Lue keskustelun säännöt.
HS: Komeroituneita nuoria uhkaa loppuelämän yksinäisyys
15.10.2022 |
"Komeroituneet nuoret vetäytyvät sosiaalisista suhteista kokonaan eivätkä poistu kotoaan. Jos heitä ei auteta kouluvuosina, oppivelvollisuuden loputtua heitä on lähes mahdotonta tavoittaa."
Surkeaa touhua. Ei ennen tuollaisia ollut.
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Kalliit harrastukset kuukausi- tai puolivuotismaksuineen ja "Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa"...kuulostaa ainakin minun korviini aika hyvätuloisten touhulta. Jos on rahasta oikeasti tiukkaa, niin tilanne on aivan erilainen. Esim. itse harrastin jalkapalloa ja jääkiekkoa melko pienestä asti, mutta perusvälineillä pelaten ulkokentillä ja ulkojäillä säiden ja tilanteen mukaan. Niin pääsee edullisesti, eikä tarvitse kaikkia varusteita, mistään kuukausimaksuista nyt puhumattakaan, joukkue voi olla joka kerta eri sen mukaan ketä saa mukaan haalittua, ja hauskaa on. Lähes ilmaiseksikin voi harrastaa, "rahaharrastukset" ovat minusta jo hyvätuloisten juttuja. Ei kannata valittaa rahan riittävyydestä, jos on varaa harrastaa kuten teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Tämä. Aivan "kulutuspyramidin" huipun tuntumassa maailman mittakaavassa jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Miesten elämässä ei ole mitään järkeä jos ei pääse harrastamaan seksiä toisen ihmisen kanssa. On turha käydä töissä tai yleensäkään tehdä mitään tuottavaa jos tuo tarve ei pääse täyttymään.
Paska juttu, mutta näin se on. Mikäli on vielä kaiken lisäksi tullut yhteiskunnan syrjimäksi ja koulukiusatuksi, ei paljoa kiinnosta olla tekemissä sellaisen kanssa mikä on (omasta näkökulmasta) tilanteseen johtanut. Kaikille vaan nyt ei ole helppoa haluta nousta sieltä pohjalta ylös ja taistella vastaan.
Onneksi en ole mies. Mä käyn töissä ja tienaan itselleni rahaa siksi, koska keksin elämääni tuhansia muitakin mukavia asioita kuin seksi.
Vierailija kirjoitti:
En pysty miellyttämään, enkä viihdyttämään naisia, vaikka olen yrittänyt. Tämä varmasti keskeisin syy siihen, miksi olen yksin jäänyt. No ens vuonna tulee kolkyt vuotta mittariin, enkä jaksa uskoa että tässä mitään ihmeellistä olisi enää tulossa.
Älä anna periksi. Ei 30 ole mikään ikä vielä, kaikki on mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Voi hyvänen aika. Harrastukset täytyy mitoittaa tietenkin maksukyvyn mukaan. Jos ei ole rahaa balettiin, niin koettaa nauttia paikallisen voimistelukerhon halvemmista tanssitunneista. Jääkiekko ei ole ainoa mahdollinen liikuntaharrastus. Musiikkiopistoissa saa tulopohjaisesti alennusta, stipendejä yms. Paikallisyhdistykset usein tukevat nyoria harrastuksissa. Kuntosalilaitteita on vaikka misssä ulkoilualueiden puistoissa. Uimahalleissa taitavat olla edullisia. Kouluilla on vaikka mitä kerhotoimintaa. SPR:n ryhmät, eläinsuojeluyhdistykset - mukaan vaan eikä maksa kuin korkeintaan kymppejä.
Missä on maalaisjärki nykyään? Joo, kaikkea ei voi saada, mutta täällä saat enemmän kuin juuri missään muualla.
Oho, onko teillä noin paljon varaa valita? Missä noin laajat mahdollisuudet? Voimistelu nyt on vielä kalliimpaa kuin cheerleading tai baletti. Aika nuoresta alkaen on yksilövalmennus voimistelussa. Mikähän tuollainen paikallinen voimistelukerho on ja millä paikkakunnalla? Jossain kyläkoululla vissiin toimii? Tai SPR:n ryhmät. Mitä ne on ja millä paikkakunnalla? Meillä päin SPR järjestää nälkäpäiväkeräyksen ja ensiaputoimintaa eikä mitään lasten kerhoja. Mitä musiikkiopistosta tiedän, niin avustusta saa hakea kurssimaksuun. Kyllä se soitin pitää silti ostaa, jos ei saa vuokrattua. Minun kummityttö soittaa kannelta, jonka vuokra on neljästä kympistå ylöspäin kuussa ja konserttikantele vielä kalliimpi. Tietysti jonkin kitaran voi saada viidelläkympillä käytettynä, muttei sillä mitään tee.
Puhut jostain ihannetilanteesta, jota ei ole olemassa.
Elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa. Sä ostat muutaman kuukauden vuokrahinnalla käytetyn kanteleen. Käytetyt soittimet ovat usein parempia kuin uuudet, soittimet kun on tehty soitettaviksi.
Tuo on just niin ylimielistä, kun kommentoidaan asoita, joista ei ole hajuakaan. Kantele on soitin, jossa on paljon kieliä. Sen soittoa voi harrastaa musiikkiopistoissa tai yksityisopetuksessa. Emme puhu nyt pikkukanteleesta eli eskari-ikäisten lasten harjoituskanteleesta. Oikean kanteleen saa käytettynä alkaen 500 eurolla, mutta jos pitää olla enemmän ominaisuuksia, hinta on yli tonnin. Mitä tarkoitan ominaisuuksilla, niin peruskanteleen kielet on tavallaan pianon valkeat koskettimet, monta kertaa peräkkäin. Jos halutaan soittaa myös niitä mustia koskettimia kanteleen kielillä, tarvitaan sävelaateikon muuttavia vipuja. Oliko tämä nyt tarpeeksi yksinkertainen selvitys.
Ne kanteleet, joita saa satasella torista, on koristeeksi. Ihmiset ostaa niitä kesämökille rekvisiitaksi, vaikkei niillä voi soittaa. Esim. Ei pysy vireessä, on kastunut tai säilytetty väärin, puulastu halkeillut. Kanteleen iällä ei ole väliä vaan sen kunnolla.
Opetan itse pianonsoittoa kotiopetuksena, ja täytyy sanoa, että myös halpa käytetty piano on susi, kun se ei pysy vireessä. Yksi perhe oli ostanut pianon 450 eurolla ja korjautti sitä 2000 eurolla. Niin paljon piti vaihtaa osia, että siitä sai soitettavan.
Ihmiset ei vaan ymmärrä, mitä ne hankkii, kunhan halvalla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Voi hyvänen aika. Harrastukset täytyy mitoittaa tietenkin maksukyvyn mukaan. Jos ei ole rahaa balettiin, niin koettaa nauttia paikallisen voimistelukerhon halvemmista tanssitunneista. Jääkiekko ei ole ainoa mahdollinen liikuntaharrastus. Musiikkiopistoissa saa tulopohjaisesti alennusta, stipendejä yms. Paikallisyhdistykset usein tukevat nyoria harrastuksissa. Kuntosalilaitteita on vaikka misssä ulkoilualueiden puistoissa. Uimahalleissa taitavat olla edullisia. Kouluilla on vaikka mitä kerhotoimintaa. SPR:n ryhmät, eläinsuojeluyhdistykset - mukaan vaan eikä maksa kuin korkeintaan kymppejä.
Missä on maalaisjärki nykyään? Joo, kaikkea ei voi saada, mutta täällä saat enemmän kuin juuri missään muualla.
Oho, onko teillä noin paljon varaa valita? Missä noin laajat mahdollisuudet? Voimistelu nyt on vielä kalliimpaa kuin cheerleading tai baletti. Aika nuoresta alkaen on yksilövalmennus voimistelussa. Mikähän tuollainen paikallinen voimistelukerho on ja millä paikkakunnalla? Jossain kyläkoululla vissiin toimii? Tai SPR:n ryhmät. Mitä ne on ja millä paikkakunnalla? Meillä päin SPR järjestää nälkäpäiväkeräyksen ja ensiaputoimintaa eikä mitään lasten kerhoja. Mitä musiikkiopistosta tiedän, niin avustusta saa hakea kurssimaksuun. Kyllä se soitin pitää silti ostaa, jos ei saa vuokrattua. Minun kummityttö soittaa kannelta, jonka vuokra on neljästä kympistå ylöspäin kuussa ja konserttikantele vielä kalliimpi. Tietysti jonkin kitaran voi saada viidelläkympillä käytettynä, muttei sillä mitään tee.
Puhut jostain ihannetilanteesta, jota ei ole olemassa.
Elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa. Sä ostat muutaman kuukauden vuokrahinnalla käytetyn kanteleen. Käytetyt soittimet ovat usein parempia kuin uuudet, soittimet kun on tehty soitettaviksi.
Tuo on just niin ylimielistä, kun kommentoidaan asoita, joista ei ole hajuakaan. Kantele on soitin, jossa on paljon kieliä. Sen soittoa voi harrastaa musiikkiopistoissa tai yksityisopetuksessa. Emme puhu nyt pikkukanteleesta eli eskari-ikäisten lasten harjoituskanteleesta. Oikean kanteleen saa käytettynä alkaen 500 eurolla, mutta jos pitää olla enemmän ominaisuuksia, hinta on yli tonnin. Mitä tarkoitan ominaisuuksilla, niin peruskanteleen kielet on tavallaan pianon valkeat koskettimet, monta kertaa peräkkäin. Jos halutaan soittaa myös niitä mustia koskettimia kanteleen kielillä, tarvitaan sävelaateikon muuttavia vipuja. Oliko tämä nyt tarpeeksi yksinkertainen selvitys.
Ne kanteleet, joita saa satasella torista, on koristeeksi. Ihmiset ostaa niitä kesämökille rekvisiitaksi, vaikkei niillä voi soittaa. Esim. Ei pysy vireessä, on kastunut tai säilytetty väärin, puulastu halkeillut. Kanteleen iällä ei ole väliä vaan sen kunnolla.
Opetan itse pianonsoittoa kotiopetuksena, ja täytyy sanoa, että myös halpa käytetty piano on susi, kun se ei pysy vireessä. Yksi perhe oli ostanut pianon 450 eurolla ja korjautti sitä 2000 eurolla. Niin paljon piti vaihtaa osia, että siitä sai soitettavan.
Ihmiset ei vaan ymmärrä, mitä ne hankkii, kunhan halvalla saa.
Vaikutat asiantuntijalta instrumenttien suhteen, mutta toisaalta nuo kaikki kantele- ja pianojututhan ovat luksusongelmia. Ei mitään tuollaista tarvitse harrastaa, jos ei ole ylimääräistä rahaa tai sponsoria. Ainahan löytyy kalliimpia ja kalliimpia harrastuksia, jos vain rahaa on yli perustarpeiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Voi hyvänen aika. Harrastukset täytyy mitoittaa tietenkin maksukyvyn mukaan. Jos ei ole rahaa balettiin, niin koettaa nauttia paikallisen voimistelukerhon halvemmista tanssitunneista. Jääkiekko ei ole ainoa mahdollinen liikuntaharrastus. Musiikkiopistoissa saa tulopohjaisesti alennusta, stipendejä yms. Paikallisyhdistykset usein tukevat nyoria harrastuksissa. Kuntosalilaitteita on vaikka misssä ulkoilualueiden puistoissa. Uimahalleissa taitavat olla edullisia. Kouluilla on vaikka mitä kerhotoimintaa. SPR:n ryhmät, eläinsuojeluyhdistykset - mukaan vaan eikä maksa kuin korkeintaan kymppejä.
Missä on maalaisjärki nykyään? Joo, kaikkea ei voi saada, mutta täällä saat enemmän kuin juuri missään muualla.
Oho, onko teillä noin paljon varaa valita? Missä noin laajat mahdollisuudet? Voimistelu nyt on vielä kalliimpaa kuin cheerleading tai baletti. Aika nuoresta alkaen on yksilövalmennus voimistelussa. Mikähän tuollainen paikallinen voimistelukerho on ja millä paikkakunnalla? Jossain kyläkoululla vissiin toimii? Tai SPR:n ryhmät. Mitä ne on ja millä paikkakunnalla? Meillä päin SPR järjestää nälkäpäiväkeräyksen ja ensiaputoimintaa eikä mitään lasten kerhoja. Mitä musiikkiopistosta tiedän, niin avustusta saa hakea kurssimaksuun. Kyllä se soitin pitää silti ostaa, jos ei saa vuokrattua. Minun kummityttö soittaa kannelta, jonka vuokra on neljästä kympistå ylöspäin kuussa ja konserttikantele vielä kalliimpi. Tietysti jonkin kitaran voi saada viidelläkympillä käytettynä, muttei sillä mitään tee.
Puhut jostain ihannetilanteesta, jota ei ole olemassa.
Elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa. Sä ostat muutaman kuukauden vuokrahinnalla käytetyn kanteleen. Käytetyt soittimet ovat usein parempia kuin uuudet, soittimet kun on tehty soitettaviksi.
Tuo on just niin ylimielistä, kun kommentoidaan asoita, joista ei ole hajuakaan. Kantele on soitin, jossa on paljon kieliä. Sen soittoa voi harrastaa musiikkiopistoissa tai yksityisopetuksessa. Emme puhu nyt pikkukanteleesta eli eskari-ikäisten lasten harjoituskanteleesta. Oikean kanteleen saa käytettynä alkaen 500 eurolla, mutta jos pitää olla enemmän ominaisuuksia, hinta on yli tonnin. Mitä tarkoitan ominaisuuksilla, niin peruskanteleen kielet on tavallaan pianon valkeat koskettimet, monta kertaa peräkkäin. Jos halutaan soittaa myös niitä mustia koskettimia kanteleen kielillä, tarvitaan sävelaateikon muuttavia vipuja. Oliko tämä nyt tarpeeksi yksinkertainen selvitys.
Ne kanteleet, joita saa satasella torista, on koristeeksi. Ihmiset ostaa niitä kesämökille rekvisiitaksi, vaikkei niillä voi soittaa. Esim. Ei pysy vireessä, on kastunut tai säilytetty väärin, puulastu halkeillut. Kanteleen iällä ei ole väliä vaan sen kunnolla.
Opetan itse pianonsoittoa kotiopetuksena, ja täytyy sanoa, että myös halpa käytetty piano on susi, kun se ei pysy vireessä. Yksi perhe oli ostanut pianon 450 eurolla ja korjautti sitä 2000 eurolla. Niin paljon piti vaihtaa osia, että siitä sai soitettavan.
Ihmiset ei vaan ymmärrä, mitä ne hankkii, kunhan halvalla saa.
Vaikutat asiantuntijalta instrumenttien suhteen, mutta toisaalta nuo kaikki kantele- ja pianojututhan ovat luksusongelmia. Ei mitään tuollaista tarvitse harrastaa, jos ei ole ylimääräistä rahaa tai sponsoria. Ainahan löytyy kalliimpia ja kalliimpia harrastuksia, jos vain rahaa on yli perustarpeiden.
Komppaan nyt oikeastaan tuota 90-luvusta kirjoittanutta, että paljon on lapsia ja nuoria, jotka syrjäytyy harrastuksista jo varhain. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt, ei vähentynyt 2000-luvulla. Mistä ensimmäiseksi säästetään, tietysti menoista, jotka ei ole pakollisia. Minä olen antanut pianotunteja, jotka oli lahjoitusvaroin kustannettuja. Tarkoittaa sitä, ettei oppilas ja vanhemmat maksa niistä itse. Silti se soitin pitää saada hankittua tai vuokrattua, ja kaikkein köyhimmillä perheillä siihen se jääkin. Kun on vähän aikaa opiskellut, tekee mieli oppia enemmän nuotteja ja teoriaa. Tarvitaan teoriatunnit ja niihin materiaalit, joista voi opiskella. Ihanteellisintahan se olisi, jos perheessä olisi monta harrastajaa, niin ei tarvitse hankkia kuin yksi kirja tai harjoitusvihko kerrallaan. Käytettynä en suosittele hankkimaan, koska niihin tehdään muistiinpanoja joka kerralla. Aluksi viritetään nuotteja tai nimetään niitä, merkitään muistisääntöjä.
Uskoisin, että urheilussa on samat syrjäyttävät rakenteet. Joku kertoi stipendeistä, joita voi hakea taloudellisin perustein. Kun harrastus etenee, tulee aina turnauksia ja pelimatkoja, joista tulee vanhemmille kustannuksia. Entisaikaan pojat potkivat keskenään palloa kentällä. Nyt se on harvinainen näky, koska harrastus on siirtynyt voimakkaasti seuroille. Kaupunkien keskustoissa harrastustoiminta on kaupallistunutta. On tanssiopistoja, kuvataidekouluja, koodauskerhoja, kuntosaleja, joogaa, kamppailulajeja. Katsoin meidän kunnan opiston tarjontaa, kun siellä yleensä on edullisempaa harrastaa. Yllättäen liikuntakerhot oli nyt syrjäisillä kouluilla esim. klo 15-16. Vähän vaikea niihin on lähteä toisten alueiden lasten. Positiivinen juttu, että oli sählykerhoa murrosikäisille ja hinta oli muutama kymppi. Siinä tietysti taas se sijainti, kun ei niitä noissa oikeissa halleissa pidetä, keskeisellä paikalla. Pikkupaikkakunnilla kuulemma löytyy halpojakin harrastuksia, kun sieltä puuttuu kaupalliset toimijat. Sisko asuu pohjanmaalla ja on siellä nykypäivänä muutakin kuin paini ja pesäpallo.
Tuolla kaduilla pyörii tietty porukka nuoria. Jos et kuulu tai halua kuulua siihen porukkaan, niin mitähän ne vaihtoehdot on. Pelaat yksin kotona. Tai hankit harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstallahan noita riittää.
tarkoititko kirjoittaa "meitä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten elämässä ei ole mitään järkeä jos ei pääse harrastamaan seksiä toisen ihmisen kanssa. On turha käydä töissä tai yleensäkään tehdä mitään tuottavaa jos tuo tarve ei pääse täyttymään.
Paska juttu, mutta näin se on. Mikäli on vielä kaiken lisäksi tullut yhteiskunnan syrjimäksi ja koulukiusatuksi, ei paljoa kiinnosta olla tekemissä sellaisen kanssa mikä on (omasta näkökulmasta) tilanteseen johtanut. Kaikille vaan nyt ei ole helppoa haluta nousta sieltä pohjalta ylös ja taistella vastaan.
Onneksi en ole mies. Mä käyn töissä ja tienaan itselleni rahaa siksi, koska keksin elämääni tuhansia muitakin mukavia asioita kuin seksi.
Niin keksii miehetkin, mutta mihinkäs niissä naista tarvittaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on suurempi naisilla, heissä on enemmän NEET-nuoria ja naiset ovat niin herkkiä ettei he kestä oikeaa elämää. Parempi pysytellä kotona itkemässä.
Ei tarvitse kestää, kun löytävät itselleen päätä silittävän ja olkapäätä tarjoavan tukihenkilön huomattavan paljon helpommin.
On se kumma kun tässä maassa ei saa olla edes yksin, mitä jos monien ihmisten luonne nyt vaan on sellainen että nauttii yksinolosta?
Mä käyn kyllä töissä mutta vapaat olen yksin koska olen introvertti enkä ole koskaan seurustellu tämän takia.
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset ehtivät sekä tehdä töitä että opiskella, bilettää, roikkua täällä, sukuloida, harrastaa, nukkua ja hoitaa kakaroita? Jokaiseen noista menee se 8h päivässä.
Roolijako. Miehet osaavat vaikeita asioita joista maksetaan ja pystyvät elättämään naisen ja muut lapset. Naiset hoitavat suorittavat työt kotona miehelle ja muille lapsille ja roikkuvat täällä.
Eli toisinsanoen sinä olet nainen kun tänne on aikaa kirjoitella modernin roolijaon myötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on suurempi naisilla, heissä on enemmän NEET-nuoria ja naiset ovat niin herkkiä ettei he kestä oikeaa elämää. Parempi pysytellä kotona itkemässä.
Ei tarvitse kestää, kun löytävät itselleen päätä silittävän ja olkapäätä tarjoavan tukihenkilön huomattavan paljon helpommin.
Naiset paijaa toisiaan ja hankkii kissan paijattavaksi. Eläimet on monen naisen elämän pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen taas sitä, miten paljon tätä asiaa väheksytään näissä kommenteissa?
Tämä on ihan oikea ongelma. Korona-aika laittoi esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttaneet korkeakouluopiskelijat puoleksitoista-kahdeksi vuodeksi käytännössä opiskelemaan etänä. Näiltä jäi kaikki tyypilliset aloittavien korkeakouluopiskelijoiden ryhmäytymiseen liittyvät asiat kokematta ja näkemättä. Se ei ruudun välityksellä nyt vain tapahdu. Meillä on iso joukko lukionkin korona-aikana läpikäyneitä, jotka saivat normaaleissa ryhmissään olla noin vuoden koko opintoajastaan ja sitä muuta osaa on hoidettu välillä pitkiä pätkiä etänä tai muilla erityisjärjestelyillä.
Samaan aikaan kaikki harrastukset olivat kiinni valtavan pitkiä aikoja. Niidenkään parissa ei ole päässyt millään tavalla muodostamaan sosiaalisia suhteita jo muutenkin pahassa tilanteessa olleille nuorille. Ei siellä millään lenkkipolulla tai hiihtoladulla mitään ystävyyssuhteita synnyt ja kuka nyt niitäkään loputtomasti olisi jaksanut hinkata, kun muutakaan ei voinut eikä saanut harrastaa.
Kiurun ylihysteerisestä koronanhoitotavasta eli kaiken sulkemisesta maksetaan valtavaa hintaa näiden ihmisten pahoinvoinnin takia vielä vuosikymmeniä.
Koska olen itse sellainen ihminen josta jatkuvasti kirjoitellaan, minulla ei ole mitään hätää ja olen ihan tyytyväinen elämääni. En halua parisuhdetta naisen kanssa. Koska mikään ei tule muuttumaan ikinä paremmaksi meidän miesten kannalta, miksi murehtia ja tuhlata aikaansa. Fiksumpaa on vain tunnustaa tosiasiat ja mennä eteenpäin, se maailma mistä te puhutte, sitä ei ole mahdollista joidenkin saavuttaa, eikä monet sellaista elämää edes halua elää.
Joten sensijaan, että kauhistelette, niin mitä jos vain todetaan yhdessä että mikään ei tule ikinä muuttumaan, miksi siis edes miettiä koko asiaa. Yhteiskunta nyt vain on mitä on, varsinkin monille meille miehille.
Olin itsekin nuorena "komeroitumisuhan alla", eli vietin jonkin aikaa sosiaalisesti melko lailla eristäytyneenä, mutta erinäisistä syistä tämä elämäntapa jäi taakse, ja olen siitä pitäen elänyt normoelämää.
Välillä tuntuu kyllä siltä, että paras ja mielenterveydelle turvallisin vaihtoehto olisi ollut jäädä sinne komeroon lopuksi ikää. Nyt on kaikki asiat "huonosti": työ, jossa on pakko käydä, lapset, joita on pakko elättää, vaimo, jota on pakko katsella (en uskalla ottaa eroa omaisuuden jakamisen takia + sosiaalisten paineiden takia). Pakko, pakko, pakko - sana, joka värittää käytännöllisesti katsoen koko elämääni.
Jos olisin valinnut toisin - tai siis olisin jättänyt kaikki valinnat tekemättä - asuisin nyt sukulaiseltani perityssä hirsitalossa keskellä metsää, lämmittäisin takkaa omasta metsästä tehdyillä koivuhaloilla, katselisin netistä hauskoja videoita ja viettäisin vapaaherran elämää (samalla tavalla kuin edesmennyt, naimaton sukulaismieheni). Sen sijaan valitsin toisin: myin perityn talon ja metsän, kävin koulut, menin naimisiin, sain lapsia vaimoni toiveesta, ja työpaikka sekä iso omakotitalo piti hommata.
Nyt sitten maksan koko loppuelämäni näiden valintojeni seurauksia ihan kirjaimellisesti.
Olisi pitänyt seurata sukulaismieheni esimerkkiä - hän tiesi paremmin.
Ennen vanhaan kaapeissa asustelivat nämä ruskeanreijän ritarikuntalaiset ja kuka per-ele nekin päästi sieltä ihmisten ilmoille vinkumaan????
rasisti ja ylpeä siitä kirjoitti:
Ennen vanhaan kaapeissa asustelivat nämä ruskeanreijän ritarikuntalaiset ja kuka per-ele nekin päästi sieltä ihmisten ilmoille vinkumaan????
Olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen taas sitä, miten paljon tätä asiaa väheksytään näissä kommenteissa?
Tämä on ihan oikea ongelma. Korona-aika laittoi esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttaneet korkeakouluopiskelijat puoleksitoista-kahdeksi vuodeksi käytännössä opiskelemaan etänä. Näiltä jäi kaikki tyypilliset aloittavien korkeakouluopiskelijoiden ryhmäytymiseen liittyvät asiat kokematta ja näkemättä. Se ei ruudun välityksellä nyt vain tapahdu. Meillä on iso joukko lukionkin korona-aikana läpikäyneitä, jotka saivat normaaleissa ryhmissään olla noin vuoden koko opintoajastaan ja sitä muuta osaa on hoidettu välillä pitkiä pätkiä etänä tai muilla erityisjärjestelyillä.
Samaan aikaan kaikki harrastukset olivat kiinni valtavan pitkiä aikoja. Niidenkään parissa ei ole päässyt millään tavalla muodostamaan sosiaalisia suhteita jo muutenkin pahassa tilanteessa olleille nuorille. Ei siellä millään lenkkipolulla tai hiihtoladulla mitään ystävyyssuhteita synnyt ja kuka nyt niitäkään loputtomasti olisi jaksanut hinkata, kun muutakaan ei voinut eikä saanut harrastaa.
Kiurun ylihysteerisestä koronanhoitotavasta eli kaiken sulkemisesta maksetaan valtavaa hintaa näiden ihmisten pahoinvoinnin takia vielä vuosikymmeniä.
Koska olen itse sellainen ihminen josta jatkuvasti kirjoitellaan, minulla ei ole mitään hätää ja olen ihan tyytyväinen elämääni. En halua parisuhdetta naisen kanssa. Koska mikään ei tule muuttumaan ikinä paremmaksi meidän miesten kannalta, miksi murehtia ja tuhlata aikaansa. Fiksumpaa on vain tunnustaa tosiasiat ja mennä eteenpäin, se maailma mistä te puhutte, sitä ei ole mahdollista joidenkin saavuttaa, eikä monet sellaista elämää edes halua elää.
Joten sensijaan, että kauhistelette, niin mitä jos vain todetaan yhdessä että mikään ei tule ikinä muuttumaan, miksi siis edes miettiä koko asiaa. Yhteiskunta nyt vain on mitä on, varsinkin monille meille miehille.
Olin itsekin nuorena "komeroitumisuhan alla", eli vietin jonkin aikaa sosiaalisesti melko lailla eristäytyneenä, mutta erinäisistä syistä tämä elämäntapa jäi taakse, ja olen siitä pitäen elänyt normoelämää.
Välillä tuntuu kyllä siltä, että paras ja mielenterveydelle turvallisin vaihtoehto olisi ollut jäädä sinne komeroon lopuksi ikää. Nyt on kaikki asiat "huonosti": työ, jossa on pakko käydä, lapset, joita on pakko elättää, vaimo, jota on pakko katsella (en uskalla ottaa eroa omaisuuden jakamisen takia + sosiaalisten paineiden takia). Pakko, pakko, pakko - sana, joka värittää käytännöllisesti katsoen koko elämääni.
Jos olisin valinnut toisin - tai siis olisin jättänyt kaikki valinnat tekemättä - asuisin nyt sukulaiseltani perityssä hirsitalossa keskellä metsää, lämmittäisin takkaa omasta metsästä tehdyillä koivuhaloilla, katselisin netistä hauskoja videoita ja viettäisin vapaaherran elämää (samalla tavalla kuin edesmennyt, naimaton sukulaismieheni). Sen sijaan valitsin toisin: myin perityn talon ja metsän, kävin koulut, menin naimisiin, sain lapsia vaimoni toiveesta, ja työpaikka sekä iso omakotitalo piti hommata.
Nyt sitten maksan koko loppuelämäni näiden valintojeni seurauksia ihan kirjaimellisesti.
Olisi pitänyt seurata sukulaismieheni esimerkkiä - hän tiesi paremmin.
Mielenkiintoinen näkökulma. Paine siihen samaan muottiin mahtumisesta on useilla varmastikin suuri, minkä vuoksi ihmiset ajautuvat tekemään myös itselleen epäedullisia ratkaisuja. Nuorilla miehillä yksi painetta aiheuttava tekijä on esimerkiksi pelko homon leiman saamisesta jos eivät hakeudu parisuhteeseen.
Kyse ei ole vain seksistä vaan naisen tyydyttämisestä kaikin puolin. Kun mies saa naisen onnelliseksi hän itsekin kokee tyydytystä.