Suostuuko miehet tällaiseen seurusteluun?

Jättäisin väliin

Aika karut ehdot.. itse en lähtisi tuohon mukaan.

Luulisi nyt, että sitä seuraa löytyy kerran tai kuukaudessa ilman tuollaista hässäkkää.

Miksi pitää tehdä tuollaisia tiukkoja etukäteisrajoja? Ei haittaisi omissa talouksissa asuminen tai harvempi tapaaminen, mutta sitten jos joskus haluaisi vaikka nähdä viitenä päivänä viikossa tai ei viettääkään sitä koko sovittua viikonloppua yhdessä niin sen pitäisi olla mahdollista. Itse introverttina tarvitsen omaa aikaa ja aika suuren osan elämästäni yksin viettäneenä en varmaan edes sopeutuisi jatkuvaan yhdessä asumiseen enää, mutta joskus sitä haluaisi olla toisen kanssa enemmän ja en ymmärrä miksi niin ei voisi tehdä, jos molemmat sitä haluavat?

Minulle ei kävisi tuollainen, koska jos ihastun ja rakastun niin haluan nähdä paljon enemmän. Tässä iässä ei jaksaisi enää mitään kevytsekoilujakaan, mieluummin olen yksin.

Mutta varmasti on olemassa miehiä, joille tuo sopii vallan mainiosti. Ongelmana on ehkä löytää sellainen jolle tuo oikeasti käy, eikä sitten selän takana touhua muuta.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi nyt, että sitä seuraa löytyy kerran tai kuukaudessa ilman tuollaista hässäkkää.

Eikö nimenomaan sitä hässäkkää synny, jos joka kerta erikseen pitää etsiä uutta seuraa?

Itse olen ap:n itselleen toivoman kaltaisessa suhteessa. Oli kyllä todella vaikea löytää sopivaa miestä, onneksi lopulta kaveripiiristä löytyi vanha tuttu.

Kyllä tuo minulla toimisi jossain tilanteessa. Jos molemmilla on omat perhepiirinsä (esim. lapseet ja lastenlapset) ja erilaiset harrastukset ja hieman erilaiset pinttyneet toimintatavat, mutta kuitenkin nautitaan seurasta molemminpuolisesti. Yhdessa asuessa tällaisessa tilanteessa nousisi väkisinkin esille niitä pieniä ärsyttäviä asioita, jotka jäytäisivät suhdetta.

Tuota noin. Olen treffipalstoilla törmännyt seksiseuraa hakeviin miehiin, joilla on tuollainen kuvio. Miehillä on naisystävä, mutta naisen lasten takia tapaavat vain harvoin. Sitä vaan ihmettelen, miksi nuo miehet jatkaa suhdetta, mikseivät vaan pane menemään sinkkuina?

Jätä se sika

Onhan noita tuollaisia. Kuullut pitemmistäkin tapaamisväleistä, tilanteessa missä asutaan eri maissa. Videopuheluilla pitävät yhteyttä joka päivä, mutta tapaamisten väleissä on yleensä useita kuukausia.

Hyvä puoli tuossa on ainakin se ettei "arki" koita koskaan, vaan aina on jännittävää ja hirveä tsemppi molemmilla päällä kun ollaan yhdessä. Normipareilla se vaihe tahtoo olla vain alussa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa huonolta. Entä jos tekee mieli torttua? Ei saisi hakea sitä muualta mutta ei saa välttämättä edes kerran kuussa?

Mä nakkia dippaisin mielummin piirakkaan 🥧

kuin torttuun 💩

Eivät. Miehet eivät voi yhteisesti suostua mihinkään, koska ei ole mitään päätöksentekomenetelmää, jolla miehet voisivat antaa yhteisen, kaikkia miehiä sitovan suostumuksen.

Mitä teet muiden miesten mielipiteillä? Kysy siltä joka sinua kiinnostaa.

Hitto naiset on kyllä typeriä, tämä palsta pitäisi kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin. Olen treffipalstoilla törmännyt seksiseuraa hakeviin miehiin, joilla on tuollainen kuvio. Miehillä on naisystävä, mutta naisen lasten takia tapaavat vain harvoin. Sitä vaan ihmettelen, miksi nuo miehet jatkaa suhdetta, mikseivät vaan pane menemään sinkkuina?

Miksi luulet ettei ne pane menemään sinkkuina?

Tuollainen toimisi itsellä, ja kokisin sen silti sekä seurustelu-että parisuhteeksi. Ne "perinteiset" mallit seurustelusta ja parisuhteesta ovat mielestäni käsittämättömiä. 

Olen nainen. 

Minä haluan rakastuneena nukkua yöni rakkaani kainalossa, onneksi löysin miehen joka haluaa samaa.

Minulla on vaativa työ, kotihommat, lapset vähän yli puolet ajasta ja ikääntyvien vanhempien hoitamista, ja jossain välissä olisi kiva ehtiä ja jaksaa nähdä ystäviäkin ja levätä rauhassa. Minulle sopisi rajattu viikonloppusuhde oikein hyvin. Ei oikein ole aikaa eikä jaksua muuhun. Toki nukkumaan saisi viereen tulla halutessaan useamminkin.

En jaksaisi alkaa tuollaiseen suhteeseen. Harvakseltaan deittailu on ok mutta miksi vaatia eksklusiivisuutta? Jos toista ei kiinnosta nähdä kuin kerran kuussa niin hullulta tuntuu että pitäisi silti saada määräillä mitä siinä välillä saa puuhastella.

Olen nainen ja elänyt vuosia tuollaisessa suhteessa koska asumme eri kaupungeissa. Mieheni kertoi heti alussa että ei ole kiinnostunut yhteenmuutoista niin kauan kuin lapsensa asuvat kotona, ja näin olin itsekin ajatellut. Käytännössä yhteistä aikaa on järjestetty silti koko ajan enemmän ja enemmän, sillä tottahan se on että rakastunut kaipaa. Sekin on totta, että se kaipaus saa rakastumisen kestämään hehkuvana uskomattoman pitkään.

Etälempi voi muuten olla parempaa kuin uskoisikaan, eli ei seksinpuutteesta tarvitse välttämättä kärsiä vaikkei koko ajan näekään.

Osittain sopisi, mutta osittain haluaisin tavata joskus spontaanistikin.

Voisimme tavata yhdessä ystäviä, käydä yhdessä jossain, olla muutakin yhteistä kuin vain yhteinen viikonloppu jomman kumman luona.

Asua voisin erikseen, ihan ok, mutta mietin jos ei ole silloin noina harvoina viikonloppuina "sillä tuulella"?

Jos on vaikka väsynyt, hiukan kipeä, tai on jotain stressiä tms.

Ongelmana olisi, jos on noin harvoin tapaamisia, että jos seksiä haluaisikin joskus muunakin aikana. Tai vain nähdä.

Vaikka asutaan omissa asunnoissa pitäisi tapaamisia olla enemmän. Ei pitäisi olla liian ohjelmoitua, ettei voisi poiketa ohjelmasta. Ei saisi olla liian virallista tai kaavoihin kangistunutta.

Että "ohjelma" olisi aina etukäteen sovitttu ja sama.