Miten voi enää oppia elämään kun on koko ikänsä pelännyt ja odottanut oman äidin mielipidettä kaikkeen?

Minun äitini nimitti minua hankalaksi koska ei tajunnut että olen erityisherkkä. On ollut kyllä todella tiukassa se hankalan leima vierittää pois itsen päältä.

Jos aikuinen on riippuvainen äitinsä mielipiteestä syy ei ole äidin. Tai ehkä jos perinnöllisyytenä tietty henkinen lapsellisuus.

Rohkeutta

Mitä ap tekisit, jos voisit ihan itse päättää?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi, jos päätät mielesi mukaan? Tai et kerro äidillesi asioitasi?

Olen lopettanut kertomasta jo. Hän oli ainoa linkki pahimpaan juorukeskukseen. 

Elämällä omaa elämää ja tekemällä asioita, joita itse haluaa, vaikka se alussa pelottaakin. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos äitisi ei hyväksy? Niin, mitään pahaahan ei tapahdu, vaikka äiti ei tykkää. Anna olla tykkäämättä, se on hänen mielipahansa eikä liity sinuun. Et ole tilivelvollinen tekemisistäsi etkä tarvitse hänen hyväksyntäänsä, vaikka se tuntuukin pahalta. Pelkoa päin meneminen on ainoa tapa päästä irti äitisi otteesta ja sen tunnistaminen, että sinulle ei suotu tervettä ja rakastavaa äitiä. Se ei ole helppoa ja siihen on hyvä saada tukea (esim. hyvä, kannustava ystävä tai terapeutti). Kaikkea hyvää sinulle -pystyt siihen!

T. Toinen vastaavan lapsuuden kokenut ja irtautumisen tehnyt

Äitihän rakastaa kun ojmhjaa 40-vuotiaan elämää.

Yleensä siitä pyristellään ennen 20 vuotta irti.

Lapset aikuistuu, äidit päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Aloitapa siitä, että menet kampaajalle ja teetät hiukset, joita äitisi ei hyväksy. Lyön nimittäin vetoa, että hän on kontrolloinut hiustyyliäsi koko ikäsi.

Sitten seuraat reaktioita ja nautit salaa.

Siitä on helppo jatkaa.

Etkä pyydä anteeksi tuota, tai muita juttuja jotka teet "ominpäin".

Minulla se loppui hautajaisiin kun olin 60.

Kokemuksesta sanoisin, että tarvitset nyt ensi alkuun fyysistä ja henkistä etäisyyttä tukahduttavasta äidistäsi, jotta toteutumatta jäänyt individuaatioprosessi voi käynnistyä. Jos äitisi on jatkuvasti kontrolloimassa ja päsmäröimässä, ei sinulla jää tilaa löytää omaa erillistä identiteettiäsi. Yhteys äitiisi (ja mahd. muihin kontrolloiviin henkilöihin) kannattaa nyt laittaa minimiin tai tauolle, jotta voit hengittää ja keskittyä äitisi sijaan itseesi ja omaan elämääsi. Kyllä se siitä sitten pikku hiljaa muotoutuu.