Olen valmis kuolemaan. En saa elämästä oikein mitään irti tai kaikki on aikalailla samantekevää. Muita?

Älytöntä ymmärtää olevansa vain orja, jolle maksetaan sen verran, että pysyy elämään tehdäkseen töitä.

Tehdä töitä, jotta kapitalisi ja poliitikko saa ansiottoman suuren palkkansa.

Olen onnellinen, kun pääsen pois tekemästä asioita, joita en halua. Ja tehdäne asiat muiden hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa täyspäisten joukkoon. Sellaista se elämä on. Ei kannata liikaa miettiä, meneekö hyvin vai ei. "Siitä miul on hyvä miel kun ei ole paha miel."

Kieltämättä joskus suren tätä. Elämä on muuttunut, jotain on tapahtunut ja tapahtuu minussa.

Joskus tuntuu, että elämä jää elämättä. Sitten kuitenkin koen tämänkin ajan tarpeelliseksi, täytyy vain hyväksyä. Melankolia vaivaa.

Olen jopa miettinyt, että oikeasti irtisanoudun töistä. Teen vain välillä keikkahommia, niin, että pärjään.

Ei minua ole luotu perinteiseen tapaan elämään täällä.

En minä varmaan lapsia hanki, mene naimisiin enkä tiedä tulenko omistamaan koskaan mitään.

Haluaisin vain olla vapaa, vain olla.

Ap

Niinhän me kaikki, haluamme olla vapaita, tehdä paljon töitä ja säästetään ja sijoitetaan jotta päästään eläkkeelle 40 vuotiaana. Vain todetaksemme että se vapaus on liikaa, ei tiedetä mitä tehdä tai minne mennä.😊 Aikuisten elämää.

Kuitenkin häiritsee sitten toisia enemmän, siihen pisteeseen että kaikki elämänhalu katoaa. Ei sen aikuisuuden varmaan ihan siltä kuuluisi tuntua. Ehkä se ei sulle sitten ole niin paha ongelma, vaan pystyt hyväksymään osana elämää. Ihmiset on erilaisia. 

Hei, olen 71, vielä elämä ihanaa. Kannattaa kirja lukea loppuun asti. Lopussa voi olla ihania yllätyksiä!

Vierailija kirjoitti:

Sama, mutta tiedän, että koirani ja perheeni jäisi suremaan minua...

koirani.. sanonko mitä mä sanon kohta vahingossa? Ihana että joillain ihmisillä on tuollaista maagista ajattelua mikä sitten auttaa jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama, mutta tiedän, että koirani ja perheeni jäisi suremaan minua...

koirani.. sanonko mitä mä sanon kohta vahingossa? Ihana että joillain ihmisillä on tuollaista maagista ajattelua mikä sitten auttaa jaksamaan.

Eläimet kyllä jäävät kaipaamaan joitakin ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika lailla sama, mutta saan yhä perverssiä nautintoa naureskellessani ihmiskunnan koettelemuksille tällä pallolla. Viihdytän sitten sillä itseäni, samaan kuoppaan sitten aikanaan muiden kanssa, ei jää ikävä tätä paikkaa.

Ei enää mitään tavoitteita, "unelmointia" olen aina pitänyt jonain ihme höttönä. Töissä ihan mukavaakin, mutta jos loppuisi niin eipä tuo paljoa heilauttaisi. Elelen päivä kerrallaan menemään. Ei kuitenkaan itsetuhoisia ajatuksia. 

Ajatus siitä tosin kiehtoo, että sattuisinko elämään juuri silloin kun maailmanloppu tulee ja koko pallo tuhoutuu? Saumat siihen tuntuisi olevan.

M48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa täyspäisten joukkoon. Sellaista se elämä on. Ei kannata liikaa miettiä, meneekö hyvin vai ei. "Siitä miul on hyvä miel kun ei ole paha miel."

Kieltämättä joskus suren tätä. Elämä on muuttunut, jotain on tapahtunut ja tapahtuu minussa.

Joskus tuntuu, että elämä jää elämättä. Sitten kuitenkin koen tämänkin ajan tarpeelliseksi, täytyy vain hyväksyä. Melankolia vaivaa.

Olen jopa miettinyt, että oikeasti irtisanoudun töistä. Teen vain välillä keikkahommia, niin, että pärjään.

Ei minua ole luotu perinteiseen tapaan elämään täällä.

En minä varmaan lapsia hanki, mene naimisiin enkä tiedä tulenko omistamaan koskaan mitään.

Haluaisin vain olla vapaa, vain olla.

Ap

Elämäni paras päätös oli kun jäin 4v sitten keikkalaiseksi sos.alalle. Nyt ITSE määrittelen kuinka paljon kulloinkin teen töitä ja milloin lomailen minkäkin verran.

N44

Nosto ylös.

Haudasta.

Joko otte heränneet henkiin sieltä oman navan tuijottelusta?

Vierailija kirjoitti:

Joko otte heränneet henkiin sieltä oman navan tuijottelusta?

Onneksi uskaltaa jo tällä ikää ihan suoraan ajatella itseään ja omaakin etua.

N51

Suosittelen jotakin retriittiä tai vastaavaa meditaation ym. parissa.

Ymmärtänet, että sinun ei ole pakko haluta mitään muuta.

Ennen kuolemista kannattaa kokeilla sitä Goalle lähtemistä.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia haaveilla kuolemasta kuin oikeasti kuolla. Suurin osa kuolemasta haaveilijoista pelkää elämää.

Ei se ainakaan minulla ole elämän pelko. Se on se, etten tahdo jaksaa jokapäiväisiä ikäviä velvollisuuksia. Niitä on liikaa kun vastaavasti sitä kivaa on liian vähän.

Ap.

Sulla lienee masis.

Eli mene lekurille.

Jos käyt töissä, se toki uuvuttaa.

Eli etsi uusi ja helppo rento työ.

Vastuutyö ja kiiretyö kun uuvuttaa, kuormaa tulee keventää.

Harrasta, kokkaa, nauti.

Etsi uusi kiva harrastus.

TOTEUTA JOKU ISO, SUURI HAAVEESI.

Voi olla hullu tai erikoinenkin juttu.

Kuten muutto korpeen tai ulkomaille.

Prätkän osto. Tai avoauto.

Uusi vaatetyyli. Räväkkä ei hissukka.

Koe isoja elämyksiä, vahvoja tunteita.

Hommaa uusi kaveri, jonka kanssa uusi harrastus.

Ap.

Sulla lienee masis.

Eli mene lekurille.

Jos käyt töissä, se toki uuvuttaa.

Eli etsi uusi ja helppo rento työ.

Vastuutyö ja kiiretyö kun uuvuttaa, kuormaa tulee keventää.

Harrasta, kokkaa, nauti.

Etsi uusi kiva harrastus.

TOTEUTA JOKU ISO, SUURI HAAVEESI.

Voi olla hullu tai erikoinenkin juttu.

Kuten muutto korpeen tai ulkomaille.

Prätkän osto. Tai avoauto.

Uusi vaatetyyli. Räväkkä ei hissukka.

Koe isoja elämyksiä, vahvoja tunteita.

Hommaa uusi kaveri, jonka kanssa uusi harrastus.

Jos pysyt hengissä. Tulet huomaamaan että elämä ei ole kivaa kenelläkään koko ajan. Terveisiä kaikille sinne elon tielle.

Minäkin voisin kuolla, mutta myös nautin elämästä. Taivaassa vaan on niin paljon kivampaa <3

Tsemppiä ap, ja Jeesusta suosittelen, antaa tällekin elämälle tarkoituksen ja merkityksen!

Ajatus siitä tosin kiehtoo, että sattuisinko elämään juuri silloin kun maailmanloppu tulee ja koko pallo tuhoutuu? Saumat siihen tuntuisi olevan.

M48[/quote]

Toivottavasti meidän sukupolvi ehtii alta pois. Ei lapsia niin ei tarvii niistä olla huolissaan T. N40

Ei roe5enkän elämä ole koko ajan kivaa kellekään. Muttavymmärräb aloittaja, itseäni vaivaa,sana merkityksettömyyden tunne. Mitä järkeä tässä on puurtaa kaikki aikansa töissä, missä ei oikein viihdy, vain että saa rahaa jotta voi kuluttaa. Ilman omia lapsiani olisin varmasti jo luovuttanut. Lapset sain alle kolmekymppisenä ja nyt olen yli 40. Heidän tarpeensa kun saa tyydytettyä, niin itse en tarvitse mitään ylimääräistä. Haluaisin vain myöskin olla rauhassa. Työnteon taidan lopettaa, kunhan lapset saavat oman toimeentulon raiteilleen. Toivottavasti saavat, mutta samaa tyhjyyden tunnetta en heille toivo. Tätä että elämä on pelkkää työntekoa ja siitä palautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa täyspäisten joukkoon. Sellaista se elämä on. Ei kannata liikaa miettiä, meneekö hyvin vai ei. "Siitä miul on hyvä miel kun ei ole paha miel."

Kieltämättä joskus suren tätä. Elämä on muuttunut, jotain on tapahtunut ja tapahtuu minussa.

Joskus tuntuu, että elämä jää elämättä. Sitten kuitenkin koen tämänkin ajan tarpeelliseksi, täytyy vain hyväksyä. Melankolia vaivaa.

Olen jopa miettinyt, että oikeasti irtisanoudun töistä. Teen vain välillä keikkahommia, niin, että pärjään.

Ei minua ole luotu perinteiseen tapaan elämään täällä.

En minä varmaan lapsia hanki, mene naimisiin enkä tiedä tulenko omistamaan koskaan mitään.

Haluaisin vain olla vapaa, vain olla.

Ap

Elämäni paras päätös oli kun jäin 4v sitten keikkalaiseksi sos.alalle. Nyt ITSE määrittelen kuinka paljon kulloinkin teen töitä ja milloin lomailen minkäkin verran.

N44

Työttömyysturvaa et varmaan sitten nosta?