Miesystävä ei anna tarpeeksi huomiota
Nähään tosi harvoin, jutellaan ja soitellaan harvoin. Mies tokaisi, että mä muka uneksin koko ajan, odotan, että jotain tapahtuu, enkä tee itse mitään elämälläni. Että odotan vaan, että hän olisi kanssani ja sitten tehtäisiin yhdessä asioita. Ei ole totta. En mä nyt koko ajan halua olla toisessa kiinni, mutta eikö seurustelevat pariskunnat ole vähän useammin yhdessä kuin 2-3 x kuukaudessa? :( eikö seurustelu ole sitä, että toisen kanssa haluaa viettää aikaa ja tehdä yhdessä asioita?
Tätäkö tää nyky deittikulttuuri on?
Ja en usko, että mies tapailee muita kun mä olen hänen elämänsä ensimmäinen seurustelukumppani.
Ollaan kumpikin 28-vuotiaita.
Kommentit (84)
Ap löytää vastauksen otsikostaan. Miesystävä ei anna tarpeeksi huomiota. Häntä ei voi muuttaa antamaan enempää, oma antaminen pitää suhteuttaa saatuun tuottoon. Oma panokseni olisi tilanteessa nolla.
Mun tommonen tyyppi ESITTI kokematonta, ettei tarttis nähdä vaivaa mun tyydyttämiseen. Normaali kokematon haluaa sekstata paljon ja opetella juttuja.
Oh lord:( Anna hänen mennä matkoihinsa, koska haaskaat sun kallisarvoista elämää tuollaisen ihme hyypiön kanssa:(
Ap, miesystäväsi ei halua sinua mukaansa reissuilleen ja kaveripiiriinsä. Hän ei muista sinun olemassaoloasi omilla reissuillaan (enkä tarkoita, että erossa ollessa pitäisi viestitellä pitkin päivää, mutta kyllä yleensä haluaa edes soitella tai laitella jotain viestiä jo ennen puolta yötä). Seksi hänen kanssaan on huonoa.
Älä nyt ihan oikeasti tuhlaa ainutkertaista elämääsi yhtään pitempään tuohon suhteeseen! Voi olla, että joudut olemaan taas yksin joitakin vuosia ennen kuin kohdalle osuu uusi rakkaus - mutta ainakin sinulla on mahdollisuus antaa ja saada rakkautta, kun päästät irti tästä rakkaudettomasta suhteesta. Tuo mies ei rakasta sinua, rakastunut ihminen ei käyttäydy tuolla tavalla.
Jo pelkästään huono seksi olisi ollut alun alkaenkin syy lähteä suhteesta, jos toisella ei ole yritystäkään opetella tyydyttämään sinua.
Ihmisellä tapana viettää aikaansa siellä, missä hän haluaa olla. Kyllä asiat tämän asian osalta joko on tai ei ole. Jos ne on epämääräisiä tai sitä on "vaikea selittää", se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En usko että ap:n kundi on mikään pelimies. Sen sijaan uskon että suhde on juuri sitä mitä hän hakee ja kaipaa, eli harjoitussuhde. Hän saattaa hyvinkin olla ihastunut johonkin ystäväänsä jonka perään haikailee. Tuon ikäiseltä mieheltä myös varmasti suku ja ystävät kyselee että eikö kukaan kelpaa, ja kai edes tykkäät naisista. Ap on hänelle juuri sopiva kulissi.
Tämä on just se mitä pelkään. Ja joo, mies mainitsi, että perheenjäsenet olivat aikansa kyselleet ja sitten luovuttaneet. Olivat kuulemma epäilleet homoksikin.
Ihan hirveetä, jos mies kokee tämän olevan jokin harjoitussuhde, että mä tässä opettaisin häntä tulevaisuutta varten ja samalla vielä haikailee jonkun toisen perään.
Tiedän itsekin jo, ettei tästä mitään tule. On aika mennä eri teitä. Tuntuu ihan hirveän pahalta niellä taas yksi pettymys rakkauden saralla ja jatkaa matkaa yksin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä tapana viettää aikaansa siellä, missä hän haluaa olla. Kyllä asiat tämän asian osalta joko on tai ei ole. Jos ne on epämääräisiä tai sitä on "vaikea selittää", se ei ole.
Tää, kyllä ne kiinnostuneet ja ihastuneet miehet pommittaa viestein ja haluaa nähdä mahdollisimman paljon.
Kun tapasin mieheni, olimme ekat pari vuotta kylkikyljessä lähes aina. Piti nähdä ja olla ja ikävä oli toista koko ajan. Jos tämä kuherteluvaihe on jäänyt kokonaan pois, harkitsisin tarkkaan, mitä suhde antaa ja kannattaako jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ap:n kundi on mikään pelimies. Sen sijaan uskon että suhde on juuri sitä mitä hän hakee ja kaipaa, eli harjoitussuhde. Hän saattaa hyvinkin olla ihastunut johonkin ystäväänsä jonka perään haikailee. Tuon ikäiseltä mieheltä myös varmasti suku ja ystävät kyselee että eikö kukaan kelpaa, ja kai edes tykkäät naisista. Ap on hänelle juuri sopiva kulissi.
Tämä on just se mitä pelkään. Ja joo, mies mainitsi, että perheenjäsenet olivat aikansa kyselleet ja sitten luovuttaneet. Olivat kuulemma epäilleet homoksikin.
Ihan hirveetä, jos mies kokee tämän olevan jokin harjoitussuhde, että mä tässä opettaisin häntä tulevaisuutta varten ja samalla vielä haikailee jonkun toisen perään.
Tiedän itsekin jo, ettei tästä mitään tule. On aika mennä eri teitä. Tuntuu ihan hirveän pahalta niellä taas yksi pettymys rakkauden saralla ja jatkaa matkaa yksin.
Ap
Vielä hirveämpää olisi tuhlata tuohon lisää vuosi, kaksi tai kolme!
Ota kunnon rakastaja, miehesi on lapanen.
Ei pahalla, mutta se ei rakasta sua. Taidat olla vaan yksi tekeminen, kun jää aikaa kavereilta ja muilta menoilta. Kannattaa vakavissaan miettiä koko jutun lopettamista, koska ei se tule tuosta muuttumaan. Älä takerru. Hukkaat vain enemmän itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.
Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?
Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.
Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.
Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.
Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!
Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.
Ap
Trust me, se on sen vaivan arvoista. Ei tässä suhteessa ole sinulle yhtään mitään kuin tuommoinen äidin rooli, kun tämä "poika" viettää aikaa kavereiden kanssa ja ilmoittaa sitten "äidille", että oli kivaa, saat valokuvia.
Suhde ei tästä ainakaan parane. Mitä pidempään kökit tässä suhteessa, sen enemmän varastat aikaa itseltäsi oikeasti sopivan kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin neljä vuotta tuollaisessa suhteessa. Oltiin siis viikot erillään kun mies oli reissutyössä. Kun perjantai ilta kotti niin mies aloitti sen kaverikierroksen tai vietti aikaa vanhempiensa luona. Kutsun tuota itsekkyydeksi. Pari kertaa itkin hänelle sitä, että emme ikinä vietä aikaa yhdessä. Hän sanoi, että olemme lähes aina yhdessä. Koin, että kerta viikkoon saman katon alla nukkuminen ei ole yhdessäoloa (hän ei edes suostunut nukkumaan kanssani samassa sängyssä. Sen viikkoseksin jälkeen könysi ylös sängystä, meni sohvalle ja nukahti siihen jossain vaiheessa). Erosin ja mies ihmetteli, että mikä muka on vialla.
Olen taas etäsuhteessa. Nyt näemme muutaman kerran vuodessa, silloin mies on yleensä luonani ja teemme jonkin verran asioita yhdessä. Vuoden jälkeen en ole tavannut hänen perhettä, ystäviä tai muita tuttavia. Mies jäi eilen illalla valheesta kiinni, hän on alkanut juomaan taas. Miettien meidän historian, en tiedä haluanko jatkaa.
Haluaisin kerrankin terveen seurustelusuhteen, jossa ollaan tosissaan. Nykyisestä eroaminen on jostain syystä äärettömän vaikeaa. Suutun hänelle jatkuvasti, hän saattaa olla todella inhottavalla tuulella viikkoja, silti hän osaa olla todella hurmaava kun on hyvällä päällä ja sulan ihan täysin.
Aloittajan kohdalle annan vinkin, jotka itse pitäisi myös toteuttaa: miettiä, että tulenko olemaan onnellinen nykyisen kaltaisessa tilanteessa. Oletuksena on, että tämä ei muutu. Itse alan kallistumaan, että en tule olemaan onnellinen.
Narsistisia taipumuksia osaavat persoonat (eivät siis pelkät narsistit) leikkivät just tuota Kylmä-Kuuma-leikkiä ja pitävät sinut sillä aisoissa ja hallinnassa. Tsekkaa Youtubesta kanava Narsisti vs Minä, joka puhuu myös narsistisia taipumuksia omaavista ihmisistä sekä parisuhteessa, että vanhempina.
Miksi ylipäänsä näette niin harvoin jos olette kerran yhdessä? Ei millään pahalla mutta tulee tunne ettei tuolla miehellä ole puhtaat jauhot pussissa. Ei varmaan ota sinua tosissaan ja pyörittää samaan aikaan monta suhdetta. Unohda mokoma ja jatka elämääsi...
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta se ei rakasta sua. Taidat olla vaan yksi tekeminen, kun jää aikaa kavereilta ja muilta menoilta. Kannattaa vakavissaan miettiä koko jutun lopettamista, koska ei se tule tuosta muuttumaan. Älä takerru. Hukkaat vain enemmän itseäsi.
Jep ja se tekeminen on sitä, että herra käy masturboimassa itsensä sinuun, ap.
Tuntuu siltä että mies käyttäytyy kuin 18-vuotias ja on kiinni kavereissaan. Mies kyllä seurustelee, mutta ystäviensä kanssa. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ja käydä kunnon keskustelu siitä, mitkä on odotukset tulevaisuuden suhteen molemmilla, jatkuuko tapailu samanlaisena ja sinä odottelet.
Oletteko yhdessä viiden vuoden kuluttua, jos suhde on yhtä hatara?
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta se ei rakasta sua. Taidat olla vaan yksi tekeminen, kun jää aikaa kavereilta ja muilta menoilta. Kannattaa vakavissaan miettiä koko jutun lopettamista, koska ei se tule tuosta muuttumaan. Älä takerru. Hukkaat vain enemmän itseäsi.
Yksi kommentti näin alkuaikoina jäi kanssa jotenkin vaivaamaan, kun mies sanoi, että ajattelee kumppanin hankintaa niin, että sen kumppanin täytyisi jotenkin parantaa hänen elämänlaatuaan, muuten ei näe siinä järkeä. Etten odota häneltä että hän täyttää elämässäni jotakin tyhjyyttä.
Vähän mietityttää, miksi edes oli Tinderissä etsimässä parisuhdetta, jos ei sitten kiinnostakaan se parisuhde?
Oon ihan hirveän masentavalla tuulella tänään. Ei oo äijästä kuulunut mitään, ei edes niitä kuvia eiliseltä reissultaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä että mies käyttäytyy kuin 18-vuotias ja on kiinni kavereissaan. Mies kyllä seurustelee, mutta ystäviensä kanssa. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ja käydä kunnon keskustelu siitä, mitkä on odotukset tulevaisuuden suhteen molemmilla, jatkuuko tapailu samanlaisena ja sinä odottelet.
Oletteko yhdessä viiden vuoden kuluttua, jos suhde on yhtä hatara?
En kyllä aio kattella yhtäkään lisävuotta tähän päälle. Täytän ihan just 29 vuotta eikä tässä iässä ole aikaa hukattavaksi jos mielii naimisiin nuorena.
Eikä mielenterveyteni edes kestäisi enää tällaista suhdetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta se ei rakasta sua. Taidat olla vaan yksi tekeminen, kun jää aikaa kavereilta ja muilta menoilta. Kannattaa vakavissaan miettiä koko jutun lopettamista, koska ei se tule tuosta muuttumaan. Älä takerru. Hukkaat vain enemmän itseäsi.
Yksi kommentti näin alkuaikoina jäi kanssa jotenkin vaivaamaan, kun mies sanoi, että ajattelee kumppanin hankintaa niin, että sen kumppanin täytyisi jotenkin parantaa hänen elämänlaatuaan, muuten ei näe siinä järkeä. Etten odota häneltä että hän täyttää elämässäni jotakin tyhjyyttä.
Vähän mietityttää, miksi edes oli Tinderissä etsimässä parisuhdetta, jos ei sitten kiinnostakaan se parisuhde?
Oon ihan hirveän masentavalla tuulella tänään. Ei oo äijästä kuulunut mitään, ei edes niitä kuvia eiliseltä reissultaan.
Ap
No parantaako tämä kumppani sun elämänlaatua? Et ainakaan vaikuta kovin tyytyväiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta se ei rakasta sua. Taidat olla vaan yksi tekeminen, kun jää aikaa kavereilta ja muilta menoilta. Kannattaa vakavissaan miettiä koko jutun lopettamista, koska ei se tule tuosta muuttumaan. Älä takerru. Hukkaat vain enemmän itseäsi.
Yksi kommentti näin alkuaikoina jäi kanssa jotenkin vaivaamaan, kun mies sanoi, että ajattelee kumppanin hankintaa niin, että sen kumppanin täytyisi jotenkin parantaa hänen elämänlaatuaan, muuten ei näe siinä järkeä. Etten odota häneltä että hän täyttää elämässäni jotakin tyhjyyttä.
Vähän mietityttää, miksi edes oli Tinderissä etsimässä parisuhdetta, jos ei sitten kiinnostakaan se parisuhde?
Oon ihan hirveän masentavalla tuulella tänään. Ei oo äijästä kuulunut mitään, ei edes niitä kuvia eiliseltä reissultaan.
Ap
No parantaako tämä kumppani sun elämänlaatua? Et ainakaan vaikuta kovin tyytyväiseltä.
No ei :D Mä olen ollut viime kuukaudet ihan hermoraunio, masentunut, epäillyt omaa viehättävyyttäni ja koittanut koko ajan voittaa miestä olemaan kanssani enemmän. Eihän sellainen nyt ole molemminpuolista rakkautta.
Ei mun pitäisi vaatia ja odottaa, että milloin se oikea parisuhde-elämä alkaa. En vaan ymmärrä miksei tää mies sitten tee asialle jotain jos haluaa toisen naisen tai toisen tyyppistä naista.
Ap
Tuletko ap sitten kertomaan mihin ratkaisuun päädyit?