Onko sinulla asia, jota et aio koskaan antaa anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Montakin. Esimerkiksi mitä istuva jauhoministeri on tehnyt en anna koskaan anteeksi.

Mitä se on tehnyt?

En osaa sanoa, vaikeaa on. Ehkä annan anteeksi ajan myötä.  Kuitenkaan en altista enää itseäni tämän naispuolisen entisen ystävän vihalle, kateudelle ja haukkumiselle, varsinkin kun kohtelin häntä aina hyvin.

On tapahtunut pahoja asioita, montakin.

Vasta kun tulin uskoon, pystyin Jeesuksen avulla antamaan anteeksi. Olen antanut kaikille anteeksi, vaikka harva on itse pyytänyt anteeksi.

Tämä oli minulle mahdotonta ennen. Kiitos Jeesus!

Vierailija kirjoitti:

Montakin. Esimerkiksi mitä istuva jauhoministeri on tehnyt en anna koskaan anteeksi.

Tuskin sinuun niin paljon vaikuttaa :D

Vierailija kirjoitti:

Ei. Luulin vielä muutama vuosi sitten, etten pystyisi antamaan anteeksi pahoinpitelyjä, raiskausta ja petetyksi tulemista. Asiat olivat tuolloin mielessä päivittäin ja olin aivan käsittämättömän vihainen sekä yksinäinen. En halunnut päästää ketään lähelle. Pikkuhiljaa sain asiat kuitenkin käsiteltyä ja kykenin antamaan anteeksi siitä huolimatta, että anteeksipyyntöä ei koskaan tullut. Ne asiat tapahtuivat ja on palvelus itselleni, etten kanna kaunaa. Se vihan ja katkeruuden tunne oli lamaannuttava enkä pystyisi sen kanssa nauttimaan elämästäni.

Mulla sama, tosin mulla vain raiskauksi tuleminen. Tein töitä vapaaehtoisena palveluasumisyksikössä ja kohtasin siellä niin paljon surkeita ihmiskohtaloita, että jotenkin vain päätin itse olla katkeroitumatta loppuiäkseni.

Vaimon nalkutus pilasi 7 vuotta elämästäni. Onneksi viimein erosin ja olen onnellinen yksin.

Ei ole ja luonteelleni vierasta on tehdä tuollainen päätös (että en antaisi anteeksi). Sen sijaan olen todella pitkävihainen sikäli, että kerran luottamuksen pettänyt tai muuten epäluotettavaksi osoittautunut ei enää pääse lähelleni koskaan. Silti ymmärrän, että tuollaisissa ihmissuhdeasioissa on myös laajempi näkökulma ja oma osuus tapahtumissa olemassa. Vahingollisten ihmisten seuraan on itse menty ja siellä pysytty, tietyistä syistä.

Traumaattisissa asioissa kyse ei mielestäni ole anteeksiannosta, vaan enemmän siitä, että asia käsitellään. Kuten omalla kohdalla seksuaalinen hyväksikäyttö. Se ei tavallaan mene koskaan ohi, koska kasvoi osaksi persoonaa salaisuuden myötä, vaikkei enää häiritsekään.

On. Omalle äidilleni en anna ikinä anteeksi. Mutta en en myöskään ole katkera, enkä ajattele koko ihmistä juuri koskaan. Eilen kuulin että hänellä on syöpä ja en osannut reagoida siihen juuri mitenkään. Minulle on ihan sama onko hän kuollut tai elossa. Kunhan ei tarvitse olla missään tekemisissä, riittää minulle.

Ei ole. Koen anteeksi annon lähinnä lupana olla kantamatta suurta kaunaa koko loppu elämän tai lupana jatkaa elämässä eteenpäin ilman, että jokin tapahtuma määrittelee minut tai tulevaisuuteni. En halua olla enää missään tekemisissä ko henkilön/henkilöiden kanssa, en voisi koskaan luottaa heihin, enkä koe pienintäkään tarvetta ilmottaa heille, että olen antanut anteeksi.

Ei.

On pari ihmistä joille en antaisi anteeksi vaikka pyytäisivät. Eivät kylläkään ole pyytäneet, joten ilmeisesti eivät edes kadu tekemisiään. En ole näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä enää ja jos näkisin heidät jossain, olisivat minulle kuin ilmaa. 

Onhan niitä vaikka kuinka paljon, mutta en osaa sanoa miten usein tulevat mieleen. En laskeskele, kuinka usein ajattelen mitäkin asiaa.

On vaikka kuinka monta ja vaikka kuinka montaa ihmistä vastaan. Lähes päivittäin käy mielessä ja kiroan nuo ihmiset alimpaan hlvettiin. Onneksi en ole missään tekemisissä enkä näe heistä ketään ikinä.

Turhista asioista en kanna kaunaa, mutta jos joku on esim. varastanut minulta paljon rahaa, niin miksi se pitäisi antaa anteeksi? Jos tekijä ei ole edes pahoillaan eikä yritä palauttaa rahoja?

On, enkä aio antaa anteeksi. Olen käsitellyt asian kyllä, eikä se haittaa elämääni enää. Mutta tuo ihminen on minulle ilmaa enkä toivo hänelle mitään hyvää elämässä. 

On. Mielessäni ole antanut anteeksi.Koska en katkeroita sillä itseäni. Mutta ihminen on minulle kuollut. En anna mitään tila. Jos tilaisuus missä henkilöt kohtaan esim.suvun tilaisudet,on pakko kohdata.Tervehdin kohteliaasti. Mutta he eivät saa yhtään tilaa elämäni enää .ovat minulle ilmaa eli kuolleet..

Vierailija kirjoitti:

On.

Kaksi itseään täynnä olevaa mulkeroa koittivat estää minua pääsemästä työpaikkaan jonne olin tähdännyt useamman vuoden. Samalla koittivat vaikeuttaa uraani.

Toiselle olen jo kostanut tiputtamalla hänet asemastaan ja ottamalla hänen paikkansa. Toisen aion tuhota julkisesti kunhan aika on kypsä. Sitä ennen muutaman asian tulee tapahtua, että hän putoaa mahdollisimman korkealta mahdollisimman syvälle.

Tuollaisista ihmistä ei pitäisi ikinä päästää johtavaan asemaan.

Hyi hlv.

Se että jouduin syntymään tänne taas,,