Olin aina luokallani se joka valittiin vikana pariksi/ryhmään

Ilmeisesti moni opettaja jäänyt sinne 80-luvulle. Itse kävin yläasteen 2015-18, jolloin kaikki tuo nöyryyttäminen ja oppilaiden mukana naureskeltu tapahtui. Traumoja on edelleen jäänyt siitä. Jouduttiin pitämään englannin tunnilla esitelmä luokan edessä ja kaikki muut oppilaat ja opettaja nauroi ilmeisesti ääntämiselleni. En edelleenkään kykene puhumaan englantia tästä johtuen. Toinen opettaja sitten ilmoitti aina ennen koetta luokan edessä, että "*nimeni* kirjoittaa sitten hyvällä ja selkeällä käsialalla myös, että saa selvää". Käsialani on huonoa motorisesta sairaudesta johtuen.[/quote]

Olen pahoillani kokemuksestasi. Yritä ajatella, että ne naureskelijat eivät tule koskaan olemaan Sinun arvoisiasi. Kaikkea hyvää ja jätä menneisyys taakse. Upeita asioita tulossa. Usko itseesi.

T. Nro 18

Sama! Olin yläasteella vähän pullukka ja sitä kautta jouduin kiusatuksi/syrjityksi. Edes laihdutus ei auttanut, kun olin jo ehtinyt hetken olla lihava niin aina lihava.

Liikunnassa, paritöissä yms. aina jäin yli. Mulla aina tuntui kivi asettuvan vatsaan, kun opettaja pyysi itse valitsemaan parit / ryhmät, koska kukaan ei halunnut mua ja jouduin lopulta ylimääräiseksi, vaikka pyysin, että saisinko tehdä tehtävän yksin..

Ja karmein muisto oli, kun opettaja valitsi ruotsin tunnille istumajärjestyksen. Istuin erään pojan viereen. Ottakaa huomioon, että oltiin jo 15-vuotiaita kumminkin! Poika veti joka tunnin alussa pulpetit melkein metrin erikseen ja nauroi muille luokkalaisille, mikä johti siihen, että opettaja otti asian puheeksi kaikkien edessä. Kukaan ei sanonut mitään, eikä opettaja myöhemmin enää puuttunut asiaan. Mutta takapenkeiltä kuului aina tirskuntaa :(

No millainen sinä nyt sitten olet?

Minä olin nimittäin ihan samassa tilanteessa kouluaikana. Ja nyt olen naimisissa, vakituinen työpaikka, on omakotitalo, opiskelut ja harrastukset. Kaikin puolin ok siis.

Eli jos tarvitset tekosyyn jäädä sohvanpohjalle surkuttelemaan itseäsi, niin jotain muuta joudut keksiä kuin että valittiin luokassa vikana ryhmään. Se ei nimittäin määrittele koko loppuelämää.

No voihan hitto :o Tosi harmi, jos tällainen on jäänyt sua kalvamaan, Ap :/ Mä kävin kouluni 1980-ja 90-luvuilla enkä muista yhtään tällaista valintatilannetta muilla tunneilla kuin liikuntatunneilla silloin, kun pesikseen huudettiin joukkueet. Mä olin huono pesiksessä, koska pelkäsin aina, että jos lyön mailalla kovaa, niin osun lukkariin, ja siksi mut huudettiin aina viimeisten joukossa... mutta ei se mua haitannut.

Av-palstalle ovat päätyneet halveksitut. Olen toki huomannut sen jo aiemmin. Paljonhan täällä ei muita olekaan.

Sellaisissa ryhmissä joissa ei ollut paria kaveriani, tulin valituksi aina viimeisten joukossa.

Nyt aikuisenakin, kun ei enimmäkseen kuljeta kavereiden kanssa, jään yleensä jollain tavalla ulkopuoliseksi ryhmistä ja porukoista silloin harvoin kun sellaisissa tilanteissa olen. Se ei harmita minua, koska pärjään hyvin yksin. Vain se oli opiskeluaikoina inhottavaa, jos jotain tehtävää ei voinut tehdä yksin ja oli ängettävä johonkin ryhmään.

Täällä kans yksi viimeisenä valittu.

Kyllähän se kirpaisi varsinkin ensimmäisellä luokalla. Mutta sitten siihen tottui ja alakoulun loppupuolella jättäydyin jo itse pois kaikista valintatilanteista.

Liikuntatunnilla saatoin vain seisoskella tai istua yksinäni jossain erillään muista.

Tuon jatkuvan hylkäämisen vuoksi piti tietenkin itsensä jotenkin kovettaa. Olinkin sitten aika kylmä ja vihamielinen lähes kaikkia kohtaan.

Mutta vaikka olinkin jo aika tottunut, niin muistan silti miten vaikealta tuntui yläkoulun tanssitunnilla jäädä ilman paria.

Poikia oli n. 20 ja tyttöjä ehkä viisi. Olin melkoinen viilipytty, mutta haastavaa se oli esittää.

Joltain tanssitunneilta pyysin ihan vapautuksen kun ajattelin, että eihän tämmöistä nöyryytystä tarvitse sietää.

Opettajien käytös ihmetyttää. He vain seisoivat siellä tumput suorina vaikka näkivät miten kiusallinen ja loukkaava tilanne oli. Itse olisin antanut noille pojille jälki-istuntoa kun eivät käskyjä totelleet. Jälkkärin teemana olisi ollut empatia.

Jotku kertovat tässä ketjussa olleensa lihavia. Mutta itse olin laiha ja varmaan ihan nätti. Olen miettinyt, että saatoin olla hieman kylmän näköinen, joten minua ehkä vähän pelättiin(?)