Kaduttaa kun annoin äidille periksi
Tiivistän mahdollisimman lyhyeksi koko jutun.
Hain kevään yhteishaussa korkeakouluun, tarjottiin paikkaa. Kerroin äidille, sai paniikkikohtauksen ja pyysi että "et mene, et mene" ja että "et jätä mua tänne" yms.
Tuota seuraavat viikot en meinannut saada unta, vääntelin sängyssä vielä keskellä yötä. Lopulta jätin paikan vastaanottamatta. Äiti oli onnellinen, itki ja halasi. Mutta mulle laskeutui kivi vatsaan ja karmea olo.
Mulla ei enää ole yhtäkään tuttua tässä kaupungissa. Nekin, jotka jäivät vaille opiskelupaikkaa, ovat muuttaneet jo pois. Haluaisin tavallaan t*ppaa itseni, koska en tiedä, miksi taivun niin helposti. Eipä minusta taidakaan tulla mitään.
Kommentit (35)
Äiti ei ole vastuussa teoistasi. Tosiasiassa et halunnut opiskelemaan, halusit jäädä kotiin ja sait äidistä tekosyyn. Kaltaisiasi on satoja, tekosyynä on aina joku toinen. Sinä teit itse valintasi, ei äiti, joten mitenkä olisi, jos myöntäisit reilusti, että äiti ei jättänyt ottamatta opiskelupaikkaa vastaan, sinä jätit!
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu heti lääkäriin ja psyk.polin asiakkaaksi. Pyydä tehokasta altistustaohjelmaa ongelmaasi, että vuoden päästä olet vankemmalla pohjalla. Sinuna kävisin mahdollisimman usein tulevassa opiskelukaupungissa, kävisin oppilaitoksen kahvilassa kahvilla ja ruokalassa syömässä (amk:t ja yliopistot on isoja paikkoja ja kahviloihin ja ruokaloihin on helppo piipahtaa, vaikka ei olisikaan opiskelija), käy asuntonäytöissä, osta itsellekin jokin sisustusjuttu jonka haluat tulevaan uuteen kotiisi, jne. Äidille kerro, että kadut kamalasti että menetit tilaisuuden äidin ahdistuksen vuoksi ja teet koko vuoden sitkeästi töitä saadaksesi uuden tilaisuuden. Kerro äidille, että äidillä on vuosi aikaa hyväksyä muuttosi tai muuten välit tulevat katkeamaan vuoden kuluttua. Kerro, että varotoimeksi aiot ottaa etäisyyttä ennen muuttoa, ellei äiti pysty vakuuttamaan sinua siitä, että pystyy tukemaan sinua muutossa. Kerro, että välit voivat eheytyä sitten, kun olet turvallisesti muuttanut ja kotiutunut, eikä äidin reaktiot enää uhkaa omaa elämääsi ja opiskeluasi.
Miksi äiti olisi jotenkin jutun keskiössä? Ap voi muuttaa samantien opiskelukaupunkiin, mennä siellä töihin ja osoittaa itselleen, että pärjää. Sossu maksaa aikuiselle ihmiselle melkein kaiken, joten miksi odottaa vuosi, kun voi lähteä tänään?
Tsemppiä ap! Ei kaikki äidit valitettavasti ole hyviä ja ajattele lastensa parasta. Mun äitini aina sanoi ,ettei "susta ole mihinkään". "Et sä voi sitä opiskella" yms ja mä onneton uskoin häntä,koska olin valtavan kiltti. Nyt olen syrjäytynyt keski-ikäinen nainen,jonka ainoa hyvä puoli on,että osaa opettaa teinilleni,että hänestä on vaikka mihin. Hae ihmeessä uudestaan opiskelemaan ja mene,kun saat paikan. Äitisi pärjää kyllä.
Hyvä ehdotus joltakin, että ota yhteys opintotoimistoon ja selitä tilanne ja kysy, voiko vielä päästä.
Voiko oppiainetta lukea avoimessa yliopistossa? Voisit suorittaa kursseja etukäteen siellä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ehdotus joltakin, että ota yhteys opintotoimistoon ja selitä tilanne ja kysy, voiko vielä päästä.
Voiko oppiainetta lukea avoimessa yliopistossa? Voisit suorittaa kursseja etukäteen siellä.
Et kai tosissasi väitä, että opiskelemaan pääsee selittämällä, että äiti on hankala? Ap voi muuttaa heti sinne opiskelupaikkakunnalle, mutta outo juttu, eipä ole tuo käynyt mielessään pariin kuukauteen. Muutto ei edellytä opiskelupaikkaa, esim. posti ja monet verkkokaupat hakevat koko ajan työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ehdotus joltakin, että ota yhteys opintotoimistoon ja selitä tilanne ja kysy, voiko vielä päästä.
Voiko oppiainetta lukea avoimessa yliopistossa? Voisit suorittaa kursseja etukäteen siellä.
Et kai tosissasi väitä, että opiskelemaan pääsee selittämällä, että äiti on hankala? Ap voi muuttaa heti sinne opiskelupaikkakunnalle, mutta outo juttu, eipä ole tuo käynyt mielessään pariin kuukauteen. Muutto ei edellytä opiskelupaikkaa, esim. posti ja monet verkkokaupat hakevat koko ajan työntekijöitä.
Jos antaa noin helposti periksi, kun äiti haluaa pitää luonaan, kuinka helposti lähtisi muutenkaan muuttamaan? Hmm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ehdotus joltakin, että ota yhteys opintotoimistoon ja selitä tilanne ja kysy, voiko vielä päästä.
Voiko oppiainetta lukea avoimessa yliopistossa? Voisit suorittaa kursseja etukäteen siellä.
Et kai tosissasi väitä, että opiskelemaan pääsee selittämällä, että äiti on hankala? Ap voi muuttaa heti sinne opiskelupaikkakunnalle, mutta outo juttu, eipä ole tuo käynyt mielessään pariin kuukauteen. Muutto ei edellytä opiskelupaikkaa, esim. posti ja monet verkkokaupat hakevat koko ajan työntekijöitä.
Jos antaa noin helposti periksi, kun äiti haluaa pitää luonaan, kuinka helposti lähtisi muutenkaan muuttamaan? Hmm.
Ap on aikuinen, joka ei ole vankilassa, joten mars muuttamaan, ei siihen äidin lupaa tarvita.
Olen jo keski-iässä, ja menestynyt, itsenäinen ja hyvätuloinen nainen. Minulla on hyvin samanlainen äiti - hän yritti nuorena kovasti estää itsenäistymistäni ja tosiaan 'romahti', kun muutin pois (niin pian kuin kykenin..). Jotkut ihmiset ihan oikeasti ja todella uskovat, että heillä on oikeus olettaa, että lapsi palvelee heitä ja luopuu itsenäisestä elämästään heidän hyväkseen, enkä usko, että voit äitiäsi muusta vakuuttaa.
Hakeudu sen sijaan hyvälle psykoterapeutille ja ajattele asiasi läpi. Tämä on tarpeen, jotta voit sekä lähteä kotoa ja menestyä että tuntea olevasi ihan riittävän hyvä ja lämmin ihminen - syyllistäminen ei välttämättä koskaan lopu. Tarvitset itsesi omaksi tueksesi. Onnea matkaan :)
Hakeudu paikkakuntasi Ohjaamoon tai Etsivään nuorisotyöhön puhumaan tilanteestasi. Tai muuta jo nyt tulevaan opiskelukaupunkiin!
Olet jo saanut hyviä vaihtoehtoja mietittäväksi. Oletko nyt jossain työssä? Vanhempasi ovat yhdessä edelleen.
Mun äiti ajatteli varmaan myös ett voisin jäädä vanhaksipiiaksi ja asua hänen kanssaan ikäni. Niin ei käynyt. Sitten hän ajatteli että asuttaisiin kolmestaan, kun menin kihloihin. Ei käynyt niinkään. Isäni oli kuollut kun olin lapsi. Oli varmaan pettynyt, kun muutin pois. Ei sentään saanut sydäriä, vaikka mulla se kävi mielessä.
Munkin lukiokaverit muuttivat enimmäkseen muualle opiskelemaan, ne joiden mies on täältä, asuvat täällä nyt. Ei olla tekemisissä juurikaan. Nykyään on kyllä facea yms. jolla voit pitää yhteyttä toisin kuin mun aikaan.
Suosittelen jonkinlaista lähtöä muualle. Muuten huomaat olevasi keski-ikäinen, kaveriton ja perheetön ihminen. Mulla on perhe ja lapsenlapsiakin jo. Töitäkin oli vaan ei enää. Nyppii kyllä etten koskaan tullut lähteneeksi minnekään.
Lähde. Ei ole normaalia tuo äitisi takertuminen. Älä pyydä mukaasi äläkä lepyttele. Äitisi on luonut oman elämän. Sinulla on oikeus omaasi.
Äitisi on toiminut todella väärin ja syyllistänyt ja teeskennellyt jopa paniikkikohtausta. Ota etäisyyttä. Lähde vaikka heti hakemalla töitä tältä opiskelupaikkakunnalla.
32 vielä
Pidä jotenkin yhteyttä lukiokavereihisi facella, snapchatilla, whatsupilla, jodelilla tai mikä sulta sujuukin. Tietysti heillä on uusia kuvioita, jotka vie aikansa, mutta tiedät sitten mitä odottaa missäkin kaupungissa, johon ehkä myöhemmin muutat. Tai yleensä kuulet hyödyllisiä asioita ja kaverit pysyvät kavereina.
Äitisi ja isäsi ovat elämänkumppaneita tai ainakin heidän pitäisi olla. Sinä et ole äitisi kumppani. Joku pariskunta täältä muutti eläkepäivikseen lastensa kaupunkiin yhdessä. Äitejä varmaan muuttaa enemmänkin jonnekin Keravalle tai Vantaalle, kun lapsi on perustanut perheen pk-seudulle. Jos isäsi ei halua muuttaa, ok.
Älä jää murehtimaan kohtaloasi vaan käytä tämä vuosi hyväksi. Harrasta nyt jotain kivaa ja opiskele avoimessa, tai hakeudu johonkin sen alan työhön, jota olet menossa opiskelemaan.
Jotenkin käsittämätöntä, että äitisi roikkuisi sinussa, kun ei edes asu yksin.
Hakeudu heti lääkäriin ja psyk.polin asiakkaaksi. Pyydä tehokasta altistustaohjelmaa ongelmaasi, että vuoden päästä olet vankemmalla pohjalla. Sinuna kävisin mahdollisimman usein tulevassa opiskelukaupungissa, kävisin oppilaitoksen kahvilassa kahvilla ja ruokalassa syömässä (amk:t ja yliopistot on isoja paikkoja ja kahviloihin ja ruokaloihin on helppo piipahtaa, vaikka ei olisikaan opiskelija), käy asuntonäytöissä, osta itsellekin jokin sisustusjuttu jonka haluat tulevaan uuteen kotiisi, jne. Äidille kerro, että kadut kamalasti että menetit tilaisuuden äidin ahdistuksen vuoksi ja teet koko vuoden sitkeästi töitä saadaksesi uuden tilaisuuden. Kerro äidille, että äidillä on vuosi aikaa hyväksyä muuttosi tai muuten välit tulevat katkeamaan vuoden kuluttua. Kerro, että varotoimeksi aiot ottaa etäisyyttä ennen muuttoa, ellei äiti pysty vakuuttamaan sinua siitä, että pystyy tukemaan sinua muutossa. Kerro, että välit voivat eheytyä sitten, kun olet turvallisesti muuttanut ja kotiutunut, eikä äidin reaktiot enää uhkaa omaa elämääsi ja opiskeluasi.