Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut jaksatte koko ajan puolisonne seuraa?
09.10.2022 |
Ollaan oltu pitkään yhdessä, iältämme nelikymppisiä, lapsiakin on. En halua erota, mutta en millään jaksaisi koko ajan puolisoni seuraa. Tai edes paikallaoloa. En minä muidenkaan läheisten seuraa halua edes joka viikko. Lapset tietenkin on aivan eri asia. En oikein kestäisi enää mieheni kanssa asumista edes. Meillä ei ole mitään valtavaa omakotitaloa, jossa voitaisiin olla talon eri siivissä näkemättä toisiamme, vaan tavallinen kerrostaloasunto, jossa toisen paikallaolon kyllä huomaa, vaikka eri huoneissa olisikin. En vain jaksa, haluan rauhaa ja yksinoloa. Mikään pari tuntia ei riitä, vaan haluan sitä jatkuvasti arkeeni. Koska en jaksa samaa ihmistä koko ajan. En kyllä mitään eri ihmistäkään tähän siis kaipaa. Joten miten te muut jaksatte koko ajan päivästä toiseen puolisonne seuraa?
Kommentit (73)
Onko teidän pakko asia Helsingissä? Jostain muualta saisitte sen okt:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä sama työ? Eihän kukaan ole 24/7 samassa tilassa. Viihdyn puolisoni kanssa kun saamme olla yhdessä.
Ei tietenkään ole samaa työtä eikä olla kotona 24/7. Mutta aamut, illat ja yöt vähintään molemmat kotona samaan aikaan. Ap
Eikö teillä ole harrastuksia? Ystäviä? Mitään menoja? Aina vaan kaikki illat ja viikonloput nyhvätään kotona. Ei ihme jos ahdistaa, minuakin ahdistaisi vaikka asun yksin
On. Mutta ei meistä kumpikaan edes kauan sitten ennen kuin tavattiin ollut mikään iltamenoissa juoksija vaan harrastukset ja ystävien tapaamiset oli enemmän töiden jälkeen iltapäivällä. Tai vapaapäivinä keskellä päivää. Ja nyt meillä on pienet lapset, niin elämisen rytmi on vain sellainen, että illat on kotiaikaa. AP
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän pakko asia Helsingissä? Jostain muualta saisitte sen okt:n.
On sikäli, että työt on täällä. Meidän alan töitä ei ole jossain ns. maakunnissa. Voisimme toki muuttaa vaikka Espooseen tai Vantaalle, mutta ei niistäkään saa omakotitaloa, yhtä kallista on. Ap
En IKINÄ voisi kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, vaikka olisin kuinka rakastunut tähän. Ihmettelen ihmisiä, jotka katselevat vuosikymmeniä samaa naamaa, eivätkä kyllästy totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen valinnut sellaisen puolison, joka on sekä paras ystäväni että rakastettuni. Tietenkin mä sellaista jaksan. Eikä me olla 24/7 yhdessä.
En jaksa parhaimpien ystävieni seuraa koko ajan. En edes lapseni seuraa, hyvä kun omaani, se toisaalta on pakko. Mieheni tekee 13h työpäivää pari päivää viikossa, joten saan olla tarpeeksi itsekseni. Lapsikin on jo aikuinen ja asuu omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu ihanalta aina kun näen mieheni, todellakin jaksan katsoa samaa naamaa, toivottavasti kuollaankin samoihin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisosikin on kyllästynyt suhun. Niin mitään ongelmaa ei ole. Tehkää pihalle väliainen koppero.
Voi hyvin olla, että puolisoni ajattelee samoin minusta. Mutta asutaan siis kerrostalossa, ei meillä mitään pihaa ole, johon voitaisiin jotain kopperoita rakentaa. Asuinpaikka Helsinki, jossa molempien työt, ei rahaa vuokrata tai ostaa jotain kakkosasuntoa täältä toiselle pakopaikaksi. Ap
Ei kai tuossa tilanteessa paljon vaihtoehtoja ole. Lähtee välillä yksin ulos/hotelliin. Kumpikin saa olla hetken omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän pakko asia Helsingissä? Jostain muualta saisitte sen okt:n.
On sikäli, että työt on täällä. Meidän alan töitä ei ole jossain ns. maakunnissa. Voisimme toki muuttaa vaikka Espooseen tai Vantaalle, mutta ei niistäkään saa omakotitaloa, yhtä kallista on. Ap
Sitten luulisi että teillä on kohtuuhyvä palkka. Muuttakaa rivariin johonkin lähiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän pakko asia Helsingissä? Jostain muualta saisitte sen okt:n.
On sikäli, että työt on täällä. Meidän alan töitä ei ole jossain ns. maakunnissa. Voisimme toki muuttaa vaikka Espooseen tai Vantaalle, mutta ei niistäkään saa omakotitaloa, yhtä kallista on. Ap
Minä käyn edelleen töissä Helsingissä vaikka muutimme Lohjalle ok-talon ja halvemmat asumisen sekä toimivan koulujärjestelmän perässä.
Talo ei ole mikään iso, mutta meille sopiva pirtti isolla pihalla ja maalaismaisella naapurustolla jossa lapset voivat pelmuta menemään. Pienempi lapsi pääsi aloittamaan koulutaipaleensa kyläkouluun. Taloudellinen tilanne parani ja ollaan kaikki terveempiä. Paras ratkaisumme ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän pakko asia Helsingissä? Jostain muualta saisitte sen okt:n.
On sikäli, että työt on täällä. Meidän alan töitä ei ole jossain ns. maakunnissa. Voisimme toki muuttaa vaikka Espooseen tai Vantaalle, mutta ei niistäkään saa omakotitaloa, yhtä kallista on. Ap
Sitten luulisi että teillä on kohtuuhyvä palkka. Muuttakaa rivariin johonkin lähiöön.
Kohtuuhyvä palkka? No empä tiedä. Keskituloinen pariskunta olemme. Eipä näillä asumisen hinnoilla ylimääräistä rahaa ole. Ihmisillä on kummia mielikuvia työmarkkinoista ja palkoista. Ei me todellakaan olla mitään suuria kovapalkkaisia johtajia. Ap
Vierailija kirjoitti:
En IKINÄ voisi kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, vaikka olisin kuinka rakastunut tähän. Ihmettelen ihmisiä, jotka katselevat vuosikymmeniä samaa naamaa, eivätkä kyllästy totaalisesti.
Kokonaisen ihmisen kanssahan sitä ollaan eikä "saman naaman". Mikäs on ihanan ihmisen kanssa ollessa. Toki moni tarvitsee myös aikaa itsekseen, enemmän tai vähemmän, ja harmihan se on, jos ei puitteet sitä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iso omakotalo ja nyt kun lapsistakin enää yksi asuu kotona, pääsee helposti omaan rauhaan, jota välillä kaipaan. Noin yleisesti, kaikista ihmisistä, mieheni seura on mukavinta. Saan olla silloin täysin oma itseni ja meillä on samanlainen huumori. Mutta toki mieskin välillä ärsyttää, mutta edelleen odotan häntä kovasti kotiin työreissuilta ja yhden yön reissut on parhaita kun ei tarvi olla kauempaa erossa.
Voisitko mennä viikonloppuisin yksin jonkun sukulaisen tai ystävän luo? Vaikka yksi viikonloppu kk:ssa? Samoin miehesi saisi omia vapaita jos haluaa.
Minä olin usein siskoni luona kun lapset olivat pieniä. Joskus yksin, joskus lapsista osa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiesin jo parikymppisenä, etten kestä olla kenenkään kanssa nenäkkäin kokoajan, mutta halusin silti "oman miehen".
Löysinkin saman ajatusmaailman omaavan miehen. Ja ihan naapurista. Molemmilla on oma talo, vietämme paljon aikaa yhdessä, mutta myös erikseen.
24 vuotta ollaan näin eletty, lapsia ei kumpikaan halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän pakko asia Helsingissä? Jostain muualta saisitte sen okt:n.
On sikäli, että työt on täällä. Meidän alan töitä ei ole jossain ns. maakunnissa. Voisimme toki muuttaa vaikka Espooseen tai Vantaalle, mutta ei niistäkään saa omakotitaloa, yhtä kallista on. Ap
Minä käyn edelleen töissä Helsingissä vaikka muutimme Lohjalle ok-talon ja halvemmat asumisen sekä toimivan koulujärjestelmän perässä.
Talo ei ole mikään iso, mutta meille sopiva pirtti isolla pihalla ja maalaismaisella naapurustolla jossa lapset voivat pelmuta menemään. Pienempi lapsi pääsi aloittamaan koulutaipaleensa kyläkouluun. Taloudellinen tilanne parani ja ollaan kaikki terveempiä. Paras ratkaisumme ikinä.
Lohja ja toimiva koulujärjestelmä ei kuulu samaan lauseeseen. En ikinä muuttaisi takaisin tuohon jumalan hylkäämään kylään. Julkinen liikenne ei toimi, sairaanhoito viedään pois, koulutus on todella huonoa. Asuminen ei todellakaan ole halpaa, ihan samanlaisia kustannuksia siellä on kuin Helsingissä. Luonto on paikallisille ihmisille joku rymettynyt pusikko ja järveä ei hyödynnetä millään tavalla. Ihmettelen kyllä, miten se kylä on edelleen jotenkin hengissä.
Mitä tarkoitat "seuralla"? Meillä olen sanonut puolisolle tarvitsevani jonkin verran omaa tilaa, ja olemme sopineet että kun olen tekemässä tiettyä asiaa, neulomassa ja juomassa teetä, minua ei saa häiritä. Aluksi mies tuli jatkuvasti keskeyttämään ja kyselemään tyyliin onko jääkaapissa maitoa, tai kertomaan mitä oli nähnyt ulkona. Mutta sen jälkeen kun terotin hänelle, että oma hetki todella tarkoittaa sitä, että minun pitää tietää että saan olla rauhassa, hän oikeasti jätti rauhaan. Ja se toimii! Hänen läsnäolo ei enää ärsytä yhtään niin paljon, kun tiedän että oma hetki on tulossa. Jaksan kuunnella ja jutella jne. Mieheni on siis muuten sitä tyyppiä joka kotona kävelee perässä selittämässä jotain juttujaan, vaikka itse en niihin kommentoisi mitenkään, tai olisin tekemässä jotain. Uutisia lukiessaan kommentoi niitä ääneen, ja kotitöitä tehdessään kolistelee, sadattelee tai ihmettelee jotain. Ei voi olla huomaamatta, että hän on kotona.
Meikein 20 vuotta yhdessä ja kaksi teiniä kotona. Itsestäni on tullut vuosien mittaan hiljainen, sekä töissä että kotona. Kunnolla keskustelen enää ystävieni kanssa silloin harvoin kun tavataan. Mies on ihan tyytyväinen tähän, ei hän kaipaa kuin palkatonta kotiapulaista ja laskujen maksajaa. Eläkepäiviin vielä yli 10 vuotta aikaa, mutta haaveilen kakkosasunnosta Hangossa jossa voisin viettää ainakin kesät ja kutsua ystäviä mukaan lomailemaan. Mies ei tykkää Hangosta, jotem saisi minun puolestani pysyä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän pakko asia Helsingissä? Jostain muualta saisitte sen okt:n.
On sikäli, että työt on täällä. Meidän alan töitä ei ole jossain ns. maakunnissa. Voisimme toki muuttaa vaikka Espooseen tai Vantaalle, mutta ei niistäkään saa omakotitaloa, yhtä kallista on. Ap
Minä käyn edelleen töissä Helsingissä vaikka muutimme Lohjalle ok-talon ja halvemmat asumisen sekä toimivan koulujärjestelmän perässä.
Talo ei ole mikään iso, mutta meille sopiva pirtti isolla pihalla ja maalaismaisella naapurustolla jossa lapset voivat pelmuta menemään. Pienempi lapsi pääsi aloittamaan koulutaipaleensa kyläkouluun. Taloudellinen tilanne parani ja ollaan kaikki terveempiä. Paras ratkaisumme ikinä.Lohja ja toimiva koulujärjestelmä ei kuulu samaan lauseeseen. En ikinä muuttaisi takaisin tuohon jumalan hylkäämään kylään. Julkinen liikenne ei toimi, sairaanhoito viedään pois, koulutus on todella huonoa. Asuminen ei todellakaan ole halpaa, ihan samanlaisia kustannuksia siellä on kuin Helsingissä. Luonto on paikallisille ihmisille joku rymettynyt pusikko ja järveä ei hyödynnetä millään tavalla. Ihmettelen kyllä, miten se kylä on edelleen jotenkin hengissä.
Lienee riippuu siitä mitä haetaan. Me halusimme lapsille pienet opiskeluryhmät, samassa ryhmässä ja ilman inkluusio-ongelmia. Eli turvallisen koulun aloituksen, ryhmäytymisen ja selkeyden.
Julkista liikennettä puolestaan käytän ainoastaan työmatkallani Helsinkiin joten sen puolesta en osaa sanoa.
Lapset harrastavat jalkapalloa ja ratsastusta, ne toimivat erinomaisesti. Myös terveydenhuollosta käsitykseni on toinen: oli suuri yllätys kun täällä pääsikin soittamalla hammaslääkäriin.
Minä taas kaipaisin mieheni seuraa. Mies lähtee aamulla töihin ja tulee illalla 21-22. Muutaman päivän kuussa pitää vapaata.
Ymmärrän sinua ap. En itsekään kestä toisen jatkuvaa läsnäoloa. Nyt olen jo eronnut, mutta en enää voisi kuvitella itseäni suhteeseen jossa asuttaisi yhdessä. En kertakaikkiaan. Tämä vapaus omassa kodissa on ihanaa. Ja vieläpä kun lapsetkin ovat osan ajasta isällään. En vaihtaisi tätä mihinkään.