Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tänä jouluna toivon aikaa, Heidi Pakarinen

Kuunnelkaapa joskus: Jos tahdot auttaa (Matka maailman ympäri?

"Kaikkea hyvää sinulle ja muista että elämä kantaa aina jotenkin eteenpäin. Hyvää joulun odotusta sinulle ja kaikille muillekin" 

Kiitos sinulle tästä ja hyvää joulua myös. Minulla monesti surullisin asia on se, etten tavallaan ole olemassa kenellekään kunnolla. En tavallaan tule nähdyksi omana itsenäni. Välillä väsyn siihen, kun en voi puhua mistään itseä kiinnostavasta asiasta. Samalla esim äitini saattaa päivästä toiseen valittaa omia juttujaan. Hänelläkin esim ikävä tilanne töissä, mutta en minäkään sitten lopulta enää jaksaisi kuunnella niitä asioita. Ainakaan jos toinen ei puolestaan kuuntele jos minulla on surua yms. 

Vastasit viestiini liittyen, mutta ehkä toivoisin ettei kukaan alkaisi pohtia mitään minuun liittyvää sen tarkemmin. Kirjoitan jo muutenkin  paljon ja sitten jos monet vielä viestejä laittavat niin menee sitten liikaa aiheet siihen. Se sitten taas ärsyttää monia. Niin toivon tämän jäävän tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään piti äkkiä käydä ostamassa lahjakortilla jotain, kun oli viimeinen päivä käyttää se. Ostin mustan olkalaukun. Sopivasti tuli melkein koko summa käytettyä. Tavallinen tekonahkainen laukku tarjouksessa hieman alle 40 euroa. Muuten en löytänyt mitään ostettavaa. Tuon paikan kengät yleensä yli 100 euroa ja minulla on jo muutenkin kenkiä tarpeeksi.

Olisin tarvinnut lyhyen paremman takin, mutta tuolla myös takit kalliita. Sen vuoksi olenkin lykännyt lahjakortin käyttämistä, kun en oikein ole mitään sopivaa ostettavaa löytänyt. Ikävästi muutossa hukkasin toisen saman paikan lahjakortin. Vain kotelo on jäljellä. Vanhentuu jo perjantaina. Yritän vielä kerran etsiä jos löytäisin jostain. Harmittaa, kun pitikin hukata tuo.Muuten olen taas kerran ulkoillut paljon. Kaunista säätä ollut.

Äitiini liittyen olen huomannut taas kerran kuinka paljon eroamme toisistamme. Hän ei yht

Lopeta ilkeily HETI! Etkö itse huomaa, miten huonosti ihmisiä kohtelet. . .

"Hei Kaikki, helpottakaa oloani, kertokaa joku mokailunne yms nolo juttu itsestänne.

Kaipaan vertaistukea :)

N63"

Tuli mieleen eräs tapaus. Oli lakkiaspäiväni. Olin ottanut koululle mukaan erään isomman laukun, jota olin vuosia käyttänyt koulussa. Suosikkini ja ensimmäinen hieman arvokkaampi laukku. Tarkoituksena oli ilmeisesti laittaa todistukset sinne ja oli mukana esim hiusharjakin yms muita tarvikkeita. Juhla eteni ja tuli hetki, kun mentiin yhteiskuvaan. Samalla minäkin astuin tuolta ulos ja laukku jäi naulaan. En enää sisälle mennyt tai koko laukkua muistanut.

Sitten kului se kesä ja seuraava talvi. Taas toinen vuosi eteenpäin. En muistanut koko laukkua. Sitten lopulta myöhemmin etsin laukkua ja piti lopulta todeta, että se jäi lukiolle. Olisin voinut monia kertoja käydä vielä etsimässä tuota. Heti sinä kesänä ja vielä sen jälkeenkin. Varmasti olisi löytötavaroissa ollut. Koulu, kun keräsi aina ne. Sitten, kun viimein muistin laukun niin lukiota ei enää ollut. Se lopetettiin ja tietysti kaikki tavarat jo hävitetty. Vieläkin aina välillä tulee mieleen ja mietin miten en voinut muistaa aiemmin. Laukkujen ostaminen tuon jälkeen on ollut hieman ikävää, kun tiedän miten aiemmalle kävi. 

Huonoa. Multa irtosi hammas ja sen jälkeen on särkenyt sitä kohtaa koska se hampaan juurihan jäi tietysti paikoilleen. Hammaslääkäriin ei saa aikoja.

Menee huonosti valitettavasti. Meillä on tulossa meistä riippumaton tonnien lasku, koska vakuutua ei korvaa ja sitä tässä nyt stressaan, että miten pärjätään sitten.

Nolo juttu

Olimme nuori aviopari. Miehelläni oli vihreä ulkoilutakki. Olimme tupaten täynnä olevassa opiskelijoiden ilmoittautumispaikassa. Hupsuttelin ja menin takaapäin halaamaan miestäni ja kuiskasin tuhmia hänen korvaansa, mutta! Se olikin joku muu mies, takki oli vaan sama! Änkytin ja selitin luulleeni häntä miehekseni.

Arvaatte miten kiva oli tulla kirjastossa ja luennolla tätä miestä vastaan.

Vieläkin naurattaa. Yli 50 vuotta tuhmien puhumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Nolo juttu

Olimme nuori aviopari. Miehelläni oli vihreä ulkoilutakki. Olimme tupaten täynnä olevassa opiskelijoiden ilmoittautumispaikassa. Hupsuttelin ja menin takaapäin halaamaan miestäni ja kuiskasin tuhmia hänen korvaansa, mutta! Se olikin joku muu mies, takki oli vaan sama! Änkytin ja selitin luulleeni häntä miehekseni.

Arvaatte miten kiva oli tulla kirjastossa ja luennolla tätä miestä vastaan.

Vieläkin naurattaa. Yli 50 vuotta tuhmien puhumisesta.

No. Minä, N63 kerron lisää: usein kaupassa(kin) puolison kanssa hupsuttelemme, hän työntää kärryjä ja minä keräilen ostoksia sieltä täältä. Kerran lähestyin kärryjä jo tokaisin 'vitsikkäästi': eikös tästä juustoasiasta olla jo puhuttu! Vieraalle miehelle, oma ukko seisoi metrien päässä ja yritti pitää pokkaansa...

Siskokin sekoilee, oltiin kerran isossa tavaratalossa, katseltiin kaikkea, nosteltiin tavaraa toiselle nähtäväksi jne. Yks kaks  siskoni nosti ostoskorista paidan, tää sopis sulle ja virnisteli... no ei ikinä, sanoin juuri kun hoksasimme, että se oli siis ostoskärry, johon asiakas oli kerännyt ostoksiaan... :) ja katseli aikas ihmetellen meitä...

Paskaa. Työttömänä, yksinäisenä, sinkkuna, ylipainoisena, velkaantuneena yksin asunnolla. Sain kuitenkin eilen aloitettua ruokavalioremontin ja pakotan itseni lenkille. Jotain on tehtävä asialle. 

Lopettaisit sinä tuon mollaamisen, minä ainakin luen nuo pitkätkin kirjoitukset. Eikös tämä voisi pysyä mukavana ketjuna?

Keskustaan taas taapersimme reput selässä, vietiin pahveja, metallia ja lasiputeleita kierrätyspönttöihin.

Pääsin mittauttamaan silmänpaineenkin, onneksi oli hyvät. 

Kampaajalla kävin, pesin kotona tukan niin siitä ei tarvinnut maksaa. Leikkaus 40:- , en ole ihan tyytyväinen tulokseen. Takaa oli tarkoitus vähän muotoilla mutta on ihan polkkatukka.

Oli hyytävän kylmä tuuli!

Tänään oli joululounas ja kun lähdettiin hakemaan ruokaa niin lähellä olin kaataa pöydän, kun yritin nousta pöydästä alkupalojen jälkeen. Vierustoveri alkoi nauraa makeasti. 

Tuli syötyä niin, että napa naukui. Koiran unta oon vedellyt tässä ja katson parhaillaan Sonic the Movie 2 -elokuvaa. Ei kovinkaan hyvä leffa ole.

Olo on vieläkin kovin täysi, että jaksaminen piipussa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli joululounas ja kun lähdettiin hakemaan ruokaa niin lähellä olin kaataa pöydän, kun yritin nousta pöydästä alkupalojen jälkeen. Vierustoveri alkoi nauraa makeasti. 

Tuli syötyä niin, että napa naukui. Koiran unta oon vedellyt tässä ja katson parhaillaan Sonic the Movie 2 -elokuvaa. Ei kovinkaan hyvä leffa ole.

Olo on vieläkin kovin täysi, että jaksaminen piipussa.

Sama täällä,käytiin Joululounaalla.On älytöntä ahtaa ittensä niin täyteen ruokaa.

Otin kännykkäkameralla selfien. Ilo puuttui silmistä. En näyttänyt hyvältä.

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen, aniaikaisin puku parhain mun päälleni puettiin, oli kirkossa oltu jo varhain, nyt sanaa luettiin...

Hei, lisää nolouksia  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli joululounas ja kun lähdettiin hakemaan ruokaa niin lähellä olin kaataa pöydän, kun yritin nousta pöydästä alkupalojen jälkeen. Vierustoveri alkoi nauraa makeasti. 

Tuli syötyä niin, että napa naukui. Koiran unta oon vedellyt tässä ja katson parhaillaan Sonic the Movie 2 -elokuvaa. Ei kovinkaan hyvä leffa ole.

Olo on vieläkin kovin täysi, että jaksaminen piipussa.

Sama täällä,käytiin Joululounaalla.On älytöntä ahtaa ittensä niin täyteen ruokaa.

Pakkohan sitä on syödä, kun sitä on enemmän kuin tarpeeksi. Tänä vuonna sentään aavistuksen rennommin söin, kuin viime vuonna. Sain kuulla ruokaillessamme hienosääteisiä vitsejä viime vuotisesta ahnehtimisesta joka päätyi oksenteluun. Tuosta, jos mistä piti ottaa opiksi. Ei tapahtunut julkisesti, mutta vessa oli useampi koppi. Hävettää, että niin pääsi käymään silloin.

Vierailija kirjoitti:

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen, aniaikaisin puku parhain mun päälleni puettiin, oli kirkossa oltu jo varhain, nyt sanaa luettiin...

Tämän kun kuulee Sulo Saaritsin laulamana, on kuin lapsuus olisi taas läsnä. Äiti kattaisi joulupöytää, kissa pyörisi kuusen alla ihmettelemässä, koskettaisi tassullaan kuusen  palloa, piparien tuoksu, joulukuusessa aidot kynttilät metallisissa pidikkeissä, ikkunan takana sininen hämy valkoisella hangella, pihasaunan polku kutsumassa ja höyry saunan ikkunassa. Siihen piirretty sormella sydän. 

iha hyvää kiitti. olen pöyristynyt vastuulliseksi itseään väittävän kauneusvaikuttaja noora shinglerin joulukalenterista jonka luukusta paljastui viherpesty myrkkypullo. schingler joka itseään vastuullisuustoimittajaksi tituleeraa oli omassa suuressa viisuadessaan ja ammattitaitodottomuudessaan unihtanut vänäh tarkastaa vastuullisuumediansa jouluaklenterin tuotteet joita myö euron kiilto silmissään. vaan mitäpä paljastui luukusta? viherpestyä saippuaa ole hyvä luonnontuotteelta! firman nimestä pitäisi voida loogisesta ja turvallisesti olettaa että kyseessä tosiaan on luonnollinen tuote nutta vastuullisen vaikuttajan joka vastuullisuusmediaa pyöryttittää tulisi tarkastaa myymänsä tuotteet eikä luottaa kolmannen osapuolen väitteisiin luonnollisuudesta. pusteet tippu shingleriltä, ei nii vastuullista eikä ammattitatoista sittenkään. ja hän on ollut alalla about 30 vuotta. no sai sekin has been itselleen vartin famessa jälleen, muutoihan tuo naikkonen on jo alan piireissä unohdettu.

Viimeaikainen nolo tapahtuma:

Naiselta/tytöltä näyttävä, itselleni ennestään tuntematon nuori aikuinen, kertoi alkupuolella keskusteluamme kokevansa itsensä muunsukupuoliseksi. Juttelimme siis eräässä tilaisuudessa kaikenlaista. Sitten hän keskustelun edetessä kertoi, kuinka oli itselleen epätyypillisesti uskaltanut eräässä tilanteessa pitää omia terveitä rajoja, mistä hän oli iloinen. No, arvatkaas mitäpä siihen ilahtuneena kommentoi Mummeli? No:

- "Hyvä tyttö!"

Kun olin nuo sanat saanut suustani ulos,  muistin mitä hän oli juuri äsken sanonut. Kyllä nolotti! Tuli vain ihan selkärangasta tuo kommentti...

Olin hakenut osasairauspäivärahaa masennuksen vuoksi, edeltävästi olin ollut pari kk sairauslomalla ja siis palaamassa osa-aikaiseksi töihin seuraavalla viikolla. No, lääkäri kirjoitti puoltavan lausunnon ja kaikki meni hyvin.

Seuraavana päivänä hulluttelin kaverini kanssa ulkona. Nauroimme kippurassa ja "liihottelimme" ja hyppelehdimme jonkinlaisessa meille toisinaan tyypillisessä hepulikohtauksessa kävelytiellä. Ohi kulki joku nainen koiransa kanssa, koira oli hihnassa. Melkein törmäsin tähän koiraan ja jouduin hyppäämään hihnan yli, etten olisi kompastunut. Tämähän tietysti nauratti meitä vielä enemmän. Nainen katseli meitä vähän pitkään. 

Hänen mentyään ohi, tajusin että siinähän menikin se eilinen lääkäri. Miettiköhän, että olisikohan pitänyt tuo hullu sittenkin laittaa osastolle pakkohoitoon! ;)