Lue keskustelun säännöt.
HS: Komeroituneita nuoria uhkaa loppuelämän yksinäisyys
15.10.2022 |
"Komeroituneet nuoret vetäytyvät sosiaalisista suhteista kokonaan eivätkä poistu kotoaan. Jos heitä ei auteta kouluvuosina, oppivelvollisuuden loputtua heitä on lähes mahdotonta tavoittaa."
Surkeaa touhua. Ei ennen tuollaisia ollut.
Kommentit (579)
Krzysztof Kieślowskin elokuvassa Kolme väriä: Sininen on mielestäni eräänlainen kuvaus aikuisen naisen komeroitumisesta. Rakastan sitä elokuvaa ja usein haaveilen, että voisin "kadota" samalla tavalla kuin Juliette Binochen esittämä Julie. Kadota jonnekin vieraaseen kaupunkiin, vieraiden keskelle, lakata tuntemasta, haalistua pois.
Ja loppujen lopuksi en haluakaan sitä. Koska olla tuntematta olisi sama kuin olla elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas valitetaan, että verorahoilla elätetään nuoria jotka eivät tee mitään.
Missä teidän valittajien ratkaisut sitten on? Miten saadaan nuoret nousemaan tuosta tilasta? Tukien katkaiseminen ei kaikille varmasti riittäisi, koska iso osa näistä asuu vanhempien luona, tai vanhemmat maksavat ison osan kuluista.
Olisko jotain rakentavia ehdotuksia, millä tavalla voitaisiin näitä ihmisiä auttaa? "Ei mun verorahoilla" ja "ei tuollaisia ennen ollut" ei ratkaise mitään.
Tuet vastikkeellisiksi, nettivieroitukseen, pakollinen terapia tai psykologikäynnit, työssä oppimisen mahdollisuuksien parantaminen, kuntouttava työtoiminta turvallisessa ja ymmärtävässä yhteisössä, , vanhemmille vanhemmuuden taitojen opettamista. Mitä itse ehdotat? Säälittelyä ja tukansilittelyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komeroitua voi myös vaikka on näennäisesti mukana yhteiskunnassa. Minulla on joitakin nuoria miehiä tuttavapiirissäni jotka ovat etätöissä kotona mutta eivät silti koskaan poistu sieltä, eivät tapaa kavereita, tätä menoa eivät tule tapaa kumppania, eivät harrasta mitään...elämä jää tavallaan elämättä.
Korona-ajan eristys jäi tavallaan päälle näille kavereille. Ja näitä on sitten paljon. Tämäkin muodostuu jossain vaiheessa ongelmaksi koska eristäytyminen neljän seinän sisälle ei voi tehdä hyvää pidemmällä aikavälillä.
Hah mä olen just tollanen mies(31 vuotias), toki ainoa ero on se että mä käyn ihan fyysisesti työpaikalla mutta muuten olen täysin eristäytynyt. En minäkään koe tätä ongelmaksi itselleni ainakaan vaan mä olen tosi tyytyväinen näin. En oikein pidä ihmisistä enkä myöskään oikein pidä tästä yhteiskunnasta sekä olen introvertti luonteeltani joten tämä elämäntyyli sopii hyvin mulle. Olen myös ikisinkku.
Miksi tämä on sinulle ongelma?
Hemmetti tuo tuntuu kuin se olisi meikäläisen kirjoittama sillä erolla että olen 29v.
Me olemme 50+ pariskunta ja elämme juuri samalla tavalla. Käymme töissä (toinen etänä), ruokakaupassa ja lenkillä. Muuten olemme kotona, kotimme on linnamme, täällä on kivaa. Miksi pitäisi mennä ulos tapaamaan muita? Harrastamaan? Kotona voi harrastaa. Meillä on hauskaa keskenämme. Miksi ihmeessä pitäisi alkaa tapaamaan ihmisiä, järjestää jotain kutsuja tms? Emme mene juhliin, me olemme täällä, antakaa please meidän olla rauhassa.
Miesten syrjäytymiseen lääkkeitä:
-Miehiä pitää saada sellaisiin töihin missä palkka on hyvä
-Miehiä pitää saada opiskelemaan sinne huipulle
-Fyysinen kunto pitää saada paremmaksi eli miehille sekä pojille lisää/enemmän urheilua
-Pojille pitäisi järkkää kouluissa heille mielekästä tekemistä enemmän
-Poikien liikuntatunteja pitäisi olla enemmän
Olen itse yksinäinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komeroitua voi myös vaikka on näennäisesti mukana yhteiskunnassa. Minulla on joitakin nuoria miehiä tuttavapiirissäni jotka ovat etätöissä kotona mutta eivät silti koskaan poistu sieltä, eivät tapaa kavereita, tätä menoa eivät tule tapaa kumppania, eivät harrasta mitään...elämä jää tavallaan elämättä.
Korona-ajan eristys jäi tavallaan päälle näille kavereille. Ja näitä on sitten paljon. Tämäkin muodostuu jossain vaiheessa ongelmaksi koska eristäytyminen neljän seinän sisälle ei voi tehdä hyvää pidemmällä aikavälillä.
Hah mä olen just tollanen mies(31 vuotias), toki ainoa ero on se että mä käyn ihan fyysisesti työpaikalla mutta muuten olen täysin eristäytynyt. En minäkään koe tätä ongelmaksi itselleni ainakaan vaan mä olen tosi tyytyväinen näin. En oikein pidä ihmisistä enkä myöskään oikein pidä tästä yhteiskunnasta sekä olen introvertti luonteeltani joten tämä elämäntyyli sopii hyvin mulle. Olen myös ikisinkku.
Miksi tämä on sinulle ongelma?
Hemmetti tuo tuntuu kuin se olisi meikäläisen kirjoittama sillä erolla että olen 29v.
Me olemme 50+ pariskunta ja elämme juuri samalla tavalla. Käymme töissä (toinen etänä), ruokakaupassa ja lenkillä. Muuten olemme kotona, kotimme on linnamme, täällä on kivaa. Miksi pitäisi mennä ulos tapaamaan muita? Harrastamaan? Kotona voi harrastaa. Meillä on hauskaa keskenämme. Miksi ihmeessä pitäisi alkaa tapaamaan ihmisiä, järjestää jotain kutsuja tms? Emme mene juhliin, me olemme täällä, antakaa please meidän olla rauhassa.
Kuulkaa, viettäkää vapaa-aikaanne ihan rauhassa miten haluatte. Ketään tuskin kiinnostaa. Te teette töitä ja olette osa yhteiskuntaa. Minä luulen, että näisen komeropoikien vanhemmatkin hyötyisivät siitä, että tyypit elättäisivät itsensä, tekisivät herraisä jJOTAIN eivätkä homehtuisi pelituoleihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan tuet vastikkelliseksi. Ei tässä ole enää mitään järkeä että nuoret terveet ihmiset makaavat kotona, kun vähänkin ahdistaa. Ennne vanhaan oli häpeä olla sossun elätti, nyt tämä häpeä on vaihtunut ylpeyteen ja leuhkimiseen etten osallistu tähän p...ka yhteiskuntaan. Tälle on laitettava piste, tasan tarkkaan täytyy miettiä keitä äänestää ensi kevään vaaleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
Kuulunko komeroituneisiin?
Olen ollut 13v7kk työttömänä, en oo koskaan seukannu. Ei ainuttakaan ystävää eikä harrastusta. Olen todella epäsosiaalinen, ujo ja hiljainen.
M36 turusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komeroitua voi myös vaikka on näennäisesti mukana yhteiskunnassa. Minulla on joitakin nuoria miehiä tuttavapiirissäni jotka ovat etätöissä kotona mutta eivät silti koskaan poistu sieltä, eivät tapaa kavereita, tätä menoa eivät tule tapaa kumppania, eivät harrasta mitään...elämä jää tavallaan elämättä.
Korona-ajan eristys jäi tavallaan päälle näille kavereille. Ja näitä on sitten paljon. Tämäkin muodostuu jossain vaiheessa ongelmaksi koska eristäytyminen neljän seinän sisälle ei voi tehdä hyvää pidemmällä aikavälillä.
Hah mä olen just tollanen mies(31 vuotias), toki ainoa ero on se että mä käyn ihan fyysisesti työpaikalla mutta muuten olen täysin eristäytynyt. En minäkään koe tätä ongelmaksi itselleni ainakaan vaan mä olen tosi tyytyväinen näin. En oikein pidä ihmisistä enkä myöskään oikein pidä tästä yhteiskunnasta sekä olen introvertti luonteeltani joten tämä elämäntyyli sopii hyvin mulle. Olen myös ikisinkku.
Miksi tämä on sinulle ongelma?
Hemmetti tuo tuntuu kuin se olisi meikäläisen kirjoittama sillä erolla että olen 29v.
Me olemme 50+ pariskunta ja elämme juuri samalla tavalla. Käymme töissä (toinen etänä), ruokakaupassa ja lenkillä. Muuten olemme kotona, kotimme on linnamme, täällä on kivaa. Miksi pitäisi mennä ulos tapaamaan muita? Harrastamaan? Kotona voi harrastaa. Meillä on hauskaa keskenämme. Miksi ihmeessä pitäisi alkaa tapaamaan ihmisiä, järjestää jotain kutsuja tms? Emme mene juhliin, me olemme täällä, antakaa please meidän olla rauhassa.
Kuulkaa, viettäkää vapaa-aikaanne ihan rauhassa miten haluatte. Ketään tuskin kiinnostaa. Te teette töitä ja olette osa yhteiskuntaa. Minä luulen, että näisen komeropoikien vanhemmatkin hyötyisivät siitä, että tyypit elättäisivät itsensä, tekisivät herraisä jJOTAIN eivätkä homehtuisi pelituoleihinsa.
Viattomilla vanhemmilla ei vissiin ole osaa eikä arpaa siihen, että kasvattavat pelituoleihin homehtuneita? Olisiko peiliin katsomisen paikka, miksi ne tyypit on pienestä pitäen saaneet vallan jättäytyä syrjään. Voi voi kun ei kullannuppuja saa kieltää liiasta pelaamisesta. Myöhäistä se on täysi-ikäisen elämään yrittää vaikuttaa. Kunnon rajat lapselle ja alaikäiselle: 2 tuntia peliaikaa päivässä, ulkona pitää käydä päivittäin, kotitöihin pitää osallistua, omasta hygieniasta opetella huolehtimaan, eikä valvota yökausia pelaten.
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että Suomessakin elää hikikomoreita hikikomeroissaan? Incelöityvät siellä.
Volceloituvat. Incel ja Volcel on kaksi eri asiaa. Incel on aggressiivinen ja peppukipeä ja Volcel on zen tilassa ja hyväksynyt kohtalonsa jättäytyen omasta tahdostaan kaiken ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komeroitua voi myös vaikka on näennäisesti mukana yhteiskunnassa. Minulla on joitakin nuoria miehiä tuttavapiirissäni jotka ovat etätöissä kotona mutta eivät silti koskaan poistu sieltä, eivät tapaa kavereita, tätä menoa eivät tule tapaa kumppania, eivät harrasta mitään...elämä jää tavallaan elämättä.
Korona-ajan eristys jäi tavallaan päälle näille kavereille. Ja näitä on sitten paljon. Tämäkin muodostuu jossain vaiheessa ongelmaksi koska eristäytyminen neljän seinän sisälle ei voi tehdä hyvää pidemmällä aikavälillä.
Hah mä olen just tollanen mies(31 vuotias), toki ainoa ero on se että mä käyn ihan fyysisesti työpaikalla mutta muuten olen täysin eristäytynyt. En minäkään koe tätä ongelmaksi itselleni ainakaan vaan mä olen tosi tyytyväinen näin. En oikein pidä ihmisistä enkä myöskään oikein pidä tästä yhteiskunnasta sekä olen introvertti luonteeltani joten tämä elämäntyyli sopii hyvin mulle. Olen myös ikisinkku.
Miksi tämä on sinulle ongelma?
Hemmetti tuo tuntuu kuin se olisi meikäläisen kirjoittama sillä erolla että olen 29v.
Me olemme 50+ pariskunta ja elämme juuri samalla tavalla. Käymme töissä (toinen etänä), ruokakaupassa ja lenkillä. Muuten olemme kotona, kotimme on linnamme, täällä on kivaa. Miksi pitäisi mennä ulos tapaamaan muita? Harrastamaan? Kotona voi harrastaa. Meillä on hauskaa keskenämme. Miksi ihmeessä pitäisi alkaa tapaamaan ihmisiä, järjestää jotain kutsuja tms? Emme mene juhliin, me olemme täällä, antakaa please meidän olla rauhassa.
Kuulkaa, viettäkää vapaa-aikaanne ihan rauhassa miten haluatte. Ketään tuskin kiinnostaa. Te teette töitä ja olette osa yhteiskuntaa. Minä luulen, että näisen komeropoikien vanhemmatkin hyötyisivät siitä, että tyypit elättäisivät itsensä, tekisivät herraisä jJOTAIN eivätkä homehtuisi pelituoleihinsa.
Viattomilla vanhemmilla ei vissiin ole osaa eikä arpaa siihen, että kasvattavat pelituoleihin homehtuneita? Olisiko peiliin katsomisen paikka, miksi ne tyypit on pienestä pitäen saaneet vallan jättäytyä syrjään. Voi voi kun ei kullannuppuja saa kieltää liiasta pelaamisesta. Myöhäistä se on täysi-ikäisen elämään yrittää vaikuttaa. Kunnon rajat lapselle ja alaikäiselle: 2 tuntia peliaikaa päivässä, ulkona pitää käydä päivittäin, kotitöihin pitää osallistua, omasta hygieniasta opetella huolehtimaan, eikä valvota yökausia pelaten.
Kyllä, juuri noin. Vanhemmille kollektiivinen kurinpalautus olisi paikallaan. Ja kotona asuvalta aikuiselta ihmiseltä tulee myös odottaa osallistumista normaaleihin aikuisten asioihin. Jos se ei onnistu, niin nettiyhteys poikki tai jätkä pihalle kasvamaan ja nöyrtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin porukka meni baariin tai pubiin seurustelemaan, juttelemaan livenä naamat vastatusten.
Nyt kaikki ottaa kotona viinin tai kaljan ja istuu tietsikan edessä ja seurustelee somessa.
Kulttuuri on muuttunut maailmanlaajuisesti.
Eikä se ole edes huono asia.
Ei se ole normaaliakaan. Ihminen on kuitenkin eläin, sosiaalinen eläin, joka ei saa korvattua toisen ihmisen läsnäoloa sähköisesti. Ei se ole sama asia. Jostakin syystä näillä komeroituneilla on paljon mielenterveysongelmia. Miksiköhän?
Kyllä saa korvattua kun on tarpeeksi tuttu ja samankaltainen. Päivittäin juttelen suomeksi ja englanniksi tuntikausia, eikä missään vaiheessa tunnu yksinäiseltä. Rakastan myös omaa aikaa.
Halaako se tietokone sinua? Tunnetko miltä toinen ihminen tuoksuu? Onko toinen ihminen kanssasi kun alat nukkumaan?
Kissa tai koira hoitaa nuo tehtävät.. ja kissa tuoksuu paremmalta kuin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin porukka meni baariin tai pubiin seurustelemaan, juttelemaan livenä naamat vastatusten.
Nyt kaikki ottaa kotona viinin tai kaljan ja istuu tietsikan edessä ja seurustelee somessa.
Kulttuuri on muuttunut maailmanlaajuisesti.
Eikä se ole edes huono asia.
Ei se ole normaaliakaan. Ihminen on kuitenkin eläin, sosiaalinen eläin, joka ei saa korvattua toisen ihmisen läsnäoloa sähköisesti. Ei se ole sama asia. Jostakin syystä näillä komeroituneilla on paljon mielenterveysongelmia. Miksiköhän?
Ai ei ole normaalia, että ei käy baareissa? Minusta se on jopa fiksua. On paljon paremmin turvassa omassa kodissaan, kun ei pikkutuiskeessa tarvitse lähteä yöllä baarista kotiin. Matkalla baarista kotiin voi sattua mitä tahansa.
Täysin samaa mieltä. En ymmärrä miten baareissa käyminen olisi jokin "normaalin ihmisen mittapuu". Kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt van on niin, että sieltä kodista pitää ihan itse lähteä. Niin naisetkin tekevät. Pojat saa ottaa itseään niskasta kii, grow up, people!
Jaa miksi kodista pitäisi lähteä ulos? Miksi sinäkin näet syrjäytymisen pahana tai huonona asiana?
Kun elätät itse itsesi etkä pyydä siihen minulta euroja, niin mätäne toki miesluolassasi.
Elätä sinä omat jälkikasvusi äläkä pyydä siihen minulta euroja.
Minä elätän lapseni työlläni. Elätätkö sinä edes itseäsi?
Etkö sinä ole maannut kotona yhteiskunnan rahoilla(vanhempainvapaa), etkö saa lapsilisää, eikö lapsesi käy päivähoidossa, eikö lapsesi käy neuvolassa, eikö lapsesi käy koulussa...? Nuo kaikki asiat kustannetaan yhteiskunnan verorahoista eli sinä et itse elätä omaa lastasi työlläsi.
Yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen uusia sukupolvia, eli lapsia. Siksi lapsiperheitä tuetaan, me tarvitsemme heitä. Toimiva yhteiskunta myös edellyttää sen pyörittämiseen osallistuvia kansalaisia. Mitä yhteiskunta taas ei tarvitse, on uhrikitiseviä iilimatoja, joita kiinnostaa vaan oma napa ja vapaamatkustavat ilman omantunnontuskia muiden kustannuksella. Kaippa tämä kotiin muumioituminen on sitten evoluution tapa hankkiutua eroon heikosta aineksesta.
Minä en ymmärrä tätä nykymenoa, kun yksilön vastuu sysätään jatkuvasti yhteiskunnan harteille. Jokainen meistä on itse vastuussa omasta elämästään. Motivaatio kehittää itseään pitää kaivaa sieltä oman sysimustan ja katkeran sielun syövereistä. Ei hallitus ja pääministeri tule teidän oven taakse kertomaan elämän tarkoitusta ja kirjoittamaan miljoonan shekkiä siitä hyvästä, että saitte homeisen perseenne ulos kämpästä yhtenä päivänä viikossa. Tai tarjoamaan teille tyttöystävää ilman, että sen eteen tarvii mitään vaivaa nähdä. Jestas.
Kyllä minustakin yhteiskunnassa on paljon parantamisen varaa, mutta en istu kotona sitä itkemässä ja uhriutumassa, vaan opiskelen yhteiskuntatieteitä, jotta voisin yrittää tehdä asialle jotakin. Se on jokaisen oma valinta, miten tähän maailman menoon suhtautuu. Oletko osa edistystä vai osa sitä jarrua, joka yrittää laahata koko touhua vastaan kiukutellen ja potkien. Suomi on kuitenkin parhaita valtioita koko maailmassa asua ja elää, jotain perspektiiviä nyt tähän touhuun.
Hikikomeroituminen ja siitä yhteiskunnan syyttäminen on myrkyllisten marttyyrien touhua. Uhrikaapu pois päältä ja keksikää itsellenne mielekästä tekemistä. Sulla itsellä on vastuu omasta elämästä. Ei kellään muulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komeroitua voi myös vaikka on näennäisesti mukana yhteiskunnassa. Minulla on joitakin nuoria miehiä tuttavapiirissäni jotka ovat etätöissä kotona mutta eivät silti koskaan poistu sieltä, eivät tapaa kavereita, tätä menoa eivät tule tapaa kumppania, eivät harrasta mitään...elämä jää tavallaan elämättä.
Korona-ajan eristys jäi tavallaan päälle näille kavereille. Ja näitä on sitten paljon. Tämäkin muodostuu jossain vaiheessa ongelmaksi koska eristäytyminen neljän seinän sisälle ei voi tehdä hyvää pidemmällä aikavälillä.
Hah mä olen just tollanen mies(31 vuotias), toki ainoa ero on se että mä käyn ihan fyysisesti työpaikalla mutta muuten olen täysin eristäytynyt. En minäkään koe tätä ongelmaksi itselleni ainakaan vaan mä olen tosi tyytyväinen näin. En oikein pidä ihmisistä enkä myöskään oikein pidä tästä yhteiskunnasta sekä olen introvertti luonteeltani joten tämä elämäntyyli sopii hyvin mulle. Olen myös ikisinkku.
Miksi tämä on sinulle ongelma?
Hemmetti tuo tuntuu kuin se olisi meikäläisen kirjoittama sillä erolla että olen 29v.
Me olemme 50+ pariskunta ja elämme juuri samalla tavalla. Käymme töissä (toinen etänä), ruokakaupassa ja lenkillä. Muuten olemme kotona, kotimme on linnamme, täällä on kivaa. Miksi pitäisi mennä ulos tapaamaan muita? Harrastamaan? Kotona voi harrastaa. Meillä on hauskaa keskenämme. Miksi ihmeessä pitäisi alkaa tapaamaan ihmisiä, järjestää jotain kutsuja tms? Emme mene juhliin, me olemme täällä, antakaa please meidän olla rauhassa.
Kuulkaa, viettäkää vapaa-aikaanne ihan rauhassa miten haluatte. Ketään tuskin kiinnostaa. Te teette töitä ja olette osa yhteiskuntaa. Minä luulen, että näisen komeropoikien vanhemmatkin hyötyisivät siitä, että tyypit elättäisivät itsensä, tekisivät herraisä jJOTAIN eivätkä homehtuisi pelituoleihinsa.
Viattomilla vanhemmilla ei vissiin ole osaa eikä arpaa siihen, että kasvattavat pelituoleihin homehtuneita? Olisiko peiliin katsomisen paikka, miksi ne tyypit on pienestä pitäen saaneet vallan jättäytyä syrjään. Voi voi kun ei kullannuppuja saa kieltää liiasta pelaamisesta. Myöhäistä se on täysi-ikäisen elämään yrittää vaikuttaa. Kunnon rajat lapselle ja alaikäiselle: 2 tuntia peliaikaa päivässä, ulkona pitää käydä päivittäin, kotitöihin pitää osallistua, omasta hygieniasta opetella huolehtimaan, eikä valvota yökausia pelaten.
Kyllä, juuri noin. Vanhemmille kollektiivinen kurinpalautus olisi paikallaan. Ja kotona asuvalta aikuiselta ihmiseltä tulee myös odottaa osallistumista normaaleihin aikuisten asioihin. Jos se ei onnistu, niin nettiyhteys poikki tai jätkä pihalle kasvamaan ja nöyrtymään.
Kun muu perhe oli lähdössä ulkoilemaan, kyläilemään tai harrastamaan jotain, teinipoikani sanoi joskus ettei viitsi lähteä (=peli kesken). Sanoin että saat jäädä kotiin mutta otan kauko-ohjaimet ja kännykkäsi mukaan, koska tämä on juttu johon osallistuu lähtökohtaisesti koko perhe. Pari kertaa kiukutteli kun lähdimme ja todella otin ne mukaan, sen jälkeen ei asiasta ole tarvinnut keskustella. Kun on aika tehdä muuta, on aika tehdä muuta.
Minulla oli tuollainen komeroitunut poika. Mietin jo, mitäköhän hänestä tulee. Sitten 20 v pääsi kauppaan töihin hyllyttäjäksi, ja siitä lähti muutos.
Vierailija kirjoitti:
Kuulunko komeroituneisiin?
Olen ollut 13v7kk työttömänä, en oo koskaan seukannu. Ei ainuttakaan ystävää eikä harrastusta. Olen todella epäsosiaalinen, ujo ja hiljainen.
M36 turusta
Olen samanlainen kuin sinä paitsi että käyn töissä. Työ on ainoa asia missä saan ihmiskontakteja kauppareissujen lisäksi.
M31 jyväskylä
En pysty miellyttämään, enkä viihdyttämään naisia, vaikka olen yrittänyt. Tämä varmasti keskeisin syy siihen, miksi olen yksin jäänyt. No ens vuonna tulee kolkyt vuotta mittariin, enkä jaksa uskoa että tässä mitään ihmeellistä olisi enää tulossa.