä eksäsi sinulle syötti. Kaikkea hyvää toipumisesi tielle. <3

Itselläni on jo yli kaksi vuotta siitä, kun lähdin väkivaltaisen kumppanin luota, koska muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut. Nyt on meneillään omaisuuden ositus, ja vaikka ex-kumppani valehtelee silmät suut täyteen ja on värvännyt joukon kavereitakin mukaan valehtelemaan samaa tarinaa riistääkseen minulta huomattavan osan omaisuudestani, huomaan järkytyksekseni, että tunnen häntä kohtaan sääliä.

Hän hankki uuden saman tien lähtöni jälkeen - en tiedä oliko jo valmiiksi katsottuna kun se löytyi niin nopeasti - ja samaan aikaan yritti maanitella minua vielä monta kuukautta takaisin. Kun en suostunut palaamaan, alkoi se elämäni tuhoaminen, jolla hän suhteen loppuvaiheessa monet kerrat minua uhkaili.

Olen joutunut nyt omaisuuden jaon yhteydessä taas kuulemaan exän puheita, ja epäilen että säälini aktivoituminen johtuu siitä: hän oli niin pitkään "pääni sisällä" ja manipuloi minua yhtä taitavasti kuin manipuloi nyt kaikkia niitä, jotka ovat edelleen hänen ympärillään ja vaikutuspiirissään.

Aloittajalle suosittelen ammattiauttajan apua, vaikka alkuun ihan käyntejä terkkarin psykiatrisella sairaanhoitajalla, jotta pääset purkamaan kokemaasi ja juttelemaan tämänhetkisistä tunteistasi, tai jos asuinpaikallasi on väkivaltatyötä tekeviä kriisityöntekijöitä tms. Ja jos on mahdollista päästä terapiaan, niin ilman muuta. On myös monenlaisia auttavia puhelimia, joihin voi soittaa ja jutella tilanteesta, koetusta väkivallasta yms., ja niistä neuvotaan myös varmasti eteenpäin, esim. Nollalinja ja Naisten linja.

Miksi tunnen syyllisyyttä? Ja milloin tämä loppuu?

Mieleesi on syötetty pajunköyttä, sinut on manipuloitu ajattelemaan vääristyneesti. Toipuminen on aaltoliikettä ja siihen voi mennä kokonaisuudessaan pitkäänkin, mutta mitä selkeämmin olet ottanut etäisyyttä sekä fyysisesti, psyykkisesti että emotionaalisesti, etkä etenkään haksahda takaisin, sitä nopeammin alat nähdä tilanteen. Ja siten ymmärrät että olit uhri, eikä sinun todellakaan tarvitse tuntea syyllisyyttä. Rakkautta ja voimia matkaasi.

Kannattaa myös muistaa, että on inhimillistä tuntea toista kohtaan jonkinlaista myötätuntoakin, KUNHAN ei tee itselleen karhunpalvelusta ja ota sitä säälistä takaisin, tai sorru syyttelemään itseään siitä että lähti epäterveestä suhteesta. 

Kannattaa lukea esim. Riina-Maria Metson Pahuuden jälkeen, jossa annetaan hyviä neuvoja väkivaltaisesta suhteesta toipumiseen. Metsolta on ilmestynyt myös kirja Miksi se ei vain lähde, joka valottaa hyvin väkivaltaisen suhteen problematiikkaa. Yksi tuore, hyvä opus on myös Katja Kytölän Pahoinpitelystä hyvinpitelyyn. Näistäkin voi olla apua toipumisen tiellä. Tsemppiä!

Mä tajusin saman heti kun uskalsin erota 18v suhteesta. Otin äkkiä uuden miehen etten ottaisi vanhaa takaisin. Luojan kiitos. Meni monta vuotta ennen kuin tajusin miten pohjalla olin ollut. Nyttemmin ollaan yhä sen mun äkkimiehen kanssa (14v nyt yhdessä), sinä aikana exä mennyt naimisiin 4 kertaa + tyttöystävät. Varokaa näitä erotilanteita, on tosi helppo manipuloida takaisin samoilla paskapuheilla kuin ennenkin.

Itse en ole tuntenut tuollaista sairaalloista kumppania kohtaan kuin vhaa. Ja siis jo sen suhteen aikana.

Eron jälkeen sitten helpotusta, että nuppivikainen on jatkossa jonkun muun murhe.

Tuttua minullekin, syyllisyyksineen kaikkineen. Vasta kun olin saanut kunnolla etäisyyttä, tajusin mikä viidakko se suhde oli ollut. Kaikkia manipulaation tapoja ei aina edes näe ja tajua, ymmärtää vain sen että voi huonosti. Minäkin osasin kuitenkin lähteä, onneksi!

Räikein manipulointiyritys oli sitten siltä kumppaniltani kun hän sanoi yrittäneensä itsemurhaa lähtöni jälkeen. Se oli kaiken kaikkiaan niin syvää mustaa, että tajusin etten voi olla minkäänlaisessa kontaktissa häneen tai menetän oman mielenterveyteni kokonaan. 

Vuosia meni että toivuin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttua minullekin, syyllisyyksineen kaikkineen. Vasta kun olin saanut kunnolla etäisyyttä, tajusin mikä viidakko se suhde oli ollut. Kaikkia manipulaation tapoja ei aina edes näe ja tajua, ymmärtää vain sen että voi huonosti. Minäkin osasin kuitenkin lähteä, onneksi!

Räikein manipulointiyritys oli sitten siltä kumppaniltani kun hän sanoi yrittäneensä itsemurhaa lähtöni jälkeen. Se oli kaiken kaikkiaan niin syvää mustaa, että tajusin etten voi olla minkäänlaisessa kontaktissa häneen tai menetän oman mielenterveyteni kokonaan. 

Vuosia meni että toivuin. 

Ymmärrän, mun exä uhkasi koko ajan itsemurhalla meidän suhteen ajan. Vaikea lähteä tuollaisesta suhteesta. Kuka ei ole sitä kokenut niin ei ymmärrä. Tsemppiä.

T. Se äkkimiehen vaimo