Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Edelliseen vielä eräs iloisempi asia minkä jo hetkeksi unohdin. Kävelin eilen hiekkatiellä. Huomasin keskellä tietä amiraaliperhosen. Se on muutenkin suosikkini kaikista perhosista. Muuttava vaeltajaperhonen tuolta kaukaa. Luulin tuon perhosen olevan jo entinen. Ei liikunnut. Ojensin käteni ja se kuitenkin kiipesi sille. Lentoon yritin sitä saada, mutta putosi vaan alaspäin tuulen mukana kuin siivissä olisi ollut vikaa, vaikka en nähnyt mitään vammoja. Sitten poimin sen uudelleen kädelleni. Mietin, että kannan turvalliseen paikkaan toipumaan. Löysin hyvän paikan, mutta perhonen ei halunnut lähteä kädeltäni. En raaskinut jättää sitä ja mietin, että voinhan minä sen pihaanikin asti viedä ja seurata sen vointia.

Sitten perhonen alkoikin väristellä siipiään, kuin voimaa hakien. Pysyi silti vielä kädessäni. Myöhemmin ohdakkeiden kohdalla perhonen lensikin ihan hyvin tielle, kuin olisikin toipunut nopeasti. Taas väärä paikka vaan ja vielä kerran otin sen käteeni ja se lensi ohdakkeisiin ilman mitään vaikeutta. Oli iloinen hetki tuo. Perhoset ovat lapsesta saakka olleet minulle tärkeitä. Ehkäpä tämäkin on sitä tylsää juttua, mutta hieno hetki itselleni. 

Heip. Onko kukaan kuullut Kalevauvaa livenä? Tekee musiikkia vauvaketjusta yms 

Tulee kotipaikkakunnalle, pitäiskö käydä vilkaisemassa...

Vierailija kirjoitti:

Heip. Onko kukaan kuullut Kalevauvaa livenä? Tekee musiikkia vauvaketjusta yms 

Tulee kotipaikkakunnalle, pitäiskö käydä vilkaisemassa...

Mene jos vähänkään kiinnostaa. Ei kai sitä jatkuvasti Kalevauvaa ole nähtävillä livenä. Jos jättää välistä niin siinä on vaara tulla katumapäälle.

Tulin lukemaan viestejä. Täällä on hyvä ilmapiiri, kiitos kaikille.

Erityisesti minua puhutteli viesti siitä kuinka joku oli pelastanut perhosen pulasta. Mieleeni palautui tapahtuma pari kesää sitten, kun pihassani oli perhonen tosi pahassa jamassa. Se oli saanut siipiinsä ainetta, joka esti kokonaan sen lentämisen. Ei auttanut muu kuin ruveta pesemään äärimmäisen hellävaraisesti ainetta pois siivistä.

Itkin sitä tehdessäni, koska tiesin että mitään muuta niin herkkää ja haurasta ei maailmassa ole kuin perhosen siipi. Valelin vettä pisara kerrallaan ja sain haitallista ainetta pois. Perhosessa oli vielä henki - mutta pystyisikö se enää lentämään...

Minun oli jätettävä se kaivon kannelle, en voinut enää katsoa sen kamppailua. Kun tilanne on tarpeeksi paha, ihminen on neuvoton ja avuton.

Menin myöhemmin katsomaan, niin perhonen ei enää ollut kaivon kannella mihin olin sen jättänyt. 

Ajattelin silloin että olenkohan ainut ihminen maailmassa joka on yrittänyt pestä perhosen siipiä puhtaaksi, antaakseni sille vielä mahdollisuuden lentää.

Ajattelin myös että jos kertoisin jollekin mitä olin tehnyt, olisin epäilemättä tullut leimatuksi hulluksi. Olen mieluummin hullu kuin olen auttamatta perhosta joka on ongelmissa.

Näihin kuviin ja  perhostunnelmiin - perhosenkeveitä unia meille kaikille. 

Käyn kaupassa

Harjoittelen sosiaalisia taitoja juttelemalla vieraille

Metallican Nothing else matters -kappaleen alussa on niin jumalaisen kaunista kitaransoittoa että kun sitä kuuntelee, tuntuu kuin olisi kuollut ja päässyt taivaaseen.

On ollut kiva päivä. Kävin ostamassa pariksi viikoksi ruokaa kun pitkästä aikaa kipuja on tosi vähän. Päivällä oli pilvistä mutta illalla satoi vähän vettä ja aurinko paistaa vieläkin. Napsin vähän valokuvia pihalla kasveista. Juhannus menee yksin kotona, mutta ei ole minulle ongelma. Viihdyn hyvin yksin. Jemmassa on kassillinen DVD elokuvia, herkkuja ja paljon lankoja neulottavaksi. Toivottavasti Posti ehtii tuoda kukkasten siemenet jotka tilasin. Saan laittaa ne kasvamaan. Ostin myös hedelmiä ja kylvän niiden siemenet myös. Pientä puuhastelua rauhallisesti. 

Hyvää juhannusta kaikille!

Mä oon pelastanut ampiaisia ja kimalaisia työpaikan ikkunoilta ulos. Pölyttäjät ovat tärkeitä. 

Noista ihan pienimmistä elukoista on hyvä ajatella milloin on parempi päästää kärsimyksistä. Jos havaitsee, ettei elukka pysty liikkumaan niin mä oon tappsnut. Ei ne vammautuneet eläimet kovin pitkälle pötki. Hyvä sitä on vaalia elämää, mutta hyvinvoinnin rajoissa. Myrkyissä ja metallipölyissä olevat ovat saaneet loppunsa, raajansa menettäneet ja osittain liiskaantuneet myös.

Mä näin suuren etanan vähän aikaa sitten kävelytiellä. En viitsinyt auttaa, kun siinä on riski etanan kärsivän käsissä. Jos on autotien ylittänyt niin kyllä se selvii omin voiminkin ruohonjuuritasolle. On niitä eläimiäkin tullut nähtyä kuolevan. Vahvasti on jäänyt mieleen lapsena, kun linnunpoikaset tippuu pesästä kuolemaan. Vaikea niitä on edes pelastaa, sillä jos tulee koskettua linnunpoikaseen niin mahdollisesti emo hylkää sen hajujäljen takia. Luonto on julma.

Hauska toimelias päivä takana.Nyt nukkuun väsyttää niin ihanasti. 

Ihania luontotarinoita

Sinä perhosen pesijä, mikähän laji oli? En ole kuullut pesusta aiemmin...🦋

Hämähäkit ja ampiaiset minäkin kiikutan ulos

Kyllä on kimalaiset vähissä, ampiaisetkin. Perhosia on paljon ja kärpäsiä, paarmoja.

Päivän Elokuva: Havumetsän lapset, lumoavia luontokuvia

Päivän biisi: Juicen pyhä toimitus, vetää aina hiljaiseksi

Juhannusaatonaaton terveiset

N63

Ps näyttää lupaavalta, ehkä saammekin (vihdoin) polttaa juhannuskokon

Tänään heräsin 10.00 ,aamupala ,  lounas 12.00.  nyt keitän päiväkahvin, klo 15.00 katson La Promesan. Illemmalla käyn kaupassa joten ihan kiva päivä tänäänkin. Eilen olin grillaus tapahtumassa.

"Oli kaste viel yli kukkien, kun kuoli päiväperhonen.

Se kesti tuokion vain - niin, niin ja se aamulla haudattiin. Koko ihanan päivän se elänyt ois, jo aamulla sen piti pois.

On murhe saleissa ruohiston, surutaloon ystävät tulleet on. Ja ne katsovat pientä vainajaa ja sen siipien kultaa koskettaa ne hiljaa, hellävaroin, päät nyökkyen silmät kostehin;  miten kaunis vieläkin.

Surusaatto lähtee verkalleen läpi heinien metsämatkalleen. Havuin peitetty on tie, joka vainajan viitaan vie.

Pappi, suruperhonen, jo vartoo ja vaihtaa jalkaa, ja kuoro leppäkerttujen veräjällä virren alkaa. Joku saattojoukossa nyyhkyttää ja turilaan haudankaivajan, joka karski ja paljon nähnyt on, käsi pyyhkii selkäpuolla pois salaa kyynelkarpalon - on kovaa niin aamulla kuolla."

Opin tämän runon lapsena äidiltäni, en ole varma, että siteeraan oikein, enkä valitettavasti muista tekijää. Se tuli heti mieleeni perhosenpelastajasta.

Vierailija kirjoitti:

"Oli kaste viel yli kukkien, kun kuoli päiväperhonen.

Se kesti tuokion vain - niin, niin ja se aamulla haudattiin. Koko ihanan päivän se elänyt ois, jo aamulla sen piti pois.

On murhe saleissa ruohiston, surutaloon ystävät tulleet on. Ja ne katsovat pientä vainajaa ja sen siipien kultaa koskettaa ne hiljaa, hellävaroin, päät nyökkyen silmät kostehin;  miten kaunis vieläkin.

Surusaatto lähtee verkalleen läpi heinien metsämatkalleen. Havuin peitetty on tie, joka vainajan viitaan vie.

Pappi, suruperhonen, jo vartoo ja vaihtaa jalkaa, ja kuoro leppäkerttujen veräjällä virren alkaa. Joku saattojoukossa nyyhkyttää ja turilaan haudankaivajan, joka karski ja paljon nähnyt on, käsi pyyhkii selkäpuolla pois salaa kyynelkarpalon - on kovaa niin aamulla kuolla."

Opin tämän runon lapsena äidiltäni, en ole varma, että siteeraan oikein, enkä valitettavasti muista tekijää. Se tuli heti mieleeni perhosenpelastaj

ihana, i h a n a. Osasin tämän joskus ulkoa, aika nappiin muistit... surullinen, haikea

Sähkö on nyt melkein ilmaista. Pyykkikone pyörii, ruoka on uunissa. Tuuletin pyörii myös yötä päivää kun kämpässä aina +25. Sain nukuttua hyvin. Eilen katsoin elokuvan Resident. Mitähän tänään katsoisin? Jokin Jason Statham elokuva ehkä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vois kuunnella myös kesämusaa eli kotimaisia iskelmiä. Löysin kirpparilta vanhoja c kasetteja (Tapani Kansa, Kirka ym) ja ikivanha kasettisoitinkin toimii vielä. Juhannustanssit! Kauppakin näyttää olevan koko juhannuksen auki joten jos lisää herkkuja kaipaan, äkkiä juoksee hakemaan. Voisi soitella joillekin ja toivottaa juhannusta. Mieli on korkealla. Toivottavasti muillakin!

Lopetin työt klo 13 maissa ja nyt ois 3,5 vko loma edessä. 

Olen yli viiskympinen yksineläjä joten vähän orpo olo taas kun ei oo mitään muuta suunnitteilla juhannukseksi kuin ystävän kanssa syömään meneminen. Kelit ei suosi rannalle lähtöä joten varmaan pyykkään, siivoan, käyn kävelemässä jne. 

Olis niin ihana kun ois oma mökki jonne vois mennä puuhastelemaan, uimaan, saunomaan ja olla ulkona.

Täytyy ajatella positiivisesti: onneks kerrostaloasunnossa on sentään iso partsi jossa ei ole itikoita ja upea näköala jota jaksan katsella loputtomiin. Huonomminkin voisi asiat olla.

"Opin tämän runon lapsena äidiltäni, en ole varma, että siteeraan oikein, enkä valitettavasti muista tekijää. Se tuli heti mieleeni perhosenpelastajasta." 

Kiitos runosta terveisin tuon perhosen pelastanut ja viestin kirjoittanut.

Itselle tuli mieleen, kun luin viestiä missä joku pesi perhosen siipiä niin itsekin olen monesti perhosia auttanut muutenkin. Osaan asettaa varovasti perhosen siivet kohdilleen jos esim tuuli on ns takasiiven taittanut etusiiven päälle tms eli siivet väärässä asennossa. Tämä siis vain jos siivet selkeästi väärässä asennossa ja perhonen ei voi lentää. Muuten en todellakaan siipiin koske. Viime kesänä onnistuneesti autoin yhtä tälläistä ja se pystyi taas lentämään. Laitan taas vanhemman lahjaksi saadut punaviinit mitä emme juo hyötykäyttöön. Saavat perhoset oman baarinsa kohta. Suosittelen kokeilemaan. Myös vahva mehu käy ja fariinisokeria. Hienointa oli viime syksynä siniritariyökköset lämpimänä syyskuun yönä baarissa. Vähän pelottaviakin aluksi. Luulin lepakoiksi kaukaa ensin. 

Tänään sanoin hei hei entiselle asunnolle. Käyn vielä kerran toivottavasti onnistuneesti avaimet luovuttamassa ja saan vuokratakuun itselleni. Haikea olo ja yritän tallentaa hyvät muistot esim koirani kanssa siihen asuntoon liittyen. Jään kaipaamaan pihaa ja yhtä isoa haapaakin. Tottui sen lehtien ääneen. Minulle ei kovin hyvin sovi nämä muutokset. Surullinen olo on. Toivon etten katuisi päätöstäni lähteä pois tuolta. Oli vaan minulle kannattamatonta. Koirani oli yksi syy aikoinaan muuttaa tuonne. Nyt sitäkään ei ole enää niin samalla päätin sitten lopulta lähteä muualle. En kovin kauas, mutta kuitenkin toisaalla. Ehkä saan nyt rahaa säästöön edes hieman. Sellaista mitä tuolla asuessa en voinut toteuttaa. Joskus kadehdin niitä joilla on mukava vanha ns sukutalo jossain millä en historiansa. Itsekin kaipaisin tuollaista rakasta pysyvää paikkaa. Tukikohtaa itselleni. Jotain mihin oikeasti kiintyä. En siis materian perässä ole, mutta sitä pysyvyyttä tms kaipaisin. Olen niin irrallaan kaikesta kaiken suhteen.

Juhannus menee siinä missä jokainen päiväkin. Tavoitteeni on nyt jaksaa nauttia kesästä ja iltakävelyistä. En ole vielä vireessä siihen liittyen. Huomaa siitä, kun en jaksa oikein valvoa. Ennen kuin kirjaa pihalla yhteen yöllä. Nyt en ole yhtään kirjaa lukenut viime syksyn jälkeen. Pitkästi taas kerran, mutta viesti lähti nyt niin moniin ajatuksiin. Joku keksi hyvän nimimerkin minulle ja ottaisin perhosenpelastajan käyttöön jos nimimerkkiä tahtoisin käyttää. Kiitos siitäkin. 

Hyvää kuuluu. Elämäntapatemontti etenee, paino pudonnut 30 kg pahimmista lukemista, alkoholia otin viimeksi joskus viime vuoden puolella, ja kauan sitten unohtunut rakas juoksuharrastus on aktivoitunut uudestaan. Kaverit olettaa että olen onneton kun kuulemma "kiellän itseltäni kaiken". Ei voisi olla kauempana totuudesta, en ole voinut näin hyvin vuosikymmeniin, ja hymy on herkässä. Keho osaa kiittää monin eri tavoin kun sitä kohtelee oikein.

Sain käveltyä 6654 askelta ja sen vuoksi raukea ja hyvä olo. Ostin myös Buranaa ja Zyrteciä, joita pitää ottaa yhtä aikaa, jos itikka pistää. Saunaan ei saa mennä, mutta uimaan saa mennä mielellään. 

Vierailija kirjoitti:

Sain käveltyä 6654 askelta ja sen vuoksi raukea ja hyvä olo. Ostin myös Buranaa ja Zyrteciä, joita pitää ottaa yhtä aikaa, jos itikka pistää. Saunaan ei saa mennä, mutta uimaan saa mennä mielellään. 

Jokin sairausko, kun lääkettä hyönteisten pistoihin?

Juhannuksen viettoon mökille asetuttu. Kaivattu hetki hieman rentoutua. Järvi on kyllä kaunis ja valoisuus vielä vaihtelee pilvisyyden mukaan. Välillä vastarannan kultaa ilta-aurinko. Tuuli on käynyt tänään kohtalaisesti, mutta onneksi järven vesi oli vielä uimalämpöistä minullekin vilukissalle. 

Mansikkakermakakku tehty. Saas nähdä, saadaanko lapsenlapsia huomenna maistelemaan. Toivottavasti. 

Kiitollisin mielin nukkumaan. 

50+ Mummeli