Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kirjoitin pitkän fiksun viestin, katosi johonkin bittiavaruuteen😠

Nyt saatte lyhyen tökerön vastineen

Varokaa, ettette tule huijatuksi, onhan aprillipäivä

Kummitätini syntymästä on tänään 100v

Kurjet ovat minun lintujani, ei niinkään joutsenet

Mukavaa Maanantaita Kaikille

N63

Ei näy aurinko tänään

Tyydyn poutaan vähään

Odotin pääseväni pyhiksi töihin tienaamaan vuokrarahat mutta eipä kutsua kuulunut vaikka ensin lupailtiin,joten vuokra jää maksamatta. Eli huonoa kuuluu. 

Mun hankkima Schindlerin lista dvd on viallinen niin en pystynyt katsoo sitä loppuun. Katsoin aamulla sitten Hopon poppoo -leffan.

Lähdin sitten himasta kävelee tuonne aurinkoiseen säähän. Kävin burgerin syömässä ja sitten menin kauppaan. Löysin kaupasta Poupelle of Chimney Town -leffan. Ajattelin tämän leffan tänään katsoa.

Kirppiksellekin kävelin ja tulipa ulkona kuuma. 

Porukoilla tuli syötyä vähän karjalanpaistin kaltaista ruokaa. Sitten mä tartuin kitaraan ja menin terassille sitä soittaa. Tein oikein listan mitä soitin sillä hetkellä ja seuraavaan viestiin tulee se lista. Meen kohta taas ulos terassille viettää aikaa. Tosi kesäinen olo mulla on tänään

M31

You are my sunshine

Tide is high

Strong enough

How far i'll go

Colors of the Wind

Star Wars main title

The Imperial March

Dallas theme

Dragostea din tei

Poliisiopisto tunnari

Con te partirò

The Phantom of the Opera

Somewhere Over the Rainbow

Pokémon Theme (Gotta Catch 'em All)

Digimon: Butter-fly

Digimon: Brave heart

Tintin Seikkailut tunnari

Thunderstruck (minun akustinen versio)

The Godfather theme

Pirates of the Caribbean theme

Indiana Jones theme

The Simpsons theme

Jurassic Park theme

Kiss the Girl (The Little Mermaid)

Under the Sea (The Little Mermaid)

Part of Your World (The Little Mermaid)

Woody Woodpecker (slow my relax version)

M31

Kiitos N63, kun muistutit aprillipäivästä. Jekutin siskoani onnistuneesti 😽

Sanoin, että pihallamme on kissa ja sain juoksutettua häntä.

Harmillista vähän on meillä molemmilla. Sä et saanut julkaistua pitkää kommenttiasi ja mä ooon joskus ostanut rikkinäisen dvd:n. En anna sen angistaa fiilistäni. Muuten päivä on mennyt oikein mukavasti.

M31

100 vuotta elinikää on aikamoinen saavutus. Niinkään vanhaksi ei jokainen edes elä. Onnea kummitädillesi N63.

Vaikka siellä ei aurinko paistaisikaan niin toivottavasti aurinkoa näkyy mielessä. No, aurinkoa saat vähän tästä

Leskenlehti aurinko, värin arvasitko jo? 🎶

Tiedättekö tuon kappaleen? Mä muistan sitä laulelleeni 6-7 vuotiaana, kun Huvituttia näytettiin tv:ssä. 

M31

Hemmetti! Taaskaan emojia tämä palsta ei julkaissut. Typerästi palsta toimii. Yritin kummiskin antaa aurinkoa.

M31

Tänään on äitini syntymästä kulunut 100 vuotta, sytytin kynttilän hänen muistolleen. Hän kuoli 88 -vuotiaana.

Kirjoitin tänään tarinan yhteen kirjoituskilpailuun.

Kävin myös kävelylenkillä. 

Rauhallinen päivä meillä, kuten koko pääsiäinen.

"Kurjet ovat minun lintujani, ei niinkään joutsenet" 

Lainasin tämän lauseen, kun tuli tästä mieleeni kuinka Suomessakin moni elää niin erilaisessa ympäristössä. Minäkin elin ensin vauvana  kaupungissa ja muun lapsuuden  maaseudulla. Sitten myöhemmin rannikolla. Sen jälkeen  myöhemmin vasta, kun muutimme kolmanteen paikkaan niin siellä näin kurkia. En ainakaan muista, että olisin edes lapsuudessa maaseudulla niitä nähnyt, vaikka ympäristöltään niille sopivaa aluetta. Voi toisaalta olla etten muista kunnolla. Kurkien kohtaaminen ja ääni läheisellä sumuisella  pellolla oli kyllä vaikuttava hetki. Toisaalta pidän itse myös joutsenista. Eilen oli hieno hetki, kun kurki ja joutsen parit lensivät molemmat toistensa ohitse huutaen. Tänne on myös mustarastaat (niitä on  paljon) ja töyhtöhyypät tulleet. Nämä "hyypät" myös itselle uusia lintuja ja vasta täällä asuessani olen niitä nähnyt. Kivoja lintuja. 

Muuten on mukavaa lukea muiden musiikkiaiheisia viestejä. Minullakin on jo toinen soitin myyty ja toinen pölyttyy laatikossa. En kirjoita se nimeä, kun melko harvinainen on. Toisaalta mietin hetki sitten soitankohan ikinä sitä enää. Lapsuudessa eräs kiva vanhempi  soitonopettaja opetti soittamaan ulkoa kaiken. Opin paljon kappeleita. Myöhemmin tuo taito hävisi jonnekin. Oli eri opettaja ja tiukempaa kaikki. En oikein tykännyt enää. En silti raaski myydä soitinta poiskaan. Ei sillä ole edes arvoa niin paljon. 

Eilen oli aika väsynyt ja surkea olo. Nyt tänään parempi fiilis. Tuli tunne, että selviän taas eteenpäin ja saan jotenkin eri juttuja tehtyä. Välillä tulee vaan niitä vaikeita hetkiä.

Näin muuten valkoisen hirven viime viikolla metsässä. Oli hieno näky 🤔😄 🤦

Musiikkina tänään:

TTBC - Take the backseat, Casey acoustic

En kuvittele, että joku kuuntelisi, mutta kirjoitan silti 😅 ja viestin pituuskin on taas liiallisuuteen taipuvainen. 

Beef Wellington, salaattia ja valkosipulipapuja. Alkuun simpukoita. Pari pulloa punkkua. Famo käymässä.

M41

En meinaa enää jaksaa täysi-ikäisiä lapsiani taloudessani ja olisin kyllä täysin valmis heidän lentämään omilleen. En vaan millään meinaa enää jaksaa, itse lähdin omilleni 17 vuotiaana. Tytär 19 tuo yökyläkavereita välillä useammaksi päiväksi ja se on minusta melko epämääräistä ja tuo silti vaikka asiasta huomauttaa. Poika syö kuin hevonen mutta käy sentään töissä ja kustantaa elämistään myös itse mutta abiturienttisiskonsa meno kiristää päätä. Vannon että olen onnellinen kun olen ihan yksin eikä kukaan kukaan tule katsomaan -ja sotkemaan ja mekkaloimaan.

Tuosta yhdestä viestistä muistin mitä olin aikonut tänään tehdä: minunhan piti mennä moikkaamaan ikivanhaa soitintani, akustista kitaraa, sen säilytyspaikkaan joka on jo hyvän aikaa ollut ulkorakennuksessa. 

Kutsun huonetta Kesähuoneeksi, se on entisestä jyväaitasta siistitty oleskelutilaksi. Siihen rakennettiin myös parvi, mihin  olen hankkinut patjoja ja tyynyjä jos "joku" haluaa joskus kesäiltana loikoilla, lueskella, mietiskellä, ottaa torkut. 

Kitaraa olen soittanut tuossa huoneessa ja laulaa loilottanut. Olen opetellut alkeellisen säestystekniikan omatoimisesti. Luultavasti siis väärin. Koska kitara on nailonkielinen, sillä opettelu oli hankalaa mutta sinnikkäästi jatkoin.

Vieläkin muistan kirveltävät sormenpäät...kun oli niin kitaraa koiteltu ja tunnollisesti harjoiteltu.

Huippuvuosina osasin noin 40 piisiä; soinnut ja lyriikat ilman papereita. Englanninkielisiä kappaleita kaikki. Nyt tuskin muistaisin niistä yhtäkään kokonaan ulkoa.

Musiikki poistaa mielestä kaikki murheet ja harmit. Mikä lahja se onkaan ollut - olen niin kiitollinen. Musiikki on ikuista, se ei katoa vaikka taidot ruostuu.

Stressiä. Kellojen siirto ei sovi minulle yhtään, koska nukahdan yleensä klo 23, riippumatta siitä menenkö sänkyyn jo klo 22. Nyt kun kellot siirrettiin, nukahdin eilisiltanakin vasta klo 0.00, koska siihen rytmiin on tottunut. Jännittää jo valmiiksi, miten saa illalla nukahdettua.

Aamulla on herätys klo 05.45. Vien koirat puolen tunnin lenkille, käväisen nopeasti suihkussa, pesen hampaat, pukeudun, juon mukillisen kahvia ja syön puuroa, meikkaan. Lähden ajamaan kohti työpaikkaa klo 07. Minulla kuluu työmatkaan aikaa keskimäärin 42-45 min., mutta ruuhkaisena aamuna jopa 55 min. Koskaan ei voi ennalta tietää, milloin on ruuhka, koska se ei ole loogista. Toki jos on lumipyry, silloin on todennäköisimmin ruuhkaa ja kolareita, mutta joskus liikenne seisoo myös normaalina arkiaamuna. Työt alkaa klo 08 ja loppuu klo 16. Kerran viikossa yksi pidempi päivä.

Keskellä päivää on 30 min. ruokatauko omaa aikaa. Kun nyt alkaa ilmat lämmetä, saatanpa käyttää sen kävellen ulkona ja kuunnellen musiikkia nappikuulokkeista. Pärjään työpäivän myös pelkällä banaanilla, jonka syön kahvitauolla. Oikeastaan odotan hyvillä mielin, kun tulee lämpimät kevätkelit, että voi olla ulkona sen ruokatauon.

En tiedä mitä ne täällä korpikylällä suihkuttavat ulkoilmaan, mutta aina kun menen ulos ja puuhastelen siellä jotakin, oloni kohenee, alan voida hyvin ja paljon paremmin, päässä jotkin ruuvit eivät enää narise, kaikki tuntuu luonnolliselta ja hyvältä ja oikealta. Ja sitten en enää haluaisi tulla sisälle. Rinnassa kevättä vaikka aurinko pilvessä. Magic.

Vierailija kirjoitti:

En meinaa enää jaksaa täysi-ikäisiä lapsiani taloudessani ja olisin kyllä täysin valmis heidän lentämään omilleen. En vaan millään meinaa enää jaksaa, itse lähdin omilleni 17 vuotiaana. Tytär 19 tuo yökyläkavereita välillä useammaksi päiväksi ja se on minusta melko epämääräistä ja tuo silti vaikka asiasta huomauttaa. Poika syö kuin hevonen mutta käy sentään töissä ja kustantaa elämistään myös itse mutta abiturienttisiskonsa meno kiristää päätä. Vannon että olen onnellinen kun olen ihan yksin eikä kukaan kukaan tule katsomaan -ja sotkemaan ja mekkaloimaan.

Ymmärrän sinua aika hyvin. Mitä isommat lapset, sitä enemmän hermoja kiristää. Poikani on armeijassa ja joka jessuksen kerta viikonloppulomilla tuo tyttöystävän tänne meille. Se ei riitä, että olisi muutaman tunnin kylässä, vaan käytännössä koko sen ajan kun poika on lomilla. Valvovat yömyöhälle, tyttö nauraa kikattaa, hakevat iltapalaa tyyliin klo 01 yöllä ja kolistelevat keittiössä. Kuuluu monenlaisia ääniä. Välillä on koko talous täynnä väkeä, kun tänne tulee pojan vanhoja kavereita tapaamaan häntä ja on käynyt myös yksi uusi armeijakaveri. Asunto on kuin kestikievari. Jos käyvät juhlimassa (joskus, kerran kuussa), ei ole ihan varmaa, keitä täällä makaa aamulla kun herään kahvinkeittoon. Joku kaveri oli meidän olohuoneen sohvalla nukkumassa, kun ei ollut varaa taksiin. Se ei minulle ole mikään upea yllätys, jos herään vapaapäivänä klo 08 ja kävelen omasta makuuhuoneesta olohuoneen läpi vessaan, niin joku karvanaama siinä kuorsaa pitkin pituuttaan sohvalla.

Minua repii myös tyttären edesottamukset. Jos hän lähtee kavereiden kanssa hengailemaan jonnekin klo 18, minä laitan ekan kerran viestiä klo 20, pitääkö hakea jostain ja kuinka myöhään menee jne. Hän vastaa kun jaksaa, vaikka se olisi klo 22-23. Kun on kyse alaikäisestä neidistä, minua ärsyttää mikä siinä on niin vaikeaa, ettei voi sopia moneltako tulee. Tässä jokin aika sitten jouduin hakemaan hänet lähiöstä ihan eri puolelta kaupunkia klo 23.30, kun tytöt ei olleet huomanneet, että sieltä tulee viimeinen bussi keskustaan klo 22.

Tietenkin nuorista on myös iloa, mutta jotenkin odotan sitä päivää, että eivät olisi kotona niin paljon. Että joskus olisi viikonloppu, jolloin saa vain relata ja nukkua rauhassa. Odotan myös sitä, ettei palkkaa tarvitsisi kantaa kokonaan ruokakauppaan. Aikuisen kokoiset ihmiset syö kuin aikuiset ja ruoka maksaa.

Ihan tasaista kuuluu. Pesin 3 koneellista pyykkiä. Imuroin. Laitoin hyvää ruokaa ja herkkuja jälkiruuaksi. Käytiin lasteni kanssa katsomassa kallioilla, joko meri alkaa sulaa. Ei ihan vielä, jäätä on.

Katselin tänään hytillisistä moottoriveneistä myynti-ilmoituksia. Se venekaipuu iskee aina näin keväisin. Vanhempani omistivat komean puuveneen, kun olin lapsi. Nukuin veneen hytissä kymmeniä ellei satoja öitä. Välillä yövyttiin teltassa saarissa kesälomalla ja sekin oli mukavaa. Vene myytiin, kun olin 18-vuotias. Vanhemmat päättivät, että he ostavat kesämökin eivätkä mitään venettä enää pidä. Lopulta se kuivan maan kesämökki ehti olla käytössä muutaman vuoden, kun äiti sairastui vakavasti ja mökkeily loppui.

Minä olen aina toivonut, että voisin omille lapsille antaa samanlaisia veneilymuistoja kuin itse sain. Meren tuoksu ja tuuli, vapaus. Toivon niin kovasti, että löytäisin meille sopivan hintaisen, riittävän tukevan ja toisaalta tunnelmallisen veneen, mutta siinä ei saa olla isoja korjaustarpeita, kun minä tai mieheni ei itse osata korjata yhtään mitään. Lapset on jo isoja koululaisia (alakoulussa ja yläkoulussa), ja kyllä hekin venettä toivoisivat.

En kyllä jaksaisi yhtään jos täällä pitkin kämppää lojuskelisi vieraita roikaleita. Minulla on ollut vain yksi teini kotona aikoinaan ja kun asunto oli pieni, ei sinne yökyliinkään tultu ja olinhan minäkin niin äkkipikainen ja helposti ärsyyntyvä että lapseni varmaan ajatteli olevan kaikille parasta ettei yövieraita kutsuisi. 

Tuon muistan hyvin että teini söi paljon, mutta toisaalta ruoka ei ollut niin kallista kuin se nykyään on. Ruokani myös kelpasi hyvin, toisin on nyt...

Eläydyin viesteihinne ja haluisin jotenkin ilmaista että ymmärrän tilanteitanne, vaikka en ole niitä itse kokenut. En peukuttanut, kun ajattelin että se antaisi tavallaan väärän viestin. Toivotan tsemppiä nuorten aikuisten kanssa...se päivä koittaa kun lennähtävät pois. Itse olin turhan pitkään kotona, yritin olla vähän apuna navettahommissa ym, vähäiseksi taisi jäädä. Lapseni lähti lukioikäisenä omaan kämppään. Olihan hänellä kaveri, ei olisi tullut mitään elämästä siellä meidän pienessä kaksiossa. Pelkkä ajatuskin puistattaa.

Hänen vuokransa kuitenkin sain maksaa, joten ei se ihan ilmaiseksi tullut että sain kämpässäni olla yksin. Vapauttavaa joka tapauksessa.

Toissailtana tuli Helene-elokuva tv:sta, siis siitä taidemaalarista tehty. Kylläpä oli kaunis, tunnelmallinen ja rauhallinen leffa. Sellasta enemmän! Pois siis pauhu, mellastus ja jonninjoutava hekotus. 

"Musiikki poistaa mielestä kaikki murheet ja harmit. Mikä lahja se onkaan ollut - olen niin kiitollinen. Musiikki on ikuista, se ei katoa vaikka taidot ruostuu."

Näin yritän itsekin ajatella ja ehkä vielä joskus ottaa itsekin soittimeni esiin. Toisaalta olen kiitollinen myös siitä, että voin ihan musiikkia kuuntelemallakin saada iloa elämääni. Kiitollinen, että osaan nauttia siitä ja se antaa minulle iloa elämääni. Olisi tyhjää ilman sitä.

Huonoa kuten aina.