Täysi-ikäinen lapsi muutti taloon, missä menee rajat?

Kohta 20-vuotias poikani halusi muuttaa luokseni isänsä luota. Siellä häntä oli jo lempeästi ohjattu omaan kotiin muuttoon. Suostuin tähän, totta kai vaikka asuntoni onkin pieni. Tehtiin sopimus, että hän maksaa osan vuokrasta ja muut asumismenonsa. Hän käy töissä ja iltaopiskelee. Itse opiskelen täysipäiväisesti ja käyn viikonloput töissä. Pojan muuton myötä asumistuki pieneni yli sadalla eurolla ja sähkölasku taas nousi yli tuplasti (hän pelaa paljon tietokoneella jne.) Olen tilanteessa, jossa en voi maksaa yhtään enempää. En haluaisi olla natsimutsi, joka valittaa kaikesta, mutta olen niin kyllästynyt siihen, että vuokraraha on aina myöhässä. Vaatteita on kyllä varaa ostaa. Että kavereitten kanssa pelataan ääneen puhuen vielä kolmelta aamuyöllä kaksiossa, jossa mä yritän nukkua seinän takana. Että tiskejä ei laiteta tiskikoneeseen. Että jokainen sanominen toimii sen yhden kerran, seuraava kerta onkin taas aivan uusi juttu. Koen itseni nalkuttavaksi ajaksi, mutta kai mulla on oikeus hiljaisuuteen öisin ja siistiin keittiöön yms.? Tiedostan, että poikani vasta opettelee ja valmistautuu omillaan oloon, mutta kuinka monta kertaa täytyy sanoa? Olen lopen uupunut jo parin kuukauden jälkeen.