Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Hyvää Yötä :)

Tänään ajattelin töissä, kunpa voisi ottaa lopputilin ja tehdä mieluisampaa työtä. Mä niin kaipaisin jotain parempaa elämälleni, mutta tämä maailmantilanne ja etenkin Suomen tilanne on erittäin huono. Toivottomalta tuntuu, kun lukee uutisia.

En mäkään elämännälkäinen ole, kun toisinaan toivon, ettei mua olisi olemassa.

Tänään sentään yritin piristää itseäni, kun kävin elokuvateatterissa katsomassa A Working Man -leffan. Eipä se paljoa piristänyt, kun oli niin moneen kertaan nähty elokuva, eli tylsä oli. 

Nettikään ei ole hyvin toiminut tänään. Ihan kiva päivä muuten on ollut. 

"Kuinka te yksineläjät, kaipaatteko ihmistä jakamaan elämäänne? Kärsittekö yksinäisyydestä?" 

Hyviä kysymyksiä ja nämä ajatukset tänään taas pyörineet mielessä. Tavallaan olisi kerrottavaa ja asioita joita voisi toisen kanssa jakaa  ja keskustella, mutta kun ei ole niitä ihmisiä. Ketään ei kiinnosta kuka minä olen ja mistä minä pidän. Olen itsekin kuin jokin näkymätön. Itsekkäästi ehkä kirjoitan, mutta toisaalta kyllähän minua kiinnostaisi toisenkin asiat ja ajatusten vaihto.

Välillä tuntuu turhalta esim löytää uutta musiikkia kuunteluun, kun en ikinä saa toisen mielipidettä asiaan. Ei ole sama lukea esim niitä satoja kommentteja esim youtubesta kuin kuulla jonkun ns tutun ihmisen mielipide ihan oikeasti. Tai joskus haluaisi kommentin vaatteisiin liittyen. Jonkin ajatuksen mikä esim minulle sopisi tai suosituksen elokuvaan liittyen tai ihan vaan kuulla jotain uutta ja erilaista asiaa. Jotain mikä eroaisi elämästäni. Nyt elämäni on hiljaista ja tyhjää. Samalla ikävää valittaa, mutta en ole onnellinen kuitenkaan. Eihän tämä yksinäisyys nyt ainoa asia ole mikä vaikuttaa. Silti monet päivät tuntuvat turhilta.

Samalla sisimmässäni mietin, että kiinnostaisi ketään edes elämäni ja asiani. Pystyisinkö mitään toiselle antamaan, kun elämäni on mitä on. Jos kirjoittaisin kirjeen niin jaksaisiko toinen kuunnella näitä samoja juttuja hyvin yksitoikkoisesta arjestani. Tai pystynkö edes ikinä luottamaan enää ihmisiin ja tavallaan pitämään muiden seurassa olosta. Joskus mietin onko se kyky tavallaan kadonnut ja nuo hetket tulevat aina olemaan vaikeita. Sekin erottaa muista. Itse en edes osaa oikeasti kuvitella parisuhdetta. Ystävien saaminen olisi se oma ylin "tasoni" ja sekin hyvin vaikeaa. 

Mietin, että kunpa saisin sen 10 vuotta pois elämästäni ja ymmärrän, että pitäisi saada se 20 vuotta ennen kuin olisi jokin vaikutus asiaan ja nuoruuteni menisi toisin. Samalla välillä suutun kaikkeen ja mietin, että on ikävää ettei tavallaan pysty elämään niin, että tavallaan olisi tyytyväinen itseensä edes jonkin verran. Minulla vaikuttaa kokemukseni niin paljon. En silti koskaan kuvitellut helppoa tietä. 

"En mäkään elämännälkäinen ole, kun toisinaan toivon, ettei mua olisi olemassa" 

Tuossa viestissä aiemmin mainittiin tämä lause ja tavallaan kuin omasta kynästäni. Sitten herään ajatuksiini ja yritän miettiä positiivisia asioita. En vaan monestikaan jaksaisi olla juuri "minä" kaikkien asiotteni kanssa. En välittäisi elää juuri tätä elämää ja enää muistaa moniakaan asioita siihen liittyen. En minä tavallaan ole monestikaan se millainen haluaisin olla ja olen kuin varjo itsestäni monin tavoin.

Silti tiedän, että monilla asiat huonommin. Silti tunnen surua. Joskus luen ketjua ja toivon, että olen vuosikymmenten päästä edelleen jotenkin kunnossa ja minulla on toivoa elämässä. Samalla ikävää valittaa. Onhan minullakin nyt ilonaiheita. Se vaan kääntyy siihen, että kun yritän monia päiviä tehdä asioita ja keskittyä eri juttuihin niin se "totuus" on siellä taustalla ja eivät ne asiat katoa. Tulevat sitten taas ajatuksiini niin kuin tänään. 

"Hei, mäkin katson mäkikisoja, Janne on ihana (edelleen) ja nuoret mäkikotkat pärjää hyvin." 

Jos katsoin itsekin kaikki kilpailut. Nyt jääneet katselut melko vähiin. Suosikkini silti edelleen Manuel Fettner (Itävalta) ja Gregor Deschwanden (Sveitsi). Jälkimmäinen heistä varsinkin hymyilee niin paljon, että itsekin hymyilen lopulta kun häntä katselen. 

Nyt oli työhön liittyviä ei-niin-kivoja byrokratioita paljon hoidettavana. Melkein jo ahdistus iski, kun deadlinet painoivat päälle, mutta onneksi sain kaikista isoimman ja pahimman työn enää yhtä liitettä vaille valmiiksi. Pääsee sitten taas ensi viikolla keskittymään mielekkääseen perustyöhöni. 

Lähipiirissä on paljon pitkäkestoisia tauteja liikkeellä, itselläkin meni kolmatta viikkoa, että aloin olla tautia edeltävässä kunnossa. Nuorimmat lapsenlapseni ovat parhaillaan kovassa kuumeessa ja yskässä. Välillä yskä ja liman eritys on niin kova, että tulee oksennuksen saattelemana. Tulee niin surku pieniä rakkaita kohtaan. Kunpa voisin ottaa itse taudit kannettavaksi mieluummin kuin jättää niin pienille. No, tuleepahan vastustuskykyä...

Iltaisin ja öisin on näkynyt ihania revontulia. Ovat kyllä upeita ilmestyksiä! Luonnon taideteokset ovat huikeita! 

En tiedä... jonkunlainen alavire vain tuppaa olemaan taustalla, vaikka kaikki onkin periaatteessa oikein hyvin. Ehkäpä sitä on vielä vähän väsynyt rankan taudin jäljiltä itsekin. Aurinko tekisi kyllä hyvää mielelle. Toivottavasti saadaan nauttia kivoista ja kauniista kevätpäivistä ja tankata auringonpaistetta sydämiimme asti. 

Kaikille mukavaa viikonloppua! 

50+ Mummeli 

"Pakkastuulen tunnen kasvoilla

se sattuu sattuu

musta yö hautaa alleen



Laulan yksinäisyyttä pakoon

itken itseni uneen

enkä katso todellisuutta silmiin



Sillä ainoa on tämä hetki

enkä sitä tahdo

haluan eilisen, huomisen ja haaveet

mitä tahansa muuta" 

(ei omani) 

Vierailija kirjoitti:

"Hei, mäkin katson mäkikisoja, Janne on ihana (edelleen) ja nuoret mäkikotkat pärjää hyvin." 

Jos katsoin itsekin kaikki kilpailut. Nyt jääneet katselut melko vähiin. Suosikkini silti edelleen Manuel Fettner (Itävalta) ja Gregor Deschwanden (Sveitsi). Jälkimmäinen heistä varsinkin hymyilee niin paljon, että itsekin hymyilen lopulta kun häntä katselen. 

Mun lemppari on Saksan Andreas Wellinger, hymyilee paljon

Nro 10182: Kirjoitit, että et ole varma, olisitko kenenkään mielestä edes kiinnostava tai sun juttusi ja elämäsi ketään kiinnostava. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja myös ystävyyssuhteet ovat erilaisia. Tutustuminen tietysti edellyttää, että on edes jotain yhteistä, muutenhan ei juttelu jatku, jos ei ole mitään sanottavaa toiselle. Mutta mun mielestä ystävyyden ei tarvitse olla jatkuvaa mielenkiintoisista asioista keskustelua, syväluotaavia analyysejä jostain aiheista yms vaan hyvään ystävyyteen kuuluu ihan arkisetkin jutut. Juuri ne jutut, joista helposti ajattelee, että eihän nämä ketään kiinnosta. 

Mä tutustuin nelisen vuotta sitten yhteen naiseen. Netissä ja täysin yllättäen. En ollut koskaan tavannut häntä, mutta satuttiin kuulumaan molemmat yhteen Facebookin ryhmään. Yhtenä syksyisenä iltana hän laittoi mulle yksityisviestiä. Hänen miehensä oli saanut harvinaisen sairaskohtauksen ja taisteli hengestään sairaalassa. Saman harvinaisen sairaskohtauksen, minkä mä olin saanut 9 vuotta aikaisemmin. Sellaisesta ei yleensä selviä edes hengissä, mutta mä selvisin. Olemme usein miettineet, mikä ihme sai hänet sinä iltana laittamaan viestiä juuri mulle. Tuntemattomalle ihmiselle. Ja miten satuinkin olemaan tietokoneeni ääressä vielä niin myöhään. Ensimmäiset päivät me juteltiin vain hänen miehensä tilanteesta. Hän raportoi mulle, mä kuuntelin, tsemppasin, lohdutin ja kerroin osaltani sen, mitä kokemukseni perusteella tiesin ja jopa aavistin. Olin hänelle lähinnä tukihenkilö ja kun myös hänen miehensä selvisi kuin selvisikin hengissä, hänellekin vertaistukea. 

Kun miehensä toipui ja elämä palasi takaisin raiteilleen, alettiin jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Hyvin usein ihan vaan arkisista jutuista. "Mitä ruokaa ajattelit laittaa tänään?" . "Joko sun koiran tassu on paremmassa kunnossa?". "Ai saamari, vedin taas lipat tossa liukkaalla pihatiellä." Ja toki sitten, jos on huolia tai murheita tai jotain erityistä ilon aihetta, niin niistäkin. Yhteiskunnallisista asioista ja maailman tapahtumista. Me tavataan aika harvoin kasvotusten, mutta viestitellään päivittäin. Ja useita kertoja päivässä. Molemmat ollaan aika kotihiiriä eikä kummankaan elämässä juurikaan tapahdu mitään suurta ja mullistavaa, mutta silti meillä riittää juteltavaa. Ollaan molemmat entisiä hoitoalan ihmisiä ja ehkä eniten syväluotaavia analyysejä tehdään terveydenhuoltoon liittyvistä asioista. Jutellaan joskus vanhuudesta, eutanasiasta, kuoleman kohtaamisesta jne. Nämä aiheet menevät sitten enemmän syvälliseksi.  Mun elämäni ei ole erityisen mielenkiintoista ulkopuolisen silmin eikä ole hänenkään. Mutta ei tarvitse ollakaan, koska meidän ystävyytemme ei edellytä, että olisi. 

Kerroin tämän sulle siksi, ettei ystävyys edellytä, että koko ajan olisi jotain äärettömän mielenkiintoista juteltavaa tai että jatkuvasti tekisi kaikkea sellaista normaalista arjesta poikkeavaa, josta riittäisi kerrottavaa. Tavallista arkea - jonkun mielestä tylsääkin sellaista - elävä ihminen voi olla ystävistä kaikista läheisin ja paras. 

Lammas

Tosi koskettava kuvaus, millaista ystävyys voi olla. Hyvän ystävän kanssa voi olla myös hiljaa (suomalainen ominaisuus varmaankin). Saunan lauteilla tai pilkillä, mato-ongella, eväsretkellä... mieskaverukset voi olla jäällä koko päivän ja kun kysyy, mitä toiselle kuuluu, toinen sanoo: eipä tullut puheeksi... :)

Ja usein eri ystävien kanssa puhuu eri asioita. Toisen kanssa syvällisiä, suruja, tunteita,  vastoinkäymisiä. Toisen kanssa tavallisempaa, arkisempaa. Tärkentä on varmaa löytää joku yhteinen sävel.

Kohta alkaa mäkihypyt, sit pihalle. Puoliso meni jo laittelemaan pihasaunaa. Grillataan makkaraa kans, ennuste 11C ja aurinkoista.

Valoisaa päivää

N64

Uneton yö takana, itketti jo aamusta tämä hyljätty yksinäinen elämä, en tiedä miten kauan enää jaksan tätä.

Kaunis aurinkoinen aamu herätessä. Aamukahvit juotu ja aamiainen syöty. Olen siivonnut keittiön tasoja perusteellisesti. Kiillottanut puu aiheet, leikkuulaudat, ym. Pledillä, tiikkiöljyllä.

 Mietin just miten saisin päivän tavoitteet hoidettua. Eli mitkä tavoitteet mahtuvat tähän päivään?

Yleensä muu jää hoitamatta, paitsi liikunta. 

Aivoissa jauhaa tuleva ryhmä tapaaminen, mihin pelkään mennä, koska olen statukseltani aivan pohjalla. Mutta tral lal laa elossa. 

 

Yleensä muu jää hoitamatta, paitsi liikunta. 

Aivoissa jauhaa tuleva ryhmä tapaaminen, mihin pelkään mennä, koska olen

statukseltani  ???. EN YMMÄRRÄ MITÄ..

aivan pohjalla. Mutta tral lal laa elossa. 

NIIN MITEN STATUKSELTASI POHJALLA?

Heräsin klo 6 yläkerran naapurin pyykkipäivään. Linkousvaihe päällä. 

Siitä sitten erilliseen kuivausrumpuun jee louskuttamaan.

Eikä ollut ensimmäinen kerta. 

Nyt olen väsynyt, puoliuninen ja ärtynyt. En saa päivää alkuun millään.

Mäkihyppy: Suomen Tomas Kuusma hylätty!!! Se siitä joukkuekisasta aaarrrrgggghhhhhh

Vierailija kirjoitti:

 

Yleensä muu jää hoitamatta, paitsi liikunta. 

Aivoissa jauhaa tuleva ryhmä tapaaminen, mihin pelkään mennä, koska olen

statukseltani  ???. EN YMMÄRRÄ MITÄ..

aivan pohjalla. Mutta tral lal laa elossa. 

NIIN MITEN STATUKSELTASI POHJALLA?

 

Älä huuda !

Jenni Vartiainen: Missä muruseni on?

Kuvat meistä kaikista kuuluu radiosta, taattua Samuli Putroa. Aurinko paistaa, 11c lämmintä, seinustalla tosi tyyntä. Haen koivunoksia maljakkoon.

Yllätys: netissä myydään sinivuokkoja, nehän on rauhoitettuja   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hei, mäkin katson mäkikisoja, Janne on ihana (edelleen) ja nuoret mäkikotkat pärjää hyvin." 

Jos katsoin itsekin kaikki kilpailut. Nyt jääneet katselut melko vähiin. Suosikkini silti edelleen Manuel Fettner (Itävalta) ja Gregor Deschwanden (Sveitsi). Jälkimmäinen heistä varsinkin hymyilee niin paljon, että itsekin hymyilen lopulta kun häntä katselen. 

Mun lemppari on Saksan Andreas Wellinger, hymyilee paljon

Vastasit viestiini liittyen ja lisäyksenä Andreas on kyllä myös ollut aina omalla ns listallani korkealla. Puolaisista mäkimiehistä olen myös pitänyt ja heitä esim David Kubacki ja Piotr Zyla. Jakub Wolny oli myös suosikkini vuosia sitten, mutta häntä nyt World Cupissa ole paljon näkynyt. Slovenian  Domen Prevc omaa minusta myös hienon hyppytyylin, kun liitää aina niin lähellä sitä mäen pintaa ihan ns vaakatasossa  Ehkäpä hän on vielä suosikkilistallani. Aika harvoin silti löydän uusia suosikkeja. 

Ampumahiihdon puolella löytyy sitten muutamia suosikkeja myös. Pitkäaikaisin Ukrainan Dmytro Pidruchny. Muistan aina, kun vuonna 2019 voitti MM kultaa ja minä iloitsin siitä todella paljon. Sitten muutama sveitsiläinen Sebastian Stalder ja Joscha Burkhalter, Italian Tommaso Giacomel, Usan Campbell Wright. Tsekkiläisistä Tomas Mikuska on myös yksi sellainen.

Kirjoitan nyt tästä paljon, mutta urheilu olisi yksi aihe mistä tykkäisin keskustella jonkun kanssa, mutta eipä sekään ole mahdollista. 

Nukahdin eilen kello 19 jälkeen rankan työviikon jälkeen ja heräsin tänään aamulla kello 6.

Minulla ei ole viikonloppuisin herätyskelloa soimassa.

Aamupalan jälkeen lähdin Töölönlahdelle aamulenkille kävellen.

9 jälkeen suuntasin aivan keskustaan kävin ostamassa kotitoimistoon akateemisesta  kirjakaupassa kyniä ja muita toimistotarvikkeita.

Poikkesin vielä kukkakaupassa ja ostin kotiin kukkakimpun.

Tänään aukeaisi  Kampin narikkatorille vaalikontit ja olisi vaaliaiheista tapahtumaa mietin jaksaisinko sinne vielä suunnata tänään juomaan vuoden ensimmäiset vaalikahvit.

Vierailija kirjoitti:

Jenni Vartiainen: Missä muruseni on?

Pystyttekö te kuuntelemaan Jenniä? Mä en voi kuunnella ollenkaan häntä, tulee tukehduttava olo, kun Jenni hengittää niin vaikeasti. Astmaattinen ja raskas hengitys pilaa kaikki kappaleet, harmi.