Miesystävä ei anna tarpeeksi huomiota

Vierailija kirjoitti:

Onko hän mahdollisesti uskonnoltaan muslimi ja hänellä on useampi nainen? Sehän on heidän kulttuurissaan aivan normaalia.

Ei ole. Ihan valkoinen, tieteen mies hän on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Ap, älä mieti vielä muiden miesten tapailua. Tottakai tässä vaiheessa sellaisesta ajatus vielä ahdistaa ja varsinkin kun on tunteita vielä tätä pölkkypää- miestäsi ( toivottavasti exää) kohtaan. On totta että on raskasta tapailla uutta ihmistä; tutustua häneenja hänen tapohinsa jne.

Ole ihan rauhassa yksin. Älä stressaa siitä että sinun pitää löytää uusi mies. Se mies tulee kohdallesi kun on tullakseen. Jos joskus kohtaat jonkun mielenkiintoisen tyypin, katso mihin se johtaa. Älä mieti että on pakko löytää joku.

"Tätäkö tää nyky deittikulttuuri on?"

Painin tuon ongelman kanssa jo n. 15 vuotta sitten silloisessa parisuhteessani.

Nähtiin harvoin, eikä itselläni ollut sellaista täyttä parisuhteen tuntua. Ei tehty mitään yhdessä, mies ei kertonut minulle kuin vasta melkein viimeisenä esim. jos vaihtoi työpaikkaa tai muuta vastaavia isoja muutoksia.

Silloin tuntui siltä "elämäni rakkaudelta", mutta nykyään mietityttää, että miksei tullut lähdettyä siitä suhteesta jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Kyllä sinua taidetaan kusettaa. Jos ei tunnu hyvältä tai oikealle tuollainen "parisuhde" niin sinun tulee itse laittaa rajat ja stoppi. Jos miehen mielestä kaikki on hyvin niin tämähän käytös jatkuu vaikka maailman tappiin. Monilla naisilla tuntuu olevan vaikeus laittaa rajoja miehen käytökselle ja vielä pitää ne.  Johtuuko sitten siitä rakkaudesta vai mistä, että toinen saa kävellä yli miten huvittaa ja toinen alistuu?

Sanonpa vaan, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi hän kyllä pitää yhteyttä ja haluaa tavata mahdollisimman paljon, vaikka olisi muutakin elämää!

Itselläni on miespuolinen ystävä, ei siis seurustella,  mutta hän laittaa viestejä ja valokuvia pitkin päivää minulle. Ei hänen tarvitsisi raportoida minulle, mutta hän tykkää jakaa kokemansa kanssani, ystävänä.

Ei kannata tyytyä murusiin, vaan jatkaa matkaa ja odottaa, että löytää joku joka aidosti välittää ja haluaa olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

"Tätäkö tää nyky deittikulttuuri on?"

Painin tuon ongelman kanssa jo n. 15 vuotta sitten silloisessa parisuhteessani.

Nähtiin harvoin, eikä itselläni ollut sellaista täyttä parisuhteen tuntua. Ei tehty mitään yhdessä, mies ei kertonut minulle kuin vasta melkein viimeisenä esim. jos vaihtoi työpaikkaa tai muuta vastaavia isoja muutoksia.

Silloin tuntui siltä "elämäni rakkaudelta", mutta nykyään mietityttää, että miksei tullut lähdettyä siitä suhteesta jo aiemmin.

Löysitkö sopivan kumppanin myöhemmin vai luovutitko kokonaan? Itselläni alkaa olla hiuskarvan varassa, että luovun kokonaan hyvän parisuhteen löytämisestä.

old lady kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Kyllä sinua taidetaan kusettaa. Jos ei tunnu hyvältä tai oikealle tuollainen "parisuhde" niin sinun tulee itse laittaa rajat ja stoppi. Jos miehen mielestä kaikki on hyvin niin tämähän käytös jatkuu vaikka maailman tappiin. Monilla naisilla tuntuu olevan vaikeus laittaa rajoja miehen käytökselle ja vielä pitää ne.  Johtuuko sitten siitä rakkaudesta vai mistä, että toinen saa kävellä yli miten huvittaa ja toinen alistuu?

Sanonpa vaan, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi hän kyllä pitää yhteyttä ja haluaa tavata mahdollisimman paljon, vaikka olisi muutakin elämää!

Itselläni on miespuolinen ystävä, ei siis seurustella,  mutta hän laittaa viestejä ja valokuvia pitkin päivää minulle. Ei hänen tarvitsisi raportoida minulle, mutta hän tykkää jakaa kokemansa kanssani, ystävänä.

Ei kannata tyytyä murusiin, vaan jatkaa matkaa ja odottaa, että löytää joku joka aidosti välittää ja haluaa olla yhdessä.

Sen muuten unohdin mainita, että miehellä on paljon naispuolisia kavereita, joiden kanssa haluaa myös tavata kahden kesken. Ja puhuu aina yhdestä naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa on ollut ystäviä jo yläasteelta lähtien. Jotenkin epäilyttää, onko miehellä tunteita jotakin toista naista kohtaan..

Ap

Vierailija kirjoitti:

old lady kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Kyllä sinua taidetaan kusettaa. Jos ei tunnu hyvältä tai oikealle tuollainen "parisuhde" niin sinun tulee itse laittaa rajat ja stoppi. Jos miehen mielestä kaikki on hyvin niin tämähän käytös jatkuu vaikka maailman tappiin. Monilla naisilla tuntuu olevan vaikeus laittaa rajoja miehen käytökselle ja vielä pitää ne.  Johtuuko sitten siitä rakkaudesta vai mistä, että toinen saa kävellä yli miten huvittaa ja toinen alistuu?

Sanonpa vaan, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi hän kyllä pitää yhteyttä ja haluaa tavata mahdollisimman paljon, vaikka olisi muutakin elämää!

Itselläni on miespuolinen ystävä, ei siis seurustella,  mutta hän laittaa viestejä ja valokuvia pitkin päivää minulle. Ei hänen tarvitsisi raportoida minulle, mutta hän tykkää jakaa kokemansa kanssani, ystävänä.

Ei kannata tyytyä murusiin, vaan jatkaa matkaa ja odottaa, että löytää joku joka aidosti välittää ja haluaa olla yhdessä.

Sen muuten unohdin mainita, että miehellä on paljon naispuolisia kavereita, joiden kanssa haluaa myös tavata kahden kesken. Ja puhuu aina yhdestä naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa on ollut ystäviä jo yläasteelta lähtien. Jotenkin epäilyttää, onko miehellä tunteita jotakin toista naista kohtaan..

Ap

Harrastatteko seksiä, kun tapaatte? Olet pelkkä pano, jos vastaat kyllä.

Mä olin neljä vuotta tuollaisessa suhteessa. Oltiin siis viikot erillään kun mies oli reissutyössä. Kun perjantai ilta kotti niin mies aloitti sen kaverikierroksen tai vietti aikaa vanhempiensa luona. Kutsun tuota itsekkyydeksi. Pari kertaa itkin hänelle sitä, että emme ikinä vietä aikaa yhdessä. Hän sanoi, että olemme lähes aina yhdessä. Koin, että kerta viikkoon saman katon alla nukkuminen ei ole yhdessäoloa (hän ei edes suostunut nukkumaan kanssani samassa sängyssä. Sen viikkoseksin jälkeen könysi ylös sängystä, meni sohvalle ja nukahti siihen jossain vaiheessa). Erosin ja mies ihmetteli, että mikä muka on vialla.

Olen taas etäsuhteessa. Nyt näemme muutaman kerran vuodessa, silloin mies on yleensä luonani ja teemme jonkin verran asioita yhdessä. Vuoden jälkeen en ole tavannut hänen perhettä, ystäviä tai muita tuttavia. Mies jäi eilen illalla valheesta kiinni, hän on alkanut juomaan taas. Miettien meidän historian, en tiedä haluanko jatkaa.

Haluaisin kerrankin terveen seurustelusuhteen, jossa ollaan tosissaan. Nykyisestä eroaminen on jostain syystä äärettömän vaikeaa. Suutun hänelle jatkuvasti, hän saattaa olla todella inhottavalla tuulella viikkoja, silti hän osaa olla todella hurmaava kun on hyvällä päällä ja sulan ihan täysin.

Aloittajan kohdalle annan vinkin, jotka itse pitäisi myös toteuttaa: miettiä, että tulenko olemaan onnellinen nykyisen kaltaisessa tilanteessa. Oletuksena on, että tämä ei muutu. Itse alan kallistumaan, että en tule olemaan onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

old lady kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Kyllä sinua taidetaan kusettaa. Jos ei tunnu hyvältä tai oikealle tuollainen "parisuhde" niin sinun tulee itse laittaa rajat ja stoppi. Jos miehen mielestä kaikki on hyvin niin tämähän käytös jatkuu vaikka maailman tappiin. Monilla naisilla tuntuu olevan vaikeus laittaa rajoja miehen käytökselle ja vielä pitää ne.  Johtuuko sitten siitä rakkaudesta vai mistä, että toinen saa kävellä yli miten huvittaa ja toinen alistuu?

Sanonpa vaan, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi hän kyllä pitää yhteyttä ja haluaa tavata mahdollisimman paljon, vaikka olisi muutakin elämää!

Itselläni on miespuolinen ystävä, ei siis seurustella,  mutta hän laittaa viestejä ja valokuvia pitkin päivää minulle. Ei hänen tarvitsisi raportoida minulle, mutta hän tykkää jakaa kokemansa kanssani, ystävänä.

Ei kannata tyytyä murusiin, vaan jatkaa matkaa ja odottaa, että löytää joku joka aidosti välittää ja haluaa olla yhdessä.

Sen muuten unohdin mainita, että miehellä on paljon naispuolisia kavereita, joiden kanssa haluaa myös tavata kahden kesken. Ja puhuu aina yhdestä naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa on ollut ystäviä jo yläasteelta lähtien. Jotenkin epäilyttää, onko miehellä tunteita jotakin toista naista kohtaan..

Ap

Harrastatteko seksiä, kun tapaatte? Olet pelkkä pano, jos vastaat kyllä.

No jos ollaan yhdessä yö, niin aika luonnollisesti harrastetaan.. :/ Ei uskoisi, että pelkän seksin takia on kanssani, kun kuitenkin tapailtiin useita kuukausia ennen itse seksiä (tapailut olivat tosi harvakseltaan alusta lähtien).

Ja seksi on ollut miehelle iso juttu, kun menetti sanomansa mukaan neitsyytensä minulle. On vielä epävarman oloinen, tulee nopeasti eikä oikein tiedä miten koskea naista.

Ap

No jos alussa on jo tuollaista, niin ei se tuosta paremmaksi muutu vaan vielä huonommaksi. Hänelle sinä olet vain seksikumppani. 

Vierailija kirjoitti:

old lady kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Kyllä sinua taidetaan kusettaa. Jos ei tunnu hyvältä tai oikealle tuollainen "parisuhde" niin sinun tulee itse laittaa rajat ja stoppi. Jos miehen mielestä kaikki on hyvin niin tämähän käytös jatkuu vaikka maailman tappiin. Monilla naisilla tuntuu olevan vaikeus laittaa rajoja miehen käytökselle ja vielä pitää ne.  Johtuuko sitten siitä rakkaudesta vai mistä, että toinen saa kävellä yli miten huvittaa ja toinen alistuu?

Sanonpa vaan, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi hän kyllä pitää yhteyttä ja haluaa tavata mahdollisimman paljon, vaikka olisi muutakin elämää!

Itselläni on miespuolinen ystävä, ei siis seurustella,  mutta hän laittaa viestejä ja valokuvia pitkin päivää minulle. Ei hänen tarvitsisi raportoida minulle, mutta hän tykkää jakaa kokemansa kanssani, ystävänä.

Ei kannata tyytyä murusiin, vaan jatkaa matkaa ja odottaa, että löytää joku joka aidosti välittää ja haluaa olla yhdessä.

Sen muuten unohdin mainita, että miehellä on paljon naispuolisia kavereita, joiden kanssa haluaa myös tavata kahden kesken. Ja puhuu aina yhdestä naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa on ollut ystäviä jo yläasteelta lähtien. Jotenkin epäilyttää, onko miehellä tunteita jotakin toista naista kohtaan..

Ap

Ehkäpä mies ei olekaan kokematon tai niin noviisi kuin esittää olevansa ja taitaapa jopa tapailla muita selkäsi takana.  En jäisi sinuna enää pohtimaan rooliasi hänen elämässään, vaan lopettaisin suhteen välittömästi.  Suosittelen myös blokkaamaan tyypin, että varmasti pääset eroon hänestä. Tuollaisilla niljakkeilla on tapana kiemurella takaisin. Miksi olla suhteessa, joka aiheuttaa pahaa mieltä? Lisäksi pidät itsesi varattuna tyypille, joka ei välitä tai arvosta sinua. Ota ruusunpunaiset lasit pois silmiltä lopullisesti, sinua vedätetään.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on koko ajan kaikkea aktiviteettia ja menoa elämässä. Aina kavereiden kanssa suunnitelmia, tai sit on yksin matkustelemassa ja kiertelemässä museoita yms.

Ap

Et kuulu miehen elämään. Älä odota hänen huomiota jota et edes saa, äläkä tuhlaa omaa arvokasta aikaasi ja energiaasi häneen yhtään enempää, mene elämässä eteenpäin. Anna mahdollisuus sellaiselle ihmiselle joka arvostaa sinua. Kaikkea hyvää elämääsi.

Mies kuulostaa estoiselta ja välttelevästi kiintyvältä. Hän ei vaan pysty antamaan sinulle enempää kuin pari tuntia kuukaudessa. Ehkä hänen saamansa perhemallikin on sellainen: äiti yksin kotona ja isää nähdään joskus ja jouluna.

Mies ei vaikuta rakastuneelta, ei edes sinuun kiintyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne. Parisuhde ja perhe ei ole enää mikä ihanne ja normi. Tapailen lähinnä ajankuluksi ja tapaan saman henkisiä ihmisiä.

Andy McCoy sanoi hyvin Rakkaus on melkein ruma sana. Mun mielestä sielunkumppanuus on parempi. Sielunkumppanuus on sitä, että te kelaatte samalla tavalla. (is.fi)

Andy sanoi myös, että rakkaus on nussimista. Ap on erehtynyt luulemaan, että nussimnen on = parisuhde

Andy on tunnevammainen aivonsa pilannut narsisti narkki, joten en ottaisi häneltä yhtäkään elämänviisautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

old lady kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Kyllä sinua taidetaan kusettaa. Jos ei tunnu hyvältä tai oikealle tuollainen "parisuhde" niin sinun tulee itse laittaa rajat ja stoppi. Jos miehen mielestä kaikki on hyvin niin tämähän käytös jatkuu vaikka maailman tappiin. Monilla naisilla tuntuu olevan vaikeus laittaa rajoja miehen käytökselle ja vielä pitää ne.  Johtuuko sitten siitä rakkaudesta vai mistä, että toinen saa kävellä yli miten huvittaa ja toinen alistuu?

Sanonpa vaan, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi hän kyllä pitää yhteyttä ja haluaa tavata mahdollisimman paljon, vaikka olisi muutakin elämää!

Itselläni on miespuolinen ystävä, ei siis seurustella,  mutta hän laittaa viestejä ja valokuvia pitkin päivää minulle. Ei hänen tarvitsisi raportoida minulle, mutta hän tykkää jakaa kokemansa kanssani, ystävänä.

Ei kannata tyytyä murusiin, vaan jatkaa matkaa ja odottaa, että löytää joku joka aidosti välittää ja haluaa olla yhdessä.

Sen muuten unohdin mainita, että miehellä on paljon naispuolisia kavereita, joiden kanssa haluaa myös tavata kahden kesken. Ja puhuu aina yhdestä naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa on ollut ystäviä jo yläasteelta lähtien. Jotenkin epäilyttää, onko miehellä tunteita jotakin toista naista kohtaan..

Ap

Harrastatteko seksiä, kun tapaatte? Olet pelkkä pano, jos vastaat kyllä.

No jos ollaan yhdessä yö, niin aika luonnollisesti harrastetaan.. :/ Ei uskoisi, että pelkän seksin takia on kanssani, kun kuitenkin tapailtiin useita kuukausia ennen itse seksiä (tapailut olivat tosi harvakseltaan alusta lähtien).

Ja seksi on ollut miehelle iso juttu, kun menetti sanomansa mukaan neitsyytensä minulle. On vielä epävarman oloinen, tulee nopeasti eikä oikein tiedä miten koskea naista.

Ap

Se vedättää sua kuus-nolla.

Luulin seurustelevani, koska mies sanoi olevansa todella rakastunut ja käytti hurmauselkeitä. Mies satuili, ettei ole ollut ketään naista pariin vuoteen, muutenkin vain muutama pitkä suhde. Oikeasti pani kaikkea minkä kiinni sai, mutta tarinalla sai selitettyä seksin huonon laadun.

Alkoi olla etäisempi melko nopeasti ja kutsui mut luokseen vain pantavaksi silloin kun huvitti.

Onneksi silmät avautuivat ja lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

old lady kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran tuollaisen miehen kanssa. Olin todella rakastunut häneen, siksi irrottautuminen oli vaikeaa. Mies kyllä ajoi luokseni useana arki-iltana luokseni useamman kymmenen km päästä, mutta kun tuli vkl tai juhlapyhä, ne hän vietti ystäviensä kanssa. Perheelleen hän ei minua esitellyt, vannoi kuitenkin rakkautta. Hän osteli minulle suht arvokkaita lahjoja eikä halunnut erota missään nimessä. Aika ajoin vei minutkin reissuun, mutta vain sen takia että en eroaisi. Oli sviitit ja hienoudet. Naistenpäivänä sain lähetyksenä mahtavan kukkakimpun, suklaata sekä timanttiset sydänkorvakorut, mies itse oli Lontoossa ystävien kanssa. Kun olimme yhdessä, se oli kertakaikkisen mahtavaa. Vieläkin kyynel nousee silmää joskus kun häntä ajattelen. Itselle viimeinen pisara oli juhannus. Sen hän oli sopinut viettävänsä ystävien kanssa festareilla. Ero oli kipeä, mutta ainut oikea ratkaisu. Halusimme elämältä eri asioita. Hänen tapansa elää ei ollut väärä, minun oli vain erilaisempi, eikä ne sopineet yhteen.

Mitä hän sanoi, kun ehdotit, että voisit tulla mukaan? Sanoiko hän ihan suoraan, että ei käy?

Ei paljon mitään muuta kuin, että kyllä me ehditään yhdessäkin vielä tehdä asioita, en voi odottaa, että hän on koko ajan kanssani. Ja tuo mitä tuolla aloituksessakin kerroin, etten tee mukavia juttuja yksin vaan uneksin niistä tai sitten odotan, että mies vie mut näitä juttuja tekemään.

Kai olen niin hiton sokea, kun uskon aina miestä ja että kyllä hän on kanssani tosissaan.

Oikeesti, nytkin oli lauantain koko päivän museo-ja muilla kaupunkivietoilla ja laittoi viestiä vasta 23:30 ja että oli mukava päivä, laittaa kuvia huomenna.

Oikeestiko muka yksin oli koko päivän, ei kiinnostanut kertoa mulle nähtävyyksistä vaan laittaa vasta yöllä lyhyen viestin?!

Kusetetaanko mua nyt huolella? Mies sanoo olevansa täysin kokematon, ei ole saanut naisilta koskaan huomiota, ei seurustellut eikä harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Muka olen tullut tärkeäksi osaksi hänen elämäänsä - miksei sitten näytä sitä? Mä turhaudun tähän odottamiseen, milloin mies haluaa olla kanssani.

Pitäisi vaan pistää välit poikki ja mennä eteenpäin, mutta en haluaisi taas aloittaa deittailua alusta jonkun muun kanssa.

Ap

Kyllä sinua taidetaan kusettaa. Jos ei tunnu hyvältä tai oikealle tuollainen "parisuhde" niin sinun tulee itse laittaa rajat ja stoppi. Jos miehen mielestä kaikki on hyvin niin tämähän käytös jatkuu vaikka maailman tappiin. Monilla naisilla tuntuu olevan vaikeus laittaa rajoja miehen käytökselle ja vielä pitää ne.  Johtuuko sitten siitä rakkaudesta vai mistä, että toinen saa kävellä yli miten huvittaa ja toinen alistuu?

Sanonpa vaan, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi hän kyllä pitää yhteyttä ja haluaa tavata mahdollisimman paljon, vaikka olisi muutakin elämää!

Itselläni on miespuolinen ystävä, ei siis seurustella,  mutta hän laittaa viestejä ja valokuvia pitkin päivää minulle. Ei hänen tarvitsisi raportoida minulle, mutta hän tykkää jakaa kokemansa kanssani, ystävänä.

Ei kannata tyytyä murusiin, vaan jatkaa matkaa ja odottaa, että löytää joku joka aidosti välittää ja haluaa olla yhdessä.

Sen muuten unohdin mainita, että miehellä on paljon naispuolisia kavereita, joiden kanssa haluaa myös tavata kahden kesken. Ja puhuu aina yhdestä naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa on ollut ystäviä jo yläasteelta lähtien. Jotenkin epäilyttää, onko miehellä tunteita jotakin toista naista kohtaan..

Ap

Harrastatteko seksiä, kun tapaatte? Olet pelkkä pano, jos vastaat kyllä.

No jos ollaan yhdessä yö, niin aika luonnollisesti harrastetaan.. :/ Ei uskoisi, että pelkän seksin takia on kanssani, kun kuitenkin tapailtiin useita kuukausia ennen itse seksiä (tapailut olivat tosi harvakseltaan alusta lähtien).

Ja seksi on ollut miehelle iso juttu, kun menetti sanomansa mukaan neitsyytensä minulle. On vielä epävarman oloinen, tulee nopeasti eikä oikein tiedä miten koskea naista.

Ap

No, jos se olisi susta kinnostunut, se opettelisi koko ajan sun kanssa koskemaan naista. Miten seksi jatkuu miehen nopean laukeamisen jälkeen? Entä onko seksiä aamulla tai monta varvia peräkkäin?

"Mies tokaisi, että mä muka uneksin koko ajan, odotan, että jotain tapahtuu, enkä tee itse mitään elämälläni. Että odotan vaan, että hän olisi kanssani ja sitten tehtäisiin yhdessä asioita. "

Ylläolevan AP:n kertomaan sanoisin miehelle että tämä on tässä. Miehen ihmetellessä miksi, voit sanoa, että teet nyt elämälläsi mitä haluat ja nykyinen parisuhde ei vastaa haluamaasi. Enää et odota, vaan otat elämäsi omiin käsiisi.

Ei tuosta miehen sitten kannata kirjoittaa, koska on itse käskenyt noin tekemään.

Mielummin yksin kuin tuollaisessa parisuhteessa.

En usko että ap:n kundi on mikään pelimies. Sen sijaan uskon että suhde on juuri sitä mitä hän hakee ja kaipaa, eli harjoitussuhde. Hän saattaa hyvinkin olla ihastunut johonkin ystäväänsä jonka perään haikailee. Tuon ikäiseltä mieheltä myös varmasti suku ja ystävät kyselee että eikö kukaan kelpaa, ja kai edes tykkäät naisista. Ap on hänelle juuri sopiva kulissi.

Välttelevä kiintymyssuhdemalli. Ei mies välttämättä ole tuollainen pahuuttaan, mutta ei kykene tiiviimpään parisuhteeseen. Jos tämä ei ap:lle riitä, niin titea asia ja laita suhde poikki. Tekee kipeää, mutta löydät paremman suhteen kun sen aika on. Ja kyllä, puhun kokemuksesta....

Mitäs sitten jos lisäännytte yhdessä? Iskä lähtee aina omille teilleen museoihin ja reissuille ja sä huolehdit lapset yksin.