Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22656)
Vierailija kirjoitti:
Koiran talutuksesta kirjoitit, Pitkis. Eikö ole kumma, että ennen oli ihan luonnollista, että pienemmätkin lapset taluttivat isoa koiraa/isoja koiria? Eipä enää. Muistan, kun meidän pihakoiraa yksi kaupunkilaisdaami halusi kävelyttää... kyllä oli koira ihmeissään, kun sai liean kaulaansa.
Vastauksena sinulle, että ehkä en oikein ymmärtänyt viestiäsi. Itse kyllä lenkitin omaa koiraani päivittäin kaksi lenkkiä. Sai olla myös aidatulla pihalla. Kirjoitin toki myös näiden tuttujen koirien lenkityksestä. Niitäkin vei perheenjäsenet myös lenkille sitten vielä minun ns ulkopuolisen lisäksi. Kyllä niitäkin ns häkkikoiria on ollut lapsuudessani ja on täällä nykyisellä paikkakunnalla asuessani myös. Itse en silti oikein tykkää ajatuksesta, ettei koira pääse lenkille lainkaan. Toki aidattu piha tms auttaa, mutta hyvä olisi kyllä lenkittää myös. Metsästyksessä yms saavat toki olla vapaana, mutta ei se korvaa säännöllistä lenkitystä. Näin täytyy olla vaan iloinen jos täällä näkee esim metsästyskoiran tai yleensäkin koiran lenkillä ja voi ajatella, että tuo koira pääsee lenkille. Muuten en halua arvostella ketään, mutta tiettyjä juttuja on vaikeaa hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitko halukas hoitamaan vanhenevia vanhempiasi?
Isäni menetin teini-ikäisenä.
Äitinikin liian varhain. Mutta hänet hoidin hautaan asti pienien lasten kanssa, useamman sadan kilometrin päästä.
Raskasta oli mutta arvokasta aikaa kuitenkin.
Jokainen tekee aikanaan omat ratkaisunsa asiassa, mitkä ovat siihen elämän tilanteeseen ja niihin voimavaroihin tarkkaan mietityt.
Voimia kaikille, jotka asian parissa ovat.
Kuulumiset / vaihtaa kuulumisia = kertominen siitä, mitä kuuluu. Miten on voinut tai mitä elämässä on elämässä tapahtunut lähiaikoina.
Wikipedia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran talutuksesta kirjoitit, Pitkis. Eikö ole kumma, että ennen oli ihan luonnollista, että pienemmätkin lapset taluttivat isoa koiraa/isoja koiria? Eipä enää. Muistan, kun meidän pihakoiraa yksi kaupunkilaisdaami halusi kävelyttää... kyllä oli koira ihmeissään, kun sai liean kaulaansa.
Vastauksena sinulle, että ehkä en oikein ymmärtänyt viestiäsi. Itse kyllä lenkitin omaa koiraani päivittäin kaksi lenkkiä. Sai olla myös aidatulla pihalla. Kirjoitin toki myös näiden tuttujen koirien lenkityksestä. Niitäkin vei perheenjäsenet myös lenkille sitten vielä minun ns ulkopuolisen lisäksi. Kyllä niitäkin ns häkkikoiria on ollut lapsuudessani ja on täällä nykyisellä paikkakunnalla asuessani myös. Itse en silti oikein tykkää ajatuksesta, ettei koira pääse lenkille lainkaan. Toki aidattu piha tms auttaa, mutta hyvä olisi kyllä lenkittää myös. Metsästyksessä yms saav
Tarkoitin siis, että pieni lapsi taluttaa isoa koiraa. Sehän on aika turvatonta lapsen kannalta, ennen sitä näki usein, enää ei.
Vierailija kirjoitti:
Kuulumiset / vaihtaa kuulumisia = kertominen siitä, mitä kuuluu. Miten on voinut tai mitä elämässä on elämässä tapahtunut lähiaikoina.
Wikipedia
Kyllä, kaikkea tuota. Ja paljon muutakin. Keskustelu kun rönsyilee, yhdestä asiasta assosioituu toinen. Helpostikin. Ja jopa erehdytään muistelemaan vanhempiakin asioita palatakseen kuitenkin siihen alkuperäiseen. Siihen käsillä olevaan hetkeen.
Eikä haittaa ollenkaan. Siinä kun oppii ihmisestä ja itsestään. Että kestääkö, sietääkö niitä hetkellisiä muisteluita. Mitkä vaikuttavat nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä, pelkkää hyvää vaan. Syöpäkasvain leviää kuin kuppa Töölöössä, verensokerit eivät ole hallinnassa, paino nousee tukan lähdöstä huolimatta, kun se ei kertakaikkiaan toimi, niin vaimo lähti polisin matkaan ja minä liukasuin jäätiköllä ja nyt en muista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulumiset / vaihtaa kuulumisia = kertominen siitä, mitä kuuluu. Miten on voinut tai mitä elämässä on elämässä tapahtunut lähiaikoina.
Wikipedia
Tuossa tuli vastaus kyselijälle. Avainsana lähiaikoina, ei kansakoulussa 70-luvulla, 50 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvänen aika, kyllähän kuulumisia voi olla sekin että juuri nyt muistelen menneitä!
Eipäs nyt taas aloiteta tätä jankkausta- onko ankeuttaja aktivoitunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulumiset / vaihtaa kuulumisia = kertominen siitä, mitä kuuluu. Miten on voinut tai mitä elämässä on elämässä tapahtunut lähiaikoina.
Wikipedia
Tuossa tuli vastaus kyselijälle. Avainsana lähiaikoina, ei kansakoulussa 70-luvulla, 50 vuotta sitten.
Hah kaikki on suhteellista...
Nyt Minä juon kahvia, kuuntelen radiota ja vieläpä, Minä katselen televisiota.
Muisteleminen on tämänhetkistä tekemistä. Muistelen just nyt hiljattain kuollutta serkkuani. Ikävä on. Minulla.
Muistelen n y t lapsuuttani. Koulukuvia :) lettipäitä ja nauravia naamoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkenyt. Kohta 2 päivää, rakas lemmikki on kuolemassa. Pitää viedä huomenna lopettavaksi. Ihan voimaton ja turta olo. Tunnit vain menee. Rukoillutki vaikka mitä se hyödyttää. Olenko paha ihminen kun suren lemmikkiä enemmän kun muita. Se on kuitenkin paras kaverini ollut monta vuotta.
Katsokaa ulos, siellä näkyy taas tuo kuunsirppi ja iso tähti melko lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika, kyllähän kuulumisia voi olla sekin että juuri nyt muistelen menneitä!
Eipäs nyt taas aloiteta tätä jankkausta- onko ankeuttaja aktivoitunut?
Ankeuttaja, hauska sana. Nyt silmiini piirtyy kuva 'kiemurtelevasta ankeriaasta' aina kun ohitan viestejään, hymyillen
Vierailija kirjoitti:
Itkenyt. Kohta 2 päivää, rakas lemmikki on kuolemassa. Pitää viedä huomenna lopettavaksi. Ihan voimaton ja turta olo. Tunnit vain menee. Rukoillutki vaikka mitä se hyödyttää. Olenko paha ihminen kun suren lemmikkiä enemmän kun muita. Se on kuitenkin paras kaverini ollut monta vuotta.
Voimia sinulle...
Yksi suurimmista rakkauden teoista lemmikilleen on, kun tunnistaa viimeisten hetkien tulleen ja tekee kuten on oikein lemmikille. Kaikella kun on aikansa.
Ihme olisi, jos et lemmikkiäsi surisi. Monethan, niin itsekin tein, kertovat lemmikilleen ehkä enemmänkin asioitaan kuin ystävälleen, kumppanilleen, puolisolleen.
Ikävä varmasti tulee ja arki tuntuu oudolta. Sure kaikessa rauhassa. Tulee päivä, jolloin kivat yhteiset muistot kantavat ja niitä voi hymyillen ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin lapsuudessa vähän huono syömään. En jaksanut syödä paljon. Inhokkiruokia ei kuitenkaan paljon ollut. Ehkä kesäkeitto tulee mieleen. Kalasta pidin ja pidän edelleen. Lihaa en ole muuten syönyt kohta 15 vuoteen. Muuten sen "tiukempaa" linjaa en ole ottanut ja kalan syömistä tulen jatkamaan. Maitoakin käytän.
Tämä syöminen on elämässäni läsnä esim äitini kautta lähes päivittäin. Hän on ollut aina huono syömään. Nyt sitten muutenkin väsyneenä syö entistä heikommin. On raskasta kehottaa aikuista ihmistä syömään. Hänkään ei syö lihaa ja sitten jää ns palkokasvit pois terveydellisten juttujen vuoksi. Näin vaikeaa on keksiä hänelle ruokaa. Niin itselleen hän ei oikeastaan ruokaa tee. Minä sitten yritän, mutta välillä väsyn ja ostan hänelle valmisruokia ja toivon, että syö edes ne. Onhan tämäkin vaikeaa ja raskasta. En aina jaksa tätäkään. Miten voikaan syöminen olla vaikeaa. Joskus mietin, että ansaitsisin jotain muuta.
Oma syöminenkin on mitä on. Olen taas laihtunut ja tämä huonossa mielessä. 58 kg on liian vähän pituuteeni nähden, kun jossain 63 kilossa lihakset vielä säilyy. Kuihdun itsekin tällä menolla. Muuten tulee tietysti käveltyä liikaa ja sitten pitäisi syödä enemmän. Rahan takia sitten rajoittaa ostamista ja toisaalta olen tottunut syömään muutenkin vähän.
Tänään kovin kaunis päivä oli. Nämä suosikkejani. Kävelin pitkään ja siivosin aamulla ulkovarastoa jos alkaisi viimein tulla valmista. Muuten olen itsekin niin kovin väsynyt ja muisti huono. En muista edes missä olen viime viikolla kävellyt. Tietyt päivät muistan, mutta monet kuin sumussa menneet kuin koko tammikuu. Äitini kunnon ymmärrän, mutta samalla olen sanonut, että säästä minua myös. Älä koko aikaa valita, kun minä en voi esim hänen nukkumiselleen mitään. Toivon näin, että tulisi muutos parempaan. Muuten en tiedä enää itsekään miten jaksan eteenpäin. En ole näin uuvuksissa ollut pitkään aikaan. Nyt juuri, kun pitäisi jaksaa. Kun saa yhden päivän iltaan ja pystyy nukkumaan on jo helpottunut. Seuraavana päivänä kaikki sama jatkuu. Tavallaan minulla ei ole ollut vuosiin paljon, mutta nyt ei ole sitä vähääkään.
Creeper - All my friends
Huonomuistisuus ehkä näkyy siinäkin nyt, että vasta äsken muistin tänään olevan isovanhempani kuolinpäivä. Parempi toisaalta, että edes nyt se muistui mieleeni. Yleensä muistan kyllä nämä päivät.
Vierailija kirjoitti:
Itkenyt. Kohta 2 päivää, rakas lemmikki on kuolemassa. Pitää viedä huomenna lopettavaksi. Ihan voimaton ja turta olo. Tunnit vain menee. Rukoillutki vaikka mitä se hyödyttää. Olenko paha ihminen kun suren lemmikkiä enemmän kun muita. Se on kuitenkin paras kaverini ollut monta vuotta.
Et ole paha ihminen, enkä minäkään vaikken ole itkenyt kenenkään ihmisen hautajaisissa. En edes muistele noita edesmenneitä, anteeksi yksi poikkeus, isoäitini joka kuoli ennen syntymääni, häntä joskus ajattelen, millainen hän oli, kun en häntä tullut tuntemaan. Lapseni on nimetty hänen mukaansa.
Kaikkia kuolleita lemmikkejä olen surrut enemmän kuin ketään ihmistä. Ihmisen elämä päättyy vääjäämättömästi tietyssä iässä, lemmikien kuolema tulee yleensä yllätyksenä, vaikka pitäisihän tietää koiran, kissan ym. eläinten keskimääräinen elinikä, sitä ei vaan halua sisäistää.
Lemmikeistä luopuminen on vaan vaikeampaa kuin vaikkapa iäkkäästä isoäidistä ja isoisästä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsuudessa vähän huono syömään. En jaksanut syödä paljon. Inhokkiruokia ei kuitenkaan paljon ollut. Ehkä kesäkeitto tulee mieleen. Kalasta pidin ja pidän edelleen. Lihaa en ole muuten syönyt kohta 15 vuoteen. Muuten sen "tiukempaa" linjaa en ole ottanut ja kalan syömistä tulen jatkamaan. Maitoakin käytän.
Tämä syöminen on elämässäni läsnä esim äitini kautta lähes päivittäin. Hän on ollut aina huono syömään. Nyt sitten muutenkin väsyneenä syö entistä heikommin. On raskasta kehottaa aikuista ihmistä syömään. Hänkään ei syö lihaa ja sitten jää ns palkokasvit pois terveydellisten juttujen vuoksi. Näin vaikeaa on keksiä hänelle ruokaa. Niin itselleen hän ei oikeastaan ruokaa tee. Minä sitten yritän, mutta välillä väsyn ja ostan hänelle valmisruokia ja toivon, että syö edes ne. Onhan tämäkin vaikeaa ja raskasta. En aina jaksa tätäkään. Miten voikaan syöminen olla vaikeaa. Joskus mietin, että ansaitsisin
Äitisi on aikuinen, hän on itse vastuussa syömisistään, kengistään, sairauksiensa hoidosta yms., et sinä! Huolehdit ihan liikaa asioista, jotka eivät periaatteessa sinulle edes kuulu. Anteeksi jyrkät sanani, mutta elämäsi olisi helpompaa jos lakkaisit huolehtimasta äitisi asioista. Ymmärrän kyllä, että hän on sinulle tärkeä, mutta nyt järki käteen ja keskity itseesi. Terve itsekkyys on hyväksi.
P.S. Kesäkeitto on minunkin inhokki, kaikki maitopohjaiset keitot, lämmin maito lähinnä oksettaa.
ankeuttajat on harry potterin hahmoja, ehkä vanhuksille tuntematon juttu.
Vastausta odotellen...
Eri