Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tästä. Kuvaa hyvin palstan porukkaa.

Hauska!

Jorma Etto 

"Suomalainen"

Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,

kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,

sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.

Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,

koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on aina suomalainen.

Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Muksaa perjantaita!

Hei Doris ja muut!

Selasin äsken kännyllä Iltasanomien nettiuutisia, niin siihen tuli tämän Vauvan keskustelupalstan mainos (! En oo ikinä ennen nähnyt mainosta tästä) ja mainoksessa oli muutamien ketjujen otsikoita. Ja ekana: Mitä sinulle tänään kuuluu 😄😄😄 oli kyl pienellä tuo sinulle, muuten hyvä! 

Vierailija kirjoitti:

Saatiin mattoja pestyä.painepesurilla.Käytiin kaupassa. Metsämansikat kohta kerään ettei räksät kerkee.Hyvää päivänjatkoa. 

Hyvää päivänjatkoa

Vierailija kirjoitti:

Hei Doris ja muut!

Selasin äsken kännyllä Iltasanomien nettiuutisia, niin siihen tuli tämän Vauvan keskustelupalstan mainos (! En oo ikinä ennen nähnyt mainosta tästä) ja mainoksessa oli muutamien ketjujen otsikoita. Ja ekana: Mitä sinulle tänään kuuluu 😄😄😄 oli kyl pienellä tuo sinulle, muuten hyvä! 

läpinäkyvää 🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Doris ja muut!

Selasin äsken kännyllä Iltasanomien nettiuutisia, niin siihen tuli tämän Vauvan keskustelupalstan mainos (! En oo ikinä ennen nähnyt mainosta tästä) ja mainoksessa oli muutamien ketjujen otsikoita. Ja ekana: Mitä sinulle tänään kuuluu 😄😄😄 oli kyl pienellä tuo sinulle, muuten hyvä! 

läpinäkyvää 🥱

Mikä sua siinä noin harmittaa?

"Ei vastaa, kun kysytään" just 😄

Kävin hakee juomaa kaupasta, itkettävä olo, oispa jotain onnenpillereitä niin ei tarviisi juua.

Leppoisasti olen kotona ollut, poika lähti aamusta torille aamupalalle ja kaverinsa kanssa menivät naapurikaupunkiin bussilla päiväksi. Naapurin ukkeli kävi kahvilla, istuimme parvekkeella kun on hyvä sää. Loppupäivän katon telkkarista lempisarjoja.

Surullinen fiilis. Viestittelin just ystäväni kanssa pitkään  ja tuntuu siltä, että hän on jo luovuttanut. Pyysi vaan, että pitäisin huolen hänen lapsistaan (aikuisia jo). Tietenkin pidän. Jos ystäväni olisi saanut tarvitsemansa hoidon, olisi ollut jo 3 viikkoa sitten kotona. Ja jos ottaisi vastaan sen mun maksamani yksityseltä hankitun hoidon, olisi 3 viikon päästä kotona. Mutta nyt ei halua sitäkään. Sanoo kyllä haluavansa kotiin, mutta... En voi tehdä tämän enempää, kun toinen ei kerran halua :( Nyt pitää siis alkaa keskittyä siihen, mitä hänen lapsensa tarvitsevat. Ja varmaan pitää alkaa selvittää, mitä pitää tehdä omaishoidettavan kanssa, jos omaishoitaja ei koskaan enää tule kotiin. Onneksi sote-alan lainsäädäntö on mulle tuttua ja helppoa ja tiedän, mihin pitää ottaa yhteys ylemmällä taholla, jos alemmalla saa vastaukseksi vai ei-oota. Siitä huolimatta fiilis on just nyt pakkasen puolella :( 

Katsotaan miehen kanssa mökillä livelähetystä Tuska-festareilta ja ollaan tyytyväisiä, että saadaan kuunnella bändejä täällä lämpimässä vesisateessa olemisen sijaan. Nooh, ehkä joskus vielä livenäkin. Nyt ihan kiva takkatulen loimussa, viinilasi kädessä, sohvan syleilyssä, koirat kainalossa. Voisi olla huonompikin perjantai-ilta. Harmi kun jälkikasvu ei ole innostunut metallimusiikista, mutta saadaanpa fiilistellä kahdestaan.

Ei joka päivä sentään tarvisi sataa. No, eilen ei satanut, mutta sitä ennen lähes päivittäin. 

Lammas, minkä ikäinen sairas ystäväsi on? 

Ehkä hänen onkin parempi kuolla jos vaihtoehtona on elää raihnaisena ja kivuissa. Itselleni olen tehnyt hoitotahdon jossa kiellän turhan hoidon joka vain pitkittäisi kärsimystä.

Tietysti ikävää jos hoito ei ole hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Lammas, minkä ikäinen sairas ystäväsi on? 

Ehkä hänen onkin parempi kuolla jos vaihtoehtona on elää raihnaisena ja kivuissa. Itselleni olen tehnyt hoitotahdon jossa kiellän turhan hoidon joka vain pitkittäisi kärsimystä.

Tietysti ikävää jos hoito ei ole hyvää.

Hän on 55v Ei mitään varsinaista kuolemaan johtavaa sairautta. Siirrettiin vaan ison leikkauksen jälkeen HUS:istä tuonne "kuntoutumaan". Vointi on mennyt vaan huonommasi kuin mitä oli leikkauksen jälkeen HUS:issa. 

Toivottavasti vointi kohenee! Jostakin syystä ajattelin että on iäkäs ihminen.

Heip

Olipa hauska työvuoro, kivat asiakkaat ja työkaverit :)

Siivouksen jälkeen on kiva pötkähtää petiin, puoliso kotiutuu reissultaan huomenna. 

Hyvää yötä kaikille

Doris - reissunainen

Vierailija kirjoitti:

Hei Doris ja muut!

Selasin äsken kännyllä Iltasanomien nettiuutisia, niin siihen tuli tämän Vauvan keskustelupalstan mainos (! En oo ikinä ennen nähnyt mainosta tästä) ja mainoksessa oli muutamien ketjujen otsikoita. Ja ekana: Mitä sinulle tänään kuuluu 😄😄😄 oli kyl pienellä tuo sinulle, muuten hyvä! 

Hauska. Oon joskus nähnyt Vauvan mainoksia, en kuitenkaan tätä meidän ketjua :)

Doris

Vierailija kirjoitti:

Heip

Olipa hauska työvuoro, kivat asiakkaat ja työkaverit :)

Siivouksen jälkeen on kiva pötkähtää petiin, puoliso kotiutuu reissultaan huomenna. 

Hyvää yötä kaikille

Doris - reissunainen

Hyvää yön jatkoa

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti vointi kohenee! Jostakin syystä ajattelin että on iäkäs ihminen.

On tosiaan mua monta vuotta nuorempi. Mutta taas nyt sitten koko ilta viestitelty. Lopulta sanoin, että jos hän ei haluakaan kuntoutua, niin sitten mä nostan kädet pystyyn. Annoin hänelle ensi viikon aikaa ottaa yhteyttä sinne yksityiselle, josta tultaisiin kuntouttamaan.Jos ei ota, niin se on sitten siinä. Ihmismieli on aika omituinen. Kauhee kaipaus kotiin, mutta sitten, kun kotiin olisi mahdollista päästä, niin sekään ei ole hyvä juttu.

Edelliseen ehkäpä läheisesi on nyt jotenkin masentunut. Ei oikein usko itsekään siihen, että kunto paranee. Jotenkin mietin näin. Tai pelkää, ettei pärjäisi kotona enää. Tätä kaikkea mietin. Jotain pettymystä, pelkoa ja masennusta taustalla. Tai sitten ei haluaisi ns rasittaa sinua kuitenkaan, vaikka tarkoitat hyvää.

Tuollaisesta kuntoutuksesta yms voi tulla jokin este jos se kaikki pitkittyy. Siinä mielessä ymmärrän huolesi, koska yleensähän tuollainen pitäisi aloittaa nopeasti ja se olisi myös reilua ihmistä kohtaan, eikä ehtisi muodostua pelkoa siihen kaikkeen. Jos hän ei nyt pääse esim kävelemään (arvelen näin) niin ymmärrän toisaalta se pelon, että pystyykö enää ikinä kävelemään ja tulee ajatus, että ns luovuttaa jo valmiiksi ettei ainakaan tarvitse pettyä myöhemmin.

Tuli mieleen isoisäni. Hän halusi aina sairaalasta ja terveyskeskuksesta kotiin. Pystyi loppuun asti kävelemään reumasta huolimatta, mutta sydämen kunto heikkeni nopeasti yhdessä vuodessa. Näin hänellä oli kovia kipuja ja ei saanut kunnolla happea sydämen  vajaatoiminnan vuoksi.

Kipulääkkeet sai kotiinkin ja lähes saman hoidon mitä sairaalassakin pystyttiin järjestämään.  Kotihoito laittoi joka päivä vahvat kipulääkkeet ruiskuun tms ja mummuni say hänelle ne antaa. Näin lääkitys oli kunnossa. Silti, kun se kipu iski niin pappani tahtoi, että aina soitettiin ambulanssi. Tämä siitäkin huolimatta, että hänelle sanottiin kuinka sairaalassa ei pystytä häntä sen enempää hoitamaan kuin kotonakaan. Lääkityskin sama. Eikä ambulanssi aina ottanut häntä edes kyytiin ja taas seuraavana päivänä saattoi sama toistua.

Se oli loputon kierre. Sairaalasta ja terveyskeskuksesta pappa taas tahtoi kotiin ja silti ns pelkäsi kotona oloa kipujen vuoksi, vaikka sai lääkettä. Näin tuo kaikki meni tavallaan fyysisestä jutusta sitten jo psyykkisen pelon puolelle.

Silti viimeisenä iltana, kun ehdimme papan näkemään (ehti olla hoivakodissa pari viikkoa, kun sai viimein paikan) hän sanoi etten minä tänne jää ja kyllä minä kotiin tulen. Hänen kuntonsa oli heikko, mutta luulimme aikaa silti olevan vielä jäljellä tuolloin. Tämä kaikki tuli nyt mieleen viesteistäsi. 

Mitähän räväköille kuulumisille kuuluu???