Mitä Sinulle tänään kuuluu?

On se ihanaa kuultavaa, kun se yksi menee paskalle 😊

Montako kertaa se yksi tänään menee paskalle? Oi, miten ihanaa kuultavaa

Minäkin olen Vera Stanhope fani. Hän on kirjailija Ann Clevesin luomus. Cleves on kirjoittanut myös Shetlandsaarten murhat, joissa Jimmy Perez ratkoo rikoksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentaa, ahdistaa 😟

Minua myös masentaa ja ahdistaa aika ajoin, nyt useammin. En tiedä miksi alkoi tämä kesä ahdistamaan, vaikka olen kesää odottanut koko syksyn ja talven. Tosin mulla luultavasti päättyi ihmissuhde, sekin pisti mietteliääksi ja sai tuntemaan yksinäiseksi. Huomenna yritän koota itseni ja lähteä katsomaan laivoja. Voisinpa kirjoittaa joskus onnellisena tänne kuulumisia. Tämä viesti erityisesti niille, joita ehkä saattaa ahdistaa lukea muiden positiivisia ja elämän täyteisiä viestejä. Itseä joskus ahdistaa lukeakin, kun on huono päivä, mutta se menee ohi. Kirjoituksenne ovat kuitenkin ihania, kaikki 🧡

Sivusta tähän. On kuin oma viestini. Tämä kesä on mennyt hieman kuin ohitse. Tiedostan sen, että nyt ollaan jo loppu heinäkuussa. Silti en ole vielä oikein ehtinyt viettämään kesää niin kuin toivoisin. Olin ehkä keväällä niin väsynyt ja stressaantunut etten ole oikein nyt "ehtinyt" mukaan tähän kesätunnelmaan. Minäkin odotin tätä kesää ja muut onkin takia. Silti en ole nyt tässä uudessa asuinpaikassa oikein vielä saanut sitä hyvää fiilistä. Mietin vaan elämääni entistä enemmän ja kaikkia vaikeita juttuja. Toisaalta yritän olla kiitollinen, koska viime kesä oli hyvin ikävä kaikenpuolin. Näin se kesä oli pahimpia tähän mennessä. Tämä kesä on taas tälläinen väsynyt kesä minulle. Parempi sekin. Ymmärrän silti näitä ajatuksia.

Minäkin mietin, että kumpa voisin kirjoittaa joskus oikein onnellisena. Nyt minulla on ihan hyviäkin päiviä, mutta elämäni isot kysymykset vaivaavat kuten opiskelut, työt, yksinäisyys, rahattomuus, se missä minun pitäisi asua vai pitäisikö muuttaa, menneisyyden kokemukset, ikävät ihmiset, elämässä selviäminen jne. Ja näitä asioita pyöritän päässäni. Ne vievät sitten voimia ja iloa elämästä ja niitä on vaikeaa ratkaista.

Tänään kuulin sattumalta kuinka eräs seurue pohti kuinka yhdelle heistä pitäisi järjestää synttäribileet. Tyyppi vielä samanikäinen (kuulin iän) kuin minä. Tämä herätti  ajatuksen omasta elämästä kuinka voin täyttää mitä vain ilman, että oikeastaan kukaan muistaa. Ei ole läheisiä ja suku etäinen. Toisaalta en odotakaan heidän muistavan tai onnittelevan. Silti mietin millainen nuori ja nuorehko aikuinen minä olen, kun ikinä en ole viettänyt mitään juhlia. No, tämä nyt vaan on yksi asia ja ei elämäni tähän kaadu, mutta jonkun todellisuus on minulle niin erilaista. Tavallaan se läheisten puute näkyy aina välillä enemmän. Sen tavallaan sitten muistaa ja herää siihen asiaan.

Minäkin pidän tästä ketjusta. Tulee vaan kirjoitettua liikaakin ja monesti mietin kuka edes jaksaa lukea viestejäni. Kuitenkin minunkin elämässäni toistuu ne samat jutut. Harvoin voin kirjoittaa mitään erilaista. Tämä ketju on silti ainoita mihin enää kirjoitan. Joskus täällä oli kivoja ketjuja enemmänkin. Nyt muutama vanhempi kiva ketju enää tämän lisäksi mitä seurata. 

Vierailija kirjoitti:

Aamukahvi 9.30 , äsken tein jauheliha-sipuli-porkkanaraaste  makaronilaatikon, on nyt uunissa. Katson Vera Stanhope tutkii uusintana kun en eilen ollut kotiin. Juon päiväkahvit samalla.

Ihmettelen, kuinka joku, kaikesta päätellenfiksu ihminen, vielä syö lihaa.

Äitini tuli käymään kun siivosin vadelmia. Muistin miten hän istui keinutuolissa pyöreä marjojensiivousritilä sylissään, silmälasit nenällään, ritilässä mustikoita tai vadelmia, joita hän hyvin tarkalla silmällä katsoi ja jos jotakin vikaa ilmeni, poisti marjan roskien joukkoon. Muistin hänen kätensä, niiden liikkeet kun hän hellävaraisin sormin siirteli marjoja ritilän päällä. Niin verkkaista ja rauhallista hänen askareensa. Kuin meditaatiota. Hänelle oli uskottu maailman tärkein tehtävä, siivota marjat jotka olin poiminut, ja hänellä oli kaikki maailman aika tehdä se hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen Vera Stanhope fani. Hän on kirjailija Ann Clevesin luomus. Cleves on kirjoittanut myös Shetlandsaarten murhat, joissa Jimmy Perez ratkoo rikoksia. 

Nää molemmat mainitut on mun lemppareita. Vielä Midsomerin murhat ja Täydellinen kesä, Emmerdale... näillä pärjään pitkään

Tänään kävin taas kirppiksellä ja oli kiva, kun eräs kalliimpi tuote oli paikaltani ostattu. Ehkäpä saan edes hieman tuottoa. Toisaalta tulee aina samalla ostettuakin vaatteita. Itse ostan perusvaatteita mitä käytän päivittäin.

Muuten yritin kävellä aina sateen ja ukkosen välissä. Täällä ukkosti monta kertaa tänään. Se pilasi mustaherukan poimimisen. Olen myös miettinyt mikä puu tämän talon pihassa kasvaa. Siinä oli valkoiset kukat keväällä ja nyt tulee mustikan värisiä marjoja. Päätin maistaa niitä ja ihan hyviä olivat. Selvittelyn myötä kyseessä luultavasti saskatoon eli marjatuomipihlaja. Eli marjat turvallisia syödä. Ainakaan vielä ei ole mitään oireita ilmennyt.

Mustikkaan pitäisi viikonloppuna mennä ja vadelmapaikkakin on katsottuna. Täällä ovat vielä raakoja. Piristi nähdä ihmisiä kirppiksellä tänään. Toisaalta vähän haikeaakin, kun en näe yleensä ketään. Ihan hyvä fiilis silti nyt on. Tavallaan kamppailen niiden ajatusten kanssa, että pääsenkö tiettyjen asioiden kanssa eteenpäin vai en. Jos en pääse niin sitten elämääni värittää se kaikki. Silti ei ole helppoa varsinkaan yksin päästä näissä jutuissa eteenpäin. Kiva juttu yhdessä ketjussa tänään, kun pystyi jakamaan kokemuksiaan. Sekin on tärkeää. 

" Sivusta tähän. On kuin oma viestini. Tämä kesä on mennyt hieman kuin ohitse. Tiedostan sen, että nyt ollaan jo loppu heinäkuussa. Silti en ole vielä oikein ehtinyt viettämään kesää niin kuin toivoisin. Olin ehkä keväällä niin väsynyt ja stressaantunut etten ole oikein nyt "ehtinyt" mukaan tähän kesätunnelmaan. Minäkin odotin tätä kesää ja muut onkin takia. Silti en ole nyt tässä uudessa asuinpaikassa oikein vielä saanut sitä hyvää fiilistä. Mietin vaan elämääni entistä enemmän ja kaikkia vaikeita juttuja. Toisaalta yritän olla kiitollinen, koska viime kesä oli hyvin ikävä kaikenpuolin. Näin se kesä oli pahimpia tähän mennessä. Tämä kesä on taas tälläinen väsynyt kesä minulle. Parempi sekin. Ymmärrän silti näitä ajatuksia.

Minäkin mietin, että kumpa voisin kirjoittaa joskus oikein onnellisena. Nyt minulla on ihan hyviäkin päiviä, mutta elämäni isot kysymykset vaivaavat kuten opiskelut, työt, yksinäisyys, rahattomuus, se missä minun pitäisi asua vai pitäisikö muuttaa, menneisyyden kokemukset, ikävät ihmiset, elämässä selviäminen jne. Ja näitä asioita pyöritän päässäni. Ne vievät sitten voimia ja iloa elämästä ja niitä on vaikeaa ratkaista.

Tänään kuulin sattumalta kuinka eräs seurue pohti kuinka yhdelle heistä pitäisi järjestää synttäribileet. Tyyppi vielä samanikäinen (kuulin iän) kuin minä. Tämä herätti  ajatuksen omasta elämästä kuinka voin täyttää mitä vain ilman, että oikeastaan kukaan muistaa. Ei ole läheisiä ja suku etäinen. Toisaalta en odotakaan heidän muistavan tai onnittelevan. Silti mietin millainen nuori ja nuorehko aikuinen minä olen, kun ikinä en ole viettänyt mitään juhlia. No, tämä nyt vaan on yksi asia ja ei elämäni tähän kaadu, mutta jonkun todellisuus on minulle niin erilaista. Tavallaan se läheisten puute näkyy aina välillä enemmän. Sen tavallaan sitten muistaa ja herää siihen asiaan.

Minäkin pidän tästä ketjusta. Tulee vaan kirjoitettua liikaakin ja monesti mietin kuka edes jaksaa lukea viestejäni. Kuitenkin minunkin elämässäni toistuu ne samat jutut. Harvoin voin kirjoittaa mitään erilaista. Tämä ketju on silti ainoita mihin enää kirjoitan. Joskus täällä oli kivoja ketjuja enemmänkin. Nyt muutama vanhempi kiva ketju enää tämän lisäksi mitä seurata. "---

Itsellä myös menossa elämässä melkein samat haasteet, kuin sinulla, opiskelu, työ/kuntoutus, asuminen tulevaisuudessa; onko minulla varaa pitää asuntoani, yksinäisyys nyt lisäksi. Menneisyydessä myös ikäviä ihmisiä, läheisen alkoholismi ,jota lapsena ja nuorena sain seurata, kouluvaikeudet ja kiusattuna oleminen, läheisen tapaturmainen kuolema.. onhan näitä tapahtumia, jotka tehneet varmaan minusta pitkälti sen, mikä olen.

Jokin silti vie aina eteen päin, eikä lopulta kukaan vastaantulija kasvoista näe, mitä ihminen kantaa sisällään. En silti ole halunnut luovuttaa vaikka tulisi mitä kuraa niskaan. Kirjoituksestasi päätellen et sinäkään. Kiitos sinulle, että sain lukea palan ajatuksiasi. Tässä vielä omia ajatuksiani lyhyesti sen lisäksi, johon aiemmin tänään vastasit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirpputoreilla useampikin on kertonut käyvänsä. Olen itsekin tehnyt niin upeita löytöjä. Eilen kävin kyläkaupassa vaaleassa pellavahameessa ja vihertävässä pellavapuserossa, kaupan myyjä kehaisi asuani, olen kyllä itsekin ostoksiini tosi tyytyväinen. Yhteensä viisi euroa. Pellava ei edes vanhene, toivottavasti en tahri vaaleaa asuani

Mietin tässä teitä jotka asuvat, eivätkä elä 'kotonaan'... koti on kuitenkin niin turvapaikka itselleni, että hieman vaikea kuvitella. Omat rakkaat esineet, kirjat, verhot, valokuvat...

Onneksi luonto on tärkeä teillekin, siinä on kyllä elävä taulu, kun ikkunasta ulos katsoo.

Torstaiko toivoa täynnä? Tänne ennustettu sadetta, pidän taukoa mustikan keruusta

Voikaa hyvin

N63

 

Syyhy, luteet, kirput löytyvät kirpputoreilta. Phyih.

 

Syyhy ja luteet lähtevät pakastamalla. Juurikin nyt pakastimessa yksi hame ja kaksi paitaa tämän päiväisen kirppistelyn vuoksi :)

Mä voin kertoa miksi itse en osta vaatteita kirppiksiltä. Se on se, kun me miehet ollaan kovia hikoilemaan niin ei houkuta ostaa vaatteita joissa toiset ovat hikoilleet.

Tänään ostin yhden frisbeen kirppikseltä ja kävin syömässä Burger Kingissä.

Tänään oon katsellut porukoiden kämpillä The Favourite,- ja The Lost City -elokuvat.

Vielä katson The Midnight Meat Train -leffan. Kaikki nämä leffat poistuvat netflixistä tämän kuun aikana.

Huomenna jatkuu Netflixin poistuvien elokuvien katselu. Tänään piti koko päivän sataa, mutta pieninä kuuroina vain vettä on tullut. 

Porukat ovat mökillä, joten yksin viettelen täällä aikaa. Ei puuduta yhtään elokuvien katselu.

M31

Tuli tänä aamuna mieleen elokuva Sumujen silta. Jokin ikivanha raina. Olen jo tuntikaudet ollut hereillä, sumu vain ei jätä ikkunan takaista maisemaa. Ensimmäinen aamu pitkään aikaan että en kuule yhdenkään linnun ääntä. Marjoja kypsyy ja porkkanat kasvavat porkkanoiksi penkissään - se merkitsee vain yhtä asiaa: syksy on aloittanut hommansa. 

Kyllä, tätäkin kesää odotin hartaasti ja viimein se tuli, ankaran talven takaa se kiilasi eteeni. Nyt tiedän että edessä on erilainen talvi, tilanteeni on eri kuin silloin kun kaupungista lähdin. Olen hirmu paljon vanhempi ja huterampi. Ihmeellistä on kun ei tarvitse kuitenkaan pelätä, voi luottaa siihen että asiat järjestyvät aina jotenkin. Kaikki asiat järjestyvät aina jotenkin!

Kuulumiseni on että juuri tällä hetkellä en pelkää tulevaa. Jos olisi pitänyt jäädä tänne nykyiselle asuinpaikalle, niin pelkäisin ja stressaisin tosi  paljon. Kiitollinen olen tästä hetkestä.

Ikävien asioiden muistelu ei tuota hyvää mieltä mitä jotkut tänne kirjoittelevat. En kiellä kirjoittamasta ikäviä asioita, joten saatte kirjoittaa niin, jos haluatte.

Itse kun oon miettinyt menneisyyden ikäviä asioita niin siinähän ahdistuu. Paremmalta tuntuu, kun elää hetkessä ja keskittyy tulevaan.

Aika useasti itsekin olen saanut selviytyä yksin elämän vaiheista. Ei mitään kaverijuhlia, ei kaveeramisia. Halveksuntaa oon saanut amiksessa ja muutamissa työpaikoissa, joissa olen ollut. Yksi harjoittelupaikka oli mukava ja pari lapsuuden kaveria oli. 

Aika useasti elämässä tulee paskaa niskaan, mutta katse eteenpäin optisesti silti, niin onnistumisia voi tulla. Toivossa on hyvä elää. Muistakaa elää hetkessäkin. Jotkuthan meditoi, toiset tekee puhallusharjoituksia, jotta saa mielen rennoksi. 

Jos ei pyri elämään, vaan jämähtää menneisiin, niin sitähän katkeroituu. Läheskään kaikki eivät elä, kuin Disneyn sankarit täällä Suomessakaan. Vähemmällä siltikin voi olla onnellinen. Se sielunrauha vaan pitää löytää. Eikä keskittyä ikäviin asioihin.

Tässä kirjoitettuna on tapa miten itse olen löytänyt sielunrauhan. Ei ole huuhaata mitä oon kirjoittanut. 

Oon voinut joskus kirjoittaa saman, mutta helpotusta oloihin yritän antaa ja toivottavasti osaisitte ottaa vastaan auttavaa kättäni pahaan oloonne.

Mulle osuvin motto taitaa olla: 

Elä hetkessä

M31

"Syyhy ja luteet lähtevät pakastamalla. Juurikin nyt pakastimessa yksi hame ja kaksi paitaa tämän päiväisen kirppistelyn vuoksi :)" 

Itse luotan kai liikaa ihmisiin tässä asiassa. Yleensä en edes pese kirppis vaatteita vaan esim hajusta ja kunnosta totean, että ovat puhtaita. Nytkin laitoin yhden paidan vaan suoraan päälleni ilman pesua. Pitäisi tietysti muuttaa tätä tapaa, mutta ainakaan vielä  ole mitään tullut. Tämä on pienempi paikkakunta ja ehkäpä täällä vähemmän niitä mitä mainitsit. Jotenkin olen ehkä liian huoleton ja luotan tässä ihmisiin. Tuli nyt tämä vaan mieleeni, kun luin viestinne. Joskus tietysti voin vielä kärsiä tästä tavastani. 

M31 on oikeassa siinä, että ikävien asioiden jatkuva muisteleminen ei tuota hyvää mieltä.

On olemassa sellainen sanonta, että se mihin keskityt, lisääntyy.  Se pätee tähänkin asiaan.

Olen itse vuosia sitten uinut "syvissä vesissä" ikävien elämänkokemusten takia, mutta olen niistä selvinnyt, en ole niitä jäänyt märehtimään loppuelämäksi.

Yritän elää tässä hetkessä ja suunnitella kivoja asioita tulevaisuuteenkin, ja nautin myös pienistä arkisista asioista, kuten eilisestä tosi hauskasta teatteriesityksestä.

Hyvää viikonloppua teille jokaiselle!

"Ikävien asioiden muistelu ei tuota hyvää mieltä mitä jotkut tänne kirjoittelevat. En kiellä kirjoittamasta ikäviä asioita, joten saatte kirjoittaa niin, jos haluatte.

Itse kun oon miettinyt menneisyyden ikäviä asioita niin siinähän ahdistuu. Paremmalta tuntuu, kun elää hetkessä ja keskittyy tulevaan"

Toivon, että jos joku lukee surullisen viestini niin hän ei silti saisi ikävää oloa siitä. Itselle on vaan helpottavaa purkaa asioita tänne. Samalla minulla tulee aika välillä asioita mieleen jonkun toisen viestistä. Kirjoitit hyvin. Itsekin pyrin kuitenkin olemaan tyytyväinen ja löytämään jotain hyvää. Ehkäpä sekin vaikuttaa millainen tilanne elämässä on. Minä en ole tavallaan vieläkään päässyt siihen pisteeseen, että voisin todeta olevani ns hyvässä tilanteessa elämässäni vaan monien asioiden pitäisi muuttua, että voisin tavallaan saavuttaa kunnolla sen rauhan. Itsestäkin se on tietysti kiinni. Ymmärrän sen. Mietin paljon menneisyyteni senkin vuoksi, että aikoinaan jäi kaikki oikeastaan käsittelemättä. Samalla ehkäpä minäkin nyt mietin iloisempia asioita välillä. En halua liikaa kirjoittaa ikävistä jutuista. 

Tänään kuuluu oikein hyvää. Kävin aamulla uimassa ja tulin kaupungille ostoksille ja löysinkin sen mitä oli tarkoituskin ostaa. Lisäksi antikvariaatista mukaan lähti pari kirjaa ja tulin nyt lounaalle. Illalla tiedossa kaverin synttärijuhlintaa ja erään artistin keikka. 

"Toivon, että jos joku lukee surullisen viestini niin hän ei silti saisi ikävää oloa siitä. Itselle on vaan helpottavaa purkaa asioita tänne. "

En sinun viestistäni saanut pahaa oloa, mutta mulle välittyy viesteistä kirjoittajan pahaa oloa ja siihen halusin antaa helpotusta. 

Tältä erää lopetan kirjoittelun, sillä eilen unohdin laturini toisten kämpille ja ennen sinne menoa pitäisi käydä keskustassa asioilla. On enää puolet kännyn akusta jäljellä. Päiväni on akkua vastaan kilpailu.

M31

Vierailija kirjoitti:

Tänään kävin taas kirppiksellä ja oli kiva, kun eräs kalliimpi tuote oli paikaltani ostattu. Ehkäpä saan edes hieman tuottoa. Toisaalta tulee aina samalla ostettuakin vaatteita. Itse ostan perusvaatteita mitä käytän päivittäin.

Muuten yritin kävellä aina sateen ja ukkosen välissä. Täällä ukkosti monta kertaa tänään. Se pilasi mustaherukan poimimisen. Olen myös miettinyt mikä puu tämän talon pihassa kasvaa. Siinä oli valkoiset kukat keväällä ja nyt tulee mustikan värisiä marjoja. Päätin maistaa niitä ja ihan hyviä olivat. Selvittelyn myötä kyseessä luultavasti saskatoon eli marjatuomipihlaja. Eli marjat turvallisia syödä. Ainakaan vielä ei ole mitään oireita ilmennyt.

Mustikkaan pitäisi viikonloppuna mennä ja vadelmapaikkakin on katsottuna. Täällä ovat vielä raakoja. Piristi nähdä ihmisiä kirppiksellä tänään. Toisaalta vähän haikeaakin, kun en näe yleensä ketään. Ihan hyvä fiilis silti nyt on. Tavall

Hei, saskatoon on erittäin terveellinen ja hyvää tekevä marja. Sen on sanottu hidastavan ikääntymistä ja saattaa auttaa laihtumaan. Meillä ei valitettavasti menestynyt kyseinen puu. Täytyy ostaa uusi taimi ja kokeilla muuta paikkaa. Se on maultaan hyvin mustikkainen ja paistoksiin ja smoothieisiin sopiva. Piirakoissa saattaa maistua aavistuksen mantelimaiselta.

Ap kysyy meiltä: Mitä sinulle tänään kuuluu? Ja rohkaisee kertomaan. 

Ei hän kysy: Mitä hyvää sinulle tänään kuuluu?

Sellaisenkin ketjun voi joku aloittaa. 

Tämä on hyvä ketju näin. Tosi hyvä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy meiltä: Mitä sinulle tänään kuuluu? Ja rohkaisee kertomaan. 

Ei hän kysy: Mitä hyvää sinulle tänään kuuluu?

Sellaisenkin ketjun voi joku aloittaa. 

Tämä on hyvä ketju näin. Tosi hyvä onkin.

Tämä on niin totta:

Tänne saa kertoa kaikenlaisia kuulumisia, pitkiä, lyhyitä... murheita, iloja...

Itsellä laiska päivä, lähden kohta pihasaunan lämmitykseen... ei hotsittanut lähteä mustikkaan. Ukkosta luvassa illan eellä, yritetään saunoa ennen sitä. Puoliso on reissussa, toivottavasti kerkii vastan tekoon...

Leppoisaa Lauantaita Teille

N63