Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Jos olet palopelastaja, hoitaja (esim. ensihoitaja, kätilö), lääkäri (esim. kirurgi), poliisi, sotilasammattihenkilö jne. On jokaisen helppo keksiä tilanteita joissa on vaikeaa vastata puhelimeen.

Eiköhän tällaisessa tapauksessa ap tietäisi, miksi lapsen isä ei vastaa. Onko niin vaikea uskoa, että on miehiä, keitä ei vaan huvita vastata?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet palopelastaja, hoitaja (esim. ensihoitaja, kätilö), lääkäri (esim. kirurgi), poliisi, sotilasammattihenkilö jne. On jokaisen helppo keksiä tilanteita joissa on vaikeaa vastata puhelimeen.

Jos olisi joku palohenkilö tai kirurgi kyseessä, niin ap varmaan tietäisi, miksi exänsä ei pysty vastaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Jos se on vastuussa lapsesta, täytyy olla saatavilla. Ihan sama mikä kokous on menossa. Kyllä ne lasten äiditkin poistuu kokouksesta selityksellä, että täytyy ottaa tämä puhelu. Miksi lasten isiltä ei voisi odottaa vastaavaa vastuunkantoa?

Entä, jos se onkin työmatkalla ja istui just sillä hetkellä lentokoneessa? Pitääkö siis alle x-vuotiaiden lasten vanhemmilla olla oikeus pitää kännykkää päällä lennon aikana?

Jos olet lähtenyt jonnekin lentelemään, niin varmasti olet sopinut, kenelle soitetaan poissaollessasi. Tottakai voi sopia myös lapsen toisen vanhemman kanssa asiasta, eli kertoa lapsen äidille etukäteen, että olen keskiviikkona sitten työmatkalla, että olethan sinä saatavilla, jos lapselle tulee päivällä jotain. Vastuunkantoa, eikä vain olettamusta, että Joku Muu hoitaa.

Joo no ymmärrän. Meidän ei exän kanssa tarvinnut erikseen sopia tuollaista vaan se oli molemmille itsestäänselvää, että jos toista vanhempaa ei tavoita, niin sitten soitetaan toiselle vanhemmalle.

Mistä tiedät sopimatta, ettei se lapsen toinenkin vanhempi ole reissussa samana päivänä? Tai vaikkapa sairaalassa potilaana?

Meillä ainakin siitä, että meillä kommunikaatio pelaa ja osaan kertoa exälleni, jos olen reissussa tai menossa sairaalaan. Yllättäville onnettomuuksille nyt ei voi mitään, mutta silloin, jos kumpikaan ei vastaa, meillä soitetaan lapsen kummisedälle. Mutta hän tosiaan on vasta se kolmas kontaksi, jos kumpikaan meistä ei ole tavoitettavissa.

-eri

Niin, eli sinäkin olet sitä mieltä, että toiselle vanhemmalle ilmoitetaan, jos ei ole saatavilla? Nyt tämä isä (jonka vastuuvuoro vieläpä oli), ei ollut ilmoittanut mitään toiselle siitä, ettei olisi saatavilla. Varmaan olisi ollutkin saatavilla, mutta ei vaan kiinnostanut.

Ilmoitetaan, jos on reissussa tai sairaalassa. Ei ilmoiteta, että olen tänään tärkeässä palaverissa klo 12-14. Eikä soiteta, että nyt joudun pomon puheille tunniksi, en voi vastata. Eikä edes kerrota, että aion vahingossa unohtaa puhelimen työpöydälle asiakaskäynnille lähtiessäni. Ihan osataan aikuiset ihmiset itse ymmärtää, että välillä voi olla jopa sillä sen viikon lähivanhemmalla tilanne, että puhelimeen ei voi vastata. Ja silloin sitten vastataan itse, jos voidaan. Ja jos ei voida, niin toivottavasti Pekka voi.

Olen kovapalkkainen ja kovapaineisessa työssä, päällikköhomma. En kuitenkaan keksi yhtään sellaista tilannetta, jossa en työssäni pystyisi vastaamaan puhelimeen, jos lapsi, koulu tai lapsen toinen vanhempi soittaa. Vaikka olisi mikä palaveri esimiehen kanssa, aina voi sanoa, että sori, otan tämän puhelun. Kyse on kuitenkin alaikäisestä lapsesta ja toki kannattaa opettaa näille ihmisille, että turhaan ei työpäivän aikana soitella, jolloin tiedät, että on jotain akuuttia.

Kiva, että sinulla näin. Itse tein aikanaan, lasten ollessa pieniä, yliopistolla töitä soluviljelylaboratoriossa. Sinne ei ollut mitään asiaa tuoda puhelinta mukana, saati että sieltä puhdastiloista olisi koko ajan hypätty katsomassa, onko joku soittanu vai ei. Siellä oltiin pahimmillaan  yli 4 tuntia putkeen ilman mitään mahdollisuutta tietää, onko joku soittanut vai ei. En silti kokenut mitään tarvetta ilmoittaa koululle, minä päivinä ja mihin aikaan olen labrassa, vaan ihan luotin siihen, että automaattisesti, jos minä en vastaa, soitetaan lasten isälle ja jos hänkään ei vastaa, soitetaan isoäidille. 

Lapsen isä oli kuitenkin varmaan tietoinen työsi luonteesta ja ymmärsi sen, miksi sinua ei saa kiinni. Ap:n lapsen isän työn luonne ilmeisesti ei selitä sitä, että hän ei vastaa, vaan hänen kohdallaan kyse on piittaamattomuudesta. Se on vähän eri asia. Jos kummankin työ on sellaista, että voi vastata puhelimeen ja lähteä kesken päivän, niin kyllä se ärsyttää, jos toinen vanhempi kokee, ettei hänen tarvitse, vaan antaa sen toisen hoitaa. Varsinkin jos on vuoroviikot sovittuna ja olisi sen sluibaajan vastuuviikko.

Kenen siitä pitäisi ottaa vastuu että ap on tehnyt lapset ihmisen kanssa joka ei lapsista kanna vastuuta? Opettajan? Koulun ylipäätään? Av:läisten? Vai sen lapsen toisen huoltajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet palopelastaja, hoitaja (esim. ensihoitaja, kätilö), lääkäri (esim. kirurgi), poliisi, sotilasammattihenkilö jne. On jokaisen helppo keksiä tilanteita joissa on vaikeaa vastata puhelimeen.

Jos olisi joku palohenkilö tai kirurgi kyseessä, niin ap varmaan tietäisi, miksi exänsä ei pysty vastaamaan.

Ja kun ei ole vastauksen pitäisi tietää koulussa tai av:lla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

No meillä tuo on kyllä itsestään selvä oletus. Ja koululle on ilmoitettu se kolmas varahenkilö (kummisetä), jos kumpikaan meistä ei vastaa. Mutta emme me kyllä erikseen koululle näitä jokaisen työmatkan ja äkillisen ripulin aikana ilmoittele tai keskenämme sovi, vaan tiedämme, että koulusta soittavat, kunnes toivottavasti joku kolmesta vastaa. 

Tässä kuitenkin ap:lle tuli yllätyksenä se, ettei isä ollutkaan saatavilla. Eli isä ei ollut kertonut, ettei ole saatavilla, vaikka lapsi on hänellä, ja se on tässä se ongelma.

Turha jeesustella. Kukaan ei ole aina saatavilla ja tuskin ne koulussa alkaa montaa kertaa soittelemaan ja odottelemaan josko se isä ehtii vaikka vessasta takaisin kännykän ääreen. Jos ei heti vastaa niin eiköhän siitä lähde heti perään soitto seuraavalle eli lapsen äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

No meillä tuo on kyllä itsestään selvä oletus. Ja koululle on ilmoitettu se kolmas varahenkilö (kummisetä), jos kumpikaan meistä ei vastaa. Mutta emme me kyllä erikseen koululle näitä jokaisen työmatkan ja äkillisen ripulin aikana ilmoittele tai keskenämme sovi, vaan tiedämme, että koulusta soittavat, kunnes toivottavasti joku kolmesta vastaa. 

Tässä kuitenkin ap:lle tuli yllätyksenä se, ettei isä ollutkaan saatavilla. Eli isä ei ollut kertonut, ettei ole saatavilla, vaikka lapsi on hänellä, ja se on tässä se ongelma.

Turha jeesustella. Kukaan ei ole aina saatavilla ja tuskin ne koulussa alkaa montaa kertaa soittelemaan ja odottelemaan josko se isä ehtii vaikka vessasta takaisin kännykän ääreen. Jos ei heti vastaa niin eiköhän siitä lähde heti perään soitto seuraavalle eli lapsen äidille.

Juuri näin. En myöskään ymmärrä, mikä tässä meni pieleen. Ei aina pääse puhelimeen ja tottakai koulusta sitten tavoitellaan toista vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet palopelastaja, hoitaja (esim. ensihoitaja, kätilö), lääkäri (esim. kirurgi), poliisi, sotilasammattihenkilö jne. On jokaisen helppo keksiä tilanteita joissa on vaikeaa vastata puhelimeen.

Eiköhän tällaisessa tapauksessa ap tietäisi, miksi lapsen isä ei vastaa. Onko niin vaikea uskoa, että on miehiä, keitä ei vaan huvita vastata?

Tai sitten vanhempien välit ovat niin tulehtuneet, että jokaisesta tikusta saadaan kaivettua mehevä riita. Tuossa perheessä molempien kannattaisi katsoa peiliin, ei ne äidit ole mitään yli-inhimillisiä aina oikeassa olevia olentoja, vaan tavallisia ihmisiä omine tunteineen ja heikkouksineen. Tässä on nyt sivukaupalla jankattu, onko miehessä vika vai ei, mutta aika vähän ketään kiinnostaa se pääasia eli lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Jos se on vastuussa lapsesta, täytyy olla saatavilla. Ihan sama mikä kokous on menossa. Kyllä ne lasten äiditkin poistuu kokouksesta selityksellä, että täytyy ottaa tämä puhelu. Miksi lasten isiltä ei voisi odottaa vastaavaa vastuunkantoa?

Entä, jos se onkin työmatkalla ja istui just sillä hetkellä lentokoneessa? Pitääkö siis alle x-vuotiaiden lasten vanhemmilla olla oikeus pitää kännykkää päällä lennon aikana?

Jos olet lähtenyt jonnekin lentelemään, niin varmasti olet sopinut, kenelle soitetaan poissaollessasi. Tottakai voi sopia myös lapsen toisen vanhemman kanssa asiasta, eli kertoa lapsen äidille etukäteen, että olen keskiviikkona sitten työmatkalla, että olethan sinä saatavilla, jos lapselle tulee päivällä jotain. Vastuunkantoa, eikä vain olettamusta, että Joku Muu hoitaa.

Joo no ymmärrän. Meidän ei exän kanssa tarvinnut erikseen sopia tuollaista vaan se oli molemmille itsestäänselvää, että jos toista vanhempaa ei tavoita, niin sitten soitetaan toiselle vanhemmalle.

Mistä tiedät sopimatta, ettei se lapsen toinenkin vanhempi ole reissussa samana päivänä? Tai vaikkapa sairaalassa potilaana?

Meillä ainakin siitä, että meillä kommunikaatio pelaa ja osaan kertoa exälleni, jos olen reissussa tai menossa sairaalaan. Yllättäville onnettomuuksille nyt ei voi mitään, mutta silloin, jos kumpikaan ei vastaa, meillä soitetaan lapsen kummisedälle. Mutta hän tosiaan on vasta se kolmas kontaksi, jos kumpikaan meistä ei ole tavoitettavissa.

-eri

Niin, eli sinäkin olet sitä mieltä, että toiselle vanhemmalle ilmoitetaan, jos ei ole saatavilla? Nyt tämä isä (jonka vastuuvuoro vieläpä oli), ei ollut ilmoittanut mitään toiselle siitä, ettei olisi saatavilla. Varmaan olisi ollutkin saatavilla, mutta ei vaan kiinnostanut.

Ilmoitetaan, jos on reissussa tai sairaalassa. Ei ilmoiteta, että olen tänään tärkeässä palaverissa klo 12-14. Eikä soiteta, että nyt joudun pomon puheille tunniksi, en voi vastata. Eikä edes kerrota, että aion vahingossa unohtaa puhelimen työpöydälle asiakaskäynnille lähtiessäni. Ihan osataan aikuiset ihmiset itse ymmärtää, että välillä voi olla jopa sillä sen viikon lähivanhemmalla tilanne, että puhelimeen ei voi vastata. Ja silloin sitten vastataan itse, jos voidaan. Ja jos ei voida, niin toivottavasti Pekka voi.

Olen kovapalkkainen ja kovapaineisessa työssä, päällikköhomma. En kuitenkaan keksi yhtään sellaista tilannetta, jossa en työssäni pystyisi vastaamaan puhelimeen, jos lapsi, koulu tai lapsen toinen vanhempi soittaa. Vaikka olisi mikä palaveri esimiehen kanssa, aina voi sanoa, että sori, otan tämän puhelun. Kyse on kuitenkin alaikäisestä lapsesta ja toki kannattaa opettaa näille ihmisille, että turhaan ei työpäivän aikana soitella, jolloin tiedät, että on jotain akuuttia.

Kiva, että sinulla näin. Itse tein aikanaan, lasten ollessa pieniä, yliopistolla töitä soluviljelylaboratoriossa. Sinne ei ollut mitään asiaa tuoda puhelinta mukana, saati että sieltä puhdastiloista olisi koko ajan hypätty katsomassa, onko joku soittanu vai ei. Siellä oltiin pahimmillaan  yli 4 tuntia putkeen ilman mitään mahdollisuutta tietää, onko joku soittanut vai ei. En silti kokenut mitään tarvetta ilmoittaa koululle, minä päivinä ja mihin aikaan olen labrassa, vaan ihan luotin siihen, että automaattisesti, jos minä en vastaa, soitetaan lasten isälle ja jos hänkään ei vastaa, soitetaan isoäidille. 

Lapsen isä oli kuitenkin varmaan tietoinen työsi luonteesta ja ymmärsi sen, miksi sinua ei saa kiinni. Ap:n lapsen isän työn luonne ilmeisesti ei selitä sitä, että hän ei vastaa, vaan hänen kohdallaan kyse on piittaamattomuudesta. Se on vähän eri asia. Jos kummankin työ on sellaista, että voi vastata puhelimeen ja lähteä kesken päivän, niin kyllä se ärsyttää, jos toinen vanhempi kokee, ettei hänen tarvitse, vaan antaa sen toisen hoitaa. Varsinkin jos on vuoroviikot sovittuna ja olisi sen sluibaajan vastuuviikko.

Kenen siitä pitäisi ottaa vastuu että ap on tehnyt lapset ihmisen kanssa joka ei lapsista kanna vastuuta? Opettajan? Koulun ylipäätään? Av:läisten? Vai sen lapsen toisen huoltajan?

Saa kai se lapsen toisen vanhemman epäasiallinen toiminta silti ärsyttää (ja kun on vuoroviikot sovittu, on exänsä varmaan lastenvalvojallakin antanut ymmärtää, että ottaisin sen vastuun, mikä siellä sovittiin)? Ei siitä sitä toista voi syyttää, että yksi paperilla lupailee ja käytäntö on sitten tuota.

Fakta toki on, ettei kukaan voi pakottaa isää paremmaksi. Yleensähän näissä se äiti yrittää lapsen vuoksi tukea lapsen isäsuhdetta (ettei lapsi tuntisi itseään isänsä hylkäämäksi) ja paikkailee noita puutteita (kuten tässäkin ap haki lapsen).

Kyllä se lapsi aikuisena kuitenkin sitten tajuaa, että toinen vanhempansa viis veisasi ja muistelee sitten näitä, kuinka isäviikolla isä ei vastannut puhelimeen ja onneksi äiti tuli.

Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet palopelastaja, hoitaja (esim. ensihoitaja, kätilö), lääkäri (esim. kirurgi), poliisi, sotilasammattihenkilö jne. On jokaisen helppo keksiä tilanteita joissa on vaikeaa vastata puhelimeen.

Eiköhän tällaisessa tapauksessa ap tietäisi, miksi lapsen isä ei vastaa. Onko niin vaikea uskoa, että on miehiä, keitä ei vaan huvita vastata?

En usko, että noin vastuuttomalla tyypillä olisi yhteishuoltajuus ja lapsi asuisi puolet ajasta hänen luonaan. Jos kyse on välinpitämätyömyydestä vastata puhelimeen, niin miten häntä huvittaa edes ruokkia lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Jos se on vastuussa lapsesta, täytyy olla saatavilla. Ihan sama mikä kokous on menossa. Kyllä ne lasten äiditkin poistuu kokouksesta selityksellä, että täytyy ottaa tämä puhelu. Miksi lasten isiltä ei voisi odottaa vastaavaa vastuunkantoa?

Entä, jos se onkin työmatkalla ja istui just sillä hetkellä lentokoneessa? Pitääkö siis alle x-vuotiaiden lasten vanhemmilla olla oikeus pitää kännykkää päällä lennon aikana?

Jos olet lähtenyt jonnekin lentelemään, niin varmasti olet sopinut, kenelle soitetaan poissaollessasi. Tottakai voi sopia myös lapsen toisen vanhemman kanssa asiasta, eli kertoa lapsen äidille etukäteen, että olen keskiviikkona sitten työmatkalla, että olethan sinä saatavilla, jos lapselle tulee päivällä jotain. Vastuunkantoa, eikä vain olettamusta, että Joku Muu hoitaa.

Joo no ymmärrän. Meidän ei exän kanssa tarvinnut erikseen sopia tuollaista vaan se oli molemmille itsestäänselvää, että jos toista vanhempaa ei tavoita, niin sitten soitetaan toiselle vanhemmalle.

Mistä tiedät sopimatta, ettei se lapsen toinenkin vanhempi ole reissussa samana päivänä? Tai vaikkapa sairaalassa potilaana?

Meillä ainakin siitä, että meillä kommunikaatio pelaa ja osaan kertoa exälleni, jos olen reissussa tai menossa sairaalaan. Yllättäville onnettomuuksille nyt ei voi mitään, mutta silloin, jos kumpikaan ei vastaa, meillä soitetaan lapsen kummisedälle. Mutta hän tosiaan on vasta se kolmas kontaksi, jos kumpikaan meistä ei ole tavoitettavissa.

-eri

Niin, eli sinäkin olet sitä mieltä, että toiselle vanhemmalle ilmoitetaan, jos ei ole saatavilla? Nyt tämä isä (jonka vastuuvuoro vieläpä oli), ei ollut ilmoittanut mitään toiselle siitä, ettei olisi saatavilla. Varmaan olisi ollutkin saatavilla, mutta ei vaan kiinnostanut.

Ilmoitetaan, jos on reissussa tai sairaalassa. Ei ilmoiteta, että olen tänään tärkeässä palaverissa klo 12-14. Eikä soiteta, että nyt joudun pomon puheille tunniksi, en voi vastata. Eikä edes kerrota, että aion vahingossa unohtaa puhelimen työpöydälle asiakaskäynnille lähtiessäni. Ihan osataan aikuiset ihmiset itse ymmärtää, että välillä voi olla jopa sillä sen viikon lähivanhemmalla tilanne, että puhelimeen ei voi vastata. Ja silloin sitten vastataan itse, jos voidaan. Ja jos ei voida, niin toivottavasti Pekka voi.

Olen kovapalkkainen ja kovapaineisessa työssä, päällikköhomma. En kuitenkaan keksi yhtään sellaista tilannetta, jossa en työssäni pystyisi vastaamaan puhelimeen, jos lapsi, koulu tai lapsen toinen vanhempi soittaa. Vaikka olisi mikä palaveri esimiehen kanssa, aina voi sanoa, että sori, otan tämän puhelun. Kyse on kuitenkin alaikäisestä lapsesta ja toki kannattaa opettaa näille ihmisille, että turhaan ei työpäivän aikana soitella, jolloin tiedät, että on jotain akuuttia.

Kiva, että sinulla näin. Itse tein aikanaan, lasten ollessa pieniä, yliopistolla töitä soluviljelylaboratoriossa. Sinne ei ollut mitään asiaa tuoda puhelinta mukana, saati että sieltä puhdastiloista olisi koko ajan hypätty katsomassa, onko joku soittanu vai ei. Siellä oltiin pahimmillaan  yli 4 tuntia putkeen ilman mitään mahdollisuutta tietää, onko joku soittanut vai ei. En silti kokenut mitään tarvetta ilmoittaa koululle, minä päivinä ja mihin aikaan olen labrassa, vaan ihan luotin siihen, että automaattisesti, jos minä en vastaa, soitetaan lasten isälle ja jos hänkään ei vastaa, soitetaan isoäidille. 

Lapsen isä oli kuitenkin varmaan tietoinen työsi luonteesta ja ymmärsi sen, miksi sinua ei saa kiinni. Ap:n lapsen isän työn luonne ilmeisesti ei selitä sitä, että hän ei vastaa, vaan hänen kohdallaan kyse on piittaamattomuudesta. Se on vähän eri asia. Jos kummankin työ on sellaista, että voi vastata puhelimeen ja lähteä kesken päivän, niin kyllä se ärsyttää, jos toinen vanhempi kokee, ettei hänen tarvitse, vaan antaa sen toisen hoitaa. Varsinkin jos on vuoroviikot sovittuna ja olisi sen sluibaajan vastuuviikko.

Kenen siitä pitäisi ottaa vastuu että ap on tehnyt lapset ihmisen kanssa joka ei lapsista kanna vastuuta? Opettajan? Koulun ylipäätään? Av:läisten? Vai sen lapsen toisen huoltajan?

Saa kai se lapsen toisen vanhemman epäasiallinen toiminta silti ärsyttää (ja kun on vuoroviikot sovittu, on exänsä varmaan lastenvalvojallakin antanut ymmärtää, että ottaisin sen vastuun, mikä siellä sovittiin)? Ei siitä sitä toista voi syyttää, että yksi paperilla lupailee ja käytäntö on sitten tuota.

Fakta toki on, ettei kukaan voi pakottaa isää paremmaksi. Yleensähän näissä se äiti yrittää lapsen vuoksi tukea lapsen isäsuhdetta (ettei lapsi tuntisi itseään isänsä hylkäämäksi) ja paikkailee noita puutteita (kuten tässäkin ap haki lapsen).

Kyllä se lapsi aikuisena kuitenkin sitten tajuaa, että toinen vanhempansa viis veisasi ja muistelee sitten näitä, kuinka isäviikolla isä ei vastannut puhelimeen ja onneksi äiti tuli.

Tsemppiä ap!

Se että jokin asia ärsyttää tai kertoo jonkin asian ärsyttävän on ihan eri asia kuin se että valittaa asiasta ja siitä miten p"ska se isä on mutta ei tee asialle itse mitään tai odottaa pelkästään sitä että muut haukkuu sen isän samalla tavalla tai että muut jotenkin ratkaisisivat tilanteen.

Mikä se syy oli? Työkiireet, luuli puhelinmyyjäksi, luuli että sinulla ei ole mitään tärkeää asiaa, puhelimesta akku loppu, ei kuullut puhelimen soivan? Ei mies voi jättää vastaamatta koska "ei kiinnosta", kun eihän hän edes tiedä mistä asiasta on kyse.

Eikö teillä ole yhteishuoltajuus. Ei huoltajuudessa sinänsä ole äidin ja isän viikkoja, vaan vastuu on yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Jos se on vastuussa lapsesta, täytyy olla saatavilla. Ihan sama mikä kokous on menossa. Kyllä ne lasten äiditkin poistuu kokouksesta selityksellä, että täytyy ottaa tämä puhelu. Miksi lasten isiltä ei voisi odottaa vastaavaa vastuunkantoa?

Entä, jos se onkin työmatkalla ja istui just sillä hetkellä lentokoneessa? Pitääkö siis alle x-vuotiaiden lasten vanhemmilla olla oikeus pitää kännykkää päällä lennon aikana?

Jos olet lähtenyt jonnekin lentelemään, niin varmasti olet sopinut, kenelle soitetaan poissaollessasi. Tottakai voi sopia myös lapsen toisen vanhemman kanssa asiasta, eli kertoa lapsen äidille etukäteen, että olen keskiviikkona sitten työmatkalla, että olethan sinä saatavilla, jos lapselle tulee päivällä jotain. Vastuunkantoa, eikä vain olettamusta, että Joku Muu hoitaa.

Joo no ymmärrän. Meidän ei exän kanssa tarvinnut erikseen sopia tuollaista vaan se oli molemmille itsestäänselvää, että jos toista vanhempaa ei tavoita, niin sitten soitetaan toiselle vanhemmalle.

Mistä tiedät sopimatta, ettei se lapsen toinenkin vanhempi ole reissussa samana päivänä? Tai vaikkapa sairaalassa potilaana?

Meillä ainakin siitä, että meillä kommunikaatio pelaa ja osaan kertoa exälleni, jos olen reissussa tai menossa sairaalaan. Yllättäville onnettomuuksille nyt ei voi mitään, mutta silloin, jos kumpikaan ei vastaa, meillä soitetaan lapsen kummisedälle. Mutta hän tosiaan on vasta se kolmas kontaksi, jos kumpikaan meistä ei ole tavoitettavissa.

-eri

Niin, eli sinäkin olet sitä mieltä, että toiselle vanhemmalle ilmoitetaan, jos ei ole saatavilla? Nyt tämä isä (jonka vastuuvuoro vieläpä oli), ei ollut ilmoittanut mitään toiselle siitä, ettei olisi saatavilla. Varmaan olisi ollutkin saatavilla, mutta ei vaan kiinnostanut.

Ilmoitetaan, jos on reissussa tai sairaalassa. Ei ilmoiteta, että olen tänään tärkeässä palaverissa klo 12-14. Eikä soiteta, että nyt joudun pomon puheille tunniksi, en voi vastata. Eikä edes kerrota, että aion vahingossa unohtaa puhelimen työpöydälle asiakaskäynnille lähtiessäni. Ihan osataan aikuiset ihmiset itse ymmärtää, että välillä voi olla jopa sillä sen viikon lähivanhemmalla tilanne, että puhelimeen ei voi vastata. Ja silloin sitten vastataan itse, jos voidaan. Ja jos ei voida, niin toivottavasti Pekka voi.

Olen kovapalkkainen ja kovapaineisessa työssä, päällikköhomma. En kuitenkaan keksi yhtään sellaista tilannetta, jossa en työssäni pystyisi vastaamaan puhelimeen, jos lapsi, koulu tai lapsen toinen vanhempi soittaa. Vaikka olisi mikä palaveri esimiehen kanssa, aina voi sanoa, että sori, otan tämän puhelun. Kyse on kuitenkin alaikäisestä lapsesta ja toki kannattaa opettaa näille ihmisille, että turhaan ei työpäivän aikana soitella, jolloin tiedät, että on jotain akuuttia.

Kiva, että sinulla näin. Itse tein aikanaan, lasten ollessa pieniä, yliopistolla töitä soluviljelylaboratoriossa. Sinne ei ollut mitään asiaa tuoda puhelinta mukana, saati että sieltä puhdastiloista olisi koko ajan hypätty katsomassa, onko joku soittanu vai ei. Siellä oltiin pahimmillaan  yli 4 tuntia putkeen ilman mitään mahdollisuutta tietää, onko joku soittanut vai ei. En silti kokenut mitään tarvetta ilmoittaa koululle, minä päivinä ja mihin aikaan olen labrassa, vaan ihan luotin siihen, että automaattisesti, jos minä en vastaa, soitetaan lasten isälle ja jos hänkään ei vastaa, soitetaan isoäidille. 

Lapsen isä oli kuitenkin varmaan tietoinen työsi luonteesta ja ymmärsi sen, miksi sinua ei saa kiinni. Ap:n lapsen isän työn luonne ilmeisesti ei selitä sitä, että hän ei vastaa, vaan hänen kohdallaan kyse on piittaamattomuudesta. Se on vähän eri asia. Jos kummankin työ on sellaista, että voi vastata puhelimeen ja lähteä kesken päivän, niin kyllä se ärsyttää, jos toinen vanhempi kokee, ettei hänen tarvitse, vaan antaa sen toisen hoitaa. Varsinkin jos on vuoroviikot sovittuna ja olisi sen sluibaajan vastuuviikko.

Kenen siitä pitäisi ottaa vastuu että ap on tehnyt lapset ihmisen kanssa joka ei lapsista kanna vastuuta? Opettajan? Koulun ylipäätään? Av:läisten? Vai sen lapsen toisen huoltajan?

Saa kai se lapsen toisen vanhemman epäasiallinen toiminta silti ärsyttää (ja kun on vuoroviikot sovittu, on exänsä varmaan lastenvalvojallakin antanut ymmärtää, että ottaisin sen vastuun, mikä siellä sovittiin)? Ei siitä sitä toista voi syyttää, että yksi paperilla lupailee ja käytäntö on sitten tuota.

Fakta toki on, ettei kukaan voi pakottaa isää paremmaksi. Yleensähän näissä se äiti yrittää lapsen vuoksi tukea lapsen isäsuhdetta (ettei lapsi tuntisi itseään isänsä hylkäämäksi) ja paikkailee noita puutteita (kuten tässäkin ap haki lapsen).

Kyllä se lapsi aikuisena kuitenkin sitten tajuaa, että toinen vanhempansa viis veisasi ja muistelee sitten näitä, kuinka isäviikolla isä ei vastannut puhelimeen ja onneksi äiti tuli.

Tsemppiä ap!

Se että jokin asia ärsyttää tai kertoo jonkin asian ärsyttävän on ihan eri asia kuin se että valittaa asiasta ja siitä miten p"ska se isä on mutta ei tee asialle itse mitään tai odottaa pelkästään sitä että muut haukkuu sen isän samalla tavalla tai että muut jotenkin ratkaisisivat tilanteen.

Ainahan sitä voi toivoa, että jollakulla olisi joku ratkaisukin, mutta eiköhän ap lähinnä halunnut avautua ja palstalta haetaan usein vertaistukea. Itselläni aika saman tyylinen exä, joka jossain lastenvalvojalla kyllä on olevinaan niin vastuullinen, mutta jolta tuollaista voi hyvin odottaa. Tunnen siis ap:n tuskan.

Mies oksensi baarissa, kuppilasta soitettiin mulle vaikka mies on taas nykyisen hoitonsa luona viikon koska nyksä ei vastaa puhelimeen

Ei suvainnut mullekaan vastata. On sellainen paskakasa. Hain itse sitten juopuneen kotiin. Toivottavasti ei nyt kaikki porukat ratkea ryyppäämään jos mies on jo nyksällä ehtinyt aloittaa. Voisi nyksäkin opetella vastaamaan luuriin. Helevetin vastuunpakoilija.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole yhteishuoltajuus. Ei huoltajuudessa sinänsä ole äidin ja isän viikkoja, vaan vastuu on yhteinen.

Aika hassu yhteisvastuu, jos koskettaa ja sitoo vain äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Jos se on vastuussa lapsesta, täytyy olla saatavilla. Ihan sama mikä kokous on menossa. Kyllä ne lasten äiditkin poistuu kokouksesta selityksellä, että täytyy ottaa tämä puhelu. Miksi lasten isiltä ei voisi odottaa vastaavaa vastuunkantoa?

Entä, jos se onkin työmatkalla ja istui just sillä hetkellä lentokoneessa? Pitääkö siis alle x-vuotiaiden lasten vanhemmilla olla oikeus pitää kännykkää päällä lennon aikana?

Jos olet lähtenyt jonnekin lentelemään, niin varmasti olet sopinut, kenelle soitetaan poissaollessasi. Tottakai voi sopia myös lapsen toisen vanhemman kanssa asiasta, eli kertoa lapsen äidille etukäteen, että olen keskiviikkona sitten työmatkalla, että olethan sinä saatavilla, jos lapselle tulee päivällä jotain. Vastuunkantoa, eikä vain olettamusta, että Joku Muu hoitaa.

Joo no ymmärrän. Meidän ei exän kanssa tarvinnut erikseen sopia tuollaista vaan se oli molemmille itsestäänselvää, että jos toista vanhempaa ei tavoita, niin sitten soitetaan toiselle vanhemmalle.

Mistä tiedät sopimatta, ettei se lapsen toinenkin vanhempi ole reissussa samana päivänä? Tai vaikkapa sairaalassa potilaana?

Meillä ainakin siitä, että meillä kommunikaatio pelaa ja osaan kertoa exälleni, jos olen reissussa tai menossa sairaalaan. Yllättäville onnettomuuksille nyt ei voi mitään, mutta silloin, jos kumpikaan ei vastaa, meillä soitetaan lapsen kummisedälle. Mutta hän tosiaan on vasta se kolmas kontaksi, jos kumpikaan meistä ei ole tavoitettavissa.

-eri

Niin, eli sinäkin olet sitä mieltä, että toiselle vanhemmalle ilmoitetaan, jos ei ole saatavilla? Nyt tämä isä (jonka vastuuvuoro vieläpä oli), ei ollut ilmoittanut mitään toiselle siitä, ettei olisi saatavilla. Varmaan olisi ollutkin saatavilla, mutta ei vaan kiinnostanut.

Ilmoitetaan, jos on reissussa tai sairaalassa. Ei ilmoiteta, että olen tänään tärkeässä palaverissa klo 12-14. Eikä soiteta, että nyt joudun pomon puheille tunniksi, en voi vastata. Eikä edes kerrota, että aion vahingossa unohtaa puhelimen työpöydälle asiakaskäynnille lähtiessäni. Ihan osataan aikuiset ihmiset itse ymmärtää, että välillä voi olla jopa sillä sen viikon lähivanhemmalla tilanne, että puhelimeen ei voi vastata. Ja silloin sitten vastataan itse, jos voidaan. Ja jos ei voida, niin toivottavasti Pekka voi.

Olen kovapalkkainen ja kovapaineisessa työssä, päällikköhomma. En kuitenkaan keksi yhtään sellaista tilannetta, jossa en työssäni pystyisi vastaamaan puhelimeen, jos lapsi, koulu tai lapsen toinen vanhempi soittaa. Vaikka olisi mikä palaveri esimiehen kanssa, aina voi sanoa, että sori, otan tämän puhelun. Kyse on kuitenkin alaikäisestä lapsesta ja toki kannattaa opettaa näille ihmisille, että turhaan ei työpäivän aikana soitella, jolloin tiedät, että on jotain akuuttia.

Kiva, että sinulla näin. Itse tein aikanaan, lasten ollessa pieniä, yliopistolla töitä soluviljelylaboratoriossa. Sinne ei ollut mitään asiaa tuoda puhelinta mukana, saati että sieltä puhdastiloista olisi koko ajan hypätty katsomassa, onko joku soittanu vai ei. Siellä oltiin pahimmillaan  yli 4 tuntia putkeen ilman mitään mahdollisuutta tietää, onko joku soittanut vai ei. En silti kokenut mitään tarvetta ilmoittaa koululle, minä päivinä ja mihin aikaan olen labrassa, vaan ihan luotin siihen, että automaattisesti, jos minä en vastaa, soitetaan lasten isälle ja jos hänkään ei vastaa, soitetaan isoäidille. 

Lapsen isä oli kuitenkin varmaan tietoinen työsi luonteesta ja ymmärsi sen, miksi sinua ei saa kiinni. Ap:n lapsen isän työn luonne ilmeisesti ei selitä sitä, että hän ei vastaa, vaan hänen kohdallaan kyse on piittaamattomuudesta. Se on vähän eri asia. Jos kummankin työ on sellaista, että voi vastata puhelimeen ja lähteä kesken päivän, niin kyllä se ärsyttää, jos toinen vanhempi kokee, ettei hänen tarvitse, vaan antaa sen toisen hoitaa. Varsinkin jos on vuoroviikot sovittuna ja olisi sen sluibaajan vastuuviikko.

Kenen siitä pitäisi ottaa vastuu että ap on tehnyt lapset ihmisen kanssa joka ei lapsista kanna vastuuta? Opettajan? Koulun ylipäätään? Av:läisten? Vai sen lapsen toisen huoltajan?

Saa kai se lapsen toisen vanhemman epäasiallinen toiminta silti ärsyttää (ja kun on vuoroviikot sovittu, on exänsä varmaan lastenvalvojallakin antanut ymmärtää, että ottaisin sen vastuun, mikä siellä sovittiin)? Ei siitä sitä toista voi syyttää, että yksi paperilla lupailee ja käytäntö on sitten tuota.

Fakta toki on, ettei kukaan voi pakottaa isää paremmaksi. Yleensähän näissä se äiti yrittää lapsen vuoksi tukea lapsen isäsuhdetta (ettei lapsi tuntisi itseään isänsä hylkäämäksi) ja paikkailee noita puutteita (kuten tässäkin ap haki lapsen).

Kyllä se lapsi aikuisena kuitenkin sitten tajuaa, että toinen vanhempansa viis veisasi ja muistelee sitten näitä, kuinka isäviikolla isä ei vastannut puhelimeen ja onneksi äiti tuli.

Tsemppiä ap!

Se että jokin asia ärsyttää tai kertoo jonkin asian ärsyttävän on ihan eri asia kuin se että valittaa asiasta ja siitä miten p"ska se isä on mutta ei tee asialle itse mitään tai odottaa pelkästään sitä että muut haukkuu sen isän samalla tavalla tai että muut jotenkin ratkaisisivat tilanteen.

Ainahan sitä voi toivoa, että jollakulla olisi joku ratkaisukin, mutta eiköhän ap lähinnä halunnut avautua ja palstalta haetaan usein vertaistukea. Itselläni aika saman tyylinen exä, joka jossain lastenvalvojalla kyllä on olevinaan niin vastuullinen, mutta jolta tuollaista voi hyvin odottaa. Tunnen siis ap:n tuskan.

Jos avautuminen ap:tä helpotti niin asiahan pitäisi olla ratkaistu ja sen ärsyytymisen helpotyunut. Jos edelleen ärsyttää ehkä tuteitaan kannattaa purkaa jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Voit asettaa numerot jotka soi aina vaikka muuten kännykkä olisi äänettömällä. Niin mäkin oon tehnyt.

Ja mitä sitten että oon äiti? Eksä on isä ja tällä viikolla vastuussa meidän lapsesta.

Sinäkin olet lapsestanne vastuussa. Kannattaisikohan antaa koko kakara adoptoitavaksi kerta se herättää sinussa noin paljon raivoa?

Voin näin opettajana sanoa, että ei kiinnosta pätkääkään kumman viikko on, jos lapsi oksentelee koulussa. Jos se ei voi kävellä itse kotiin, niin kunhan joku hakee. Ihan se ja sama kuka, kunhan se yrjöävä lapsi poistuu koulusta mahdollisimman pian.

Vierailija kirjoitti:

Voin näin opettajana sanoa, että ei kiinnosta pätkääkään kumman viikko on, jos lapsi oksentelee koulussa. Jos se ei voi kävellä itse kotiin, niin kunhan joku hakee. Ihan se ja sama kuka, kunhan se yrjöävä lapsi poistuu koulusta mahdollisimman pian.

Kyllähän ap:n kirjoituksesta selvästi tajuaa, että hän ei halua olla lapsensa kanssa missään tekemisissä muuta kuin silloin kun on aivan pakko. Tyypillistä nykypäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Jos se on vastuussa lapsesta, täytyy olla saatavilla. Ihan sama mikä kokous on menossa. Kyllä ne lasten äiditkin poistuu kokouksesta selityksellä, että täytyy ottaa tämä puhelu. Miksi lasten isiltä ei voisi odottaa vastaavaa vastuunkantoa?

minä toivoisin, että kiirelliset asiat laitettaisi viestillä (teksti tai watsap). Juuri siksi, että olen usein kiinni palavereissa enkä pääse vastaamaan puhelimeen. Vieraaseen numeroon soitan harvoin takaisin, joten puhelimessahan on se viestitoiminto sitä varten jos en vastaa.. Ja äiti olen ja ihan normaalin tunnollisesti huolehdin lapsesta