Miten elämäsi muuttui kun lopetit alkoholin juomisen?

Nyt ollut ilman alkoholia 2v 2kk. Elämä muuttunut kun ei viikonloppuna krapulaa. Terveys ennen kaikkea säästynyt samoin rahat. Jaksan ja voin paremmin. Ei tee mieli alkoholia. Oikea ratkaisu. Sinkkutalous.

Olen joka päivä iloinen siitä, että minun ei tarvitse juoda. Olen kiitollinen joka aamu, kun voin todeta, että eilen ei tullut juotua.

Enkä siis ole ollut mikään ahnas juoppo, mutta kyllästyin turhaan tissutteluun. Painonhallinta helpottui ja itsetunto parani, mieliala koheni. Olin hoidellut viinillä alakuloa kunnes totesin, että alakulo johtui viinistä.

Minulla on myös alkoholin juomisen lopettamisesta 2 vuotta 2 kk ja pelkkää positiivista on tulos. En näe siinä hommassa enää mitään hohtoa, eikä tee edes mieli yhtään mitään, ei lonkeroa, viiniä, kuoharia tai mitään.

Olo on ihan paras aina, olen aina ajokunnossa, nukun yöni hyvin ja rahaa ei mene hukkaan saati sitten aikaa, jolloin mietin asiaa. N48

Vihdoinkin elämä on elämisen arvoista. Tai siis olisi jos ei olisi ehtinyt juomisaikoina tärvätä ja sekoilla elämästään just niitä tärkeimpiä vuosia jolloin olisi pitänyt rakentaa se perusta loppuelämää varten.

Jos edelleen joisin niin tämä elämä olisi varmasti ihan ok, mutta mä en halua elää tällaista elämää. Se juominen kun oli aiemminkin vain keino päästä pakoon itselle epäsopivaa elämää vaikka en mä siitä juomistakaan tykännyt tai nauttinut.

Siitä se alamäki alkoi. Alkoholin kanssa kaikki oli paremmin.

Tuntuu, että nykyään rahaa on aivan riittävästi, vaikka ennen oli aina tili tyhjä. Toimeentulo ei ole niin puolivakaa. Unenlaatu on parempi. Herään vain kerran tai kaksi yössä. Luulin, että alkottomuus auttaisi enemmän mutta kyllä aika ankeeta on vieläkin elämä tässä pahassa maassa. Tänäänkin mietin, että seuraava asiallinen sää on toukokuussa.

Sosiaalinen elämä loppui.

Olin väsynyt melkein koko ajan kun join. Siksi lopetin. Nyt kahden kuuden juomattomuuden jälkeen olen vielä enemmän väsynyt. Viinan voimalla jaksoin sentään tehdä töitä aamuyölle viikoittain. Nyt ei onnistu edes kuukausittain. 

Viinan juonnin lopettamis-neuvot on ihan suurta tuubaa. Elämän laatu ei siitä parane.

M44

Lopetin alkoholin käytön 4v sitten. Sen jälkeen aloin lihomaan, korvasin alkoholin sokerilla. Enää ei väsytä alkoholin takia, tai pää ole kipeä. Tosin niitä on muista syistä silti.

Minulla ei ollut alkoholiongelmaa. Kotiäitinä huomasin lasi viiniä on iso osa tuloistani, siksi lopetin juomisen.

Olen ollut takaisin työelämässä jo yli 10

V. En oo alkanut enää juomaan.

Yhden käsin sormissa voi laskea ihmettelyt.

Lopetin rahapelaamisen ja juomisen.

Tilalle tuli vieraissa käyminen ja maksulliset naiset.

Riippuvuus vain muutti muotoaan, ei sen ihmeempää.

En tiedä, lasketaanko tätä, mutta viimeisen 5 vuoden aikana olen juonut noin 1-2 kertaa vuodessa 1-2 lasillista ruuan kanssa tai esim. jossain juhlissa onnittelumaljan + viinilasillisen ruuan kanssa. Juon siis vuodessa n. 0-4 annosta alkoholia. Silti jaksan tanssia ja juhlia ystävieni kanssa ja pitää hauskaa vaikka aamuun asti.

Parasta on se, kun saan kivan illan jälkeen ajaa omalla autolla kotiin (usein kuskaan myös kaverini kotiin), uni on hyvää ja syvää, aamulla ei satu pää eikä mikään muukaan. Energiaa riittää.

Olen 45-vuotias, ja nuorena tuli juhlittua välillä rankastikin. Enää ei vain jaksa.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa alkoholin käytön suhteen, mutta joskus vielä kävin iltaa istumassa ja hyvin, hyvin harvoin jossain viihteellä.

En ole käyttänyt kohta 3 vuoteen alkoa, joskus ehkä yhden oluen jos on ollut sellainen fiilis.

On kiva olla kun ei kärsi krapulaa eikä päivät mene hukkaan sen vuoksi että maksaisi sohvan pohjalla. Eikä henkistä morkkista mistään.

Miinuksena on se että minua ei enää pahemmin kutsuta mihinkään, jopa ne ystävät jotka joskus pyysivät iltaa viettämään eivät enää sitä kutsua minulle anna. Mutta mieluummin kuitenkin sit näin.

Join stressiini, kun olin työelämässä. Pelkäsin suistuvani alkoholismiin eläkkeellä, kun kukaan eikä mikään ei enää pakottaisi skarppaamaan ja nousemaan aamulla ylös. Keksin sitten ruveta kirjaamaan juomisiani kännykän muistilapulle. Siitä sitten pudotin juomatavoitteita alaspäin. Nyt olen eläkkeellä. Viinanhimoa ei enää ole. Voin juoda satunnaiset 1-2 lasillista joskus, muttei se enää maistu. Paino on pudonnut lähes 20 kg ja sen myötä olo on keventynyt ja terveys parantunut. Yöt nukun hyvin. Miinuksena pidän sitä, että sosiaalisissa tilanteissa putoaa vähän ulkorinkiin, kun muut hölisevät pikkupäissään. Lisäksi aiemmin oli kiva ns. parittaa ruokia ja juomia. Nyt juon ainoan lasillisen vain pääruuan kanssa. - Kannattaa vähentää alkoholinkäyttöä, mutta ei täysabsolutismi ole ainoa vaihtoehto.

Aloin lihomaan. Syön nykyisin enemmän, siitä varmaan johtuu. Ei havaintoa oikeastaan mistään, mikä olisi paremmin. Minulla takana tipatonta 2 kk ja 1 vko. Varmaan monet muutkin raittiit syö sokeria ja juo makeita alkoholittomia juomia jopa isommalla kalorimäärällä kuin mitä oluessa tai viinissä on. No ehkä se, että mikään mikä on huonosti, ei johdu ainakaan alkoholista tällä hetkellä.

Vaikeampaa tupakanpolton lopettaminen tai sokerin jättäminen kahvista oli kuin satunnaiset alkoholin juomiset.

Kumpaakaan en enää kaipaa näin 5 vuoden jälkeen.

No just toi, että on aina ajokunnossa, eikä tarvitse miettiä voiko ottaa jonkun lääkkeen vai ei. Pienikin määrä parasetamolia ja alkoholia voi olla vaarallista.

Levottomat jalat ei vaivaa ja nukun sikeästi.

Vuorokausirytmi on hyvin selkeä.

Raittiuden myötä tuhoutumassa ollut avioliittoni pelastui, terveys (henkinen & fyysinen) koheni, rahatilanne parani ja ulkonäkökin petraantui.

Suosittelen lämpimästi.

T.Vaimo, täysraittiina 18 vuotta.

Ruoansulatus ja iho paranevat, jaksan paremmin. Pienet tulot, silti rahaa tilillä aina. Itsetuntokin kohenee.

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin elämä on elämisen arvoista. Tai siis olisi jos ei olisi ehtinyt juomisaikoina tärvätä ja sekoilla elämästään just niitä tärkeimpiä vuosia jolloin olisi pitänyt rakentaa se perusta loppuelämää varten.

Jos edelleen joisin niin tämä elämä olisi varmasti ihan ok, mutta mä en halua elää tällaista elämää. Se juominen kun oli aiemminkin vain keino päästä pakoon itselle epäsopivaa elämää vaikka en mä siitä juomistakaan tykännyt tai nauttinut.

Lisään vielä, että en ole alkoholisti eikä alkoholiongelmaa koskaan ollut vaan olin ihan tavallinen viikonloppuviihteilijä. Huikka ei ikinä ole jäänyt päälle ja jossain nuoruuden juhannusjuhlissa tai festareillakin oli aivan mahdoton ajatus, että aamusta olisi aloittanut ns uuden nousun kuten suurin osa kavereistakin. Kyllä aina piti krapula lusia eka veks ja pitää se yksi välipäivä ennen kuin juomista pystyi edes harkitsemaan. Tuon takia en noissa tuollaisissa ryyppäjäisissä ikinä viihtynytkään vaan se kertakokemus riitti molemmista.

Silti tuollakin juomisella sai tuhlattua elämäänsä todella tehokkaasti. Nyt sitten onkin ihan sama vaikka istua mammapalstalla koska elämä meni miten meni eikä aikaa takaisin saa.