Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (24139)
Oon ihan kurkkuu myöten uupunu ukraina-asiaan. Pressansa kähisee uutisissa. Vaatii ja vaatii. Venäjän bensan, ammusten ja koneiden piti loppua heti alkumetreillä, mitä vielä, ovat sotineet siellä jo 2.5vuotta!
Ahdistaa niin kauheesti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää kuuluu, vietän laiskaa sunnuntaita muijan ja tyttären kans.
Oon yllättyny kuinka uskollisia noi uudet muumit on toven alkuperäistarinoiden kans ja siitä kuinka bluey on hauska.
Petyin, kun ei se Tove Jansson olekaan itse maalannut niitä kaikkia muumimukeja.
Tänään kun ajelin kaupungilla, näin kun pieni orava ylitti tien suojatietä pitkin. Sillä oli suussaan joku herkkupala. Valot oli onneksi jalankulkijoille vihreät.
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun ajelin kaupungilla, näin kun pieni orava ylitti tien suojatietä pitkin. Sillä oli suussaan joku herkkupala. Valot oli onneksi jalankulkijoille vihreät.
Tästä tuli hyvä mieli. Kiitos! 🙂
Vierailija kirjoitti:
Viileä vesi raitistaa, kun on siihen kosketuksissa 🙄 En tiedä onko viestisi jotain veetuilua mulle.
Kiva, jos toiset tykkää lukea viestejäni.
Oon tässä suunnitellut mitä elokuvia meen katsomaan vielä tämän elokuun aikana. Äsken katsoin Beetlejuice leffan dvd:ltäni, sillä sille tulee kohta jatkoa. Elokuvissa joskus kävin katsoo X -elokuvan ja tällä viikolla aion katsoa Pearl -leffan blu ray:ltäni. X ja Pearl ovat samaa leffasarjaa ja niillekin tulee elokuviin jatkoa nimeltä Maxxxine.
Ihan seuraavat elokuvat mitä meen katsoo ovat Blink Twice ja The Crow. Pitäisi mun katsoa alkuperäinen The Crow elokuva dvd:ltäni. Hevimpi Reissu, Päivät kuin unta ja The Peasants - Talonpoikia -leffat ajattelin myös käydä katsomassa.
Vieläpä festaria on tulossa elokuun aikana. Onpa tapahtumia tulossa. Mä en vain pystyisi elää ihan paikallani. Mä vaan kaipaan näitä aktiviteetteja elämääni. Frisbeegolfatakin sill
Moi M31
Toi Päivät kuin unta on niin mun listoilla kans, muistuu tosta nimestä Arto Sotavallan biisi -70 luvulta, oli mun lemppareita. Risto Tuorila on myös suuresti arvostamani näyttelijä. Leffa menee nyt meilläkin, huomasin vaan, et lipunhinnat pompsahti 12 euroon...
Ahkeraa työviikkoa toisille/leppoisaa lomaa/eläkepäiviä toisille
N63
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan kurkkuu myöten uupunu ukraina-asiaan. Pressansa kähisee uutisissa. Vaatii ja vaatii. Venäjän bensan, ammusten ja koneiden piti loppua heti alkumetreillä, mitä vielä, ovat sotineet siellä jo 2.5vuotta!
Ahdistaa niin kauheesti.
Täällä minun kotikaupungissa on ukrainalaisia joka paikkaan täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun ajelin kaupungilla, näin kun pieni orava ylitti tien suojatietä pitkin. Sillä oli suussaan joku herkkupala. Valot oli onneksi jalankulkijoille vihreät.
Tästä tuli mieleeni yks kurssi vuosien takaa. Piti mainita kolme asiaa, mitkä ilahduttaa. Itsellä tuli ekana mieleen saman aamun kohtelias autoilija, joka hiljensi ajoissa ennen suojatietä. Pysähtyi ja vielä viittoi minua menemään kadun yli. Nostin kättä ja hymyilin, hän hymyili takaisin. Toisena mainitsin eväsretket ja torikahvit kolmantena. Kurssilaiset luettelivat elokuvia, musiikkia, ystäviä, lapsia, puolisoa, kirjoja, kedonkukkia, merimaisemaa...
Yhteistä kaikille oli, että ne olivat (miltei) ilmaisia. Kukaan ei maininnut toiveissakaan olevan loistojahtia, maailmanympärysmatkaa ja kalliita muotivaatteita.
Olipa opettavainen ja ajatuksia herättävä tehtävä.
Toinen kysymys kurssilla oli: Missä olet hyvä? Ensin tuli mutinoita, enhän minä... Ope tarkensi: Ei tarvitse olla paras, hyvä riittää... no johan alkoi listaa tulla: osaan tehdä hyvän tiikerikakun, kasvattaa kukkia/vihanneksia, ommella, laulaa, puutöitä, virkata, kertoa vitsejä, runoilla, kieliopin, ranskan kieltä, pestä auton, lentopalloa, somistaa, arkistoida, saunavastan, sisustaa, maalata, hitsata, ajaa traktoria, lypsää lehmiä, peruuttaa autolla...
Tämmöinen tuli mieleen
Ja päivän runo:
kun pikkulapsi nukkuu
se täyttää kokonaisen huoneen
(Risto Rasa)
N63
Pikkulapsista puheenollen,luin tänä aamuna hauskan jutun:
Ekaluokkalainen Pia ihaili suuresti luokkakaverinsa Liisan piirustustaitoa. Hän kertoi kotona silmät loistaen: "Liisa on niiiin hyvä piirtämään! Hänestä tulee isona varmaan ... pilvenpiirtäjä!"
Hymy huulillani lähden pyöräilemään ja toivotan kaikille mukavaa uutta viikkoa.
P.s. Kyllä ne ilahduttavat asiat ovat usein ihan ilmaisia ja jos ilahtuu pienistäkin asioista, on paljon ilonaiheita.
Tuosta pilvenpiirtäjästä tuli mieleen Joni Skiftesvikin novelli Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja.
Nämä ovat pienet veljekset, joita novellissa naarataan talvella kodin läheisestä järvestä.
Tarina on taidolla kirjoitettu. Keskittyy käytännön toimiin, miten haetaan suurempi naara ja kelkka, johon heidät nostetaan. Ensin löytyy toinen poika ja sitten toinen. Naarauskoukku on mennyt toisen poskesta läpi. Näkökulma on osin isoveljen. Tästä on lyhytelokuvakin.
Perustuu Skiftesvikin omiin kokemuksiin veljen hukkumisesta.
Tänne on kiva pistäytyä aina katsomaan, mitä muille kuuluu. Ei tarvi viipyä kauaa, jos ei halua, mutta saa, jos haluaa. Voi kertoa kuulumisia tai vain lukea toisten. Kiva kyläillä.
Vierailija kirjoitti:
Tänne on kiva pistäytyä aina katsomaan, mitä muille kuuluu. Ei tarvi viipyä kauaa, jos ei halua, mutta saa, jos haluaa. Voi kertoa kuulumisia tai vain lukea toisten. Kiva kyläillä.
Tervetuloa kylään, just noin voi toimia🤔
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan kurkkuu myöten uupunu ukraina-asiaan. Pressansa kähisee uutisissa. Vaatii ja vaatii. Venäjän bensan, ammusten ja koneiden piti loppua heti alkumetreillä, mitä vielä, ovat sotineet siellä jo 2.5vuotta!
Ahdistaa niin kauheesti.
Vaatii ja vaatii? Pitääkin vaatia ja saa vaatia enemmänkin. On yhtä lailla meidän häpeämme Suomessa kuin koko sivistyneessä maailmassa kuinka vähäistä ja hidasta jahkailua Ukrainan auttaminen on ollut. Nyt on sota ja me olemme siinä mukana, koska meidän arvojamme ja periaatteitamme vastaan on hyökätty täysin häikäilemättömällä tavalla. Ukrainalaiset kantavat vastuun ja tekevät likaisen työn meidän puolestamme, taistelevat ja uhraavat henkensä myös meidän puolestamme.
Ahdistus ei auta, tämä sota on katsottava loppuun saakka. Suomen ja länsimaiden pitää tehdä paljon enemmän, eli koventaa pakotteita, katkaista diplomaattisuhteet, sulkea länsimaiset somepalvelut (twitter, youtube, facebook ym.) venäjältä lopettaa kauppasuhteet ja laittaa venäjän kanssa kauppaa käyvät myös pakotteiden alle.
Ei muuta kuin sotavero Suomeen välittömästi niin eiköhän tukimiljardeja ala kertyä. Puolustusmäärärahat voidaan aluksi tuplata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan kurkkuu myöten uupunu ukraina-asiaan. Pressansa kähisee uutisissa. Vaatii ja vaatii. Venäjän bensan, ammusten ja koneiden piti loppua heti alkumetreillä, mitä vielä, ovat sotineet siellä jo 2.5vuotta!
Ahdistaa niin kauheesti.
Vaatii ja vaatii? Pitääkin vaatia ja saa vaatia enemmänkin. On yhtä lailla meidän häpeämme Suomessa kuin koko sivistyneessä maailmassa kuinka vähäistä ja hidasta jahkailua Ukrainan auttaminen on ollut. Nyt on sota ja me olemme siinä mukana, koska meidän arvojamme ja periaatteitamme vastaan on hyökätty täysin häikäilemättömällä tavalla. Ukrainalaiset kantavat vastuun ja tekevät likaisen työn meidän puolestamme, taistelevat ja uhraavat henkensä myös meidän puolestamme.
Ahdistus ei auta, tämä sota on katsottava loppuun saakka. Suomen ja länsimaiden pitää tehdä paljon enemmän, eli kove
Eiköhän näitä sotaketjuja ole foorumilla tarpeeksi.
Se jolle vastasit, kertoi vain mitä hänelle kuuluu, eli uupunut ja ahdistunut.
Tänään on ihan hyvä päivä ollut. Kävimme taas äitini kanssa pitkällä kävelylenkillä vähän eri maisemissa. Oli todella kaunis tuulinen ja aurinkoinen sää. Samalla reissulla oli tarkoitus poimia vähän vadelmaa, mutta olivat jo kaikki pudonneet maahan. Pitää vielä toisessa paikassa lähipäivinä käydä, kun sieltä voi hieman vadelmaa löytyä. Alkaa täällä jo näköjään tuo kausi loppua. Mustikan kanssa vähän sama tilanne. Sieltä täältä vielä löytyy. Onneksi keräsimme aiemmin paljon.
Tuolla kävelylenkillä on silti pari paikkaa missä punaviinimarjapensas kasvaa ns villinä. Jännästi muutaman pellon vieressä. Niistä poimin marjoja. Ovat siis oikeasti villejä, enkä siis toisten marjoja poimi. Näin edes hieman marjaa tuli poimittua.
Muuten auton tilanne selviää varmaan kohta, kun tiedetään osien hinnat. Sitten pitää alkaa etsiä "uutta" autoa. Aloin jo sitäkin miettiä, että jos hommaisi toisen samanlaisen, kun tuo entinen niin sitten voisin hyödyntää sen renkaita yms osia jatkossakin. Ehkäpä jos viitsisi niin voisi tuon vanhan kuljettaa pihaan ja laittaa talliin niin saisi ehkäpä jotain osia siitä hyödynnettyä. Tätä kaikkea aloin miettiä, kun eihän niistä romutettavista autoista saa kuin muutaman satasen. Näin tuo raha on melko mitätön ja tuon vanhankin auton moottori yms pelaa hyvin. Kori ja pohja on vaan lopussa. Toisaalta ongelmana on se, että näitä autoja on liikenteessä hyvin vähän enää muutenkin. Eräs hyvä on melko lähellä myynnissä, mutta joku voi senkin kohta ostaa ja nyt puhutaan näistä tonnin autoista. Toisaalta tuo edellinen tonnin auto on ollut käytössä seitsemän vuotta meillä. Toki korjauksia välillä tullut. Silti hyvä aika jo minusta ja jos kori pettää niin ei voi mitään. Moottori vielä toimisi. No, ehkäpä tämä riittää tästä aiheesta.
Mä kaipaisin myös tällaista. Isä kuollut, äiti muutti pois, sisareen välit menneet ja nyt myös veljeen, kun teki laittomuuksia joita en siedä. Kotiseudulta ei jäänyt yhtään kaveria eikä koulustakaan. Suku muutenkin pieni.
Ollut pitkään työtön, nyt sentään eläkkeellä. Kaksi 3-kymppistä poikaa, joiden isä teki itsarin kun olivat ihan pieniä. Oli ainut lapsi äidilleen. Äiti meni hieman sekaisin ja jouduin "ottamaan pojan paikan". Tulimme kyllä pikkuhiljaa toimeen, mutta en voinut olla aito minä koskaan. Tuntui että olen sekä poikansa että pojan vaimo. Raportointivelvollisuus painoi. Ja vastuu yksin kahdesta pienestä.
Oli kamalaa huomata, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä tuollaisessa tilanteessa. Pelkäävät kai kuoleman tarttuvan. Ei uskalleta lähestyä ehkä siksikään että pelätään minun alkavan roikkua ja valittaa tilannetta. Nauraminen tai hymyilykään ei kai ollut minulle sallittu. Kuitenkin hoidin lapset. Pari ekaa kuukautta olin totinen, mutta pakotin hymyä kasvoilleni lasten vuoksi.
Nyt ei ole sitten ketään. Pojat ovat, mutta enhän heissä voi roikkua. Toisella tyttöystävä, joka käyttäytyy oudosti minua kohtaan. Ovat asuneet 15 minuutin matkan päässä nyt 1,5 vuotta ja yhden kerran sain käydä heillä. Silloinkin pojan ehdotuksesta ja visiitti kesti 10 minuuttia.. En tietenkään tuppaa. Ei halua olla tekemisissä kai. En tiedä syytä. Itse pyysin nämä luokseni syömään pari kertaa. Poika käy luonani yksin.
Kyllä kaipaan kaveria vaikka vain kaupungille tai jonnekin. Pari ystävää oli, mutta toinen alkoi juoda paljon, soitteli humalassa ja toinen oli niin äkkiväärä etten viihtynyt enää. Huusi ja kiukutteli minulle yleisissä tiloissa. Kumpikin olisi jatkanut kaveruutta kanssani, mutta mä en enää jaksanut, oli rumaa käytöstä mua kohtaan liikaa.
Olen siis yksin. Käyn yksin matkoilla. Mihinkään ei kukaan minua kutsu. En ole hullu. Olisi kyllä kiva muistella menneitä jonkun kanssa ja vierailla jossain kyläilemässä.
Tähän on tultu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Hei, N63!
Ensiviikonloppuna on Päivät kuin unta leffan ennakkonäytös yhdessä elokuvateatterissa. Liput siihen on 12e. En tiedä menisinkö silloin katsomaan vai menisinkö mökille. Onhan sille leffalle tulossa muitakin näytöksiä myöhemmin.
Aika monesti muissa elokuvissa hinnat ovat arkisin 13-15e. Itse raaskin vielä 13,5e näytöksiin vielä mennä. 14e tuntuu jo liialta.
Tämän päivän frisbeegolfailut ei mennyt kovin hyvin, sillä hävisin. +7 tulos tuli, vaikka kolme birdietä sain heitettyä. Eikä ne birdiet tulleet helpoimmilta väyliltä. Vielä frisbeen parissa tulee kilpailtua tällä viikolla. Vähäisiksi on jäänyt tänä vuonna frisbeegolfit verrattuna aikaisempiin vuosiin.
M31
Meillä on tuo leffa 13.9, ohjelma ilmoitettu jo. On tulossa myös Green Border, sen missasin Sodiksessa, oli kovasti kehuttu.
Päivän biisi Tuure Kilpeläinen: Valon pisaroita
Aamukaffella täs oon, lähen työreissuun
Touhukasta Tiistaita Kaikille
N63
Jostain syystä ahdistuneisuushäiriö on alkanut nostamaan päätään pitkästä aikaa. Muutaman päivän ajan jo heräillyt pitkin yötä ihmeelliseen paniikkiin ja päivällä sama "taistele tai pakene" tunne jatkuu. Onneksi töissä saa ajatukset siirrettyä ainakin hetkeksi muualle.
Aikaisin herätty, kun puoliso lähti töihin. Pari kuppia kahvia ja sitten pitäisi alkaa taas täyttää kuukauden työnhakuvelvoitteita, vaikka villapuseron neulonta kiinnostaa enemmän. Oman alan hommia ei oikeastaan ole. Paikat joita voisi hakea pyytävät heti ensimmäisenä rekrylomakkeella iän, joten tietää että sieltä tulee se tyypillinen sähköposti "kiitos, että hait, mutta ei kiitos". Onneksi on tulossa aurinkoinen päivä, joten voi mennä ulos rentoutumaan rikkaruohon kitkemiseen pariin.
N62
Hei.Meille tuli hoitokoira pariksi päiväksi.Kiltti ja suloinen.Käytiin koirakentälle,ei uskalla ulos päästää ilman hihnaa, karkaa heti.Tämä on kiva päivä.😊
Mökillä ollessa oli ihanan näköinen ilta sumun alkaessa hieman hiipiä järven ylle. Vielä oli kuitenkin sen verran valoisaa, että näki hyvin.
Näimme joutsenia lipuvan lähemmäs mökkirannan lähettyvillä. Kauempana olevan kaislikon suojaan jäi äiti odottelemaan viiden pienokaisen kanssa, sillä välin kun isä kävi selvästi kurkistamassa, onko avoveteen päin uiminen turvallista. Merkin annettuaan perhe seurasi perässä. Sinne lipuivat, minne lie. Mutta oli kyllä kaunis näky.
Ja vielä pääsi uimaan. Ilta-auringon suuntaan uidessa huuhdoin mielestäni päivän murheet, samalla kun pidin silmiä kiinni. Vasten auringon siltaa...
Kyllä Suomi on kaunis maa.
Mukavaa tulevaa alkavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti myötätuulet puhaltavat meille.
50+ Mummeli