Miten suhtaudutte siihen, jos aikuiselle ihmiselle joutuu sanomaan joka päivä samasta asiasta?
Itse pidän sitä välinpitämättömyytenä tai jopa tahallisena kettuiluna.
Esim kun omalla vuorollani nukutan lapset, miestä pitää joka helvatan ilta pyytää laittamaan telkkari hiljempaa. Tai se kun laittaa hikiset hiekkaiset urheilusukat pallola pyykkikoriin ja mun pitäisi ne aukoa.
Kommentit (14)
En mä kovin montaa kertaa jaksa huomauttaa samasta asiasta. Jos ei ymmärrä kerrasta tai parista ei voi mitään.
Ettei sitä toista kiinnosta ja etten todellakaan jää puhumaan seinille, vaan jatkan matkaani.
No mitään sukkia en alkaisi aukoa ja laittaisinkin ne kuivamaan juuri sellaisena myttynä, kun tulee koneesta. Kaukosäädin mukaan tai sitten mies alkaa nukuttamaan lapset. Meillä töissä on samaa ongelmaa, että samoista asioista pitää jatkuvasti muistuttaa, valvoa ja sanoa. Tuntuu, että puolet työajasta menee juurikin siihen päivittäiseen muistutteluun. Mitään etuja, kuten Smartumit jne. en enää muistuttele yhden ilmoituksen jälkeen, jos jää saamatta niin voi voi.
Riippuu ihmisestä. Joku voi olla myös hyvin hajamielinen.
Mun ex-mies teki tuollaista usein siksi, että hänellä oli ADHD ja yksinkertaisesti oli vain tosi hajamielinen. Ei siis välttämättä aina johdu siitä, että toinen haluaa olla ilkeä. Tosin sekin on vaihtoehto, koska oma isäni oli sellainen joka ihan piruuttaan teki asioita, joista tiesi minun ja äitini ärsyyntyvän. Sellaista tyyppiä en katsoisi puolisona hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisestä. Joku voi olla myös hyvin hajamielinen.
No luulisi että silti voisi vähän tsempata. Mä sanon miehelle _joka ikinen päivä_ että voisko koiran hihnan laittaa paikoilleen. Mutta ei, aina se on missä milloinkin.
Mun muijalle pitää sanoa samasta asiasta montakin kertaa. Hän tykkää "harrastaa" mua kohtaan sellaista henkistä kiusantekoa.
Asiasta sanotaan kerran ja sitten toimitaan, oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi. Minä en pese tennispalloja enkä sukkamyttyjä ja jos televisio huutaa, niin sitten se huutaa, mutta mies huomaa seuraavana yönä nukkuvansa yksin. Minä kun en puolestani jaksa lapsia pitkään nukutettuani ryömiä hänen viereensä nukkumaan, vaan nukun vierashuoneessa.
Minun mies hän ei alunperinkään olisi ollut! Kuka tuollaista katselee? Missä naisen itsetunto?
Mieheni on hajamielinen ja ajattelematon. Tiedän, ettei kyseessä ole pahantahtoisuus, sillä hän esimerkiksi kadottaa jatkuvasti omia tavaroitansa. Sellainen hän vain on.
Jos haluan, että jokin asia hoidetaan sillä ajalla ja sillä tavalla kuin haluan, teen sen itse. En ala aikuista ihmistä komentelemaan, hän on vapaa tekemään asiat miten haluaa.
Isoissa asioissa häneen voi kuitenkin aina luottaa. Siinä vaiheessa huolestuisin, jos minä olisin ainut jota mies kohtelee näin.
En olisi mieheni kanssa jos tämä olisi parisuhteen kaatava ongelma, mutta ymmärrän kyllä miksi se monille olisi. Lapsia meillä ei ole, eikä tule.
"Miten suhtaudutte siihen, jos aikuiselle ihmiselle joutuu sanomaan joka päivä samasta asiasta?"
Vähän tyhmänä nalkuttajana pitäisin, kun joka päivä saman asian nostaa esille.
Ei välitä, eikä varsinkaan arvosta. Jättäisin ne sukat pesemättä ja ottaisin kakosäätimen itselleni, kun menisin nukuttamaan lapsia.