Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko "toiminallisia alkoholisteja" oikeasti olemassa?
11.10.2022 |
Siis sellaisia, joilla pysyy koko pakka kasassa; työt, juominen, "terveellinen elämä" ja ihmissuhteet?
Mulla on suvussa paljon alkoholismia ja olen pelännyt, että itsekin alkoholisoidun. Joskus parikymmpisenä tuli juotua ihan hitosti ihan ilman niitä jokapäiväisiä opiskelijabileitäkin. Olen sittemmin oppinut pysymään erossa alkoholista jotenkuten, mutta esimerkiksi ihmissuhteissa se vaikuttaa negatiivisesti, koska juon aina enemmän kuin kumppanini, vaikken olisikaan räkäkännissä tai aiheuttaisi kohtauksia. Häpeän sitä itse, että pystyn juomaan enemmän kuin 190 cm mies tulematta humalaan.
Nyt mulla on mennyt huonommin, enkä oikeastaan jaksa enää välittää. Olen juonut kuukauden ajan joka viikko joka ilta itseni humalaan, ja olen ihan rikki. Töistä selviän jotenkin, mutta olen koko ajan lopen uupunut, koska en enää oikeastaan edes syö. Tätä ennen en juonut poikkeuksellisesti, mutta eron myötä luovutin enkä enää jaksa edes yrittää. Olen kuukaudessa saanut paskottua kohta työpaikkani ja terveyteni. Tuntuu vaikealta uskoa, että olisi olemassa ihmisiä, jotka onnistuisivat olemaan toiminnallisia juomisen kanssa. Olen nytkin humalassa, vaikka huomenna olisi töitä. Onneksi teen etätöitä, ettei tarvitse edes viinalta haisevana mennä töihin. Sehän voisi vaikka pakottaa olemaan selvinpäin.
Kommentit (73)
Olet alkoholisti. Ehdotus: tutustu minnesota-malliseen päihdehoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurkuluttaja kirjoitti:
Mitä kukakin alkoholistilla tarkoittaa. Juon joka päivä, jos seuraavana päivänä ei kello herätä töihin. Keskimäärin noin 16 annosta illassa, 3-7 kertaa viikossa. En kuitenkaan aloita aamusta, enkä siis juo, jos aamulla on aikainen herätys.
Olen tehnyt tätä 30 vuotta. Maksa-arvoissa ei jostain syystä ole mitään vikaa, eikä lääkäri ole koskaan kommentoinut asiaa. Ei sen enempää työnantajani, vaimoni tai ystävänikään. Ulkoilen joka päivä töiden jälkeen pari tuntia ja käyn kuntosalilla kolmasti viikossa, joten olen fyysisesti ikäisekseni hyvässä kunnossa.
Ainoa paikka, jossa olen saanut kauhistelua osakseni, on netti.
En usko! Joku tässä nyt mättää.
Pystytkö nyt hengittämään?
Satutitko päätäsi?
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa, että en saa enää lopetettua. En ole syönyt mitään muuta kuin hapankorppuja viikkoon, vaikka kaappi on täynnä ruokaa. Kylkeä jonottaa ja joka paikkaan sattuu, mutta ainoa tila, missä tunnen enää yhtään mitään on humala.
Ap
Siis voitko nyt selittää, miksi et lopeta alkoholin juomista? En oikeasti ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on. On niin omapäinen, että ei jätä menemättä töihin vaikka olisi missä kunnossa. Vaivoin saa pidettyä itsensä selvinpäin jos on jotain tärkeää menoa ilta-aikaan. Meillä on koira ja sen lenkittäminen ei ole kertaakaan jäänyt väliin, pitää kiinni omista kotityövuoroistaan ja meidän suhde on kestänyt. On kuitenkin juonut jo 25 vuotta niin kai tuo tulee noin jatkumaankin. Alkoholismi toki näkyy, on varmaan krooninen univaje, kroppa kipeä ja on hyvin äreä. Töissä viettää aikaa omissa oloissaan, duunari kun on. Työkaverit kuulemma vituttavat huomattavasti vähemmän, mikäli on pysynyt jonkin aikaa selvinpäin. Vieroitusoireet tosin niin hirveät, että harvoinpa tuo ihme on tapahtunut. Kovasti kai tuo haaveilee vielä lopettavansa jonain päivänä.
Surullista. Addiktiot on jotain kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa, että en saa enää lopetettua. En ole syönyt mitään muuta kuin hapankorppuja viikkoon, vaikka kaappi on täynnä ruokaa. Kylkeä jonottaa ja joka paikkaan sattuu, mutta ainoa tila, missä tunnen enää yhtään mitään on humala.
Ap
Siis voitko nyt selittää, miksi et lopeta alkoholin juomista? En oikeasti ymmärrä.
Pystyisin vielä varmaan, jos haluaisin, mutta tuntuu ettei elämässä ole enää mitään järkeä. Teen työt. Sitten juon. En enää viitsi lähteä edes baariin esittämään, että ihmisten seura kiinnostaa.
On, ja paljon.
Alkoholismi on progressiivinen sairaus, mutta suurimmalla osalla ihmisistä on sen verran resilienssiä että "juoma-urasta" suurin osa on sitä, kun pakka pysyy vielä kasassa.
Lopussa, kun (jos) korttitalo luhistuu, niin se on yleensä aika nopeaa, ja alkaa mennä työ, ihmissuhteet ja terveys päin honkia. Tai sitten se raitistuu. Se on ajallisesti yleensä suhteellisen lyhyt aika jos vertaa siihen, kauanko on juonut.
Näin ollen valtaosa kaikista alkoholisteista kullakin hetkellä on vielä siinä funktionaalisessa vaiheessa, tai alkupäässä "uraa". Mutta yksilötasolla mitä pidempään juominen jatkuu, sitä huonommaksi ennuste käy. Jotkut toki juovat loppuun asti niin, ettei perhesuhteet tai työ kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet alkoholisti. Ehdotus: tutustu minnesota-malliseen päihdehoitoon.
Ei omaa kokemusta, mutta veikkaisin, että minnesotan vaikutus on hyvä, mutta vain niillä, jotka jaksavat sen käydä loppuun. Olisi kiva tietää, kuinka moni keskeyttää.
"Toiminnallinen alkoholisti"? Yritetäänkö tässä nyt kaunistella alkoholismia? Jos saat korkeat pisteet Audit-testistä niin olet alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurkuluttaja kirjoitti:
Mitä kukakin alkoholistilla tarkoittaa. Juon joka päivä, jos seuraavana päivänä ei kello herätä töihin. Keskimäärin noin 16 annosta illassa, 3-7 kertaa viikossa. En kuitenkaan aloita aamusta, enkä siis juo, jos aamulla on aikainen herätys.
Olen tehnyt tätä 30 vuotta. Maksa-arvoissa ei jostain syystä ole mitään vikaa, eikä lääkäri ole koskaan kommentoinut asiaa. Ei sen enempää työnantajani, vaimoni tai ystävänikään. Ulkoilen joka päivä töiden jälkeen pari tuntia ja käyn kuntosalilla kolmasti viikossa, joten olen fyysisesti ikäisekseni hyvässä kunnossa.
Ainoa paikka, jossa olen saanut kauhistelua osakseni, on netti.
Kyllä se jossain vaiheessa alkaa aamupäivälläkin suu napsamaan.
Näköjään tuo työ on ollut kurissapitävä tekijä. Kun se loppuu ja tulee vaikka joku jalkavamma ettei voikaan enää lenkkeillä ja käydä salilla, niin kaikki tekosyyt huuhtoutuu kurkusta alas jo aamutuimaan. Tuo on sitä odotushuonetta siihen nyt.
Oikeassa olet. Sitten täytyy keksiä muita pidäkkeitä tilalle. Tosin ei minun ole koskaan tehnyt mieli aloittaa aamusta. Joskus vappuna sitä on harrastettu ja siitä tulee väsynyt pöhnä eikä hilpeää känniä. Siksi aloitan lomillakin vasta noin kuuden aikaan illalla.
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa, että en saa enää lopetettua. En ole syönyt mitään muuta kuin hapankorppuja viikkoon, vaikka kaappi on täynnä ruokaa. Kylkeä jonottaa ja joka paikkaan sattuu, mutta ainoa tila, missä tunnen enää yhtään mitään on humala.
Ap
Tuo "ainoa tila, missä tunnen enää yhtään mitään on humala" herätti huomioni, alkoholisti kun olen.
Humalalla hukutat tunteesi, ja humalassa tunnet siitä helpotusta. Ei se ole oikeaa tuntemista, vaan tunteiden välttelyä. Mitä välttelet? Tyhjyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurkuluttaja kirjoitti:
Mitä kukakin alkoholistilla tarkoittaa. Juon joka päivä, jos seuraavana päivänä ei kello herätä töihin. Keskimäärin noin 16 annosta illassa, 3-7 kertaa viikossa. En kuitenkaan aloita aamusta, enkä siis juo, jos aamulla on aikainen herätys.
Olen tehnyt tätä 30 vuotta. Maksa-arvoissa ei jostain syystä ole mitään vikaa, eikä lääkäri ole koskaan kommentoinut asiaa. Ei sen enempää työnantajani, vaimoni tai ystävänikään. Ulkoilen joka päivä töiden jälkeen pari tuntia ja käyn kuntosalilla kolmasti viikossa, joten olen fyysisesti ikäisekseni hyvässä kunnossa.
Ainoa paikka, jossa olen saanut kauhistelua osakseni, on netti.
Miten ehtii ajallisesti tehdä työt, ulkoilla pari tuntia ja heittää vielä huiviin 16 annosta? Siinähän on kauhea juominen mietoina. Ja tiukkana viinanakin kossupullollinen.
Ei ehdikään. Siksi en juo mitään, jos kello on aamulla herättämässä. Vapaalla ehtii vallan mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä nyt humalassa asti ole, mutta juon kyllä päivittäin jonkunverran. Eli alkoholisti. Olen töissä hyvin tehokas, hommat hyvin hallussa, hoidan kaiken mikä mulle kuuluu kunnialla. Äärimmäisen harvoin sairaana, aina ajoissa töissä. Ystäviä näen mielestäni senverran kuin perheellinen usean lapsen äiti yleensäkin. Liikun luonnossa. Lapsilla menee hyvin, osallistun enemmän harrastuksiin kuin keskivertovanhempi.
Ei se, että mä juon hieman kaljaa klo 21-22.30 välillä iltaisin vaikuta mihinkään muuhun kuin omaan kroppaan.Joko et kerro todellista määrää tai sitten et ole alkoholisti.
Yleensä 4-5 olutta. Joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa, että en saa enää lopetettua. En ole syönyt mitään muuta kuin hapankorppuja viikkoon, vaikka kaappi on täynnä ruokaa. Kylkeä jonottaa ja joka paikkaan sattuu, mutta ainoa tila, missä tunnen enää yhtään mitään on humala.
Ap
Tuo "ainoa tila, missä tunnen enää yhtään mitään on humala" herätti huomioni, alkoholisti kun olen.
Humalalla hukutat tunteesi, ja humalassa tunnet siitä helpotusta. Ei se ole oikeaa tuntemista, vaan tunteiden välttelyä. Mitä välttelet? Tyhjyyttä?
Rampauttavaa itseinhoa ja yksinäisyyttä ja vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet alkoholisti. Ehdotus: tutustu minnesota-malliseen päihdehoitoon.
Ei omaa kokemusta, mutta veikkaisin, että minnesotan vaikutus on hyvä, mutta vain niillä, jotka jaksavat sen käydä loppuun. Olisi kiva tietää, kuinka moni keskeyttää.
Olen itse ollut yhteensä 7 viikkoa; kuukauden hoitojakson ja sitten myöhemmin raittiina 3x yhden viikon intervalli- eli 'kertausjakso' (tarkastellaan miten se raitis aika on mennyt ja mitä uusia haasteita on ilmennyt). Hoidossa koko ajan noin 20 potilasta, uusia tulee sitä mukaa kun vanhoja lähtee, joka viikko noin 5-7kpl.
Seitsemän viikon aikana keskeytti yhteensä viisi ihmistä. Alle 10% siis.
Pieni otanta, mutta kun olen jutellut tyyppien kanssa niin tuntuu olevan linjassa heidän kokemuksien kanssa. Raittiina pysymisen prosentti sitten huomattavasti huonompi, mutta loppupeleissä yllättävän harva keskeyttää hoitoa.
Onhan niitä.. mutta kannattaa hakea apua lopettamiseen
Eräs ystäväni on toiminallinen narkomaani. Hän on käyttänyt vuosikausia suonensisäisiä huumeita mutta silti kuitenkin aina pystynyt hoitamaan työt, on kaunis ja siisti koti, luottotiedot tallella, normaaleita ystäviä ja on erittäin kaunis nainen joka pitää ulkonäöstään huolen. Hänestä ei ikinä uskoisi että on paha huumeongelma! En tiedä miten hän tuon tekee mutta selväähän se on että ei tuo tule ikuisesti jatkumaan noin, joissain vaiheessa se pakka leviää väkisinkin. En kadehdi häntä, varmasti todella kuluttavaa elää kaksoiselämää päivästä toiseen ja kiillottaa omaa pintaa ettei vain paljastuisi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet alkoholisti. Ehdotus: tutustu minnesota-malliseen päihdehoitoon.
Ei omaa kokemusta, mutta veikkaisin, että minnesotan vaikutus on hyvä, mutta vain niillä, jotka jaksavat sen käydä loppuun. Olisi kiva tietää, kuinka moni keskeyttää.
Olen itse ollut yhteensä 7 viikkoa; kuukauden hoitojakson ja sitten myöhemmin raittiina 3x yhden viikon intervalli- eli 'kertausjakso' (tarkastellaan miten se raitis aika on mennyt ja mitä uusia haasteita on ilmennyt). Hoidossa koko ajan noin 20 potilasta, uusia tulee sitä mukaa kun vanhoja lähtee, joka viikko noin 5-7kpl.
Seitsemän viikon aikana keskeytti yhteensä viisi ihmistä. Alle 10% siis.
Pieni otanta, mutta kun olen jutellut tyyppien kanssa niin tuntuu olevan linjassa heidän kokemuksien kanssa. Raittiina pysymisen prosentti sitten huomattavasti huonompi, mutta loppupeleissä yllättävän harva keskeyttää hoitoa.
Niin ja huom: olin sellaisessa hoidossa, jonne pääsee vasta oltuaan noin viikon raittiina, eli monien tapauksessa katkon kautta.
Joihinkin hoitoihin saa tulla suoraan ilman katkoa vaikka haisisi vanha viina, ja aletaan sitten siellä vieroittaa ennen kuin terapeuttinen yhteisöhoito todella alkaa. Näissä keskeyttämisprosentti on varmaan suurempi, osa lähtee lätkimään kun on vielä viekkareissa tai kunhan niistä toipuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet alkoholisti. Ehdotus: tutustu minnesota-malliseen päihdehoitoon.
Ei omaa kokemusta, mutta veikkaisin, että minnesotan vaikutus on hyvä, mutta vain niillä, jotka jaksavat sen käydä loppuun. Olisi kiva tietää, kuinka moni keskeyttää.
Olen itse ollut yhteensä 7 viikkoa; kuukauden hoitojakson ja sitten myöhemmin raittiina 3x yhden viikon intervalli- eli 'kertausjakso' (tarkastellaan miten se raitis aika on mennyt ja mitä uusia haasteita on ilmennyt). Hoidossa koko ajan noin 20 potilasta, uusia tulee sitä mukaa kun vanhoja lähtee, joka viikko noin 5-7kpl.
Seitsemän viikon aikana keskeytti yhteensä viisi ihmistä. Alle 10% siis.
Pieni otanta, mutta kun olen jutellut tyyppien kanssa niin tuntuu olevan linjassa heidän kokemuksien kanssa. Raittiina pysymisen prosentti sitten huomattavasti huonompi, mutta loppupeleissä yllättävän harva keskeyttää hoitoa.
Veljen kokemus oli, että monet repsahti uudelleen. Kuten myös veli. Läheistapaamisen kolmesta ihmisestä retkahti jokainen, yksi kuoli. Olihan se hienoa ja toivoa herättävää siellä käydä, mutta se isku vasten kasvoja kun veli taas retkahti oli sietämätöntä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mun mieheni on. On niin omapäinen, että ei jätä menemättä töihin vaikka olisi missä kunnossa. Vaivoin saa pidettyä itsensä selvinpäin jos on jotain tärkeää menoa ilta-aikaan. Meillä on koira ja sen lenkittäminen ei ole kertaakaan jäänyt väliin, pitää kiinni omista kotityövuoroistaan ja meidän suhde on kestänyt. On kuitenkin juonut jo 25 vuotta niin kai tuo tulee noin jatkumaankin. Alkoholismi toki näkyy, on varmaan krooninen univaje, kroppa kipeä ja on hyvin äreä. Töissä viettää aikaa omissa oloissaan, duunari kun on. Työkaverit kuulemma vituttavat huomattavasti vähemmän, mikäli on pysynyt jonkin aikaa selvinpäin. Vieroitusoireet tosin niin hirveät, että harvoinpa tuo ihme on tapahtunut. Kovasti kai tuo haaveilee vielä lopettavansa jonain päivänä.