kuinka nuori on nuori äiti?

16v tulin raskaaksi ja 17v sain muksun ja nyt 18 ja poika vähän yli 1v

Olen 21 ja poika on kohta 10kk, ja pidän itseäni nuorena äitinä. Nuoruus taitaa olla kaikille ihan henk.koht asia. Joku voi pitää itseään nuorena äitinä vielä 30 vuotiaanakin. Taitaa olla nuoruus paljoti korvien välissä. :)

80v mummini sanoi, että sitten kun tulen vanhaksi...ja nyt yli 90v sanoo, että kai sitä alkaa jo vanhuus tulla. :o)



Itse pidän itseäni myös nuorena äitinä vaikka ei ole kyllä tänne tullut kirjoiteltua tätä ennen koskaan. Olen -84 ja meis -83. Poika syntyi 03/06.



Erikseenhän on tietenkin teiniäitys, joka on määritelty alle 20v. Mutta nuoreksi äidiksi lukekoon itsensä, kuka tuntee niin. :o)

Ekan sain 18 vuotiaana ja toka syntyi 20 vuotiaana.. Kyl mä ainaski lasken itseni vielä nuoreksi äidiksi.. Mies oli ekan synnyttyä 21v. ja nyt kun toka syntyi niin melkeen 24v.

äitinä...mutta kuten joku hyvin sanoi niin ei sitä ikää niin kauheesti tuu enää mietittyä. Ja mulla kans kavereita ikähaitarilla 19-40 v.

kyllä mä " luokittelen" itseni nuoreksi äidiksi..rupesin odottaa esikoista

kun olin 19 ja synnytin kun olin 20..ny poika 2v ja nuorin poika 2kk..

ite oon kohta 23..enkä mä nykyään muista edes omaa ikää..

esikoinen on nyt reilu kuusiviikkoa ja itse olen 17 vuotias. vaikka ei sitä enää mieti minkä ikäinen on, tuntuu välillä ihan hassulta, kun jouduin esim. vuokrasopimukseen pyytämään äidin allekirjoitusen. ei minua muuten alaikäisenä olla kohdeltukaan pitkään aikaan.

Itse en uskaltaisi kellekään sanoa, että kokeilemalla oppii vaan ehkä ennemminkin että kokemus kasvattaa ja opettaa. Itse olen vm. -88 ja vauvakuume on valtava. Olen "penskasta" asti hoitanut lapsia iältään 0-> ja voin sanoa että kokemus on opettanut. Suomen kieli on kuitenkin monipuolinen ja voi olla että moni ymmärtää viestini väärin, kuten itsekin olen voinut ymmärtää "kokeilemalla oppii" kommenttisi. Itsenkin muuttanut kotoa toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun päätytyyä ja olen saanut kantaa vastuun elämästäni. Meni aikamoiseksi paasaukseksi. Mutta itse olen myös sitä mieltä että nuorena jaksaa, miks ei vanhempanakin, mutta henk. koht. toivon etten tule kuulumaan nykyään niin yleiseen 28+ ensisynnytäjien joukkoon. :x

mutta synnytin 18 vuotiaana. 19 vuotiaana aloin odottaa toista ja sain kuin ihmeen kaupalla opiskeltua ammatin itselleni siinä välissä ja nyt olisi haavena pikkukolmonen, olen 21 vuotias... :o)

äiti olen, mutten pitäisi itseäni teiniäitinä, mitä ilmeisimmin iästä katsottuna kuitenkin olen. 18 olen nyt ja esikoinen syntyy keväällä.

heipparallaa! sijoitan itseni nuorten äitien kategoriaan. olin 19v. kun sain ensimmäisen pojan ja nyt 21v. ja toista odotellaan innolla. varmaan vaikuttaa se mitä on korvien välissä..

itse muutin omaan kämppään 16v. niin siinä " aikuistu " kummasti..

ja perhe on aina kohdellut hyvin ja antanut vastuuta ja luottanut niin sekin kasvattaa meistä lapsista/nuorista aikuisia, ikää katsomatta.

ja oli ensisynnyttäjä sitten 16v. tai 35v. niin samoilla linjoilla sitä ollaan siinä vaiheessa kun se lapsi rinnuksille nostetaan.. kokeilemalla oppii..

Itse aloin odottaa tytärtäni heti täytettyäni 15 vuotta. Tällä hetkellä olen 17-vuotias, iskä 22v ja meidän Essi nyt 1,5-vuotias. En tunne itseäni " teiniäidiksi" , vaikka moni sitä nimitystä herkästi käyttääkin.. Itse olen sitä mieltä että äiti kuin äiti, oli ikä mikä tahansa. Ei oo tuolta meidän tytöltäkään käsiä tai jalkoja irronnut ainakaan tämän puolentoista vuoden aikana, ihan on terve ja iloinen lapsi vaikka en muiden mielestä ole pätevä äidiksi vain ikäni takia :D Essi on minun elämäni valo!! En koe menettäneeni nuoruusaikani millään tavalla, minun nuoruuteni on vain erilainen kuin muilla ikäisilläni.

tästä on varmasti kanssa niin monta mielipidettä, mut kyllä mä ainaskin pidän itteäni nuorena äitinä.

Oon syntyny -84 ja poikamme syntyi 03/06.

Ehken ois lukenu itteäni nuoreks äidiks joskus ennen vanhaan, mut nyt kun synnyttäjien keski-ikä vaan kasvaa ja kasvaa niin nuorihan tässä siihen verrattuna on :)

Sanoit kokeilemalla oppii....



Ei ei ja ei. Vanhemmuutta ei kokeilla. Kun sinulla on lapsi kannat vastuuden vaikka " kokeilu" menisi pieleen, et voi irrottautua vanhemmuudesta.



Vanhemmuus on vaativaa ja vastuu lapsesta täytyy kantaa oli nuori tai vanha äiti/isä.



Jos sinä pärjäät, se ei tarkoita että kaikki pärjäävät, joten on tökeröä suositella kokeiluista tälläisen asian yhteydessä. Suurinosa nuorista pareista (15 - 18 v) eroaa pian lapsen syntymän jälkeen. Isä häipyy kun lapsi tulee kuvioihin. Siinä sitten " kokeilet" sitä vanhemmuutta. Äitinä olo on totisinta totta, eikä auta mikään kun kaverit lähtee baanalle , niin sinä jäät kotiin hoitamaan lasta. Ei vaihtoehtoja.



Kyllä parisuhteen on oltava TODELLA vankalla pohjalla ennenkuin lapsia aletaan tekemään. Oli ikä mikä tahansa.

Ensimmäinen syntyi kun olin 17v, nyt jo 6 vuotias tyttö.

Seuraavat sitten hieman odottelivat tuloaan ja ovat tällä hetkellä 2v 2kk ja nuorimmalle tuli eilen täyteen 11 kuukautta.



Moni varmasti vielä nykyäänkin loksauttaisi leukansa, jos kuulisi ikäni.

Meillä kun tuo mies on jo sen verran " vanhan" puoleinen (33v ja näyttää ehkäpä vielä vanhemmaltakin), että minunkin luullaan sen perusteella olevan paljon todellisuutta vanhempi. Kuulenkin usein kommentteja " oletpas sinä säilynyt nuoren näköisenä" ym.

Lehdessä miehestäni kirjoitettiin sanoilla " ...keski-ikäinen mies..." . =)

minkä ikäinen olin kun esikoinen synty(12/05)no nyt täytän ens kuussa 21 ja nuorempi täytti tänään 11 vko..



jos johonkin kategoriaan laitan ihteni se on nuoret äidit..



kavereita on laidasta laitaan,tällä hetkel miun mummo on arkipäivän kaveri ja mun äiti...muuten kaipaan kovasti ikäistäni seuraa..mutta kun puheen aiheet mulla on että miten mäin muksut on nukkunu tai mitä uutta ouvat oppinu tai että nuorempi teki taas yöllä niska paskat ym.ei taia kaverit hirmu pitkään viihtyä mun seuras,kun heillei vielloo omia lapsia...



Ja sitten kun ovat jossain vaihees omia lapsia hommaamas nii mullon varmaan tunne et mun elämä on nyt finaalis ku lapset isoja..no kerkiimpähän sitten " aikuisena" tekemään milenkiintosta elämää itelle ja muksuille..(pieni lapsi kun ei tarvitse disney landia,vaan rakkautta ja perustarpeista huolehtimista.)