Lue keskustelun säännöt.
Haluaisinkin toisen lapsen, mutta mies ei. Yksilapsisuuden hyvät puolet?
Alunperin sovimme, että yksi lapsi voi tulla jos on tullakseen. Nyt meillä on muutama vuosi takana perhearkea ja olen alkanut toivomaan lapselle sisarusta. Tiedän, että siinä ei ole mitään järkeä kun mies ei tule toiseen suostumaan. Itse en tykännyt olla raskaana (vaivoja), synnytys oli traumaattinen ja vauvavuosi todella rankka huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Odotin koko ajan, että lapsi kasvaa ja elämä helpottaa. Meillä ei olisi oikein tilaakaan toiselle, molemmat joutuisivat sulloutumaan samaan pieneen huoneeseen.
Silti huomaan olevani aidosti kateellinen kavereille, jotka ilmoittavat raskaudesta. Ihmiset kyselee milloin meilleKIN tulee toinen ja ihmettelevät jos vastataan, että ei taida tulla. Tuntuu, että kaikki tutut saavat nyt toisia lapsiaan kun esikoiset on 1-3v.
Lasta pitää koko ajan viihdyttää, vaikka ollaan koitettu opettaa leikkimään itsekseen. Hän haluaa seuraa ja onhan se ihan ymmärrettävää. Kateudella katselen puistossa keskenään leikkiviä sisaruksia, vaikka eihän se aina niin auvoista tietenkään ole.
Siis miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee yli? Tämän takia en aio erota eli perhettä rikkoa, uusperhekuvio ei muutenkaan houkuttele. Ei auta kun kestää tai sitten toivoa, että mies muka jotenkin muuttaisi mielensä.
Mitä hyviä puolia on yksilapsisuudessa ja miten voisin muuttaa omaa ajattelutapaa? Siis eihän tässä mun ajattelussa ole mitään järkeä? Tämä asia vaivaa mua ihan päivittäin ja jotenkin pitäis nyt päästä tästä yli. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Oon nyt kuukausia odotellut, että tää ois vaan joku vaihe. Helpottaako se sitten kun lähipiiriin ei enää synny pikkusisaruksia jatkuvalla syötöllä?
Kommentit (364)
Hyviä puolia on se, että yhdelle voi antaa jakamatonta huomiota ja keskittyä vain häneen.
Ei tarvitse miettiä, että jos tämä esikoinen aloittaa kalliin harrastuksen niin onko varaa tarjota sama myös toiselle tai kolmannelle lapselle. Tai jos tämän lapsen kanssa harrastan tätä aikaa vievää harrastusta niin riittääkö toisen harrastukseen aika jos häntä ei kiinnosta tämä sama.
Kaikki on halvempaa kun ostat vain yhden kännykän, läppärin, lukiokirjat. Vaatteet vain yhdelle, eikä tarvitse säästellä seuraavalle.
Matkustaminen on halvempaa. Ulkona syöminen on halvempaa. Pienempi asunto riittää.
Yksilapsisessa perheessä on hiljaisempaa ja rauhallisempaa.
Ihan yhtä lailla vänisee kaksi lastakin välillä ettei ole tekemistä ja on tylsää. Ja sisarukset eivät välttämättä tule toimeen keskenään ja vaikka tulisivatkin, niin silti ne riitelevät.
Mieti jos saat seuraavaksi kaksoset, sinusta tulee vahingossa monilapsisen perheen äiti. Teitä onkin viisi. Tai jos seuraava lapsi ei ole terve.
Ainoasta lapsesta ei tule itsekästä tai minäminää siksi, että hän ainoa lapsi. Yhtälailla monilapsisen perheen lapsesta voi kasvaa itsekäs minäensin-rohmuaja jos on tottunut sisarusten kanssa viidakon lakeihin ja hitaat syövät nopeat-selviytymiskeinoihin.
Siinä nyt muutamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko oikein, mutta tulee mieleen muutamia tapauksia, joissa perheessä on ollut vain yksi lapsi ja tämä ainokainen on sitten kuollut. Tapaturmaisesti tai vakavaan sairauteen.
Ajatelkaa, miten karmea tilanne sitten on? Jos/ kun on vähintään kaksi tai mieluusti kolme lasta, niin heistä on seuraa myös toisilleen. Jos on kaksi lasta ja ovat tyttö ja poika, ei välttämättä tule parasta yhteyttä, mutta hyvällä tuurilla samaa sukupuolta olevat ovat eliniän parhaita ystäviä. Kaksi lasta pienellä ikäerolla takaa parhaiten sen että pitävät todennäköisemmin yhtä.
Nämä ovat aina erityisen karmeita tilanteita kun vanhemmat/vanhempi menettää ainoan lapsensa 😪 Jäi mieleen silloin kun Myyrmannin ampumisessa (vai oliko se pommi?) kuoli yh-äidin 17-vuotias ainoa poika. Sille naiselle ei jäänyt ketään 😪😪
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko oikein, mutta tulee mieleen muutamia tapauksia, joissa perheessä on ollut vain yksi lapsi ja tämä ainokainen on sitten kuollut. Tapaturmaisesti tai vakavaan sairauteen.
Ajatelkaa, miten karmea tilanne sitten on? Jos/ kun on vähintään kaksi tai mieluusti kolme lasta, niin heistä on seuraa myös toisilleen. Jos on kaksi lasta ja ovat tyttö ja poika, ei välttämättä tule parasta yhteyttä, mutta hyvällä tuurilla samaa sukupuolta olevat ovat eliniän parhaita ystäviä. Kaksi lasta pienellä ikäerolla takaa parhaiten sen että pitävät todennäköisemmin yhtä.
Lähtökohtaisesti tuskin kukaan miettii lapsen saatuaan, että en jos menetän tämän ainokaisen, tai hän sairastuu vakavasti, mutta sellaista tapahtuu ja on tapahtunut. Olen kohdannut ammattini puolesta monta kertaa. Suru on syvä ja siihen ei ole sanoja. Olisi edes toinen tai useampi joista saa lohtua elää ja jatkaa elämää. Vain ainoan lapsen menettäneet tietävät miltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Valintojen tekeminen sen mukaan mitä lähipiirissä tapahtuu on varsin järjetöntä. Olen itse kaksilapsisesta perheestä ja rehellisesti sanottuna olisin ehkä ollut onnellisempi ilman sisarustani. Äitinikin sai jatkuvia hermoromahduksia, kun vähän väliä tapeltiin.
Äitisi sai paljon vähemmän hermoromahduksia, kun ainakin joka toinen tappelu itsesi kanssa jäi näin väliin.
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt heti alkuun että mikään lapsilukumäärä ei mielestäni ole toista parempi - yksi lapsi on yhtä hyvä kuin viisi. Kaikissa on puolensa.
Mutta mielestäni kaikki täällä esitetyt hyvät puolet eivät ole hyviä puolia. Esim vanhempien jakamaton huomio. Onko se nyt ideaali tilanne olla aina huomion keskipisteenä? Ja huomion lisäksi myös vanhempien kaikki odotukset ja toiveet kohdistuvat siihen yhteen. Joillekin tämä voi olla aika raskastakin.
Ja toinen, voi ostaa/maksaa lapselle kaiken mitä hän haluaa. Ei tuokaan nyt hirveän hyvältä kuulosta. Surullinen esimerkki tästä on lähipiirissänikin.
Oli mikä tahansa ääripää niin se on aina perseestä. Liian vähän huomiota on laiminlyöntiä ja liian paljon huomiota voi saada haitalliset ja epäterveet mittasuhteet.
Varmaan näissä kirjoituksissa nyt tarkoitetaan kuitenkin hyvällä ja terveellä tavalla annnettua huomiota ja fiksua rahan käyttöä lapsen tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Instagramissa on hyvä tili oneanddoneparenting. Olen saanut siitä paljon tukea omalle päätökselleni pysytellä vain yhdessä.
Kuulostaa karmivalta, jos joku oikeasti miettisi toista lasta ensimmäisensä tuplaajaksi. Että jos ensimmäisen menetän, saan lohtua siitä toisesta. Käytännössä olet ihan yhtä surullinen lapsen menetyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää miettiä pystytkö elämään asian kanssa katkeroitumatta. Itse olin samassa tilanteessa ja mietin asiaa pari vuotta. Lopputulema oli että katkeroidun enkä pysty antamaan anteeksi menetystä.
Kyse on niin suuresta asiasta molempien kannalta ettei voi sanoa että toisen halu on toista tärkeämpi. Mikäli miehesi ei missään nimessä halua toista lasta ei häntä voi pakottaa. Sinun lapsihaveesi on ihan yhtä tarkeä. Miehesi ei voi pyytää sinua luopumaan haaveestasi. Lapsihaaveesta luopumisen tuska voi tuntua lähes läheisen ihmisen kuolemalta. Edessä on tuolloin pitkä luopuminen ja suruprosessi.
Mikäli kumpikaan ei voi aidosti joustaa toisen vuoksi on mielestäni ainoa ratkaisu erota.Itse päätin etten odota vihaa ja katkeroitumista joten ero.
Mä olin jotain vastaavaa tulossa kirjoittamaan, mutta tässä se olikin hyvin jo muotoiltuna.
Voimme tässä kirjoitella sinulle yksilapsisuuden hyviä puolia, mutta sillä ei mitään merkitystä jos toinen lapsi on sinulle niin tärkeä, että sen puuttuminen jää kaivamaan sinua elämäsi loppuun asti.
Vaihtoehtoja on, sinun täytyy vain miettiä mikä on tärkeintä. Kaikkea hyvää sinulle, mihin päädytkään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko oikein, mutta tulee mieleen muutamia tapauksia, joissa perheessä on ollut vain yksi lapsi ja tämä ainokainen on sitten kuollut. Tapaturmaisesti tai vakavaan sairauteen.
Ajatelkaa, miten karmea tilanne sitten on?
Oma lapsi sairastui vakavasti ja muistan aina ne hoitajien utelut siitä onko perheessä muita lapsia ja sen hiljaisuuden, kun kerroin että on ainoa. Hiljaisuuden jälkeen tuli niitä väkinäisiä kommentteja siitä miten helpompi tilanne minulla nyt on kun ei tarvitse järjestää hoitoa muille lapsille sairaalajakson ajaksi. Ei paljoa lohduttanut mutta otsikon mukaisesti yksilapsisuuden hyviä puolia.
Oli nimittäin yksi toinen syöpäperhe ja heiltä oli lastensuojelu yrittänyt sijoittaa sisaruksen kun sairaala oli niin kaukana ja äiti yh. Että jos jäät yksin lapsesi kanssa ja lapsesi sairastuu syöpään, niin saatat menettää toisen lapsesi lastensuojelulle, koska se nyt vain on joidenkin mielestä kätevin tapa tukea perhettä kriisin keskellä.
Niitä todellisia hyviä puolia voisi olla että omasta lapsestani tuli luova ja kekseliäs, kun ei ollut sisaruksia, enkä äitinä jaksanut leikkiä pikkuautoilla, mutta luin mielelläni lastenkirjoja.
Nyt lukee jo itse sekä leikkii vieläkin yksin ollessaan, vaikka kaverit ei enää leiki. Eikä lue.
Sai isältään neljän vanhana pikkuveljen ja oppi hieman jakamaan ainakin karkkejaan, ja ammattilaisten opastuksella päiväkodissa leikkimään muidenkin kanssa.
Nykyään voi olla myös niin että on toisen vanhemman luona ainoa ja toisen luona osa lapsikatrasta. Kertomansa mukaan nautti kun toisen luona sai olla rauhassa ja tehdä omia juttuja, tavarat ei katoilleet eikä kukaan rikkonut hänen rakennelmiaan. Toisaalla sai kokemuksia isossa porukassa tekemisestä, puheista paistoi ylpeys omasta perheestä kun kerrankin kaikki päästiin lomalle yhdessä. Myös surua kantoi sieltä kun jäi vaille huomiota eikä aikuisella ollut hänelle koskaan yhteistä hetkeä. Automatkat vanhemman kanssa saattaa olla pienen pojan haave, jos ei koskaan muuten ehdi kuunnella mitä lapsi sanoo. Kun aina vain hoitaa sitä pienempää kun ei ole töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi sukupolvi muistanee televisiosta kirvesmies Matti Keinäsen, joka oli oman aikansa filosofi. Muistan hänen kommenttinsa lapsiluvusta, kun hän totesi esimerkin kanssa, millaisia lapsia kehittyy kun on yksi, kaksi tai kolme lasta.
Yhdestä, eikä kahdestakaan lapsesta ei voi kehittyä niin hiottu lapsi kuin kolmesta. Sanoi, että laittakaa kivimyllyyn ensin yksi kivi, pyörittäkää myllyä ja huomaatte ettei kivi ole muuttunut mitenkään, eikä kivet muutu paljoa jos myllyssä on kaksi kiveä. Kun taas myllyssä on kolme kiveä, niin ne hiovat toisistaan särmät pois ja tuloksena on ihanan sileitä, kauniita kiviä. Hieno ja oivaltava vertaus.
Onko teillä vanhemmilla sisaruksia? Jos on niin millaiset välit? Meillä molemmilla on kaksi sisarusta. Mies on päivittäin yhteydessä sisaruksiinsa, minä harvemmin. Meillä on kolme lasta. Kolme tuntui luontevalta koska olemme siihen tottuneet itsekin lapsuudessa.
Olihan niitä riitoja välillä, mutta myös tosi hyviä muistoja ja hauskoja hetkiä jotka vieläkin naurattavat. Olisi ollut jouluisin yksinäistä ilman sisaruksia. Oppi pitämään puolensa ja perustelemaan hyvin omat kannanotot.
Huomaa myös lasten kaveripiiristä ne lapset, joilla ei ole sisaruksia. He ovat usein itsekeskeisiä eivätkä osaa leikkiä toisten ehdottamia leikkejä. Haluavat päättää kaikesta ja olla huomion keskipisteenä. Kaikki toki riippuu myös kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia olis hyvä olla vain sen verran, että pärjäät hänen/heidän kanssaan yksinkin. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja parisuhteet ovat harvoin ikuisia.
Olen yhden lapsen äiti, eikä lapseni ole keskustelumme perusteella kokenut olevansa yksinäinen.
Pihalta on aina löytynyt leikkikaveria ja sukulaisten on ollut helpompi hoivata yhtä.
Itsellä on isoveli, jonka kanssa en ole missään tekemisissä (introvertti) ja riiviö-pyörremyrsky, rahanahne pikkusisko, joka punkee ja päsmäröi taas elämässäni liikaakin ja on ollut pakko pitää hajurakoa.
Saattaa laittaa päivässä 10 tekstaria ja soittoa ja suuttuu tulisesti jos en vastaa heti.
Ei se sisaruksen olemassaolo ole aina se auvoisin olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies lopettanut myös nussimisen? Sano, että pillua ei tule kuin paljaalla.
Ei sitä toista lasta niin vain hankita, vaikka haluaisikin. Meillä on yksi lapsi, toinenkin olisi ollut tervetullut mutta ei ole onnistunut edes tieteen avusta huolimatta ja nyt minulla on jo 42v ikää. Tuskin enää tärppää. Yksi lapseni on ihana ja rakas, ja harmittaisi ihan eri tavalla jos ei olisi yhtään lasta, mutta silti toistakin olisin kaivannut.
Ainakaan AP:n ei kannata jäädä odottelemaan ja miettimään. Vuodet kuluvat, ja miettiessä hedelmällisyys laskee. Jos ei oma mies halua millään, niin kannattaa käydä keskusteluja riittääkö se liittoonne. Jos riittää, olkaa onnellisia yhdestä lapsestanne. Jos ei, niin kannattaa keskustella vaihtoehdoista. Ei ero ole ainoa vaihtoehto, hetkellinen erossa olokin voi olla vaihtoehto, tai sitten itselliset hedelmöityshoidot tms.
Yksi lapsi tulee halvemmaksi. Pienempi asunto riittää. Jos lasten ikäero suurehko, eivät kuitenkaan leikkisi yhdessä ja saisit viihdyttää jatkossakin ainakin nuorempaa. Edessä vain yksi murrosikä. Vähemmän kuskaamista, vanhempainiltoja ym. Kroppa pysyy paremmassa kunnossa. Pikemmin edessä taas ne ajat, kun sulla on omaa aikaa. Puoliso pysyy tyytyväisempänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vain jätin pillerit pois
Muutui miehenkin mieli
👍Tämä on raukkamaista.
No kyllä! Kai te tuommoista harrastavat tajuatte että tuo on henkistä väkivaltaa? Uskomatonta.
Olin/olen vanhempieni ainut lapsi. Mielikuvitukseni kehittyi valtavasti lapsena, eikä minulla koskaan ollut tylsää. Minun ei tarvinnut tapella vanhempieni huomiosta tai rakkaudesta, ja sain harrastaa kalliimpia harrastuksia, joihin ei olisi useamman lapsen perheellä välttämättä ollut varaa. Olen hyvin läheinen vanhempieni kanssa.
Jos saamme joskus mieheni kanssa lapsen, haluan ehdottomasti vain yhden.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa karmivalta, jos joku oikeasti miettisi toista lasta ensimmäisensä tuplaajaksi. Että jos ensimmäisen menetän, saan lohtua siitä toisesta. Käytännössä olet ihan yhtä surullinen lapsen menetyksestä.
Tietysti olet yhtä surullinen lapsen menetyksestä oli lapsi sitten ainokainen tai viides. Mutta kun menetät ainoan lapsesi, menetät samalla kaikki lapsesi. Et ole enää äiti kenellekään, sinusta ei koskaan tule isovanhempaa jne.
Toistepäin! Normaali ihminen ei estä vauvansa syntymää!