Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Se on kuule ihan sama mitä sä tienaat, ei liity tähän millään tavoin.

Kyse olis ym yleistyksestä että kaikki isät olisivat samanlaisia kuin exäsi vain sillä perusteella ettei ole vastannut puhelimeen.

Kuten sulle on sanottu että normaaliperheissä näistä ei tarvitse erikseen sopia, vanhemmalle on täysin selvää että jos äiti ei ole vastannut puhelimeen ja isä vastaa niin isä hakee. Eikä ala tunnin päästä haukkua lapsen toista vanhempaa paskiaiseksi.

Liittyy ne naisen tienestit sillä tapaa, että nämä erovanhempia haukkuvat ydinperhemammat monesti kestää ihan samaa kakkaa ja sluibaamista aviomiehiltään, mutta eivät vaan voi taloudellisista syistä erota. Täällä sitten katkerana selittävät jotain haarojen aukomisjuttuja, vaikka itsekin ottaisivat eron heti, jos olisi varaa.

(Ja toki joillain onnekkailla on miehiä, jotka oikeasti hoitavat isän roolin, mutta kyllä Suomi on täynnä ihan yhdessäkin olevia pareja, joissa nainen vaan joustaa koko ajan ja hoitaa kaikki lasten asiat ja isä vaan on vapaamatkustajana. Monilla syy, miksi eivät eroa, on raha.)

Ja taas yleistät!

Ihan kuin olisi ihan minimaalinen määrä isejä jotka hoitavat lapsensa ja tämä olisi todella todella harvinaista ja onnekasta

Melko törkeää

Ei tarvi kun työelämässä joskus kuunnella (päällikkö ja asiantuntijatason) miesten juttuja ja toki lähipiirissäkin sekä eronneita että yhdessäolevia, joista näkee, ettei isä hoida mitään, mutta vaimo ei valita (koska nostaa miehen kautta elintasoaan).

Tiedän tottakai myös osallistuvia isiä ja yhden (siis vain yhden) pariskunnan, jossa vaimo harrastaa paljon ja mies hoitaa lapsia ja lasten asioita enemmän kuin vaimonsa. Kyllä se aika harvinaista on.

Jaa että sellainen tilasto tieto sitten että yhden isän tunnet joka hoitaa lapsiaan enemmän niin voit yleistää kaikki Suomen isät.

Huoh. Saat pitää mielipiteesi, onneksi on vielä fiksujakin naisia olemassa jotka eivät tätä yleistystä totuutena jaa.

Olen eri, mutta mielestäni tässä ei ole yleistetty "kaikki Suomen isät". Suomessa isien kyllä odotetaan osallistuvan lastensa hoitoon ja kasvatukseen, mutta hyvin vahvana elää myös se käytäntö, että äiti hoitaa suurimman osan. Luultavasti tunnistat tämän itsekin? Tiedät myös varmaan miten vanhempainvapaat jakautuvat?  

Itselläni ei ole aavistustakaan mikä on se vakiintunein isyyden malli Suomessa juuri nyt. Olen todistanut tuntemissani perheissä sekä isän vahvaa osallistumista, joka on miehelle itselleen ollut aivan itsestäänselvä asia, että myös uskomatonta sluibailua. Ja mistään alkkisrentuista ei ole ollut kyse.

En tiedä yhtään, mikä on nykyisten n 30 v miesten enemmistön lähtöoletus tällä hetkellä. Onko heille kunnia-asia se, että osaa vaihtaa vaipat, laittaa lapselle ruokaa, käyttää Wilma-tunnuksia, tietää lapsen kulloisenkin vaatekoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Elatusmaksu nyt on sellainen pakollinen, joka kuukausi toistuva meno, jonka maksamisesta ei ruveta luistelemaan perustelemalla sitä milloin minkäkin syyn vuoksi. Vesivahinko tai auton särkyminen ei ole sen lapsen syy.

Mutta lähin lomamatka on syy. Huomaatko nyt miten alleviivaat itsekin tätä epäoikeudenmukaisuutta. Ydinperheellä, ja lähillä voi tulla elämäntilanteita jolloin lapseen ei kuluteta niin paljon rahaa, mutta etällä ei tätä oikeutta ole. Häneltä siis puuttuu tämä oikeus, ja sitähän tässä kysyttiin, että missä tilanteissa etällä ei ole samaa oikeutta kuin lähillä, vaan velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Ei ole lapsen todelliset kulut 600€/kk, ellei lähi ole hommannut lapselle jotain kalliita harrastuksia (ja toki kysymättä etältä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Lapsen kuluksi lasketaan myös esimerkiksi lapsen asuminen (ainakin jos lapsi isällään vain esim. joka toinen viikonloppu), ja pk-seudulla yksi makkari maksaa n. 100000 euroa ja se näkyy kyllä vuokrissakin. Huoneen hintaan lisää vaatteet, ruoka, harrastukset, terveyskulut, bussikortti jne., niin 600euroa on nopeasti täynnä, vaikka kuinka koittaisi säästellä.

yksiön ja kaksion vuokrissa ero on 100-150/kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Juuri näin! Etällä ei ole mahdollisuutta mukauttaa lapsensa elatusta todelliseen tilanteeseen, vaan se lasketaan TULOJEN perusteella. Aina se että on tuloja, ei tarkoita sitä ettei olisi isompia menoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Esimerkiksi meillä poika rikkoi uuden pyöränsä ja uudet ulkovaatteensa siten, että piti ostaa uudet samankokoiset. Kalliita juttuja ja tuplana sitten hankittu. Nämä kaikki lähtee lähin pussista, eikä tuollaisia lasketa elarissa. Ei siinä muutenkaan eritellä kuluja, vaan yleisen elinkustannusindeksin mukaan ruoka ja vaatteet. Ei siinä huomioida sitä, että jonain kuukautena pitää ostaa 2x välikauden ulkovaatteet ja 2x polkupyörä.

Sinä säästät rahaa tuloistasi, johon muuten kuuluvat myös elarit ja lapsilisä(verottomina toki). Ei pitäisi sellaisten lissäntyä jotka eivät ymmärrä että elämässä pitää säästää isompiin hankintoihin etukäteen, eikä joka jumalan syksy tule yllärinä että lapsi tarvitsee talvitakin.

Tästä pääsemme toiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Lähi voi haluta lapselle kaiken uutena ja kalliina, eikä etä saa päättää siirtää elämänarvojaan, kuten säästäväisyyttä ja ympäristöstä huolehtimista, ja kierrätystä lapselleen. Pyöriä ja ulkovaatteita saa pilkkahinnalla lapsille, kunhan ei ole pakko olla kalleinta merkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Lapsen kuluksi lasketaan myös esimerkiksi lapsen asuminen (ainakin jos lapsi isällään vain esim. joka toinen viikonloppu), ja pk-seudulla yksi makkari maksaa n. 100000 euroa ja se näkyy kyllä vuokrissakin. Huoneen hintaan lisää vaatteet, ruoka, harrastukset, terveyskulut, bussikortti jne., niin 600euroa on nopeasti täynnä, vaikka kuinka koittaisi säästellä.

Tuossakaan ei toteudu etän oikeus päättää että lapsi asuisi vaikka halvemmalla paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Elatusmaksu nyt on sellainen pakollinen, joka kuukausi toistuva meno, jonka maksamisesta ei ruveta luistelemaan perustelemalla sitä milloin minkäkin syyn vuoksi. Vesivahinko tai auton särkyminen ei ole sen lapsen syy.

Mutta lähin lomamatka on syy. Huomaatko nyt miten alleviivaat itsekin tätä epäoikeudenmukaisuutta. Ydinperheellä, ja lähillä voi tulla elämäntilanteita jolloin lapseen ei kuluteta niin paljon rahaa, mutta etällä ei tätä oikeutta ole. Häneltä siis puuttuu tämä oikeus, ja sitähän tässä kysyttiin, että missä tilanteissa etällä ei ole samaa oikeutta kuin lähillä, vaan velvollisuus.

Voihan sillä lähillä olla vesivahinko ja auto rikki, kun etä haluaa ulkomaille uuden rakkaan kanssa. Vaikka olisikin lomamatka, niin lähi saa silti käyttää omia rahojaan siihen eikä hänen tarvitse perua matkaa, kun etällä on ylimääräisiä menoja. Elatusmaksu ei kuulu noihin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Elatusmaksu nyt on sellainen pakollinen, joka kuukausi toistuva meno, jonka maksamisesta ei ruveta luistelemaan perustelemalla sitä milloin minkäkin syyn vuoksi. Vesivahinko tai auton särkyminen ei ole sen lapsen syy.

Mutta lähin lomamatka on syy. Huomaatko nyt miten alleviivaat itsekin tätä epäoikeudenmukaisuutta. Ydinperheellä, ja lähillä voi tulla elämäntilanteita jolloin lapseen ei kuluteta niin paljon rahaa, mutta etällä ei tätä oikeutta ole. Häneltä siis puuttuu tämä oikeus, ja sitähän tässä kysyttiin, että missä tilanteissa etällä ei ole samaa oikeutta kuin lähillä, vaan velvollisuus.

Voihan sillä lähillä olla vesivahinko ja auto rikki, kun etä haluaa ulkomaille uuden rakkaan kanssa. Vaikka olisikin lomamatka, niin lähi saa silti käyttää omia rahojaan siihen eikä hänen tarvitse perua matkaa, kun etällä on ylimääräisiä menoja. Elatusmaksu ei kuulu noihin mitenkään.

Jolloin lähi suhteuttaa alpseen käytettyä rahaa tilanteen mukaan. Etällä ei tätä oikeutta ole. Miksi väännät, oletko tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Lapsen voi sijoittaa laitoshuoltoon ja antaa adoptoitavaksi. Rakastavia äitejä löytyisi varmasti.

Toki olet vain pahainen trolli, mutta yleisesti ottaen tuosta välittyy, että äiti on rakastava ja hoitaa lapsiin liittyvät vastuut kahden edestä.

Se, mikä saattaa sapettaa, on epäreiluuden kokemus siitä, että kumppani ei tunnista, että mikään velvollisuus koskisi häntä. 

Tämä tilanne on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. Moni selvästi kuvittelee, että kaikki jää äidin vastuulle vain silloin, jos hän  "jakanut toosaansa joka Pertsalle, johon ei ole edes viitsinyt tutustua" mutta kun totuus on, että monet ulospäin kunnon miehet, joilta ei ikinä sitä odottaisi tekevät saman käsienpesutempun.

Ulkoapäin ei voi päätellä kuka on vastuunsa tunteva isä, tai kenestä tulee sellainen.

Näkeekö ihmisistä jotenkin ulospäin sen onko heillä ylipäätään lapsia, haluavatko he lapsia jne. Ole jotenkin kuvitellut että nuo asiat selviää vain keskustelemalla.

Hah hah. Vaikka tilanne olisi se, että vakaassa elämäntilanteessa oleva mies olisi sanonut puolisolleen olevansa valmis lasten hankintaan ja luvannut hoitaa oman osansa, käytännössä sekään ei tarkoita vielä yhtään mitään.

Jos niiden lasten ilmaannuttua ei enää huvita, tuntuu vähän epämukavalta ja on muutakin tekemistä, voi koko lupauksen sivuuttaa. Voi vaikka sanoa, että "mä en oo niin leikkipuistoihmisiä", hankkiutua jatkuvasti ylitöihin, laskea vaimon vapaa-ajaksi sen, kun tämä on lasten kanssa ja omaksi vapaa-ajakseen,  kun on ilman lapsia viihteellä. Ja mitään lapsia koskevaa ei ole pakko opetella, kun äiti kuitenkin hoitaa.

Ulospäin voi esittää "kunnon miestä"

Kunnia niille isille, jotka kantavat vanhemman vastuun.

Tutustuninen toiseen ei tarkoita tyhjien lupausten kuuntelua tai niiden tivaamista toiselta. Tutustimen vaatii kuuntelua sen suhteen mitä se toinen aidosti haluaa. Jos kertoo haluavansa lapsia ja kysyy heti perään puolisolta haluaako tämä harva rehellisesti voi myöntää että ei halua. Toki se että haluaako toinen lapsia vai ei, ei ole ainut asia mikä on selvitettävä. Vuorovaikutustaidot on monessa parisuhteessa täysin hukassa.

Tämä skenaario on aivan mahdollinen. Mutta ikävä kyllä on myös pariskuntia, joissa lapset on oikeasti hankittu yhteisestä halusta, jopa miehen aloitteesta, mutta käytäntö on osoittautunut ihan muuksi. Se, mitä perhe-elämä on ja miten paljon se väsyttää, tulee  yllätyksenä. Ja jos lastenhoito jää alussa sen vastuulle joka on äitiyslomalla, ei toiselle välttämättä kehity lainkaan omia hoitorutiineja, ja juopa vanhampien välillä lähtee vain kasvamaan. Tämä on olemassaoleva, laaja ilmiö.

Sanoit myös, että jos kumppani haluaa lapsen, ei toinen uskalla olla myöntämättä, että itse ei halua. Kuulostaa surulliselta. Jos pelkän myötäilyn ja miellyttämisenhalun vuoksi antaa aivan väärää tietoa siitä, mitä elämässä oikeasti haluaa, voi päätyä tekemään pahaa vahinkoa sekä itselleen että läheisilleen.

Jos kumppani kysyy voidaanko jättää ehkäisy pois, ja toinen vastaa siihen kyllä, vaikka ei oikeasti halua lapsia, on liian myöhäistä syyttää ketään muuta kuin itseään, jos jälkikasvua ilmaantuu. 

 Mistäköhän kumpuaa tuollainen ajopuuksi heittäytyminen?

Parisuhteessa ihmiset voi haluta miellyttää sitä puolisoaan monestakin syystä. Eikä lasten tekoon suostuminen läheskään aina tarkoita sitä että heittäytyisi ajopuuksi. Jos se tulee yllätyksenä suosittelen edelleen niiden vuorovaikutustaitojen opiskelua.

Aaa, nyt ymmärrän. Vuorovaikutustaitojen opettelu ei tässä tapauksessa tarkoita sitä että kumpikin opettelisi ilmaisemaan rakentavasti mitä haluaa ja mitä ei halua. Se tarkoittaa, että naisen tulee opetella lukemaan miehen ajatuksia, ja tulkitsemaan tarkoittako tämä mitä sanoo, vai tarkoittaako kenties päinvastaista, mutten miellyttämishalussaan kehtaa sanoa ääneen. Niinpä se on äitien vika, kun syntyy niitä salassa puoliksi ei-toivottuja lapsia. Hyvä kun tuli selväksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Lapsen voi sijoittaa laitoshuoltoon ja antaa adoptoitavaksi. Rakastavia äitejä löytyisi varmasti.

Toki olet vain pahainen trolli, mutta yleisesti ottaen tuosta välittyy, että äiti on rakastava ja hoitaa lapsiin liittyvät vastuut kahden edestä.

Se, mikä saattaa sapettaa, on epäreiluuden kokemus siitä, että kumppani ei tunnista, että mikään velvollisuus koskisi häntä. 

Tämä tilanne on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. Moni selvästi kuvittelee, että kaikki jää äidin vastuulle vain silloin, jos hän  "jakanut toosaansa joka Pertsalle, johon ei ole edes viitsinyt tutustua" mutta kun totuus on, että monet ulospäin kunnon miehet, joilta ei ikinä sitä odottaisi tekevät saman käsienpesutempun.

Ulkoapäin ei voi päätellä kuka on vastuunsa tunteva isä, tai kenestä tulee sellainen.

Näkeekö ihmisistä jotenkin ulospäin sen onko heillä ylipäätään lapsia, haluavatko he lapsia jne. Ole jotenkin kuvitellut että nuo asiat selviää vain keskustelemalla.

Hah hah. Vaikka tilanne olisi se, että vakaassa elämäntilanteessa oleva mies olisi sanonut puolisolleen olevansa valmis lasten hankintaan ja luvannut hoitaa oman osansa, käytännössä sekään ei tarkoita vielä yhtään mitään.

Jos niiden lasten ilmaannuttua ei enää huvita, tuntuu vähän epämukavalta ja on muutakin tekemistä, voi koko lupauksen sivuuttaa. Voi vaikka sanoa, että "mä en oo niin leikkipuistoihmisiä", hankkiutua jatkuvasti ylitöihin, laskea vaimon vapaa-ajaksi sen, kun tämä on lasten kanssa ja omaksi vapaa-ajakseen,  kun on ilman lapsia viihteellä. Ja mitään lapsia koskevaa ei ole pakko opetella, kun äiti kuitenkin hoitaa.

Ulospäin voi esittää "kunnon miestä"

Kunnia niille isille, jotka kantavat vanhemman vastuun.

Tutustuninen toiseen ei tarkoita tyhjien lupausten kuuntelua tai niiden tivaamista toiselta. Tutustimen vaatii kuuntelua sen suhteen mitä se toinen aidosti haluaa. Jos kertoo haluavansa lapsia ja kysyy heti perään puolisolta haluaako tämä harva rehellisesti voi myöntää että ei halua. Toki se että haluaako toinen lapsia vai ei, ei ole ainut asia mikä on selvitettävä. Vuorovaikutustaidot on monessa parisuhteessa täysin hukassa.

Tämä skenaario on aivan mahdollinen. Mutta ikävä kyllä on myös pariskuntia, joissa lapset on oikeasti hankittu yhteisestä halusta, jopa miehen aloitteesta, mutta käytäntö on osoittautunut ihan muuksi. Se, mitä perhe-elämä on ja miten paljon se väsyttää, tulee  yllätyksenä. Ja jos lastenhoito jää alussa sen vastuulle joka on äitiyslomalla, ei toiselle välttämättä kehity lainkaan omia hoitorutiineja, ja juopa vanhampien välillä lähtee vain kasvamaan. Tämä on olemassaoleva, laaja ilmiö.

Sanoit myös, että jos kumppani haluaa lapsen, ei toinen uskalla olla myöntämättä, että itse ei halua. Kuulostaa surulliselta. Jos pelkän myötäilyn ja miellyttämisenhalun vuoksi antaa aivan väärää tietoa siitä, mitä elämässä oikeasti haluaa, voi päätyä tekemään pahaa vahinkoa sekä itselleen että läheisilleen.

Jos kumppani kysyy voidaanko jättää ehkäisy pois, ja toinen vastaa siihen kyllä, vaikka ei oikeasti halua lapsia, on liian myöhäistä syyttää ketään muuta kuin itseään, jos jälkikasvua ilmaantuu. 

 Mistäköhän kumpuaa tuollainen ajopuuksi heittäytyminen?

Parisuhteessa ihmiset voi haluta miellyttää sitä puolisoaan monestakin syystä. Eikä lasten tekoon suostuminen läheskään aina tarkoita sitä että heittäytyisi ajopuuksi. Jos se tulee yllätyksenä suosittelen edelleen niiden vuorovaikutustaitojen opiskelua.

Aaa, nyt ymmärrän. Vuorovaikutustaitojen opettelu ei tässä tapauksessa tarkoita sitä että kumpikin opettelisi ilmaisemaan rakentavasti mitä haluaa ja mitä ei halua. Se tarkoittaa, että naisen tulee opetella lukemaan miehen ajatuksia, ja tulkitsemaan tarkoittako tämä mitä sanoo, vai tarkoittaako kenties päinvastaista, mutten miellyttämishalussaan kehtaa sanoa ääneen. Niinpä se on äitien vika, kun syntyy niitä salassa puoliksi ei-toivottuja lapsia. Hyvä kun tuli selväksi!

Osaatko vuorovaikutustaidot jos yrität lukea toisen ajatukset? Et. 

Opetella niitä voi missä tahansa joten tässä tuosta on turha jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Esimerkiksi meillä poika rikkoi uuden pyöränsä ja uudet ulkovaatteensa siten, että piti ostaa uudet samankokoiset. Kalliita juttuja ja tuplana sitten hankittu. Nämä kaikki lähtee lähin pussista, eikä tuollaisia lasketa elarissa. Ei siinä muutenkaan eritellä kuluja, vaan yleisen elinkustannusindeksin mukaan ruoka ja vaatteet. Ei siinä huomioida sitä, että jonain kuukautena pitää ostaa 2x välikauden ulkovaatteet ja 2x polkupyörä.

Sinä säästät rahaa tuloistasi, johon muuten kuuluvat myös elarit ja lapsilisä(verottomina toki). Ei pitäisi sellaisten lissäntyä jotka eivät ymmärrä että elämässä pitää säästää isompiin hankintoihin etukäteen, eikä joka jumalan syksy tule yllärinä että lapsi tarvitsee talvitakin.

Tästä pääsemme toiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Lähi voi haluta lapselle kaiken uutena ja kalliina, eikä etä saa päättää siirtää elämänarvojaan, kuten säästäväisyyttä ja ympäristöstä huolehtimista, ja kierrätystä lapselleen. Pyöriä ja ulkovaatteita saa pilkkahinnalla lapsille, kunhan ei ole pakko olla kalleinta merkkiä.

Lähi käyttää rahaa lapseen miten haluaa, etä ei maksa silti enempää. Etä voi opettaa lapselle omia elämänarvojaan kun lapsi on hänen luonaan. Harva etä viitsii koluta kirppareita työpäivien jälkeen vaikka väittää sen olevan kivaa ja helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos se on äiti jota ei kiinnosta? Ikävä kyllä puhun nyt siskostani. On 35v, istuu 21v poikakaverinsa treenikämpillä juomassa kaljaa ja leikkii uutta nuoruutta. Kuvittelee että 8v hoitaa kyllä itse itsensä kun niin mekin aikoinaan hoidettiin. Tuntuu unohtaneen miltä tuntui kävellä vatsataudissa 6km kotiin tai miten odotti minua sukkasillaan kuistilla, kun oli kuullut yläkerrasta kummituksen ääniä.

Joten lapsi tulee koulusta luokseni. Ja soittaa minulle jos tulee kesken koulupäivän sairaaksi. Olen enemmän äiti kuin täti.  Lapsen isä on  ilmeisesti ihan hyvä isä mutta asuu toisella puolella suomea, vaikea sieltä hakea kipeää lasta. 

Hyvä isä ei muuta toiselle puolelle Suomea ja jätä omaa lastansa kelvottoman äidin kokonaan hoidettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Elatusmaksu nyt on sellainen pakollinen, joka kuukausi toistuva meno, jonka maksamisesta ei ruveta luistelemaan perustelemalla sitä milloin minkäkin syyn vuoksi. Vesivahinko tai auton särkyminen ei ole sen lapsen syy.

Mutta lähin lomamatka on syy. Huomaatko nyt miten alleviivaat itsekin tätä epäoikeudenmukaisuutta. Ydinperheellä, ja lähillä voi tulla elämäntilanteita jolloin lapseen ei kuluteta niin paljon rahaa, mutta etällä ei tätä oikeutta ole. Häneltä siis puuttuu tämä oikeus, ja sitähän tässä kysyttiin, että missä tilanteissa etällä ei ole samaa oikeutta kuin lähillä, vaan velvollisuus.

Voihan sillä lähillä olla vesivahinko ja auto rikki, kun etä haluaa ulkomaille uuden rakkaan kanssa. Vaikka olisikin lomamatka, niin lähi saa silti käyttää omia rahojaan siihen eikä hänen tarvitse perua matkaa, kun etällä on ylimääräisiä menoja. Elatusmaksu ei kuulu noihin mitenkään.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt juuri tätä mun exän toimintatapaa että hän sanelee mitä lapselle ostetaan ja vinkuu puolet minulta.

Viime kesänä lapsi halusi jopon ja juteltiin siitä kun oli meillä, sanoin että käviskö jos katselisi Torista käytettyä, tämä sopi lapselle.

Ex meni ja osti uutena 400€ jopon ja pyysi minulta 200€

En suostunut vaan annoin kaksi vaihtoehtoa, joko ostan lapselle itse jopon 150€ mistä hän maksaa puolet ja pitää itsellään ostamansa pyörän.

Tai annan hänelle tuon 75€ ja hän antaa ostamansa jopon lapselle.

Riitahan tästä tuli, onneksi lapsi on jo niin iso että ymmärtää minunkin kannan asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Lapsen kuluksi lasketaan myös esimerkiksi lapsen asuminen (ainakin jos lapsi isällään vain esim. joka toinen viikonloppu), ja pk-seudulla yksi makkari maksaa n. 100000 euroa ja se näkyy kyllä vuokrissakin. Huoneen hintaan lisää vaatteet, ruoka, harrastukset, terveyskulut, bussikortti jne., niin 600euroa on nopeasti täynnä, vaikka kuinka koittaisi säästellä.

Tuossakaan ei toteudu etän oikeus päättää että lapsi asuisi vaikka halvemmalla paikkakunnalla.

Yksinkö se lapsi sinne muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Lapsen kuluksi lasketaan myös esimerkiksi lapsen asuminen (ainakin jos lapsi isällään vain esim. joka toinen viikonloppu), ja pk-seudulla yksi makkari maksaa n. 100000 euroa ja se näkyy kyllä vuokrissakin. Huoneen hintaan lisää vaatteet, ruoka, harrastukset, terveyskulut, bussikortti jne., niin 600euroa on nopeasti täynnä, vaikka kuinka koittaisi säästellä.

yksiön ja kaksion vuokrissa ero on 100-150/kk

Ja entäs jos isänkin luona on lapselle oma huone? Silti esim. mahdolliseen asuintukeen saa hyödyn lapsesta vain lähi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

q

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Lapsen kuluksi lasketaan myös esimerkiksi lapsen asuminen (ainakin jos lapsi isällään vain esim. joka toinen viikonloppu), ja pk-seudulla yksi makkari maksaa n. 100000 euroa ja se näkyy kyllä vuokrissakin. Huoneen hintaan lisää vaatteet, ruoka, harrastukset, terveyskulut, bussikortti jne., niin 600euroa on nopeasti täynnä, vaikka kuinka koittaisi säästellä.

yksiön ja kaksion vuokrissa ero on 100-150/kk

Ja entäs jos isänkin luona on lapselle oma huone? Silti esim. mahdolliseen asuintukeen saa hyödyn lapsesta vain lähi.

Jep, ja kun lapset ovat koululaisia ja asuvat viikko-viikko periaatteella molempien vanhempien luona niin vain lähi saa elarit, mahd. asumistuen ja korotetun lapsilisän.

Silti isän luona pitää olla lapselle vaatteet yms. Tavarat koska se on myös lapsen toinen koti.

Me ostimme exän kanssa lapselle puoliksi tabletin että voi tehdä koulutehtäviä ja pelailla sillä kun haluaa, ex päätti että sitä ei saa tuoda minun luokseni koska hän välillä käyttää sitä ja minä voisin kytätä jostain tiedoista mitä hän sillä tekee, lisäksi siihen on kuulemma talletettu exän sähköposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Esimerkiksi meillä poika rikkoi uuden pyöränsä ja uudet ulkovaatteensa siten, että piti ostaa uudet samankokoiset. Kalliita juttuja ja tuplana sitten hankittu. Nämä kaikki lähtee lähin pussista, eikä tuollaisia lasketa elarissa. Ei siinä muutenkaan eritellä kuluja, vaan yleisen elinkustannusindeksin mukaan ruoka ja vaatteet. Ei siinä huomioida sitä, että jonain kuukautena pitää ostaa 2x välikauden ulkovaatteet ja 2x polkupyörä.

Sinä säästät rahaa tuloistasi, johon muuten kuuluvat myös elarit ja lapsilisä(verottomina toki). Ei pitäisi sellaisten lissäntyä jotka eivät ymmärrä että elämässä pitää säästää isompiin hankintoihin etukäteen, eikä joka jumalan syksy tule yllärinä että lapsi tarvitsee talvitakin.

Tästä pääsemme toiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Lähi voi haluta lapselle kaiken uutena ja kalliina, eikä etä saa päättää siirtää elämänarvojaan, kuten säästäväisyyttä ja ympäristöstä huolehtimista, ja kierrätystä lapselleen. Pyöriä ja ulkovaatteita saa pilkkahinnalla lapsille, kunhan ei ole pakko olla kalleinta merkkiä.

Lähi käyttää rahaa lapseen miten haluaa, etä ei maksa silti enempää. Etä voi opettaa lapselle omia elämänarvojaan kun lapsi on hänen luonaan. Harva etä viitsii koluta kirppareita työpäivien jälkeen vaikka väittää sen olevan kivaa ja helppoa.

Nimen omaan, lähi käyttää miten haluaa, etä niin kuin määrätään, joten etältä puuttuu tuo oikeus, ja sitä tässä kysyttiin. Tuo on typerää mutuiluasi että vanhemmat ovat niin väsyneitä etteivät kirpparille pääse. Todella moni ihan LÄHI myös käyttää ahkerasti kirpputoreja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Lapsen kuluksi lasketaan myös esimerkiksi lapsen asuminen (ainakin jos lapsi isällään vain esim. joka toinen viikonloppu), ja pk-seudulla yksi makkari maksaa n. 100000 euroa ja se näkyy kyllä vuokrissakin. Huoneen hintaan lisää vaatteet, ruoka, harrastukset, terveyskulut, bussikortti jne., niin 600euroa on nopeasti täynnä, vaikka kuinka koittaisi säästellä.

Tuossakaan ei toteudu etän oikeus päättää että lapsi asuisi vaikka halvemmalla paikkakunnalla.

Yksinkö se lapsi sinne muuttaa?

Luuletko että lapsi voi yksin muuttaa?

Elarit tulojen mukaan.