Saako teillä koululainen jäädä aamulla kotiin nukkumaan, jos väsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhkailulla ja kiristyksellä ellei muuten. Jos ei sääntöjä noudata niin voi muuttaa pois.

Ai 12 vuotiaskin?

Kumpi teillä määrää, 12 vuotias vai sinä?

En ole tuo aiempi, mutta lapsi ei pyytänyt syntyä, minä halusin hänet. Hän ei lupautunut noudattamaan minun sääntöjäni, mutta minä lupasin rakastaa, tukea ja ymmärtää häntä. Se voi näyttäytyä erilaisina tapoina eri perheissä. 

Mä sain joskus jäädä. Olin ahdistunut nuori ja joskus oli vaan semmonen olo, että en kertakaikkiaan pysty menemään kouluun.

Vanhemmat ei mun ahdistukseen kiinnittänyt huomiota mutta sanoin heille vain, että väsynyt olo, en halua mennä tänään. Tällaisia päiviä ei ollut usein, ehkä 1-3/lukukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhkailulla ja kiristyksellä ellei muuten. Jos ei sääntöjä noudata niin voi muuttaa pois.

Ai 12 vuotiaskin?

Kumpi teillä määrää, 12 vuotias vai sinä?

"Jos ei sääntöjä noudata niin voi muuttaa pois."

Uhkaatko sinä 12 vuotiasta kotoa muutolla, jos ei tottele? Tuo on henkistä väkivaltaa ja lasu pitäis tehdä.

Ehkä teistä on tehty jo lasu. Kannattaisi ammattilaisen avulla miettiä koululaisen asiat kuntoon, sillä nyt ne eivät ole selvästi kunnossa ja niin ei ole myöskään hänen äitinsä asiat.

Sinä se tässä kaavailet mulle olemattomia lapsiakin. Kaikki sekopäät on nykyään vissiin avohoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten laitat itseäsi isomman teinin aamuvarhaisella tien päälle, jos ei sitäitse halua?

Tähän kysymykseen oon etsinyt jo 10 vuotta vastausta. Kukaan ei oikein osaa autaa.

Siihen luodaan pohja sen lapsen koko menneen eliniän aikana. Eli lapsi kasvatetaan siihen, että tiettyjä asioita tehdään vaikkei huvittaisi, että koulua käydään vaikkei huvittaisi ja että vanhempia totellaan. 

Sä ihmettelit asiaa 10 vuotta, vaikka olisit senkin ajan voinut kasvattaa lastasi?

Vierailija kirjoitti:

Minä luotan lapsiini. Jos he ovat sitä mieltä, että eivät voi mennä kouluun, heidän ei tarvitse mennä. Useinhan alkava flunssa tai migreenikohtaus on epämääräistä väsymystä. Tai sitten vaan hälyinen kouluympäristö tuntuu liian ahdistavalta.

Yksi päivä poissa ei vaikuta mitenkään koulumenestykseen. Vain osoittamlla luottamusta voin saada luottamusta ja teini-iässä hyvä keskusteluyhteys on paras tapaa välttää isoja ongelmia. 

Tällainen toimii joillain lapsilla. Jotkut sitten oppivat, että tällä tavalla pystyy välttämään vaivan kouluunmenosta ja alkavat keksiä väsymyksiä, päänsärkyjä tai vatsakipuja harva se päivä. Mutta oman lapsen tuntemalla ja kokeilemalla selviää, miten kannattaa toimia. Tartun vain siihen, että ei se kouluun patistaminen välttämättä kerro epäluottamuksesta.

Lapseni aloitti koulutien 4v. Paivat 8-45- 15.30 viutena paivana viikossa. Mielestani se on paljon.

Joskus on ollut todella huonoja oita ja lapsi ei ois halunnut menna kouluun. Silloin on sovittu, etta kertoo opelle jos ei vaan jaksa ja olo on huono. Kertaakaan ei ole tullut kesken paivan kotiin vaan ollut intoa tayna kun mennyt hakemaan.

Lapsi rakastaa koulua ja koulussa on todella kivaa. En tieda miten kay teinina, mutta yritetaan innostaa ja ajatella koulua hauskana paikkana.

Saa.

Otan toki luurin pois kouluajaksi, esim. 9-15 ja koulukirjat lukkarin kanssa esiin.

Muut kuin kouluun liittyvät asiat taas esille klo 15 jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten laitat itseäsi isomman teinin aamuvarhaisella tien päälle, jos ei sitäitse halua?

Tähän kysymykseen oon etsinyt jo 10 vuotta vastausta. Kukaan ei oikein osaa autaa.

Siihen luodaan pohja sen lapsen koko menneen eliniän aikana. Eli lapsi kasvatetaan siihen, että tiettyjä asioita tehdään vaikkei huvittaisi, että koulua käydään vaikkei huvittaisi ja että vanhempia totellaan. 

Sä ihmettelit asiaa 10 vuotta, vaikka olisit senkin ajan voinut kasvattaa lastasi?

Tähän pitää kommentoida sen verran, että on se myös siitä lapsesta kiinni.

Esikoinen vänkää kyllä joskus, mutta ei pahasti. Menee siis kouluun, vaikka inhoaa sitä, on aina inhonnut. Vähän murisee ja motkottaa, mutta menee sitten, kun sanon että äläpä unta näe, että voisit kotiin jäädä. Ei ole vaikeaa ja voisin onnitella itseäni hyvin tehdystä kasvatustyöstä, että kato kun äiti osaa.

Mutta sitten.

Nuorempi vänkää todella paljon enemmän. Siis suoraan sanottuna infernaalisesti. Jos se jonakin aamuna päättää, että nyt ei muuten huvita mennä kouluun, niin minä saan varata asiasta tappelemiseen vähintään puolituntia. Se on kohta 13 ja mä en suoraan sanottuna tiiä mitä teen, jos jonain aamuna se loppujen lopuksi vaan kieltäytyy lähtemästä. Ei auta mikään uhkailu, kiristys tai lahjonta, tämä lapsi on sellainen. Sitä ei kiinnosta laitetaanko netti poikki ja puhelin takavarikkoon, kokeiltu on molempia. Ainoa mikä on tähän mennessä auttanut on vaan ollut kuunnella sitä huutoa ja koettaa pysyä rauhallisena. Pakottaminen toimii todella huonosti.  Toivon että menisi tää murrosikä nyt pian ohi, muuten mun itsetunto kasvattajana uppoaa ihan jonnekin pohjamutiin.

No mutta onneksi on kuitenkin se vanhempi lapsi. Voin sen kanssa vääntäessä kuvitella, että kaikki hyvä on mun ansiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten laitat itseäsi isomman teinin aamuvarhaisella tien päälle, jos ei sitäitse halua?

Tähän kysymykseen oon etsinyt jo 10 vuotta vastausta. Kukaan ei oikein osaa autaa.

Auktoriteetilla, se hankintaan silloin jo ennen kuin se lapsi on sua isokokoisempi. Kutsutaan myös kasvatukseksi.

Uskallan väittää, että perheessämme on vanhemmilla suurempi auktoriteetti lapsiin kuin suurimmalla osalla perheistä. Kun et ymmärrä "hankalaa" lasta ja heidän kasvattamistaan, ole mielummin hiljaa.

Diagnoosit erikseen, mutta iso osa näistä "hankalista lapsista" on ihan vaan helikopterivanhempien tuotoksia. Vanhemmuus ei aina ole kivaa, ja mitä aikaisemmassa vaiheessa sen ymmärtää, sen helpompaa se sitten sen lapsen murrosiässä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten laitat itseäsi isomman teinin aamuvarhaisella tien päälle, jos ei sitäitse halua?

Tähän kysymykseen oon etsinyt jo 10 vuotta vastausta. Kukaan ei oikein osaa autaa.

Auktoriteetilla, se hankintaan silloin jo ennen kuin se lapsi on sua isokokoisempi. Kutsutaan myös kasvatukseksi.

Uskallan väittää, että perheessämme on vanhemmilla suurempi auktoriteetti lapsiin kuin suurimmalla osalla perheistä. Kun et ymmärrä "hankalaa" lasta ja heidän kasvattamistaan, ole mielummin hiljaa.

Diagnoosit erikseen, mutta iso osa näistä "hankalista lapsista" on ihan vaan helikopterivanhempien tuotoksia. Vanhemmuus ei aina ole kivaa, ja mitä aikaisemmassa vaiheessa sen ymmärtää, sen helpompaa se sitten sen lapsen murrosiässä on.

Täsmälleen näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten laitat itseäsi isomman teinin aamuvarhaisella tien päälle, jos ei sitäitse halua?

Tähän kysymykseen oon etsinyt jo 10 vuotta vastausta. Kukaan ei oikein osaa autaa.

Auktoriteetilla, se hankintaan silloin jo ennen kuin se lapsi on sua isokokoisempi. Kutsutaan myös kasvatukseksi.

Uskallan väittää, että perheessämme on vanhemmilla suurempi auktoriteetti lapsiin kuin suurimmalla osalla perheistä. Kun et ymmärrä "hankalaa" lasta ja heidän kasvattamistaan, ole mielummin hiljaa.

Diagnoosit erikseen, mutta iso osa näistä "hankalista lapsista" on ihan vaan helikopterivanhempien tuotoksia. Vanhemmuus ei aina ole kivaa, ja mitä aikaisemmassa vaiheessa sen ymmärtää, sen helpompaa se sitten sen lapsen murrosiässä on.

On niin helppo näytää olematon syy jollekin asialle, koska minullehan ei koskaan voisi käydä näin. Tää on ihmisen tapa puolustautua henkisesti "pahoille" asioille. Tän huomaa aina kaikissa onnettomuustilanteissa varsinkin.

Lapseton univaikeuksinen aikuinen täältä huutelee, että jos minulla olisi lapsia, jotka heräilevät monta kertaa yössä tai eivät saa unen päästä kiinni tai heräävät liian aikaisin, ilman muuta saisivat jäädä kotiin. Olen itse aivan zombie lyhyillä yöunilla, joten en yhtään ihmettelisi, että lapsellakin on silloin huono olo. Mitä hyötyä siitä kouluun pakottamisestakaan on, jos lapsi ei jaksa keskittyä opiskeluun?

Ope vastaa:

Usein sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat eivät käy töissä, "ymmärretään" paremmin väsymystä ja annetaan lasten jäädä nukkumaan aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Ope vastaa:

Usein sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat eivät käy töissä, "ymmärretään" paremmin väsymystä ja annetaan lasten jäädä nukkumaan aamulla.

Työttömät ovat siis inhimillisempiä kuin oravanpyörässä pyörivät vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Miten laitat itseäsi isomman teinin aamuvarhaisella tien päälle, jos ei sitäitse halua?

Tähän kysymykseen oon etsinyt jo 10 vuotta vastausta. Kukaan ei oikein osaa autaa.

Hei, nää täydelliset vanhemmat voi vastata täällä tähän.  Olen täysin sinun puolella. Mulla useampi lapsi ja nämä asiat ei ole kasvatuksesta kiinni ( vaikka niin mielellään vanhempia syytetään)

Kokemusta on . Kolmen kanssa ei mitään ongelmaa, yhden kanssa ollut ihan hrveetä taistelua. 

Teiniä ,kun et kanna enää mihinkään. 

Ja juu, ei auta sitte uhkailu , lajonta eikä kiristys. On olemassa myös ihmiisä, joihin ei tehoa mikään.

Saanko minä jäädä kotiin nukkumaan töihin menon sijaan, jos väsyttää?

Koulu on lapsen työ.

Vierailija kirjoitti:

Saanko minä jäädä kotiin nukkumaan töihin menon sijaan, jos väsyttää?

Koulu on lapsen työ.

Ei lapsilla ole töitä. Eikä koulupakkoa. On oppivelvollisuuspakko.

Vierailija kirjoitti:

Saanko minä jäädä kotiin nukkumaan töihin menon sijaan, jos väsyttää?

Koulu on lapsen työ.

Monillakaan vastaajilla täällä ei tunnu olevan mitään käryä unettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ope vastaa:

Usein sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat eivät käy töissä, "ymmärretään" paremmin väsymystä ja annetaan lasten jäädä nukkumaan aamulla.

Hah. Toinen ope vastaa: yleensä ne oppilaat, jotka jäävät sinne kotiin nukkumaan ovat niitä, joiden vanhemmat on aamulla töissä eikä pysty katsomaan perään :)

Vierailija kirjoitti:

Saanko minä jäädä kotiin nukkumaan töihin menon sijaan, jos väsyttää?

Koulu on lapsen työ.

Miksi et saisi? Meillä onnistuisi helpostikin ihan omailmoituksella jäädä kotiin. Jos ei väsymystä halua sanoa syyksi, niin käy vaikka ripuli.