Kohta jään eläkkeelle ja on aika suunnata: Olen saanut elämältä kaiken, hyvän työn, oman ison omakotitalon, upean ja komean miehen ja maailman ihanimman perheen. Kaiken tuon olen saanut samaan aikaan, kun monelle luokkatoverille jäi vain luu käteen.
Kaikessa, mihin olen ryhtynyt, olen onnistunut. Yliopistoaikana hakeuduin heti lääkäri- ja ekonomimiesten seuraan, koska ymmärsin, että kaltaiseni humanisti tarvitsee vastapainoa. Ja niinhän sieltä löytyi mies hienosta suvusta, jolla on paljon varallisuutta. Työ järjestyi tämän sivun suhteilla. Rahaa tuli molemmille hyväpalkkaisista töistä ja pian ostettiin iso omakotitalo. Perustettiin perhe ja oltiin koko ajan onnellisia. Tiedettiin, että pystyttäisiin tarjoamaan lapsille hyvä elämä. Niin paljon olen saanut elämältä. Niin paljon, kun olen ollut sosiaalisesti fiksu.
Moni koulussa ja jopa yliopistossa samaan aikaan opiskellut on jäänyt vailla mitään saavutuksia elämässä. Osa asuu jopa eläkeiän kynnyksellä vielä vuokralla! Osa on katkera, jokunen jopa minulle. Eivät voi samaistua onneeni vaan sanovat saaneeni asioita mieheni kautta. Entä sitten, miksen en saisi varmistaa hyvää elämää itselleni? Sosiaalinen kyvykkyyteni on pitänyt perheeni koossa ja onnellisena. Niin monelle muulle luokkatoverille on jäänyt kuitenkin vain luu käteen. Ei osattu elää siten, että oltaisiin osattu tehdä joku muu tai edes itsensä onnelliseksi.
Hyvä eläke, parempi kuin monen palkka, odottaa minua kuukauden päästä. Aiomme matkustella ja nauttia elämästä. Olen saanut elämältä kaiken, mitä olen halunnut. Kaiken.
Kommentit (147)
Faith kirjoitti:
Ap: "Kaikessa, mihin olen ryhtynyt, olen onnistunut."
Ei kai kukaan sentään ihan kaikessa ole onnistunut?
On hyvä olla kiitollinen Jumalalle siitä mitä on saanut. Ei kaikki ole omien viisaiden valintojen ansiota, vaan suurelta osalta menestyksen mahdollistaneet olosuhteet ovat Jumalan lahjaa, esim. terveys.
No jumalalla tuskin on mitään tekemistä sen kanssa että olen lähes 40v kärsinyt unettomuudesta tai loukkaantumiset vei terveyden😂
Tai sillä että olen 40v tehnyt töitä perä ruvella saavuttaakseni haaveeni ja unelmani. Ja olen saavuttanutkn
Ihan ikiomia valintoja ja uurastusta, ei satuolentojen ansiota:)
Voitin lotossa viisi miljoonaa. Mielestäni olen onnistunut paremmin.
Entäs minä joka olen saanut elämältä noin puolet siitä mitä voisi saada? On ollut onnea ja epäonnea. Silti olen ihan perusonnellinen, usein lohdutan kavereitani joilla menee sillä hetkellä "huonosti". Joskus kaipaan itsekin lohtua. Pidän asioita suhteellisena, sinulla on ehkä hienompi talo kuin minulla, mutta itselleni talolla ei ole niin suurta merkitystä sitten kuitenkaan.
Heikommin menestyvillä olen antanut omavastuisia neuvoja kuinka elää hyvää ja tervettä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole AP kaikkea saanut kun tekee tätä aloitusta uudestaan ja uudestaan. Joku kaihertava tunne tai epävarmuus siellä lienee taustalla mikä aiheuttaa pätemisentarpeen. Aidosti tyytyväinen ja onnellinen ei joutuisi pönkittämään tunnettaan jatkuvalla vertailulla että onhan saanut varmasti enemmän kuin muut. Taitaa vähän harmittaa se kuitenkin että on kuittailtu siitä että miehen siivellä tullut hyötyjä? Joku niistä sun luuseriluokkatovereista saattaa silti nukkua yönsä hyvillä mielin siitä tiedosta että vaikkei ehkä ole rikas on kaikki mitä tarvitsee eikä ole kenestäkään toisesta riippuvainen.
Itse mietin, että onko kirjoittajalla alkoholiongelma, jotenkin kuullostaa humalaisen jutuilta tuommoinen kehuskelu ja jokin häntä alitajunnassa kaihertaa, oisko vanhaksi tuleminen ja tylsä elämä ollut loppujen lopuksi. Tämä vaan minun spekuilua. Itselleen yrittää vakuuttaa miten onnellinen on.
Kaiken olet saanut elämältä, paitsi hyvää luonnetta.
Mutta silti vanhenet, sairastut ja kuolet kuten kaikki muutkin.