Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Tänään tuli 24 vuotta siitä kun raitistuin ja sain uuden elämän.   

Onnittelut! Hieno saavutus.

Oli kiva päivä. Pieni lapsenlapseni kävi kyläilemässä vanhempien kanssa. Leikittiin monenlaista. Puhuu jo paljon ja tykkää laulaa ja tanssia. On kaksivuotias. Aina viikon kohokohtia kun tavataan. 

Ihana kun puutarhassa kaikki kasvaa kohisten, kukkii ja tuottaa satoa. Allergiat vaan riesana kun heinät kukkii.

Tänään on ollut hyvä päivä. Kävelin kaksi pitkää lenkkiä. Tutkin myös tämän "uuden" taloni pihaa ja pusikoita. Takana on hieman metsääkin. Löysin vadelma sieltä. Punatulkut meinaavat syödä tuon saskatoon puuni marjat, mistä kirjoitin. Nyt viimeinen raparperipiirakka uuniin sekä kauralastuja teen. 

Hun mikä helle, metsästä hain kantarelliä ja pari annusta mustikoita luonnonjugurtin sekaan - nam🦋

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Kävelin kaksi pitkää lenkkiä. Tutkin myös tämän "uuden" taloni pihaa ja pusikoita. Takana on hieman metsääkin. Löysin vadelma sieltä. Punatulkut meinaavat syödä tuon saskatoon puuni marjat, mistä kirjoitin. Nyt viimeinen raparperipiirakka uuniin sekä kauralastuja teen. 

Voita, sokeria, vehnäjauhoja

Huhhuh, minä puuhaan pihagrilliin tulia, puoliso paistaa ruokaa, keitän uudet potut. Ukkostako ilmassa? Painostava helle...

Punaherukoita paljon tänä vuonna, ai miten namia punaviinimarja-kaalisalaatti talvella lihamakaronilaatikon kanssa

Mukavaa Maanantaita

N63

Onkohan akkain viikko? Kalenterissa ainakin on paljon naisten nimiä...

Tukala olo. Edellisaamulla heräsin verilammikosta. Aivosumua. Sekava olo. Päätäkin särki, mutta tällä hetkellä parempi olo.

Luin tätä ketjua taakse päin ja luin tekstin, jossa joku pelasti perhosen pesemällä sen siivet ja toinen kirjoittaja pelasti polulta amiraaliperhosen. Oikeastaan liikutuin kyyneliin saakka, kun luin miten hän oli varoen huuhdellut pisara kerrallaan tuon hauraan hyönteisen ohutta ohuempaakin siipeä. Tuli tuo kuvaus niin lähelle jotain sisimmässäni. Itsekin pelastan myös hyönteisiä ja vien vaikka sisälle tarpeen mukaan toipumaan, kunnes voimat kantaa jatkamaan matkaa.

Palstan parasta lukea, miten ihmiset pienimpiä auttavat.

Maastopalovaroitusta EI ole, puoliso kielsi avotulen, koska HELLE... Iik, osin halunnu makkaraa tulille...

No. Mies remontoi kynnyslautaa/-listaa...

Laitoin jo puut valmiiksi, ehkä sit joku päivä...

Apea ja yksinäinen olo. Ensimmäinen kesäloma sinkkuna yhdeksään vuoteen. Kaverin kanssa nähtiin ja vaihdettiin kuulumisia. 

Kiitos ihan kivasti menee.aurinko paistaa,järvi kimmeltää ja sauna lämpeää.

Vierailija kirjoitti:

Apea ja yksinäinen olo. Ensimmäinen kesäloma sinkkuna yhdeksään vuoteen. Kaverin kanssa nähtiin ja vaihdettiin kuulumisia. 

Onko kivaa pitkästä aikaa sinkkuelämä? Sitä hehkutetaan niin kovin. Uusia ihmisiä ja tapaamisia koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut hyvä päivä. Kävelin kaksi pitkää lenkkiä. Tutkin myös tämän "uuden" taloni pihaa ja pusikoita. Takana on hieman metsääkin. Löysin vadelma sieltä. Punatulkut meinaavat syödä tuon saskatoon puuni marjat, mistä kirjoitin. Nyt viimeinen raparperipiirakka uuniin sekä kauralastuja teen. 

Voita, sokeria, vehnäjauhoja

Turha sinun on minulle sanoa, että syön epäterveellisesti, kun laihdun jo liikaakin. Näin on hyvä joskus herkutella :) 

Kaveri tuli kylään päivällä, poika läpäisi D ajokortin kirjalliset, söin savuporrokeiton, katon Emmerdalen jälkeen lähden kauppaan.

"Luin tätä ketjua taakse päin ja luin tekstin, jossa joku pelasti perhosen pesemällä sen siivet ja toinen kirjoittaja pelasti polulta amiraaliperhosen." 

Minä pelastin tuon amiraalin. Sen jälkeen en olekaan tänä kesänä niitä nähnyt. Lempiperhoseni. Odotin niitä perhosbaariinkin, mutta hiljaista on ollut päiväperhosten osalta tänä kesänä. 

Tein lättytaikinan eri lailla kuin yleensä, rahka oli menossa ylipäiväiseksi niin laitoin sitä puoli purkillista veden sekaan ja raastoin omenaa taikinaan. Muuten tavanomaiset aineet. Nyt kun pitää käyttää sähköhellaa, levyn kokoon ei käy kuin yksi pienehkö pannu ja siinä paistetaan räiskäle kerrallaan. Jokaisen päälle vielä ripottelin sokeria, kuten äitini muinoin tapasi tehdä. Aikaa meni mutta mitä ei herkkusuu tekisi herkkunsa eteen. Lopputulos oli lievästikin sanottuna maukas. Räiskäleen päälle lusikallinen eilen tekemääni vadelmahilloa. Puuttui vain kermavaahto, vaan en kai sellaisesta kehtaisi ruveta nurisemaan? En tiedä mikä on mutta minulla on tätä nykyä aina juhlat täällä, joka päivä. Saan mennä kiitollisena päivästä nukkumaan. Kiitän että olen saanut vapaasti tehdä mitä ikinä olen halunnut tai keksinytkin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Loma alkoi, nukuin pitkään ja olen tehnyt tähän asti vain kotitöitä. Yksinäisyys harmittaa ja en siksi en osaa nauttia lomastakaan. Äiti tulee varmaan kylään maanantaina, ellei taas tee ohareita.

Pitäisi keksiä jotain kivaa loma tekemistä niin jaksaisi sitten taas palata töihinkin. Haluaisin jonnekin pois kotoa, pidemmäksi aikaa, mutta siihen tarvisi olla enemmän rahaa. 

Luin tämän viestin jo aiemmin ja samat ajatukset. Minäkin tahtoisin tehdä jonkun reissun vielä, mutta en oikein rahallisesti pysty siihen. Viime reissuun meni majoitukseen jo liikaa rahaa. Kuukauden ruokarahat. Näin tuntuu hieman typerältä pistää muutamaan yöhön jo noin paljon. Olisi tärkeämpääkin käyttöä. Silti kotona olokin voi tuntua jo vähän ikävältä, kun olisi mahdollisuus lähteä jonnekin. Minäkin olen yksinäinen myös. 

Tänään taas tavallinen päivä. Kävelyä ja näin hevosia. Eivät oikein jaksaneet tulla katsomaan. Muutama sentään tuli. Sitten poimin mustaherukkaa etteivät rastaat ehtisi syömään kaikkia. Verkkoja ei tullut ostettua ja nyt on ehkä jo myöhäistä. 

Kävin keräämässä mustikoita, olivat jo ylikypsiä, mehuisia. Mies on etäinen, ei halua puhua vaikka tietää että olen yksinäinen. Sanoo että kuvittelen kaikenlaista meidän suhteesta ja mikään ei ole totta. 

Ero on mielessä jatkuvasti mutta pelottaa miten pärjäisin. 

Palaan elämässäni viime kevääseen. Haluan kertoa miten minun kävi, josko siitä olisi rohkaisuksi jollekulle, joka on suuren ratkaisun edessä omassa elämässään.

Tilanne keväällä: talvi oli ollut ankarin kokemani. Tiesin että on päästävä pois täältä, koin olevani vankilassa, ja seuraava talvi tekisi minusta selvän. Pelkäsin, olin aivan lopussa henkisesti. Fyysinen kunto iän myötä heikkenemässä vääjäämättä.

Jonkin ihmeen kautta tuohon pelkoon ja voimattomuuteen kiilautui ajatusmalli, jonka avulla harjoittelin uskomaan, että asuinpaikan muutos ei ole ainoastaan mahdollinen, vaan se on tapahtunut jo. Kirjoitin jääkaapin oveen lapun, jossa sanoin olevani kiitollinen siitä että asun xx-kaupungissa, asuntoni on hyvällä paikalla, ruokakauppa on lähellä jne. 

Joka päivä näin tuon lapun ja tekstin ja ''leikin'', että asia on totta tänä päivänä, tässä hetkessä ja voin jo kiittää siitä että asiat ovat järjestyneet.

Tilanne nyt: olen muuttamassa xx-kaupunkiin. Hankaluuksia on tämän talon suhteen edelleen, mutta pidän ne toisarvoisina, eihän elämä täydellistä ole - ongelmia/haasteita ilmaantuu tielleni edelleen. Kaikki järjestyy. Kaikesta selvitään.

Tärkeää: Pelkoni on väistynyt. Se on vapauttanut minussa ilon ja kiitollisuuden tunteet. 

Halusin kertoa että muutos on mahdollinen. Pelko ja ahdistus ovat inhimillisiä tunteita suuren muutoksen ollessa edessä. Ne väistyvät, kun prosessi etenee käytännön tasolle ja asioita alkaa loksahdella paikoilleen. Olen nyt kokenut sen.

Vierailija kirjoitti:

"Luin tätä ketjua taakse päin ja luin tekstin, jossa joku pelasti perhosen pesemällä sen siivet ja toinen kirjoittaja pelasti polulta amiraaliperhosen." 

Minä pelastin tuon amiraalin. Sen jälkeen en olekaan tänä kesänä niitä nähnyt. Lempiperhoseni. Odotin niitä perhosbaariinkin, mutta hiljaista on ollut päiväperhosten osalta tänä kesänä. 

Yhden amiraaliperhosen olen tänä kesänä nähnyt, nokkosperhosia vähän, sinisiipiä runsaasti, neitoperhosta en ole tainnut nähdä yhtään tänä vuonna, suruvaipat lentävät aikaisin keväällä ja kohta niiden pitäisi taas herkutella pudonneiden omenoiden kimpussa. Niille näyttävät maistuvan muumiotautiset omenat. Keisarinviitan näin viime vuonna. Oma lempiperhoseni on sitruunaperhonen. Sellaiselle tein kerran myöhään syksyllä talvipesän, kun löytyi kohmeisena märästä lehtikasasta. Ensin piti antaa sen siipien kuivua. Keväällä kurkkasin talvipesään, niin oli tyhjä.