Kun tukiverkostoa ei ole yhtään. Siis oikeasti yhtään.
Olen yksin kahden lapsen kanssa, ja meillä ei ole yhtään tukiverkostoa. Pärjätään oikein hyvin.
Ainoa asia, joka ärsyttää, on kuunnella muiden valitusta tukiverkottomuudestaan, kun kuitenkin saattaa olla, että vaikkapa isovanhemmat joskus hoitavat lapsia. Tiedättekö näitä "Me ei päästä koskaan mihinkään, mä käyn vaan kolme kertaa viikossa salilla ja mies tuli just Lapista vaeltamasta ja vasta ensi viikolla tulee isovanhemmat yökylään, että päästään kahdestaan hotelliin, on kovin raskasta, byääh". Juu, varmasti kaikilla on omat haasteensa, mutta ei ehkä kannata avautua sellaiselle ihmiselle, joka ei pääse edes roskikselle ilman lapsia, eikä ole vuosiin käynyt missään.
Rasittaa myös kuunnella jeesustelua siitä, kuinka tärkeää olisi, että saisin joskus omaa aikaa. No olisihan se, mutta ei kuitenkaan kiinnosta päivittelijääkään sen vertaa, että tarjoutuisi auttamaan, että pääsisin johonkin. Se pääsemättömyys ei haittaa mua läheskään niin paljon kuin jeesustelu. Onneksi välillä voi hengailla muiden totaaliyhäreiden kanssa, ei tarvitse kuunnella näitä aivopieruja.
Toivoisin, että kukaan, jolla oikeasti on tukiverkkoja, edes ne kaukana asuvat isovanhemmat, jotka hoitavat lasta kahdesti vuodessa, ei sanoisi itseään täysin tukiverkottomaksi.
(Nyt varmaan joku tulee neuvomaan sitten, miten tukiverkostoa saa, ja minkälaisia palveluja voisi hakea, mutta kiitos ei tarvitse. Sosiaalipuolen apuja ei meille tipu, koska menee liian hyvin, ja lähipiiriäni en voi muuksi muuttaa. Järjestöpuolelta ollaan saatu kevyttä apua. Me eletään aktiivista, hyvää ja sosiaalista elämää, ei olla surkeita eikä kökötetä köyhinä kotona. Apua arjessa ei vain ole.)
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Odotapa että elämä tarjoaa sinullekin sitruunoita. Silloin tukiverkostoja tarvitaan.
Kiitos kannustuksesta. Mulla on kolme vakavaa sairautta ja jaksaminen on ollut erittäin kovilla, tiedän oikein hyvin tämän puolen elämästä. Todellakin ehdottomasti tarvitsen tukiverkostoa, mutta sitä ei ole. Me pärjätään, ja meillä on hyvä elämä. Ap
Joo ymmärrän hyvin. Silloin kun omat lapset oli pieniä, itselläni ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa. Ainoa tapa päästä esim. hammaslääkäriin oli venyttää lasten päiväkotipäivää. Onneksi silloin ei tarvinut vielä minuutilleen ilmoittaa, mihin aikaan tulee hakemaan.
Minulla oli yksi ystävä, joka piti meidän tilannetta kai tasavertaisena, kun hän valitti aina arjen raskautta. Hänellä oli kuitenkin mies, ja lähellä asuvat vanhemmat, jotka hoitivat lapsia suurinpiirtein joka ikisen kauppareissun ajan ja kuskasivat lapsia harrastuksiin monta kertaa viikossa. Ja miten raivona tämä ystävä oli, jos vanhempansa ilmoittivat vaikka lähtevänsä viikonlopuksi mökilleen, eivätkä olleetkaan heidän apunaan. Kyllä ärsytti kuunnella.
En ole koskaan kuullut muiden kuin tukiverkollisen Marja Hintikan ruikuttavan tukiverkottomuutta.
Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Molempien vanhemmat kuolleet, miehen siskot on aina vain ottajapäässä ja minun siskollani on syöpä.
Rahalla saa. Ja mainitsit, että ettette ole köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotapa että elämä tarjoaa sinullekin sitruunoita. Silloin tukiverkostoja tarvitaan.
Kiitos kannustuksesta. Mulla on kolme vakavaa sairautta ja jaksaminen on ollut erittäin kovilla, tiedän oikein hyvin tämän puolen elämästä. Todellakin ehdottomasti tarvitsen tukiverkostoa, mutta sitä ei ole. Me pärjätään, ja meillä on hyvä elämä. Ap
Juurihan sanoit aloituksessa, että pärjäätte oikein hyvin ja ette ole köyhiä. Eli kumpi se on, on liian rankkaa vai ei ole?
Lähetän teille tsemppejä. Muuta en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Joo ymmärrän hyvin. Silloin kun omat lapset oli pieniä, itselläni ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa. Ainoa tapa päästä esim. hammaslääkäriin oli venyttää lasten päiväkotipäivää. Onneksi silloin ei tarvinut vielä minuutilleen ilmoittaa, mihin aikaan tulee hakemaan.
Minulla oli yksi ystävä, joka piti meidän tilannetta kai tasavertaisena, kun hän valitti aina arjen raskautta. Hänellä oli kuitenkin mies, ja lähellä asuvat vanhemmat, jotka hoitivat lapsia suurinpiirtein joka ikisen kauppareissun ajan ja kuskasivat lapsia harrastuksiin monta kertaa viikossa. Ja miten raivona tämä ystävä oli, jos vanhempansa ilmoittivat vaikka lähtevänsä viikonlopuksi mökilleen, eivätkä olleetkaan heidän apunaan. Kyllä ärsytti kuunnella.
No just tämä. Varmaan melkein kaikki kokee, että niitä tukiverkkoja ei ole tarpeeksi, mutta mä voin sanoa kokemuksesta, että siinä on aivan mieletön ero, pääseekö vaikka edes kerran vuodessa käymään syömässä ilman lapsia, vaiko ei oikeasti koskaan. Puhumattakaan siitä, jos apua on useita kertoja vuodessa tai jopa kuukausittain. Ja tietysti on aivan eri asia olla yksin lapsen kanssa kuin useamman vanhemman perheessä. En edes kehtaisi valittaa mistään, jos pääsisin esimerkiksi harrastamaan puolison ollessa lasten kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa. Ja mainitsit, että ettette ole köyhiä.
Joo, mutta ei myöskään rikkaita :D Meillä ei ole puutetta arjessa, mutta lapsenvahtipalvelut ovat aivan järkyttävän hintaisia. Olen myös tarkka siitä kenelle lapseni annan. Kukaan ei kummastele, jos kahden vanhemman perhe ei haluaisi antaa pientä lastaan maksetulle tuntemattomalle lapsenvahdille, mutta yh:n pitäisi olla tähän empimättä valmis. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa. Ja mainitsit, että ettette ole köyhiä.
Joo, mutta ei myöskään rikkaita :D Meillä ei ole puutetta arjessa, mutta lapsenvahtipalvelut ovat aivan järkyttävän hintaisia. Olen myös tarkka siitä kenelle lapseni annan. Kukaan ei kummastele, jos kahden vanhemman perhe ei haluaisi antaa pientä lastaan maksetulle tuntemattomalle lapsenvahdille, mutta yh:n pitäisi olla tähän empimättä valmis. Ap
Älä laita mutkia suoraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotapa että elämä tarjoaa sinullekin sitruunoita. Silloin tukiverkostoja tarvitaan.
Kiitos kannustuksesta. Mulla on kolme vakavaa sairautta ja jaksaminen on ollut erittäin kovilla, tiedän oikein hyvin tämän puolen elämästä. Todellakin ehdottomasti tarvitsen tukiverkostoa, mutta sitä ei ole. Me pärjätään, ja meillä on hyvä elämä. Ap
Juurihan sanoit aloituksessa, että pärjäätte oikein hyvin ja ette ole köyhiä. Eli kumpi se on, on liian rankkaa vai ei ole?
Pärjätään hyvin kun on pakko, eli mitään hätää ei ole. Olen ylpeä siitä, että selvitään, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö tarvittaisi tukiverkostoa. Kyllä jokainen vanhempi sen pystyy kuvittelemaan, kun oikein keskittyy, että millaista olisi hoitaa kaikki yksin, vs. puolison ja tukiverkoston kanssa. Ap
Kyllä noilla olosuhteilla saa apua perhetyöstä. Minulle sellaista tyrkytettiin, vaikka mies oli vain reissutyössä. Sukulaiset vähintään 300 km päässä, eikä ystäviä paikkakunnalla. Lastenhoitoapua olisi voinut joskus ostaa, mutta täällä ei oikein ole palveluntarjoajia.
Olin kanssa ilman tukiverkkoja lasten kanssa 9 vuotta. Kyllä opetti pärjäämään, kun vastuu perheestä oli minulla 24/7/365. Elämä oli työntekoa, lastenhoitoa ja kotitöitä koko työn ajan yksin.
Olt ap. aivan oikeassa. Monet ei tee muuta kuin marisee aiheetta. Kunnioitan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa. Ja mainitsit, että ettette ole köyhiä.
Joo, mutta ei myöskään rikkaita :D Meillä ei ole puutetta arjessa, mutta lapsenvahtipalvelut ovat aivan järkyttävän hintaisia. Olen myös tarkka siitä kenelle lapseni annan. Kukaan ei kummastele, jos kahden vanhemman perhe ei haluaisi antaa pientä lastaan maksetulle tuntemattomalle lapsenvahdille, mutta yh:n pitäisi olla tähän empimättä valmis. Ap
Älä laita mutkia suoraksi.
Kas, palstajäärä. Mitä toi edes tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noilla olosuhteilla saa apua perhetyöstä. Minulle sellaista tyrkytettiin, vaikka mies oli vain reissutyössä. Sukulaiset vähintään 300 km päässä, eikä ystäviä paikkakunnalla. Lastenhoitoapua olisi voinut joskus ostaa, mutta täällä ei oikein ole palveluntarjoajia.
Perhetyö ei ole tukiverkko.
Moni ihan itse päättää muuttaa kauas turvaverkoista, eikä uudella paikkakunnalla pyri tutustumaan uusiin ihmisiin joilta voisi saada tavittaessa apua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noilla olosuhteilla saa apua perhetyöstä. Minulle sellaista tyrkytettiin, vaikka mies oli vain reissutyössä. Sukulaiset vähintään 300 km päässä, eikä ystäviä paikkakunnalla. Lastenhoitoapua olisi voinut joskus ostaa, mutta täällä ei oikein ole palveluntarjoajia.
Joo, okei, no sitten sä voit varmaan mun puolesta soitella sinne perhetyöhön, kun mä en enää jaksaisi, kun ovat sen kolmesti jo meiltä evänneet. Ap
Itselläni huonot välit äitiin ja sisko laittanut välit poikki. Sitten jäin yh;ksi. Ei mitään tukiverkkoa. Lspset mukaan kaikkialle. Ei ollut harrastuksia. Tilanne helpotti, kun lapset kasvoivat. En olisi koskaan jättänyt lapsiani satunnaisen hoitajan kanssa. Naapuri valitti, kun mies on matkatöissä. No voi voi. Ei ehkä tajunnut kenelle valitteli.
Miten muka elät hyvää ja sosiaalista elämää, mutta sinulla ei kuitenkaan ole ketään joka auttaisi? Ovatko kaikki kaverisi vain hyvänpäiväntuttuja?
Odotapa että elämä tarjoaa sinullekin sitruunoita. Silloin tukiverkostoja tarvitaan.