Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta alkoholistia lähipiirissäsi on?
tällästä vaan mietin
13.10.2022 |
Tuli mieleen yhdestä toisesta ketjusta, kun luin jonkun tilaston että jokainen suomalainen tuntee ainakin yhden masentuneen ihmisen elämänsä aikana.
Aloin miettimään että onkohan alkoholisteja ympärillämme yhtäpaljon.
Omassa lähipiirissäni on lapsesta saakka ollut ainakin 18 täysipäiväistä alkoholistia (mukaanlukien lähisukulaiseni joista jouduin huolehtimaan teini-ikääni saakka).
Itsekin kaksikymppisenä viinastelin päivittäin, mutta parin vuoden jälkeen tajusin että olen kulkemassa samaa tietä kuin roolimallit aiemmassa elämässäni.
Nyt juon vain paljon mutta todella harvoin, eli tavallaan alkoholi on edelleen itselleni vähän ongelma.
Olen ajautunut myös muutaman kaverin kautta "hoivaamaan" heidän alkoholistipuolisoitaan ja mietin kovin kuinka saisin vedettyä rajan. En tahtoisi hyysätä ketään enää päivääkään viinan aiheuttamien ongelmien takia.
Mutta jokatapauksessa, näkisin omalla kohdallani että on jo pieni ihme etten löträä viinalla kuitenkaan tämän enempää. Jotenkin kuitenkin olen kasvanut siihen että on normaalimpaa leikkiä tyhjillä kaljapulloilla kuin legoilla.
Toivon tietysti etteivät lapset ja nuoret nykypäivänä altistuisi enää samanlaisille oloille ja että lasuja tehtäisiin nykyään paljon herkemmin.
T ysärilapsi
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo pitäisi lukea tai ylipäätään pohtia sitä onko joku lähipiirissä alkoholisti vai ei?
Miten ajaudutaan hyysäämään niitä ihmisiä joita pitää alkoholisteina?
No minun tapauksessani kummilapseni äiti on pikkuhiljaa muuttunut alkoholistiksi, mutta on hirveällä puolustuskannalla asiasta. Ymmärrettävästi hävettää että tilanne luisuu käsistä.
Autan lapsenhoidossa. Jos en auta en tiedä yhtään missä jamassa lapsi on (10v). Äippä käyttää nykyään aika häikäilemätrömästi lapsen kiintymystä minuun nykyään omaksi hyödykseen ja karkaa omille teilleen laittaen puhelimen kiinni niin että minun on pakkokin jäädä lasta vahtimaan välillä viikonloppuisin.
Yksinkertaista - jos katkaisen välit äitiin en näe kummilastani - jos jatkan hyysäämistä tiedän edes jollain tasolla lapsen voivan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni, yksi kaverini ja puolisoni vanhemmat, tosin heihin ei pidetä yhteyttä enkä itse oikeastaan tunne, mutta tavallaan lähipiiriin kuuluvia. Eli 4. Lisäksi tätejä ja setiä, mutta ovat sen verran tuntemattomia, että en laske lähipiiriin.
Tunnen vain yhden ex-alkoholistin sekä yhden joka menee siinä rajoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo pitäisi lukea tai ylipäätään pohtia sitä onko joku lähipiirissä alkoholisti vai ei?
Miten ajaudutaan hyysäämään niitä ihmisiä joita pitää alkoholisteina?Ehkäpä tuota pohdintaa voi tulkita vertaistuen hakemiseksi.
Itse päädyn hyysäämään ja auttamaan ja kuuntelemaan ihmisiä joilla on vaikeaa, mutta eitselläni ei ainakaan alkoholisteille ole pokkaa mennä sanomaan että useat ongelmat pienenisivät kun vähentäisi juomista.
Ymmärrän kyllä että toisinaan alkoholi on vain itselääkintää jollekin paljon pahemmalle ongelmalle.
Jotkut tosin käyttävät kiltteyttäni hyväksi. Mutta itsepähän tavallaan annan niin tehdä.Ja sinä et voi mitään sille että ihmiset käyttää sinua hyväksi?
Jos haluat tukea jotakin ihmistä kuuntelemalla häntä miksi pitäisi määritellä onko hän alkoholisti vai ei. Useimmat runsaasti alkoholia käyttävät eivät miellä itseään alkoholisteiksi, miksi jonkun ulkopuolisen pitäisi tehdä sellainen määritelmä heistä.Jos kokee läheisensä kanssa elämisen raskaaksi hänen alkoholisminsa vuoksi, niin miksi asiasta ei saisi puhua sen oikealla nimellä?
Jos aiheena olen nyt vaikka minä ja se kuinka läheiseni juoppous hankaloittaa omaa elämääni, enkö saa silloin puhua itsestäni ja siitä miltä se tuntuu?
Juoppo miettiköön omaa statustaan omassa "hei oletko sääkin juoppo?" -keskusteluketjussaan ja valittakoon kuinka rankkaa on kun kaikki ympärillä ovat absolutisteja streittareita.Onko se oikealla nimellä puhumista jos kerron että koen elämäni raskaaksi kun isä joi itse asiassa myös kuoli alkoholin takia. Minusta ei. Raskasta on se että hän ei hakenut apua eikä kokenut tarvitsevansa sitä. Hyysääminen tai se että minä olisin hänet määritellyt alkoholistiksi ei asiaa olisi muuttanut mitenkään. Yhtä raskasta olisi ollut vaikka siihen että hän ei kokenut tarvitsevansa apua olisi ollut vaikka syy olisi ollut mikä tahansa. Ihminen voi kokea tarvitsevansa hyysäystä monesta syystä vaikka ei halua apua ja tulla autetuksi. Surullista että osa ihmisistä hyysää toiset sairaamiksi kuin he itseasiassa ovatkaan.
Hmmm, puolensa ja puolensa, minua riipuvaisen läheisenä ainakin vähän helpottaa se että on jokin sana olemassa sille läheiseni sairaudelle tai riippuvuudelle. Sekin helpottaa että hän itse käyttää itsestään termiä alkoholisti. Se antaa minulle tunteen että asia on nostettu pöydälle eikä ongelmaa vain vähätellä ja että en vain mukamas kuvittele ja liiottele yhteisen elämämme ongelmia ja hysterisoi.
Juoppo -sanaa pidän ikävän sävyisenä kuitenkin. Sellaisena vähän toivottomana ja alentavana.
Mieheni siis alkoholisti jo 20 vuotta. Välillä selviäkin kausia.
Minulla lähinnä omanikäisiäni kolmekymppisiä kaveriporukassa.
Kaikilla taustaa alkoholistikodeista. Ihan tavallisia perheitä, yh-perheitä ja kamalia huumekoteja. Työssäkäyviä ja työttömiä aikuisia talossa. Joillakin hienot kodit ja joillakin ihan tavalliset, jotkut sijoituskodeista. Kaikki ihan tavallisessa lähiökoulussa kasvaneita lapsia. Kaikkia meitä tässä porukassa yhdistää kuitenkin se, että kavereiden kotona joko toinen tai molemmat vanhemmat joivat ihan koko vapaa-ajan, suuri osa oli väkivaltaisia.
Onkohan tämä joku ysärin juttu vai kuvittelenko? Kyllä niitä juoneita vanhempia kaveripiirissämme oli yli kaksikymmentä, osa jo edesmenneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida olla enää, kun kaikki kuolivat nuorina.
Ei muita alkoholisteja kuin vain yksi naapuri, joka on niitä vanhemman kaartin tyyppejä joka vain hiljaisesti ryyppää omassa kämpässään, ei olla kovin paljon tekemisissä, olen sille yhden kerran soittanut ambulanssin kun valitti rintakipuja pihan penkillä istuessaan.
Toisella veljelläni on se "rähinäviinageeni", eli kun tulee humalaan, haastaa riitaa ja on helposti ärsyyntyvä. Ollut nyt jo monta vuotta alkoholittomien saunajuomien ystävä ja aikoo sellaisena pysyäkin. Parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin vanhempani, oma mieheni, veljistäni kaksi, pari tätiä, serkku siihen jo kuolikin, pari setää joista toinen kuoli siihen... Ainakin. Kohta varmaan minäkin listan jatkeena.
N25
Onko se oikealla nimellä puhumista jos kerron että koen elämäni raskaaksi kun isä joi itse asiassa myös kuoli alkoholin takia. Minusta ei. Raskasta on se että hän ei hakenut apua eikä kokenut tarvitsevansa sitä. Hyysääminen tai se että minä olisin hänet määritellyt alkoholistiksi ei asiaa olisi muuttanut mitenkään. Yhtä raskasta olisi ollut vaikka siihen että hän ei kokenut tarvitsevansa apua olisi ollut vaikka syy olisi ollut mikä tahansa. Ihminen voi kokea tarvitsevansa hyysäystä monesta syystä vaikka ei halua apua ja tulla autetuksi. Surullista että osa ihmisistä hyysää toiset sairaamiksi kuin he itseasiassa ovatkaan.