Lue keskustelun säännöt.
Haluaisinkin toisen lapsen, mutta mies ei. Yksilapsisuuden hyvät puolet?
Alunperin sovimme, että yksi lapsi voi tulla jos on tullakseen. Nyt meillä on muutama vuosi takana perhearkea ja olen alkanut toivomaan lapselle sisarusta. Tiedän, että siinä ei ole mitään järkeä kun mies ei tule toiseen suostumaan. Itse en tykännyt olla raskaana (vaivoja), synnytys oli traumaattinen ja vauvavuosi todella rankka huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Odotin koko ajan, että lapsi kasvaa ja elämä helpottaa. Meillä ei olisi oikein tilaakaan toiselle, molemmat joutuisivat sulloutumaan samaan pieneen huoneeseen.
Silti huomaan olevani aidosti kateellinen kavereille, jotka ilmoittavat raskaudesta. Ihmiset kyselee milloin meilleKIN tulee toinen ja ihmettelevät jos vastataan, että ei taida tulla. Tuntuu, että kaikki tutut saavat nyt toisia lapsiaan kun esikoiset on 1-3v.
Lasta pitää koko ajan viihdyttää, vaikka ollaan koitettu opettaa leikkimään itsekseen. Hän haluaa seuraa ja onhan se ihan ymmärrettävää. Kateudella katselen puistossa keskenään leikkiviä sisaruksia, vaikka eihän se aina niin auvoista tietenkään ole.
Siis miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee yli? Tämän takia en aio erota eli perhettä rikkoa, uusperhekuvio ei muutenkaan houkuttele. Ei auta kun kestää tai sitten toivoa, että mies muka jotenkin muuttaisi mielensä.
Mitä hyviä puolia on yksilapsisuudessa ja miten voisin muuttaa omaa ajattelutapaa? Siis eihän tässä mun ajattelussa ole mitään järkeä? Tämä asia vaivaa mua ihan päivittäin ja jotenkin pitäis nyt päästä tästä yli. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Oon nyt kuukausia odotellut, että tää ois vaan joku vaihe. Helpottaako se sitten kun lähipiiriin ei enää synny pikkusisaruksia jatkuvalla syötöllä?
Kommentit (364)
Kysyttiin yksilapsisuuden hyviä puolia ja tänne tullaan kertomaan monilapsisuuden hyvistä puolista... Ja vähintään yksi täysin pöpi jankkaaja joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa karmivalta, jos joku oikeasti miettisi toista lasta ensimmäisensä tuplaajaksi. Että jos ensimmäisen menetän, saan lohtua siitä toisesta. Käytännössä olet ihan yhtä surullinen lapsen menetyksestä.
Tietysti olet yhtä surullinen lapsen menetyksestä oli lapsi sitten ainokainen tai viides. Mutta kun menetät ainoan lapsesi, menetät samalla kaikki lapsesi. Et ole enää äiti kenellekään, sinusta ei koskaan tule isovanhempaa jne.
Tälle on myös sana, särkymisvara. Vanhemmat naiset minulle puhuivat kun olin nuorempi, että tee hyvä ihminen särkymisvara. Olin ajatellut että vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin yksilapsisuuden hyviä puolia ja tänne tullaan kertomaan monilapsisuuden hyvistä puolista... Ja vähintään yksi täysin pöpi jankkaaja joukossa.
Yksilapsisuuden hyvä puoli on, että siinä säästyy vanhemmilta rahaa, aikaa ja vaivaa. Mitään muuta hyötyä siitä ei sitten olekaan. Miksi siis tehdä sitä yhtäkään, kun pienellä vaivalla säästyy vielä enemmän rahaa, aikaa ja vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vanhemmilla sisaruksia? Jos on niin millaiset välit? Meillä molemmilla on kaksi sisarusta. Mies on päivittäin yhteydessä sisaruksiinsa, minä harvemmin. Meillä on kolme lasta. Kolme tuntui luontevalta koska olemme siihen tottuneet itsekin lapsuudessa.
Olihan niitä riitoja välillä, mutta myös tosi hyviä muistoja ja hauskoja hetkiä jotka vieläkin naurattavat. Olisi ollut jouluisin yksinäistä ilman sisaruksia. Oppi pitämään puolensa ja perustelemaan hyvin omat kannanotot.
Huomaa myös lasten kaveripiiristä ne lapset, joilla ei ole sisaruksia. He ovat usein itsekeskeisiä eivätkä osaa leikkiä toisten ehdottamia leikkejä. Haluavat päättää kaikesta ja olla huomion keskipisteenä. Kaikki toki riippuu myös kasvatuksesta.
Ei se nyt niin mene, että ainoasta lapsesta tulee itsekeskeinen ja muita huomioon ottamaton,
Itsekeskeiseksi ja muiden edusta piittaamattomaksi voi kasvaa myös isossa laumassa, varsinkin jos joutuu taistelemaan resursseista.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mieskin yksinäinen lapsi?
Yksinäinen lapsi ei opi jakamaan. Hänestä kasvaa itsekäs narsisti ja despootti.
Yksinäisestä lapsesta voi lämmin ja empaattinen, kiltti, vaikka paidan päältään antava ihminen.
Se on luonne- ja kasvatuskysymys, ei sisarusten määrästä riippuva asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa karmivalta, jos joku oikeasti miettisi toista lasta ensimmäisensä tuplaajaksi. Että jos ensimmäisen menetän, saan lohtua siitä toisesta. Käytännössä olet ihan yhtä surullinen lapsen menetyksestä.
Tietysti olet yhtä surullinen lapsen menetyksestä oli lapsi sitten ainokainen tai viides. Mutta kun menetät ainoan lapsesi, menetät samalla kaikki lapsesi. Et ole enää äiti kenellekään, sinusta ei koskaan tule isovanhempaa jne.
Tälle on myös sana, särkymisvara. Vanhemmat naiset minulle puhuivat kun olin nuorempi, että tee hyvä ihminen särkymisvara. Olin ajatellut että vain yksi.
Ensimmäisessä oman alan työpaikassani minulla oli esimiehenä iloinen, rempseä vanhempi nainen, joka nauroi kovaa ja puhui hauskoja. Perheestään ei kuitenkaan puhunut - paitsi kerran, kun juteltiin laulamisesta, ja hän sanoi jostain laulusta, että lauloi sitä lapselleen, kun tämä teki kuolemaa. Kahvihuoneessa tuli hetkeksi ihan hiljaista, ja sitten pomoni jatkoi, että jos hän voisi mennä ajassa taaksepäin, niin hän haluaisi ainakin kaksi lasta, ja sitä hän suosittelee kaikille. Muistan sen hetken murheen kirkkaasti edelleen, useita vuosikymmeniä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi yhteen lapseen kun mies ei halunnut enempää.
+ Yhden lapsen kanssa on helppoa.
Niin, niille aikuisille se on mukamas helppoa.
Entä, jos ajattelet lasta? Silläkin voisi olla kiva olla joku jakamassa sitä lapsuuttaan, joku samaa sukupolvea edustava.
Helppous ei ole mielestäni oikein hyvä peruste. Tai se, että vanhoilla on helppoa, muttei ajatella niitä nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meilläkään mies ei halunnut toista lasta enkä pohjimmiltani minäkään. Tunsin vain valtavaa ulkopuolisista johtuvaa painetta ja syyllisyyttä (mm. tämä palsta). Onneksi en tehnyt päätöstä muiden mielipiteiden pohjalta ja painostanut miestäni. Saatikka hankkiutunut salaapäin raskaaksi. Meillä on ollut ihana elämä kolmisin ja olemme edelleen tosi läheisiä. Nyt lapsi on jo aikuinen. Jälkeenpäin ajatellen kolmisin eläminen sopi parhaiten meidän kaikkien luonteille. Ajatus, että tietty lapsimäärä olisi sopiva kaikille, on outo. Jotkut ovat elementissään useamman lapsen kanssa, minä olin ja olen yhden. Tärkeintä on itsetuntemus ja oman sydämen kuuntelu. Ei muiden mielipiteet."
-> Kiitos sinä, joka kirjoitit tämän! Sanoitit täydellisesti omat ajatukseni ja oman tilanteeni, paitsi että meidän ainokainen on vielä päiväkodissa. Ap:lle tsempit että tämä elämänvaihe on koetteleva, kun tosiaan lähipiiriin syntyy juuri niitä toisia.
Minulla on myös vahva maailmanparannussyy hankkia vain yksi lapsi, vaikka miehen motiivi on enemmänkin helppo elämä. Pystyn elämään paremmin itseni kanssa kun en pidä yllä epäkestävää päälukua, jolle maapallon resurssit eivät tule riittämään. Tämä olisi parempi paikka, jos kaikki tekisivät yhden lapsen max.
Tätä en voi sanoa kenellekään ääneen tietenkään. Mutta aika pianhan tästä joutuvat puhumaan ihan kaikki.
Lapsi ansaitsee sisaruksen. Mutta ilmankin voi olla onnellinen. Läheisistä ystävistä voi rakentaa varaperheen, joka auttaa elämän myrskyissä. Mutta sitä ei vanhemnat voi tehdä aikuisen lapsen puolesta.
Vamhempi voi sen sijaan pitää huolen, että serkut tai jopa pikkuserkut pysyvät läheisinä.
Itse kyllä yrittäisin puhua miehen ympäri. Harva lopulta haluaa kieltää omalta lapselta sisaruksen mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskasti porukka käyttää sanaa "hankkia" viitaten lapsen saantiin. Itse oon tottunut hankkimaan tavaraa ja huonekaluja. Toiset hankkii lapsia.
Vaihtaisin ehkä ennemmin miestä kuin jäisin vasten tahtoani ilman toivomaani lapsilukua.
Lapsilla on seuraa sisaruksista.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on huomauteltu, kuinka ainoa lapsi ei opi jakamaan ja kasvaa itsekkääksi. No, miksi sitten lähes kaikissa perheissä on perintöriitoja siitä, kuka mitäkin vanhempien jäämistöstä saa. Ihan kukkamaljakoistakin tapellaan, saatikka sitten kesämökeistä. Ja jos mökki jää yhteiseen omistukseen, niin ihan takuulla riidellään kuluista ja käyttövuoroista. Lisäksi ollaan varmoja, että kaikki yrittävät huijata omaisuuden itselleen. Eikä nyt kannata työntää syytä miniöiden ja vävyjen niskaan, sillä kai nyt läheiset sisarukset osaavat vetää yhtä köyttä ja laittaa puolisot kuriin.
Ja kuitenkin ollaan kasvettu yhdessä ja opittu iloisesti opittu jakamaan ja ottamaan toiset huomioon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vain jätin pillerit pois
Muutui miehenkin mieli
👍Tämä on raukkamaista.
Miten niin?
"Haluaisin toisen lapsen"
"Ei"
"Huolehdi sinä sitten ehkäisystä tästä lähin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni menettäneenä, suureen suruun vajonneena, joskus mietin, olisiko parempi ollut olla ainut lapsi.
Odotat, jos mies lämpiäisi toiselle lapselle. Eroat ja hankit lapsia uuden miehen kanssa. Eroat ja teet lapsia yksin. Ymmärrän hyvin, että sinua vaivaa, jos et saa haluamaasi lapsilukua, koska miehesi on se rajoittava tekijä. Lapsiasiassa alkaa helposti vertailemaan muihin ja koko ajan näkee ympärillään ihmisillä itsestäänselvyytenä sun hartaimman toiveen.
Se on urbaania legendaa, että ainoasta lapsesta tulisi itsekäs. Tai ehkä voi tulla, jos on aivan poikkeuksellisen hemmoteltu lapsi. Mutta normaalissa perheessä ainoa lapsi nimenomaan kasvaa epäitsekkääksi, kun hänelle ei kehity valtavaa tarvetta varjella omaa omaisuuttaan ja varmistella, ettei jää vähemmälle kuin sisaruksensa.
Toki sisarusten kanssa kasvamisessa on myös paljon hyvää, mutta tuo kyseinen pointti ei pidä paikkaansa.
Ainokainen on hyvin käyttäytyvä, ystävällinen toisille ihmisille, empaattinen ja avulias. Ehkä vähän ujo, ei päällepäsmäri.
Opettele nauttimaan ainoasta lapsestasi ja helposta perhe-elämästä.
Olisi outoa jos tuon asian takia jättäisit hyvän, toimivan liiton.
Olisiko varmaa että löytäisit edes uutta miestä jonka kanssa raskautuisit?
Jos vauva olisikin vammainen, vaativahoitoinen lapsi jonka hoito vaatisi kaikki voimavarasi ja rahasi?
Jos lapsilla alkaa olla jo 3-4 vuotta ikäeroa, niin he eivät välttämättä enää leiki yhdessä, kun on ihan eri jutut eri-ikäisillä lapsilla. Eli sekin on mahdollista, ettei lapsista edes sitten olisi toistensa kavereiksi ja toki tämä on vähän luonnekysymyskin.
Oliko mieskin yksinäinen lapsi?
Yksinäinen lapsi ei opi jakamaan. Hänestä kasvaa itsekäs narsisti ja despootti.