Kysymys lihaville!

Reilusti ylipainoisen laihtumispyrkimykset hyväksytään ja niitä pidetään tarpeellisina. Lihavaa laihduttajaa rohkaistaan tavoitteissaan loppumetreille asti. Sen jälkeen ympäristön kannustus saattaa loppua. Kutsuilla ihmistä pidetään ehkä " nipottajana" , kun hän ei syö ja juo muiden lailla. Joidenkin on ehkä vaikea ymmärtää, että painonhallinta on jokaisen päivän asia, ei vain laihdutuskuurin aikana.



Monet heräävät ajoissa, ennen liikakilojen kertymistä, huolehtimaan painostaan. Painontarkkailuun voi yllyttää vaikkapa suvussa oleva sydän- ja verisuonitautitaipumus tai iän tuoma painon nousu.

- Tyypillinen esimerkki on keski-ikäinen nainen, joka on ollut koko aikuisikänsä hoikka tai normaalipainoinen. Vanhemmiten ehkä liikunta vähenee ja ruokailutottumukset saattavat muuttua, vaikkapa elämäntilanteen muutoksien, sosiaalisen kanssakäymisen vähenemisen, menopaussin alkamisen tai muiden seikkojen takia, yhdessä ja erikseen. Paino saattaa vain alkaa nousta, todetaan Painonvartijoista.



Pieni painonnousu ei ole terveysriski, mutta entä jos painonnousua ei saakaan pysähtymään. " Normaalipainoinen" saa hymähtelyä osakseen yrittäessään pitää painonsa kurissa kieltäytymällä herkkupöydän antimista. Hänen on ehkä vaikea saada kannustusta painontarkkailuunsa, ja tukevammat ystävät voivat ihmetellä ääneen " laihduttamistarvetta" , jopa loukkaantuvat.



Laihduttaja ei tarvitse vähättelyä

Laihduttaja ja painonhallintaan pyrkivä tarvitsee kannustusta ja ymmärtämystä. Vähättely, vaikkapa pelkästään kohteliaisuutena, saattaa murentaa laihduttajan tahdonvoimaa. Miten sitten tukea painoa pudottavaa ystävää?

- Latteiden kohteliaisuuksien sijaan laihduttajaa tukevat aitoa kiinnostusta ja myötäelämistä kuvastavat vastakysymykset, esimerkiksi " niinkö sinusta tuntuu?" , " paljonko ajattelit vielä laihduttaa?" tai " kerro, miten voin olla avuksi?" , Painonvartijoista neuvotaan.