Sanni kokee olevansa lapseton vaikka hänellä on jo kolme lasta "Muiden raskausuutiset satuttavat"

Ostakoot prkle koiran tai nuken jolle leperrellä.

Entäs kun haluaisi lemmikin mutta allergian takia perheeseen ei voida ottaa? Kuka korvaa, kuka auttaa? Muiden lemmikkiuutiset satuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä saa tuntea surua jos surettaa! Pahempi on, jos tukahduttaa tunteensa ja väkisin on "onnellinen" kolmesta pojasta, vaikka se tyttö olisi ollut piste iin päälle. Itse olen menossa hedelmällisyystutkimuksiin, olen vasta toipunut 10 vuoden sairasteluista ja parhaat lisääntymisvuodet kuluivat siinä. Nyt edessä tutkimus, että onko minusta edes äidiksi. Sairauden myötä tajusin, etten ole jeesus, joka kärsii muiden puolesta. Moni on ensin valitellut kolotuksiaan, mutta sanoneet sitten että "eihän minulla ole mitään valittamista varsinkaan sinulle, kun olet niin paljon enemmän joutunut kärsimään". Mutta kun ei se mene niin. Mun kärsimiset eivät vähennä yhtään toisten kärsimyksiä. Ja tämä koskee myös lapsettomuutta! Jos jään lapsettomaksi, mun suru siitä ei vähennä yhdenkään Sannin kaltaisen sekundäärisesti lapsettoman surua.

Tämä on niin väärin. Väkisin onnellinen kolmesta pojasta. Suoraan sanottuna, mun mielestä ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan, jos on henkisesti niin epäkypsä, ettei toinen tarjolla olevista sukupuolivaihtoehdoista kelpaa. Silloin on kuitenkin se 50% mahdollisuus pilata jonkun lapsuus totaalisesti. Itsekin sain aina kuulla ruikutusta siitä, etten ole poika. Vanhempani ovat kyllä muutenkin epäkypsiä Taitavat kaikki nämä lapsishoppailijat olla.

Myös minä sain ruikutusta, kun kehtasinkin syntyä tytöksi. "Tyttö tuli, turha tuli", kuten maaseudulla sanottiin. Yritin sitten kovasti olla poikamainen ja elää kuin poika. Alan tässä vasta keski-iässä ihan kunnolla sisäistää sitä, että nainen ja naiseus ei ole kirosana, vaan täysin OK.

Ihan sama kokemus. Mulla meni todella pitkään, että hyväksyin itseni tyttönä ja naisena. Arvatenkin paljon hyvää elämää meni hukkaan kapinoidessa, sensijaan että olisin nähnyt itsessäni saman hyvän ja hienouden mitä muut näkivät. Aivan varmasti, jos silloin -70luvulla olisi puhuttu ja ollut mahdollista entrata sukupuolta, olisin siihen tähdännyt minäkin. Vasta nyt ymmärrän, etten olisi geenejäni saanut muutettua, ja minusta olisi tullut vähemmän viehättävä 165senttinen mies. Näin naisena olen kyllä kelvannut muille paitsi äidilleni ihan hyvin. Ja nyt viimein myös itselleni.

Surullista vaan, että elämästäni meni 2/3 siihen, että yritin täyttää äitini toiveen pojasta. Helpotti, kun ymmärsin, ettei hän olisi todennäköisesti välittänyt musta yhtään sen paremmin, vaikka en heti kättelyssä olisi valinnut väärää sukupuolta. Ja hei, en mä valinnut tätäkään.

Ja silti jatkatte miesten sukunimiä? :D mieslinjaiset nimet on syynä siihen ettei tyttöjä haluta missään.

Ja nolo akka äitisi! Miksi te heterokanat suositte ihan kaikessa poikia ja miehiä ja vielä kehutte miten itte osaatte valitahhhhh. Miksi valitsette aina miehen edun?

Äitisi on itsekin akka, miksei hän vienyt itseltään henkeä kerta tytöt on arvottomia? :D

Te heteronaiset olette surkeita, surkeaitsetuntoisia rättejä. KUKAAN mies ei suosisi naisia itsensä yli. Katsokaapa kuka vaihtaa nimeä ja kuka ei ;)

Sukunimihullu se jaksaa paahtaa vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ole kärsinyt lapsettomuudesta, ei voi asiaa tajuta. Kyllä se lapsettomuuden kipuilu on ihan todellista vaikka lapsia saisikin myöhemmin tai lapsia olisi ennestään. Ihan jokainen saa hänen saappaisiinsa asettua ja kokeilla, jos haluaa.

Minä olen kokenut lapsettomuuden, se oli ihan kamalaa tuskaa, lopulta saimme lapsen hoidoilla ja se poisti kyllä sen tuskan ja "lapsettoman identiteetin", olin ikionnellinen että sain olla äiti. Koin myös sekundaarisen "lapsettomuuden" kun toinenkin lapsi piti tehdä hoidoilla mutta se ei ollut läheskään niin tuskallista, ei lähimainkaan, minullahan jo oli lapsi ja sain olla äiti. Nyt minulla on kaksi lasta ja lapsettomuus kuuluu menneisyyteen eikä määritä nykyistä elämääni mitenkään, ehkä korkeintaan niin että osaan olla todella kiitollinen äitiydestäni ja lapsista.

Ääliö ämmä se on.

Aika hlvtin noloo mut tollasii on. Pojat on loppuikänsä traumatisoituneita kun ei kelpaa äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ole kärsinyt lapsettomuudesta, ei voi asiaa tajuta. Kyllä se lapsettomuuden kipuilu on ihan todellista vaikka lapsia saisikin myöhemmin tai lapsia olisi ennestään. Ihan jokainen saa hänen saappaisiinsa asettua ja kokeilla, jos haluaa.

Minä olen kokenut lapsettomuuden, se oli ihan kamalaa tuskaa, lopulta saimme lapsen hoidoilla ja se poisti kyllä sen tuskan ja "lapsettoman identiteetin", olin ikionnellinen että sain olla äiti. Koin myös sekundaarisen "lapsettomuuden" kun toinenkin lapsi piti tehdä hoidoilla mutta se ei ollut läheskään niin tuskallista, ei lähimainkaan, minullahan jo oli lapsi ja sain olla äiti. Nyt minulla on kaksi lasta ja lapsettomuus kuuluu menneisyyteen eikä määritä nykyistä elämääni mitenkään, ehkä korkeintaan niin että osaan olla todella kiitollinen äitiydestäni ja lapsista.

Et ole lapsettomuudesta kärsinyt! Loukkaat kaikkia lapsettomia. Ettäs kehtaat.

-kaikki av-mammat

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun haluaisi lemmikin mutta allergian takia perheeseen ei voida ottaa? Kuka korvaa, kuka auttaa? Muiden lemmikkiuutiset satuttaa!

Olet lemmikötön. Jos nyt haluat tästä avutua, senkus avaudut.

Ihan samalla tavalla Sanni saa kertoa ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä saa tuntea surua jos surettaa! Pahempi on, jos tukahduttaa tunteensa ja väkisin on "onnellinen" kolmesta pojasta, vaikka se tyttö olisi ollut piste iin päälle. Itse olen menossa hedelmällisyystutkimuksiin, olen vasta toipunut 10 vuoden sairasteluista ja parhaat lisääntymisvuodet kuluivat siinä. Nyt edessä tutkimus, että onko minusta edes äidiksi. Sairauden myötä tajusin, etten ole jeesus, joka kärsii muiden puolesta. Moni on ensin valitellut kolotuksiaan, mutta sanoneet sitten että "eihän minulla ole mitään valittamista varsinkaan sinulle, kun olet niin paljon enemmän joutunut kärsimään". Mutta kun ei se mene niin. Mun kärsimiset eivät vähennä yhtään toisten kärsimyksiä. Ja tämä koskee myös lapsettomuutta! Jos jään lapsettomaksi, mun suru siitä ei vähennä yhdenkään Sannin kaltaisen sekundäärisesti lapsettoman surua.

Tämä on niin väärin. Väkisin onnellinen kolmesta pojasta. Suoraan sanottuna, mun mielestä ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan, jos on henkisesti niin epäkypsä, ettei toinen tarjolla olevista sukupuolivaihtoehdoista kelpaa. Silloin on kuitenkin se 50% mahdollisuus pilata jonkun lapsuus totaalisesti. Itsekin sain aina kuulla ruikutusta siitä, etten ole poika. Vanhempani ovat kyllä muutenkin epäkypsiä Taitavat kaikki nämä lapsishoppailijat olla.

Myös minä sain ruikutusta, kun kehtasinkin syntyä tytöksi. "Tyttö tuli, turha tuli", kuten maaseudulla sanottiin. Yritin sitten kovasti olla poikamainen ja elää kuin poika. Alan tässä vasta keski-iässä ihan kunnolla sisäistää sitä, että nainen ja naiseus ei ole kirosana, vaan täysin OK.

Ihan sama kokemus. Mulla meni todella pitkään, että hyväksyin itseni tyttönä ja naisena. Arvatenkin paljon hyvää elämää meni hukkaan kapinoidessa, sensijaan että olisin nähnyt itsessäni saman hyvän ja hienouden mitä muut näkivät. Aivan varmasti, jos silloin -70luvulla olisi puhuttu ja ollut mahdollista entrata sukupuolta, olisin siihen tähdännyt minäkin. Vasta nyt ymmärrän, etten olisi geenejäni saanut muutettua, ja minusta olisi tullut vähemmän viehättävä 165senttinen mies. Näin naisena olen kyllä kelvannut muille paitsi äidilleni ihan hyvin. Ja nyt viimein myös itselleni.

Surullista vaan, että elämästäni meni 2/3 siihen, että yritin täyttää äitini toiveen pojasta. Helpotti, kun ymmärsin, ettei hän olisi todennäköisesti välittänyt musta yhtään sen paremmin, vaikka en heti kättelyssä olisi valinnut väärää sukupuolta. Ja hei, en mä valinnut tätäkään.

Ja silti jatkatte miesten sukunimiä? :D mieslinjaiset nimet on syynä siihen ettei tyttöjä haluta missään.

Ja nolo akka äitisi! Miksi te heterokanat suositte ihan kaikessa poikia ja miehiä ja vielä kehutte miten itte osaatte valitahhhhh. Miksi valitsette aina miehen edun?

Äitisi on itsekin akka, miksei hän vienyt itseltään henkeä kerta tytöt on arvottomia? :D

Te heteronaiset olette surkeita, surkeaitsetuntoisia rättejä. KUKAAN mies ei suosisi naisia itsensä yli. Katsokaapa kuka vaihtaa nimeä ja kuka ei ;)

Mene hoidattamaan korvien välisi kuntoon ja opettele keskustelemaan asiallisesti. Tuollainen raivoaminen ja toisten haukkuminen ei ole normaalia. Ei ole myöskään normaalia solvata tuolla tavalla naisia.

Ihan vain muuten tiedoksi, että on vasta vuonna 1985 poistunut nimilaista pakko, että naisen pitää ottaa miehen sukunimi. Näin ollen monen meistä äitien on ollut pakko ottaa miehen sukunimi kun on mennyt naimisiin. Itse menin naimisiin muutama vuosi sitten ja pidin oman sukunimeni. Toki sekin nyt varmaan väärin, että tämä sukunimi on tullut isältäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka ei ole kärsinyt lapsettomuudesta, ei voi asiaa tajuta. Kyllä se lapsettomuuden kipuilu on ihan todellista vaikka lapsia saisikin myöhemmin tai lapsia olisi ennestään. Ihan jokainen saa hänen saappaisiinsa asettua ja kokeilla, jos haluaa.

Minä olen kokenut lapsettomuuden, se oli ihan kamalaa tuskaa, lopulta saimme lapsen hoidoilla ja se poisti kyllä sen tuskan ja "lapsettoman identiteetin", olin ikionnellinen että sain olla äiti. Koin myös sekundaarisen "lapsettomuuden" kun toinenkin lapsi piti tehdä hoidoilla mutta se ei ollut läheskään niin tuskallista, ei lähimainkaan, minullahan jo oli lapsi ja sain olla äiti. Nyt minulla on kaksi lasta ja lapsettomuus kuuluu menneisyyteen eikä määritä nykyistä elämääni mitenkään, ehkä korkeintaan niin että osaan olla todella kiitollinen äitiydestäni ja lapsista.

Et ole lapsettomuudesta kärsinyt! Loukkaat kaikkia lapsettomia. Ettäs kehtaat.

-kaikki av-mammat

Sanni on kärsinyt sekundäärisesta lapsettomuudesta, mutta lapseton hän ei ole ollut ensimmäisen lapsen saatuaan. 

t: av-mamma

No nyt oli kyllä haastattelu, joka sai päässä vain lyömään tyhjää. Ja sydämessä. En kokenut empatiaa, en ymmärtänyt. Oi aikoja, oi tapoja. Tuntui pieni vihainen pisto sisällä kun ajattelin kuinka monia aidosti lapsettomia tai lapsensa menettäneitä tuollainen juttu loukkaa syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus mikä ääliö. Ei noita hoitoja nyt pidä loputtomiin maksaa. Hommatkaa omat rahat, jos vielä lisää haluette. 

Niinhän he varmasti tekevätkin. Saahan sitä silti kritisoida hoitokriteereitä, aika hulluahan se on että yhteiskunta määrittää montako lasta voit tehdä.

Hyvä, että määrittää tuollaisessa tapauksessa.

Miksi? Moni nainen saa tehdä vaikka 12 lasta vaikka heillä olisi vaikka päiheongelma. Missä tapauksissa sun mielestä on oikeus muilla määrittää toisen lapsiluku? Mikä sua tässä hiertää siis?

Kyllä minäkin ymmärrän että loputtomiin ei hoidoilla voi lapsia tehdä, mutta onhan tuo raja aika erikoinen. Ikärajan ymmärrän ja tietenkin sen että kropalla on rajansa.

Kyllä hoidoilla saa edelleenkin tehdä vaikka kuinka monta lasta jos maksaa ITSE, eikä vaadi muita maksamaan.

Minkäs muun sairauden hoidon sä haluaisit lopettaa? Eikä lapsettomuushoito julkisellakaan ilmaista ole.

Jos pitäisi tai saisin valita, meneekö verorahojani ihmisten syövän hoitoon vai kolmen lapsen äidin (joka tituuleeraa itsensä lapsettomaksi) neljännen lapsen hedelmöityshoitoihin, olisi valinta täysin selvä.

Jaa, kyllä mä vaan rahani mielummin laittaisin lapsiin kuin pitkittäisin jonkun kuolemaa.

Niin, että mielummin olisi pitänyt jättää mun syöpä hoitamatta kun olin 19v ja laittaa ne rahat jonkun kolmen lapsen äidin hedelmöityshoitoihin?

Nimimerkillä 43v. ja äiti itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus mikä ääliö. Ei noita hoitoja nyt pidä loputtomiin maksaa. Hommatkaa omat rahat, jos vielä lisää haluette. 

Niinhän he varmasti tekevätkin. Saahan sitä silti kritisoida hoitokriteereitä, aika hulluahan se on että yhteiskunta määrittää montako lasta voit tehdä.

Hyvä, että määrittää tuollaisessa tapauksessa.

Miksi? Moni nainen saa tehdä vaikka 12 lasta vaikka heillä olisi vaikka päiheongelma. Missä tapauksissa sun mielestä on oikeus muilla määrittää toisen lapsiluku? Mikä sua tässä hiertää siis?

Kyllä minäkin ymmärrän että loputtomiin ei hoidoilla voi lapsia tehdä, mutta onhan tuo raja aika erikoinen. Ikärajan ymmärrän ja tietenkin sen että kropalla on rajansa.

Kyllä hoidoilla saa edelleenkin tehdä vaikka kuinka monta lasta jos maksaa ITSE, eikä vaadi muita maksamaan.

Minkäs muun sairauden hoidon sä haluaisit lopettaa? Eikä lapsettomuushoito julkisellakaan ilmaista ole.

Jos pitäisi tai saisin valita, meneekö verorahojani ihmisten syövän hoitoon vai kolmen lapsen äidin (joka tituuleeraa itsensä lapsettomaksi) neljännen lapsen hedelmöityshoitoihin, olisi valinta täysin selvä.

Jaa, kyllä mä vaan rahani mielummin laittaisin lapsiin kuin pitkittäisin jonkun kuolemaa.

Niin, että mielummin olisi pitänyt jättää mun syöpä hoitamatta kun olin 19v ja laittaa ne rahat jonkun kolmen lapsen äidin hedelmöityshoitoihin?

Nimimerkillä 43v. ja äiti itsekin.

Sanni näkee vain yhteiskunnan yksilölle tarjoamia oikeuksia. Rajallisten rahavarojen takia on määritelty, että on kohtuullista tarjota hedelmöityshoitoja kahden lapsen saamiseksi. Mutta tämä ei riitä "lapsettomalle" Sannille. Jos haluaa lisää lapsia, on velvollisuus sitten itse hommata rahat siihen.

Sairas

Just. Ja sitten on meitä, joille lapsia ei siunaannu. Ei edes sitä yhtä. Hyvin itsekeskeinen nainen, miltähän lapsista tuntuu kun eivät ole ns. toivottuja?

Up

Ihan tuntematon tyyppi. Ketä kiinnostaa.