Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Hyvään aikaan vaihdettiin talvirenkaat eilen autoon, tänä aamuna maa valkoisena ja pakkastakin.

Olisi ollut ihana ulkoilusää, mutta tältä päivältä jätin väliin.  Pientä flunssanpoikasta yrittää pukata.  Olen lääkinnyt itseäni inkiväärishotilla ja hunajalla.  

Aamulla täyttelin sanaristikoita ja kryptoja. Keitin tyrnivispipuuroa ja leivoin kantarellipiirakan. Hyvä käyttää itsepoimittuja ja säilöttyjä luonnon antimia ruokiin; molemmista kun tykkään.  Poimimisesta kuten ruoaksi valmistamisestakin.  Tietääpähän mitä suuhunsa laittaa :)

Lauantaisauna tuttuun tapaan, ehkä täyttelen lisää ristikoita.

Mukavaa lauantai-iltaa jokaiselle!   

Vierailija kirjoitti:

Voi miten laiska päivä.Kaupassa,vähän ulkona.Salaatin ruuaksi. 

Täällä kans laiska päivä. Oikeastaan hävettävän laiska. Ulkona oli upea ilma ja tulikin oltua vähän pidempään koiran kanssa lenkillä. Kun aurinko paistaa, väsyttää vähemmän. Ja nyt, kun lämmityskin on päällä, niin mun nivelkivutkin on astetta pienemmät. Mutta sen sijaan, että  olisin reippaana lampaana tehnyt kaikenlaista järkevää, olenkin katsellut kissa kainalossa true crime sarjoja. Noh, aurinko laskee hetken päästä ja tietty nyt alkaa myös väsyttää :D 

Vaihdoin viikko sitten sytopiikkipäivän maanantaista lauantaille ja taidan jatkaa samalla linjalla. Nimittäin tiistaina on Lions Clubin hommia enkä voi silloin maata rättiväsyneenä sängynpohjalla. Joten olkoon sytoväsymyspäivä taas sunnuntai. 

Eilen sain valokuvia keskiviikkoisesta Lions Clubin juhlasta. Olin hämmentynyt, miltä mä niissä kuvissa näytän. Musta on hyvin vähän valokuvia, koska en ota selfieitä, eikä  oman ulkonäön muutosta huomaa arjessa. Toki sen huomaa, että vaatteet käyvät yhä väljemmiksi, mutta ei noin muuten. Jo keväällä, kun talvitakit jäi pois, mulle kyllä monet puolitutut sanoi, että mä olen tosi paljon hoikistunut. Silloin ehkä ajatteli, että joo joo, onhan tässä nyt paino jokusen kilon tippunut. Mutta kun eilen näin ne valokuvat, ajattelin, että noissa kuvissahan olen minä 15 vuotta sitten. Sen tajuamisesta tuli niin hyvä mieli, että taidan maanantaina mennä ostamaan itselleni parit farkut. Mulla ylipaino oli suurimmaksi osaksi kertynyt vyötärölle eli just se terveydelle haitallisin ylipainon muoto ja mulla onkin vuosikausia ollut kuminauhavyötäröllisiä housuja. Joten nyt sitten suunnitelmissa pitkästä aikaa farkut, joissa edessä nappi ja vetskari.

Kun reilu vuosi sitten päätin alkaa syömään vähemmän eli vain sen verran, mitä voin sitten tavoitepainossanikin syödä lihomatta ja laihtumatta, ei mulla ollut edes mitään mielikuvaa, millaista mun elämä on sitten, kun tavoite on saavutettu. Se tuntui silloin niin kaukaiselta asialta ja skeptikkona ajattelin, että voihan tämä mennä vielä ihan persiilleenkin. Että ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa.  Tavoitepaino ei ole ihan vielä saavutettu, mutta normaalipainon raja on jo. Ja miltä tuntuu? Hämmentävältä. En näytäkään enää pallomahaiselta pulloposkelta vaan normaalilta. Vuosikausia olen inhonnut vaateostoksia, koska olin sekä lyhyt että pallomaha. Lyhyt olen edelleenkin, mutta pallomaha on poissa. 

22264