Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkälle häämatkalle lähtisit miehesi kanssa ilman 2- ja 5-vuotiaita lapsia?
12.10.2022 |
Menimme kesällä naimisiin ja olemme varaamassa häämatkaa. Matkan aikaan lapsemme ovat lähes 3- ja 5-vuotiaat. Lapset eivät lähde matkalle mukaan, vaan heitä hoitaa isovanhemmat.
Meillä on miehen kanssa erilainen käsitys siitä, kuinka kauan voimme olla poissa lasten luota.
Kuinka kauan sinä voisit olla?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykylapsi menee rikki viikosta? Minäkin oli monta kuukautta kesäisin mummolla 90-luvulla. Ihanat muistot, ei yhtään traumaa. Kesät meni hujauksessa.
Miksi sinun on mahdotonta ajatella, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä? Edes silloin 90-luvulla kaikki lapset eivät nauttineet, jos joutuivat olemaan pitkään erossa vanhemmistaan. Minusta kuulostaa aina epävakaalta, jos vanhempien pitää lähettää lapset MONEKSI kuukaudeksi pois luotaan. Herää kysymys, miksi on edes tehty lapsia, jos niiden kanssa ei kestä olla.
Huoh. Ihmisten pitää tehdä töitä. Ei ole lomaa. Tai sitten ottaa juurikin viikon omaa lomaa, että jaksaa taas. Ihmekään, että ihmiset on burnoutin partaalla, kun ei voi edes viikkoa ottaa rennosti puolison kanssa. Ennen oli tuo asia paremmin, ymmärrettiin että ei tarvitse olla täydellinen ja elää vain perheelle.
Aika heikko työsopimus, jos vielä 90-luvullakaan ei saanut lomaa enempää kuin viikon kesällä. Vuosilomalaki oli kuitenkin silloin jo voimassa. Ja normaali ihminen ei kyllä tarvitse rentoutumiseen kuukausien eroa lapsistaan. Terveelle äidille ja isälle niin pitkä ero on enemmän stressaavaa kuin vapauttavaa. Viikkokin on jo aika pitkä aika ilman ihan pieniä lapsia. Ei pidä tehdä lapsia, jos niistä tarvisee viikkokausia lomaa.
Juu ei pitäisi juoppojenkaan tehdä, mutta niin vaan porsii täällä köyhä, sairas, juoppo ja mikälie. Ehkä tuo viikon loma ei ole siinä suhteessa ihan hirveä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on niin iäkkäät isovanhemmat, että ihan maksimissaan yksi yö lastenhoitoa olisi mahdollista. Mieluusti ei sitäkään.
Surullista, kun tehdään niin vanhana lapsia, ettei isovanhempiinkaan ehdi kunnolla tutustua.
Surullista, ettet hahmota, ettei lapsia tuosta vaan tehdä. Kaikilla ei ole niin hyvä tilanne, että hedelmöittyy 20-25-vuotiaana.
Yleensä syy, että aloitetaan liian myöhään. Jos 25 menee hoitoihin, niin kolmekymppisenä viimeistään tärppää tai ei koskaan. 30+30 on 60. Ja 63sena jaksaa vielä hyvin lapsenlapsia.
Olen 63v , käy töissä eikä mielessä todellakaan ole kiehtovaa ajatusta käyttää kaikkia viikonloppuja lastenhoitoon. Tuo ap;n 2 vko loma ja lapset mummolaan olisi kauhistus, kuka kumma ne lapset hakisi klo 16:30, kun minä olen vielä töissä?
Hakisi hoidosta siis.
Lähtisin noin 10 päiväksi kauemmas ja isovanhemmat + lapset tulisivat puolessa välissä perässä. Meillä suunnitelmissa tehdä näin. Hääpari saa kahdenkeskistä aikaa, mutta myös lapset pääsevät reissuun mukaan. Isovanhemmat voivat myös tarvittaessa vahtia lapsia reissussa. Meillä suunnitelmana tämä, koska haluan että oma tyttömme pääsee myös joka reissuun mukaan niin kuin tähän asti. Enkä voisi olla viikkoa erossa lapsestani!
Ehkä kaksi yötä. Yö per ikävuosi ja nuorimman mukaan mennään tietty.
Toki jos ovat tositosi usein isovanhempien hoivissa ja he ovat liki päivittäisessä arjessa mukana, niin ehkä joku neljäkin yötä menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on niin iäkkäät isovanhemmat, että ihan maksimissaan yksi yö lastenhoitoa olisi mahdollista. Mieluusti ei sitäkään.
Surullista, kun tehdään niin vanhana lapsia, ettei isovanhempiinkaan ehdi kunnolla tutustua.
Surullista, ettet hahmota, ettei lapsia tuosta vaan tehdä. Kaikilla ei ole niin hyvä tilanne, että hedelmöittyy 20-25-vuotiaana.
Yleensä syy, että aloitetaan liian myöhään. Jos 25 menee hoitoihin, niin kolmekymppisenä viimeistään tärppää tai ei koskaan. 30+30 on 60. Ja 63sena jaksaa vielä hyvin lapsenlapsia.
25-vuotiaana ei juurikaan hoitoihin mennä. Eihän nykyisin siinä iässä edes harkita perheenperustamista. Monilla ei ole edes vakituista kumppania vielä niin nuorena. Ensisynnyttäjien keski-ikä on yli 30v. Se kertoo jo jotain.
Sehän se ongelma onkin.
Ongelma kenelle? Normaalisihan vanhemmat ovat ne, jotka lapsensa hoitavat. Silloin ei ole väliä, onko isovanhemmat 40 vai 80.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on niin iäkkäät isovanhemmat, että ihan maksimissaan yksi yö lastenhoitoa olisi mahdollista. Mieluusti ei sitäkään.
Surullista, kun tehdään niin vanhana lapsia, ettei isovanhempiinkaan ehdi kunnolla tutustua.
Surullista, ettet hahmota, ettei lapsia tuosta vaan tehdä. Kaikilla ei ole niin hyvä tilanne, että hedelmöittyy 20-25-vuotiaana.
Yleensä syy, että aloitetaan liian myöhään. Jos 25 menee hoitoihin, niin kolmekymppisenä viimeistään tärppää tai ei koskaan. 30+30 on 60. Ja 63sena jaksaa vielä hyvin lapsenlapsia.
Ihanan naiivi ajatusmalli sinulla. Tämä tosielämä on vähän erilaista eikä aina ihan tuosta vaan tärppää. Meillä meni 15v ennen kuin tärppäsi.
Jösses, siinä on palanut hermoa ja rahaa. Itse luovutin parin vuoden jälkeen, rajansa kaikella. Sitten tärppäsi luomusti. Mutta olisin ollut ihan ok ilman lastakin. Ei pakkomielle. Ja viikoksi voin jättää äidilleni, ovat läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on niin iäkkäät isovanhemmat, että ihan maksimissaan yksi yö lastenhoitoa olisi mahdollista. Mieluusti ei sitäkään.
Surullista, kun tehdään niin vanhana lapsia, ettei isovanhempiinkaan ehdi kunnolla tutustua.
Surullista, ettet hahmota, ettei lapsia tuosta vaan tehdä. Kaikilla ei ole niin hyvä tilanne, että hedelmöittyy 20-25-vuotiaana.
Yleensä syy, että aloitetaan liian myöhään. Jos 25 menee hoitoihin, niin kolmekymppisenä viimeistään tärppää tai ei koskaan. 30+30 on 60. Ja 63sena jaksaa vielä hyvin lapsenlapsia.
Ihanan naiivi ajatusmalli sinulla. Tämä tosielämä on vähän erilaista eikä aina ihan tuosta vaan tärppää. Meillä meni 15v ennen kuin tärppäsi.
Jösses, siinä on palanut hermoa ja rahaa. Itse luovutin parin vuoden jälkeen, rajansa kaikella. Sitten tärppäsi luomusti. Mutta olisin ollut ihan ok ilman lastakin. Ei pakkomielle. Ja viikoksi voin jättää äidilleni, ovat läheisiä.
Ei mekään toki koko 15 vuotta hoidoilla yritetty. Ensin useampi vuosi luomuna ja hoitokierrosten jälkeen toivosta jo luopuneena taas luomuna. Sitten ihmeenkaupalla tärppäsikin, kun oltiin jo vuosia ajateltua, että ikinä ei lasta saada. Meillä isovanhemmille ei voisi jättää kuin 1-2 yöksi, koska eivät jaksaisi pidempään. Siltikin, vaikka toinen heistä on vielä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin noin 10 päiväksi kauemmas ja isovanhemmat + lapset tulisivat puolessa välissä perässä. Meillä suunnitelmissa tehdä näin. Hääpari saa kahdenkeskistä aikaa, mutta myös lapset pääsevät reissuun mukaan. Isovanhemmat voivat myös tarvittaessa vahtia lapsia reissussa. Meillä suunnitelmana tämä, koska haluan että oma tyttömme pääsee myös joka reissuun mukaan niin kuin tähän asti. Enkä voisi olla viikkoa erossa lapsestani!
Siitä on varmaan keskusteltu, että ne isovanhemmat vahtivat tytärtäsi siellä reissussa?
Vähän olen kateellinen tuollaisesta järjestelystä. Mulla lähtisi meidän palkattu lastenhoitaja. Tosin haasteen häämatkalle tekee sen, että ei ole puolisoa. :D
Vuorokausi per ikävuosi on ihan toimiva nyrkkisääntö, jos on valinannanvaraa. Ja häämatkan suhteenhan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemman näkökulma: Kaksi noin pientä lasta enintään kahdeksi yöksi. Enempään en suostuisi, vaikka miten rakkaita ovat. Hätätapaukset erikseen.
Mä kanssa kallistuIsin tuon pitkän viikonlopun (to - su tai pe - ma) puoleen jossain kivassa Euroopan kohteessa. Muksut eivät kuitenkaan ole enää taaperoita ja isovanhemmat ilmeisesti läheisiä, hyvin heillä varmasti menee. Pidemmästä reissusta en nauttisi enää itsekään kun tulisi varmaan lapsia ikävä.
Kun oma lapsi oli parivuotias, niin jouduin välillä olemaan työreissuilla viisi, kuusi yötä putkeen. Lapsi oli kyllä isänsä kanssa ihan kotona, mutta kyllä se oli aina aika kakistava tunne rinnassa kun joutui lähtemään. Onneksi löysin uuden työpaikan missä ei enää tarvinnut reissata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin noin 10 päiväksi kauemmas ja isovanhemmat + lapset tulisivat puolessa välissä perässä. Meillä suunnitelmissa tehdä näin. Hääpari saa kahdenkeskistä aikaa, mutta myös lapset pääsevät reissuun mukaan. Isovanhemmat voivat myös tarvittaessa vahtia lapsia reissussa. Meillä suunnitelmana tämä, koska haluan että oma tyttömme pääsee myös joka reissuun mukaan niin kuin tähän asti. Enkä voisi olla viikkoa erossa lapsestani!
Isovanhemmat ovat siis tietoisia että heille on tiedossa 10 päivän lapsenvahtikeikka, josta ekat 5 päivää rauhotellaan ikävöiviä lapsia kotona ja sitten päälle raskas matka pikkulasten kanssa ilman vanhempiaan, myös kohteessa liki viikon lapsenvahtina toimien...
Nostan hattua, siinä on kyllä jaksavat isovanhemmat jo. Toivottavasti tuo on heille aidosti mieluinen homma eivätkä väsähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykylapsi menee rikki viikosta? Minäkin oli monta kuukautta kesäisin mummolla 90-luvulla. Ihanat muistot, ei yhtään traumaa. Kesät meni hujauksessa.
Miksi sinun on mahdotonta ajatella, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä? Edes silloin 90-luvulla kaikki lapset eivät nauttineet, jos joutuivat olemaan pitkään erossa vanhemmistaan. Minusta kuulostaa aina epävakaalta, jos vanhempien pitää lähettää lapset MONEKSI kuukaudeksi pois luotaan. Herää kysymys, miksi on edes tehty lapsia, jos niiden kanssa ei kestä olla.
Huoh. Ihmisten pitää tehdä töitä. Ei ole lomaa. Tai sitten ottaa juurikin viikon omaa lomaa, että jaksaa taas. Ihmekään, että ihmiset on burnoutin partaalla, kun ei voi edes viikkoa ottaa rennosti puolison kanssa. Ennen oli tuo asia paremmin, ymmärrettiin että ei tarvitse olla täydellinen ja elää vain perheelle.
Aika heikko työsopimus, jos vielä 90-luvullakaan ei saanut lomaa enempää kuin viikon kesällä. Vuosilomalaki oli kuitenkin silloin jo voimassa. Ja normaali ihminen ei kyllä tarvitse rentoutumiseen kuukausien eroa lapsistaan. Terveelle äidille ja isälle niin pitkä ero on enemmän stressaavaa kuin vapauttavaa. Viikkokin on jo aika pitkä aika ilman ihan pieniä lapsia. Ei pidä tehdä lapsia, jos niistä tarvisee viikkokausia lomaa.
Yrittäjällä ei kyllä ole kesälomaa, jos sesonki on silloin. Ja varsinkin ysärilamassa piti tehdä niska limassa duunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on niin iäkkäät isovanhemmat, että ihan maksimissaan yksi yö lastenhoitoa olisi mahdollista. Mieluusti ei sitäkään.
Surullista, kun tehdään niin vanhana lapsia, ettei isovanhempiinkaan ehdi kunnolla tutustua.
Surullista, ettet hahmota, ettei lapsia tuosta vaan tehdä. Kaikilla ei ole niin hyvä tilanne, että hedelmöittyy 20-25-vuotiaana.
Yleensä syy, että aloitetaan liian myöhään. Jos 25 menee hoitoihin, niin kolmekymppisenä viimeistään tärppää tai ei koskaan. 30+30 on 60. Ja 63sena jaksaa vielä hyvin lapsenlapsia.
63-vuotiaana useimmat ovat vielä täysillä työelämässä, ja haluavat ehkä viettää sen työnteolta jääneen vapaa aikansa oman mielensä mukaan joutumatta pakosta vahtimaan niitä lapsenlapsia.
Oletteko jutelleet isovanhempien kanssa kauanko he jaksavat?Viikko on pitkä aika,3 päivää voisi mennä.
Vastaanpa itse siitä näkökulmasta joka minulla oli lapsena. Vanhemman veljeni kanssa joka talvi- ja kesäloma matkustimme kahdestaan lentokoneella Joensuuhun josta vielä tunnin autossa mummolaan. Olin kolmen vanha ensimmäisellä kerralla. Kesällä oltiin vähintään kuukausi. Mummola oli toki tuttu paikka ja koko perheenä matkattiin aina kylään Jouluisin ja Pääsiäisenä. Itse muistelen vieläkin aikoja lämmöllä ja jostain syystä tututkin asiat tuntuivat erilaisilta ja jännemmiltä muualla kuin kotona. Ihanat kesämuistot on. Välillä soiteltiin kotiin kuulumiset. Eli älä tunne huonoa omaatuntoa lasten puolesta. Välillä tuntuu että vanhemmilla on tosi vaikea kestää jos muksuilla on hyvä olla ilman heitä pidempiä aikoja.
Tuttavaperheen vanhemmat lähtivät (lasten ollessa 3 ja 6) kolmeksi viikoksi autolla kiertämään Eurooppaa.
Aivan käsittämätöntä minusta. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.
Joo en mä kyllä ymmärrä tätä vouhotusta siitä ettei vanhemmat "voi" tai "saa" lähteä lastensa luota reissuun kahdestaan. Juuri vastikään oli iltalehdessä uutinen siitä, miten helikopterivanhemmat voivat tukahduttaa lastensa itsenäistymisen jo pienestä pitäen, kun eivät koskaan anna muiden hoitaa ja tekevät itse kaiken ja ylikin, sitten valitetaan että väsyttää. Lasten on hyvä viettää aikaa muidenkin aikuisten kanssa jos apua kerta on tarjolla.
Olette onnekkaita, kun teillä on tuollainen tilanne. Kyllä 3- ja 6-vuotiaat pärjää isovanhempien kanssa aivan hyvin viikon tai kaksikin tarvittaessa jos isovanhemmat ovat tarpeeksi virkeitä ja vetreitä touhuamaan lasten kanssa niin pitkään. Ikävähän teille itsellenne tulee, mutta mielestäni on todella kunnioitettavaa että haluatte pitää myös parisuhteenne kunnossa - sille kannattaa ottaa aikaa. Liian moni perhe särkyy juuri siitä syystä, ettei sitä yhteistä aikaa yksinkertaisesti tehdä. Lapsille jää taatusti hauskoja muistoja mummolassa vietetystä ajasta.
Te olette te, ette pelkkiä vanhempia ja isejä ja äitejä. Te, yksilöinä ja pariskuntana. Muistakaa se ja pitäkää siitä kiinni.
Ihanan naiivi ajatusmalli sinulla. Tämä tosielämä on vähän erilaista eikä aina ihan tuosta vaan tärppää. Meillä meni 15v ennen kuin tärppäsi.