Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla asia, jota et aio koskaan antaa anteeksi?
15.10.2022 |
Onko elämässäsi sattunut niin pahoja asioita, joita et aio koskaan antaa anteeksi? Miten se vaikuttaa elämääsi? Miten usein asia tulee mieleesi?
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veemäiset ihmiset elämänvarrella, saavat pysyä kaukana minusta, koskaan en unohda vääryyksiä.
Ei. Luulin vielä muutama vuosi sitten, etten pystyisi antamaan anteeksi pahoinpitelyjä, raiskausta ja petetyksi tulemista. Asiat olivat tuolloin mielessä päivittäin ja olin aivan käsittämättömän vihainen sekä yksinäinen. En halunnut päästää ketään lähelle. Pikkuhiljaa sain asiat kuitenkin käsiteltyä ja kykenin antamaan anteeksi siitä huolimatta, että anteeksipyyntöä ei koskaan tullut. Ne asiat tapahtuivat ja on palvelus itselleni, etten kanna kaunaa. Se vihan ja katkeruuden tunne oli lamaannuttava enkä pystyisi sen kanssa nauttimaan elämästäni.
Ei. Minulla meni monta vuotta, että pystyin antamaan eksälle anteeksi sen, että rikkoi lastemme kodin, mutta siihenkin lopulta pystyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Kaksi itseään täynnä olevaa mulkeroa koittivat estää minua pääsemästä työpaikkaan jonne olin tähdännyt useamman vuoden. Samalla koittivat vaikeuttaa uraani.
Toiselle olen jo kostanut tiputtamalla hänet asemastaan ja ottamalla hänen paikkansa. Toisen aion tuhota julkisesti kunhan aika on kypsä. Sitä ennen muutaman asian tulee tapahtua, että hän putoaa mahdollisimman korkealta mahdollisimman syvälle.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa anteeksi toisillemme, että taivaallinen Isä antaisi teille anteeksi.
Minä kyllä odotan anteeksipyyntöä ennen kuin annan anteeksi. Käännä sinä vaikka persposket esiin lyötäväksi, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex miehen, lasteni isän kanssa en tule koskaan oleen tekemisissä. Eron jälkeen sanoi naurettavia asioita ja käytös ollut niin typerää. En halua olla missään tekemisissä. Nyt ei ole onneksi tarvinnut nähdäkään 1,5 vuoteen.
On tapahtunut todella vaikeita ja epämiellyttäviä asioita muutamien ihmisten taholta, että vaikea on antaa anteeksi. Nyt jo viisi vuotta aikaa niistä kokemuksista, mutta ajattelen yhä.
Olen tottakai tehnyt töitä itseni kanssa, hakenut apua, ja voittanut sentään vihani ja raivoni. En valvo enää kokemuksieni takia öitäni.
En voi muuttaa menneisyyttä, mutta voin muuttaa tulevaisuuttani tottumalla elämään kokemani kanssa.
Anteeksi antaminen on ehkä enemmän sellaista, että pikku hiljaa osaa asettaa tekijät omiin mittasuhteisiinsa. Tajuaa vääryyden ja tajuaa myös sen, ett minä selvisin joka tapauksessa eteenpäin siitä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Luulin vielä muutama vuosi sitten, etten pystyisi antamaan anteeksi pahoinpitelyjä, raiskausta ja petetyksi tulemista. Asiat olivat tuolloin mielessä päivittäin ja olin aivan käsittämättömän vihainen sekä yksinäinen. En halunnut päästää ketään lähelle. Pikkuhiljaa sain asiat kuitenkin käsiteltyä ja kykenin antamaan anteeksi siitä huolimatta, että anteeksipyyntöä ei koskaan tullut. Ne asiat tapahtuivat ja on palvelus itselleni, etten kanna kaunaa. Se vihan ja katkeruuden tunne oli lamaannuttava enkä pystyisi sen kanssa nauttimaan elämästäni.
Minäkin toivon, että voisin unohtaa tai antaa anteeksi kokemani vääryydet, mutta ainakaan vielä se ei onnistu. Minä olen kostanut ja kostan, ja se on kuluttavaa myös minulle itselleni, tiedostan sen. Mutta en voi jättää eräitä asioita taakseni, koska eräät olivat minua kohtaan aivan kauheita.
En anna anteeksi sitä, että isäpuoleni kohteli koiraani huonosti. Suhtaudun kuitenkin isäpuoleeni ihan neutraalisti, eikä tämä näy käytöksessäni häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki, jotka ovat pyytäneet anteeksi, ovat anteeksi saaneet. Muut... hmm... miksi heille anteeksi antaisin, jos eivät kerta sitä halua. Sovun itseni kanssa kykenen saavuttamaan muutenkin ilman katkeroitumista.
Alkaa tuntua siltä, että ei... En vain jaksa enää kantaa vihaa. Pidän kyllä tottakai pahoja tekoja aina vääränä, ja puolustan toisia, jos näen heitä kohdeltavan samoin. Omasta puolestani kuitenkin taidan antaa anteeksi/päästää irti... Haluan mennä elämässäni eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on. En tule koskaan antamaan isälleni anteeksi sen väkivaltaisuutta ja uhkaavaa käytöstä minua kohtaan. Usein asiat olisi voitu ratkaista puhumalla ja opastamalla, mutta faija valitsi aina voimakeinot. En koskaan joutunut mihinkään vaikeuksiin virkavallan kanssa, enkä ollut rikollisella tiellä, mutta minulla oli lapsena ja nuorena naisena vahvoja mielipiteitä. Sanoin asiat suoraan, ehkä liiankin särmikkäästi, joka tavallaan laukaisi faijan agressiivisuuden.
Ristiriita, väkivalta ja viha on ainoat asiat jotka faijastani muistan. Hän nukkui pois jo vuosia sitten ja vei väkivltaisuuden mukanaan.
Hän ei tule koskaan haudassaan lepäämään rauhassa, minun vihani pitää siitä huolen.
En anna ikinä anteeksi.
En ole antanut anteeksi raiskausta, enkä myöskään itselleni ole antanut anteeksi sitä etten vienyt sitä oikeuteen.
On muutakin. Yritän edes hyväksyä että asiat meni niinkuin meni, enkä itse ole syyllinen.
JATKUVAT, TOISTUVAT, TÖRKEÄT
... PALKANALENNUKSET...
Iso, tunnettu yritys.
Ei saatu julkisuuteen, ei sitten millään.
Aloittivat yötyöläisistä nämä touhut, pysyi kauemmin pimennossa. Sitten päiväporukoille tätä.
Ammattiliitto h y v ä K s y i kaiken.
Prkl.
Vauva. Fi poisti asiaa koskevat aloitukset - joku paineli siis ilmiantonappulaa ahkerasti.
Jotta voi antaa anteeksi, pitäisi tekijän pyytää anteeksi. Mutta olen heivannut ihmisen elämästäni, ei ole nähty 30 vuoteen ja hyvä niin. En mieti, kohta kai tulee poliisilta ilmoitus että kuollut on (on siis äitini), on jo ikää. Itseään kuuluu suojella pahoilta ihmisiltä, myös silloin kun sattuvat olemaan sukua. Kaikki on jonkun sukua kuitenkin.
Päätin antaa anteeksi koulukiusaajilleni ja opettajille, jotka katsoivat vierestä, mutta eivät puuttuneet. Asia ei enää vaivaa samalla tavalla kuin ennen. Epävarmuus ja huono itsetunto ovat edelleen, mutta ei enää sellaista mustaa möhkälettä sisimmässä, kun ajattelen kouluaikoja.
On!