Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Vierailija kirjoitti:

Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.

En jaksa uskoa, että tällaista tapahtuisi enää kovin monessa paikassa. Itse en ole törmännyt tähän enää vuosikymmeniin. 

Eikä niitä kursailijoita tarvitse "odotella", sanot vaan että nyt kahville siitä tai tarjoilu loppuu!

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkosuomalaisena se miten hymyily, nauraminen, silmiin katsominen, kaikki myönteisyys on myrkkyä. Uskallapa hymyillä ja puhutella vierasta!

Bussissa tai ratikassa tai junassa ei istuta kenenkään viereen. Jos ei kokonaista penkkiä ole vapaana, seisotaan mieluummin.

Se että rappukäytävään ei voi mennä jos naapuri on samaan aikaan lähdössä ulos.

Se että kaikki pitää nähdä mahdollisimman negatiivisessa valossa. Myönteinen käännetään väkisin kielteiseksi.

Se että toisen onnistuminen ja ilo pyritään lyttäämään vähättelevillä ja jopa ilkeillä kommenteilla.

Tässä tuli enemmänkin kuin yksi ja näitä voisi jatkaa vaikka kuinka.

Näitä asioita en huomannut kun vielä asuin Suomessa. Vuodet poissa on tuoneet uutta näkökulmaa ja pystyn tämän näkemään. Kai siihen oli niin tottunut, se oli jokapäiväistä eikä sitä miettinyt.

Se, että bussissa mennään yksin istumaan, on kylläkin ihan yleismaailmallinen tapa.

Ja huomaatko, että itsekin käännät myönteisen asian kielteiseksi. Se, että suomalainen jättää vieraat ihmiset rauhaan, on pelkästään positiivista. Täällä asuvat ulkomaalaiset pitävät sitä myös hyvin vapauttavana. Ettei tarvitse kaiken aikaa kälättää ja puhua joutavanpäiväisiä vaan saa olla omassa rauhassaan.

Se, ettei luokka- tai työkavereita tervehditä, elleivät he satu olemaan parhaita kavereitasi. Mielestäni on todella töykeää sivuuttaa tutut ihmiset katsomalla ohi tai kohtelemalla heitä muutoin kuin ilmaa. Miten h*tossa voi pelkkä tervehdys olla joillekin niin hankalaa?

Vierailija kirjoitti:

"Mitä teet työksesi?"

Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".

Tottakai se kuuluu, että voin välttää kanssakäymisen sinunlaisen työttömän vetelehtijän kanssa.

Kaikissa maissa keskustellaan työstä ja joka ei siitä muutamaa sanaa voi vaihtaa, on vähintäänkin outo tai on jotain peiteltävää.

Käyttäjä40249 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.

En jaksa uskoa, että tällaista tapahtuisi enää kovin monessa paikassa. Itse en ole törmännyt tähän enää vuosikymmeniin. 

Eikä niitä kursailijoita tarvitse "odotella", sanot vaan että nyt kahville siitä tai tarjoilu loppuu!

Kyllä tätä edelleen tapahtuu. Se, että sinä et ole havainnut tuollaista, ei tarkoita etteikö ilmiötä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Pienten kirkonkylien nurkkakuntaisuus. Niissä asuvan kantaväestön ilkeämielinen suhtautuminen muualta muuttaneisiin.

Tämähän on ihan höpötystä. Enpä ole koskaan tämmöiseen törmännyt.

Menee samaan kastiin kuin rasismiksi luokittelu, jos joku on kiinnostunut, että mistäpäin olet alunperin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu- ja kommunikointi taitojen totaalinen puuttuminen. Oletetaan ja vedetään oletusten perusteella johtopäätökset. Ei koskaan kysytä toiselta, mitä hän tarkoittaa. Ei olla yhtään kiinnostuneita muista, kunhan tungetaan oma asenteellinen mielipide framille. Keskustelut eivät johda mihinkään rakentavaan, on vain inttämistä ja vänkäämistä. Politiikassa ei juuri muuta olekaan. Ei etsitä yhteistä tavoitetta, pyritään vain nitistämään toinen osapuoli ja aiheuttamaan hänelle pahaa, kieroilla vääristävillä tempuilla. Tällä tyylillä elämä valuu hukkaan. Yhdessä voitais olla enemmän.

Tää on kyllä niin totta sikäli, että suomalaiset tekevät hirveän pienistä tiedonmurusista usein valtavan suuria johtopäätöksiä toisesta, ja kuva toisesta menee sitten aivan metsään. Kerran postasin nettiin kuvan, jossa olin vanhan kesämökkimme pihalla. Pian kaikki olivat, että "sä ootkin maalta! öhö öhö! esität jotain kaupunkilaista nön nön nöö!"

Voi tsiisus. Se oli meidän kesämökki.

Totta! Tästä on lähes "järkyttävä" esimerkki naapurustossani. Ainakin hän, josta eräs naapuri tekee aivan olemattomista merkeistä erittäin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tämän elämästä, järkyttyisi. Kertoo sitten minulle näistä, joskus yritän vähän hillitä luulojansa. Yksi esimerkki: naapurin silmät joskus vähän vetistelivät ulkona, liekö kylmä ilma aiheuttanut, ja naapuri näki, hän kun näkee jokaisen liikkeen, mitä naapureissa tapahtuu. Minulle sitten kertoi luottamuksellisesti, että kyllä sillä on varmasti raha-asiat huonosti, velkaakin kai, kun se itkeskelee tuossa ulkona käydessään, ja se on niin yksinäinenkin, sillä ei taida olla ystäviä.. Oli ottavinaan myötätuntoisen asenteen. Ja kun toivoo naapurin muuttavan pois, soittaa minulle ilosanoman että nyt sen talo on myynnissä, kun näki jonkun ottavan kuvan siitä. Ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten kirkonkylien nurkkakuntaisuus. Niissä asuvan kantaväestön ilkeämielinen suhtautuminen muualta muuttaneisiin.

Tämähän on ihan höpötystä. Enpä ole koskaan tämmöiseen törmännyt.

Menee samaan kastiin kuin rasismiksi luokittelu, jos joku on kiinnostunut, että mistäpäin olet alunperin.

Totta tosiaan, pienillä paikkakunnilla ei hyväksytä kuin alkuperäiset suvut ja asukkaat.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei luokka- tai työkavereita tervehditä, elleivät he satu olemaan parhaita kavereitasi. Mielestäni on todella töykeää sivuuttaa tutut ihmiset katsomalla ohi tai kohtelemalla heitä muutoin kuin ilmaa. Miten h*tossa voi pelkkä tervehdys olla joillekin niin hankalaa?

Monet eivät vastaa tervehdykseen, tai tervehdi itse ketään joten tulkitsen sen niin etteivät he halua tervehtiä. Se johtaa usein siihen että tervehtii pelkästään niitä jotka on tutumpia.

Hah.. mua taas ärsyttää se, että ollaan niiiiin työihmisiä/ahkeria että kotona ei voi olla tekemättä mitään (siivota, pihatyöt, jne.), ei voi harrastaa kun jonkun pitää tehdä niitä töitäkin, kylässä katotaan kelloa eikä rauhoita kun ollaan jo miettimässä seuraavaa asiaa, töihin tullaan väkisin sairaana, jne.

Joopajoo.

Lapsenakin ois ollut kiva että vanhemmat ois joskus ollu "läsnä" eikä vain miettimässä mitä tehdä seuraavaksi. Sain työelämästä ja ylipäätään elämästä, arjesta sekä aikuisuudesta todella masentavan kuvan. On ihan pitänyt opetella nauttimaan elämästä ja unohtamaan tuo mielikuva.

PS. Isäni jäi varhaiseläkkeelle kun terveys ei kestänyt enää työntekoa, lapsena tuntui ett lähti töihin ennen kuin heräsin ja tuli kotiin vasta todella myöhään. Toki harrastettiin yhdessä mutta..

Ja äitini terveys meni myös työelämässä. Harmillista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten kirkonkylien nurkkakuntaisuus. Niissä asuvan kantaväestön ilkeämielinen suhtautuminen muualta muuttaneisiin.

Tämähän on ihan höpötystä. Enpä ole koskaan tämmöiseen törmännyt.

Menee samaan kastiin kuin rasismiksi luokittelu, jos joku on kiinnostunut, että mistäpäin olet alunperin.

Kuinka monta kertaa olet muuttanut pienelle kirkonkylälle niin, että olet itse se ulkopuolinen? Kai sulla on mittava kokemus, kun voit tuomita tuon joutavaksi höpötykseksi? 

Nurkkakuntaisuus ja jatkuva oletus, että täällä osataan kaikki paremmin kuin missään muualla, ehkä USA:a lukuunottamatta 🙄

Tyrmistyttävää on, että oletetaan kaikkien suomalaisten olevan jääkiekko- tai muuten vaan urheiluhulluja. Media pakkosyöttää jääkiekkoilua, jalkapalloa, koripalloa ja muuta pallon pompottelua, jota urheiluksikin kutsutaan, monelta tv-kanavalta yhtaikaa syrjäyttäen tieltään muut ohjelmat, jotka lähetetään myöhemmin, jos lähetetään.

Vierailija kirjoitti:

Että lyhyttä kesäämme pitää palvoa ja ehdottomasti tykätä. Missään nimessä ei saa sanoa ettei pidä helteestä "kun sitä kestää niin hetken että nauti äläkä valita koska kylmä ja loska ja pimeä on jo nurkan takana". Rakastan pimeää ja talvea. 

Tämä, ensinnäkin Suomen kesä on usein surkea. Hellettä ei välttämättä ollenkaan, keli voi olla vaikka +5 astetta. Mitään juhlia et voi esim suunnitella ulos koska keleihin ei voi ikinä luottaa.

Kaiken kukkuraksi tätä lystiä kestää muutama hassu kuukausi.

Narskuilu, Shirly ja Eve narskuilivat kanssakilpailijat terapiaan

Kirkoissa käynnit.Sielä ollaan niin hartaita ja kuunnellaan Jumalan sanaa pari kertaa vuodessa. Tekopyhää paskaa. 

Liittyy enemmän maaseutuun ja kaupunkien työväenluokkaan, ehkä yleisesti vanhempaan polveen.

Se, että mahdollisimman aikaisin tulee herätä että on kunnollinen. Myöhäistä rytmiä joutuu salailemaan.

Itseäni häiritsee sellainen yleinen positiivisuuden vieroksuminen ja kielteinen asenne. Olen itse yleistyytyväinen ihminen, yleensä ihan hyvällä tuulella ja ilahdun helposti loppujen lopuksi aika pienistä asioista. Tuntuu, että Suomessa jo hymyileväisyyttä pidetään jotenkin epäilyttävänä ja jopa mielisairauden merkkinä; optimistisuus ja hyväntuulisuus nähdään lähinnä ärsyttävänä. Lisäksi moni kokee tarpeelliseksi vähätellä toisen onnen lähdettä - esimerkkinä vaikka perhe-elämästä nimenomaan positiivisella tavalla puhuminen. Yleensä jonkun täytyy aina tulla sanomaan jotakin suuntaan "odotapa vain, kyllä se siitä vielä pahemmaksi muuttuu, viimeistään sitten kun x ja y". Jos samasta aiheesta sen sijaan valittaa, on vastapuolen reaktio usein ymmärtäväinen.

En koe olevani viallinen ihminen, koen vain olevani kohtuullisen onnellinen, vaikka minullakin on elämässä haasteita (tällä hetkellä auto rikki, taloustilanne on tiukilla vielä opiskelijana ja matalapalkka-alalla, jne.). Nytkin tuntuu, että minun pitää puolustella tätä onnellisuuttani vakuuttelemalla, että minullakin on vaikeuksia enkä varmasti ole rikas tai muuten erityisen hyväosainen. :D Tämä on mielestäni häiritsevää. Kerskailu ja ylimielisyys on asia erikseen, mutta viatonta, toisia satuttamatonta ja toisia vähättelemätöntä onnea on mielestäni ihan turhaa joutua piilottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Muiden työnteon määrän kyttääminen. Olen sen verran onnellisessa asemassa, että yrittäjänä minun ei ole pakko raataa 5 päivää viikossa, vaan yritykseni on pääosin kiinni perjantaisin. Samoin voin pitää 4 viikon loman kesällä, pari viikkoa hiihtolomien aikaan, syksyllä viikko lomaa ja joulun välipäivät. Toki läppäri mukana akuuttien tilanteiden varalle mutta pääosin lomailen nuo lomat. Työkseni konsultoin asiantuntijana aihetta, jossa tuntilaskutushinta on ns. sopiva.

Monille 50+ miehille tämä on aivan käsittämätöntä. Että joku ei yrittäjänä tee niska limassa töitä lauantaisinkin. Yksi alkoi jopa inttää, että minun pitäisi oikeastaan tehdä hänelle asiakkaana selvitys vapaapäivieni määrästä, "kun tuntuu että olet aina poissa perjantaisin, ei työaikalaki tuollaista salli". Hän siis oli ostanut minulta noin 15 tunnin edestä konsultointia, josta raportin toimitin hänen pomolleen etuajassa.

Olisit vaan sanonut tuolle raivoajalle, että katsoo pari kissavideota ja RELAA vähän :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että lyhyttä kesäämme pitää palvoa ja ehdottomasti tykätä. Missään nimessä ei saa sanoa ettei pidä helteestä "kun sitä kestää niin hetken että nauti äläkä valita koska kylmä ja loska ja pimeä on jo nurkan takana". Rakastan pimeää ja talvea. 

Tämä, ensinnäkin Suomen kesä on usein surkea. Hellettä ei välttämättä ollenkaan, keli voi olla vaikka +5 astetta. Mitään juhlia et voi esim suunnitella ulos koska keleihin ei voi ikinä luottaa.

Kaiken kukkuraksi tätä lystiä kestää muutama hassu kuukausi.

Oot ilmeisesti viettänyt kesäsi ulkomailla, kun sulla ei tunnu olevan aavistustakaan Suomen kesäsäistä. Viimeisimmät kesät on olleet kuumia, 2020 ja 2021 todellisia hellekesiä +30 asteen helleaaltoineen, ja viime kesänä 2022 ei silloinkaan paleltu, helteitä riitti, vaikka onneksi oli vähän vaihteluakin. Milloinkohan viimeksi olisi ollut tuollainen kuvailemasi +5 asteen kesä, edes muutaman päivän ajan? Enpä todellakaan muista.