Kiitos vihreiden ehdotuksesta nelinkertaistaa lapsiperheiden kotipalvelun määrä
En ole koskaan äänestänyt vihreitä, enkä lupaa nytkään äänestää, mutta tässä päätöksessä, jos se saadaan aikaan, on paljon järkeä.
20 miljoonaa euroa on pieni summa verrattuna siihen mitä pahoinvointi on tullut maksamaan. Huostaanotot ovat lisääntyneet ja ongelmat ovat muutenkin muodostuneet erittäin vaikeiksi. Lapsiperheiden kotipalvelun palauttaminen niinkin kaukaisen ajan kuin ennen 1990-luvun lamaa edeltäneeseen tasoon on erittäin kustannustehokasta. Monta mm. yksityistä lastensuojelulaitosta joutaisikin mennä nurin, kun asiakkaita ei niihin riittäisi.
äiti ilman apuja
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut kotiapua, kun mies oli ulkomailla viikon töissä, olin 39-40 C kuumeessa yhdessä lasten kanssa ja nuorin lapsista opetteli kiipeilemään, kun voi paremmin kuin muut. En saanut, koska en ollut yksinhuoltaja. Olen käynyt monta kertaa myös hammaslääkärissä niin, että vauva on itkenyt vaunuissa samaan aikaan kun minua on porattu ilman puudutusta. Mies ei voinut auttaa töidensä vuoksi ja pyytämäni apu teki oharit.
Tällaisiinkin tilanteisiin olisi saatava apua.
Esim. paikallisesta MLL:stä voi tilata lapsenvahdin hammaslääkärikäynnin ajaksi.
Paikallinen MLL oli ruuhkautunut. Kysyin toki. Palasin asiaan kunnallisen puolen kanssa, kun en saanut mistään muualtakaan yksityiseltä apua pikaisesti.
Yksityisellä tarjosivat jonotusta ja sen jälkeen, kun hoitaja vapautuisi, sovittuina aikoina vähintään 3 h käyntejä. Mutta kun hammassärkyni ei noudata säännöllisiä aikoja! Olisin voinut maksaa 3 tunnista, jos olisin päässyt ilman itkevää vauvaa hammaslääkäriin. Enkä tarvitse sitä 3 h, vaan ehkä enemmän, jos olen yksin kipeänä lasten kanssa! Muuten en tarvitse ollenkaan silloin, kun mieskin on Suomessa!
Kunnallinen puoli taas teki rajauksen, että heiltä saa apua vain yksinhuoltajat tai lastensuojelun asiakkaat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Esim. jäähypenkin käyttö oli vielä 10v sitten ok, mutta ei ole enää.
Pyysin poraamaan ilman puudutusta, jotta saisin itkevän vauvan nopeammin syliini, koska aavistin, että tulee itkemään pian, vaikka olin imettänyt ennen hammashoitoa. Oli yllättävän kivuliasta kuunnella vauvan itkua, kun porattiin. En minä siitä poraamisesta, mutta kun rintani syöksivät maitoa samalla ja silmäni kyyneleitä. Tuli konkreettisesti selväksi, että miten yksin äiti on ihan hammaslääkärikäynninkin yhteydessä! Ahdistuin, kun en voinut rauhoittaa vauvaa. 10-15 min on pitkä aika kuunnella vauvan itkua tekemättä mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Esim. jäähypenkin käyttö oli vielä 10v sitten ok, mutta ei ole enää.
Suurin osa vanhemmista käyttää jäähyjä tänäkin päivänä. On kuitenkin eri tapoja miten sen tekee. Joku laittaa kiistanalaisen lelun jäähylle, toinen laittaa lapsen omaan huoneeseensa ikävuosien mukaiselle minuuttijäähylle. Kolmas sitten lukitsee tunniksi alusvaatteisillaan olevan lapsen pakkasella parvekkeelle. Ainoastaan yhdellä näistä vanhemmista on vanhemmuuden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Pyysin poraamaan ilman puudutusta, jotta saisin itkevän vauvan nopeammin syliini, koska aavistin, että tulee itkemään pian, vaikka olin imettänyt ennen hammashoitoa. Oli yllättävän kivuliasta kuunnella vauvan itkua, kun porattiin. En minä siitä poraamisesta, mutta kun rintani syöksivät maitoa samalla ja silmäni kyyneleitä. Tuli konkreettisesti selväksi, että miten yksin äiti on ihan hammaslääkärikäynninkin yhteydessä! Ahdistuin, kun en voinut rauhoittaa vauvaa. 10-15 min on pitkä aika kuunnella vauvan itkua tekemättä mitään!
Sullako ei ole äitiä, siskoa, serkkua, naapuria tai ystävää, jolle vaikka maksaisikin parin tunnin hoidosta?
"Valtion tulee tunkea entistäkin voimallisemmin perheisiin ja koteihin!"
Ja urpoimmat vaan taputtaa tällekin "kehitykselle"
Vierailija kirjoitti:
Näin sijaishuollon sossuna voin todeta, että eipä ne asiakasperheiden ongelmat kotipalvelulla olisi hoidettu. Ei kotipalvelu poista päihdeongelmia, persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa jne.
Lastensuojelun sossuna voin sanoa, että osittain olet oikeassa. Kuitenkin lapseen kohdistuva väkivalta on usein lopputulema loppuun väsyneestä vanhemmasta, jolla ei ole enää muita keinoja. Ennaltaehkäisevä työ kuten lapsiperheiden kotipalvelu ja siihen panostaminen on avainasemassa tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Esim. jäähypenkin käyttö oli vielä 10v sitten ok, mutta ei ole enää.
Suurin osa vanhemmista käyttää jäähyjä tänäkin päivänä. On kuitenkin eri tapoja miten sen tekee. Joku laittaa kiistanalaisen lelun jäähylle, toinen laittaa lapsen omaan huoneeseensa ikävuosien mukaiselle minuuttijäähylle. Kolmas sitten lukitsee tunniksi alusvaatteisillaan olevan lapsen pakkasella parvekkeelle. Ainoastaan yhdellä näistä vanhemmista on vanhemmuuden ongelma.
Kerropa, että missä se raja kasvatusvirheelle täsmälleen kulkee? Onko esim. 10 min jäähy 3-vuotiaalle sallittu? Tai 5 min jäähy sisävaatteissa parvekkeella syyssäässä?
Nämä ovat niitä tulkintakysymyksiä missä linjan muuttumisen havaitsee selkeimmin.
Joskus 20 vuotta sitten olisi naurettu sille, jos joku olisi joutunut lastensuojelun kanssa ongelmiin sen takia, että on vienyt lapsen pakkasella autoon ilman pipoa, mutta niin vaan tuokin on arkea tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Esim. jäähypenkin käyttö oli vielä 10v sitten ok, mutta ei ole enää.
Suurin osa vanhemmista käyttää jäähyjä tänäkin päivänä. On kuitenkin eri tapoja miten sen tekee. Joku laittaa kiistanalaisen lelun jäähylle, toinen laittaa lapsen omaan huoneeseensa ikävuosien mukaiselle minuuttijäähylle. Kolmas sitten lukitsee tunniksi alusvaatteisillaan olevan lapsen pakkasella parvekkeelle. Ainoastaan yhdellä näistä vanhemmista on vanhemmuuden ongelma.
Kerropa, että missä se raja kasvatusvirheelle täsmälleen kulkee? Onko esim. 10 min jäähy 3-vuotiaalle sallittu? Tai 5 min jäähy sisävaatteissa parvekkeella syyssäässä?
Nämä ovat niitä tulkintakysymyksiä missä linjan muuttumisen havaitsee selkeimmin.
Joskus 20 vuotta sitten olisi naurettu sille, jos joku olisi joutunut lastensuojelun kanssa ongelmiin sen takia, että on vienyt lapsen pakkasella autoon ilman pipoa, mutta niin vaan tuokin on arkea tänä päivänä.
Jos se oma vanhemmuus ja lasten rajaaminen ovat ongelma, kannattaa hakeutua perheneuvolaan näistä juttelemaan. Lastensuojelun kannalta oleellista on, että kurinpidon merkeissä lapsia ei saisi kuitenkaan vahingoittaa tai traumatisoida. Rikoslakikin sen kieltää ja on kieltänyt jo 1980 -luvun alusta lähtien. Mitä tulee autoon menemiseen ilman pipoa, niin ei sitä pipoa ole välttämättä omallanikaan, mutta autokin on tallissa, jonne pääsee sisätiloissa. Noin pääsääntönä voi ajatella, että vanhemman tehtävä on varustaa lapsensa säänmukaisilla vaatteilla. Että pakkasella ei palelluta. Joka vuosi päiväkodeista tulee lastensuojeluun kuitenkin ilmoituksia, kun lapsilla ei kertakaikkiaan ole esim. talvivaatteita lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Esim. jäähypenkin käyttö oli vielä 10v sitten ok, mutta ei ole enää.
Suurin osa vanhemmista käyttää jäähyjä tänäkin päivänä. On kuitenkin eri tapoja miten sen tekee. Joku laittaa kiistanalaisen lelun jäähylle, toinen laittaa lapsen omaan huoneeseensa ikävuosien mukaiselle minuuttijäähylle. Kolmas sitten lukitsee tunniksi alusvaatteisillaan olevan lapsen pakkasella parvekkeelle. Ainoastaan yhdellä näistä vanhemmista on vanhemmuuden ongelma.
Kerropa, että missä se raja kasvatusvirheelle täsmälleen kulkee? Onko esim. 10 min jäähy 3-vuotiaalle sallittu? Tai 5 min jäähy sisävaatteissa parvekkeella syyssäässä?
Nämä ovat niitä tulkintakysymyksiä missä linjan muuttumisen havaitsee selkeimmin.
Joskus 20 vuotta sitten olisi naurettu sille, jos joku olisi joutunut lastensuojelun kanssa ongelmiin sen takia, että on vienyt lapsen pakkasella autoon ilman pipoa, mutta niin vaan tuokin on arkea tänä päivänä.
Jos se oma vanhemmuus ja lasten rajaaminen ovat ongelma, kannattaa hakeutua perheneuvolaan näistä juttelemaan. Lastensuojelun kannalta oleellista on, että kurinpidon merkeissä lapsia ei saisi kuitenkaan vahingoittaa tai traumatisoida. Rikoslakikin sen kieltää ja on kieltänyt jo 1980 -luvun alusta lähtien. Mitä tulee autoon menemiseen ilman pipoa, niin ei sitä pipoa ole välttämättä omallanikaan, mutta autokin on tallissa, jonne pääsee sisätiloissa. Noin pääsääntönä voi ajatella, että vanhemman tehtävä on varustaa lapsensa säänmukaisilla vaatteilla. Että pakkasella ei palelluta. Joka vuosi päiväkodeista tulee lastensuojeluun kuitenkin ilmoituksia, kun lapsilla ei kertakaikkiaan ole esim. talvivaatteita lainkaan.
Lapsi saattaa heittää piponsa pois, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä pipotta. Myöskään pipon pakottaminen päähän voimatoimin ei käy, koska se olisi lapsen vahingoittamista ja/tai traumatisoimista nykyisen määritelmän mukaan. 1980-luvullahan määritelmät olivat paljon lievempiä, esimerkiksi käytännössä kiellettyä oli lähinnä selkäsaunan antaminen, eikä siihenkään hirveän aktiivisesti puututtu.
Sinänsä se pipottomuus ei vanhemmalle itselleen useinkaan ole mikään ongelma, vaan ongelma syntyy vasta siitä, kun lastensuojelu siihen puuttuu. Tästä syystä moni ei myöskään osaa mennä perheneuvolaan kyselemään kasvatussuosituksista, koska ei itse tiedä niitä rikkoneensa ennen kuin lastensuojelu ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Esim. jäähypenkin käyttö oli vielä 10v sitten ok, mutta ei ole enää.
Suurin osa vanhemmista käyttää jäähyjä tänäkin päivänä. On kuitenkin eri tapoja miten sen tekee. Joku laittaa kiistanalaisen lelun jäähylle, toinen laittaa lapsen omaan huoneeseensa ikävuosien mukaiselle minuuttijäähylle. Kolmas sitten lukitsee tunniksi alusvaatteisillaan olevan lapsen pakkasella parvekkeelle. Ainoastaan yhdellä näistä vanhemmista on vanhemmuuden ongelma.
Kerropa, että missä se raja kasvatusvirheelle täsmälleen kulkee? Onko esim. 10 min jäähy 3-vuotiaalle sallittu? Tai 5 min jäähy sisävaatteissa parvekkeella syyssäässä?
Nämä ovat niitä tulkintakysymyksiä missä linjan muuttumisen havaitsee selkeimmin.
Joskus 20 vuotta sitten olisi naurettu sille, jos joku olisi joutunut lastensuojelun kanssa ongelmiin sen takia, että on vienyt lapsen pakkasella autoon ilman pipoa, mutta niin vaan tuokin on arkea tänä päivänä.
Jos se oma vanhemmuus ja lasten rajaaminen ovat ongelma, kannattaa hakeutua perheneuvolaan näistä juttelemaan. Lastensuojelun kannalta oleellista on, että kurinpidon merkeissä lapsia ei saisi kuitenkaan vahingoittaa tai traumatisoida. Rikoslakikin sen kieltää ja on kieltänyt jo 1980 -luvun alusta lähtien. Mitä tulee autoon menemiseen ilman pipoa, niin ei sitä pipoa ole välttämättä omallanikaan, mutta autokin on tallissa, jonne pääsee sisätiloissa. Noin pääsääntönä voi ajatella, että vanhemman tehtävä on varustaa lapsensa säänmukaisilla vaatteilla. Että pakkasella ei palelluta. Joka vuosi päiväkodeista tulee lastensuojeluun kuitenkin ilmoituksia, kun lapsilla ei kertakaikkiaan ole esim. talvivaatteita lainkaan.
Lapsi saattaa heittää piponsa pois, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä pipotta. Myöskään pipon pakottaminen päähän voimatoimin ei käy, koska se olisi lapsen vahingoittamista ja/tai traumatisoimista nykyisen määritelmän mukaan. 1980-luvullahan määritelmät olivat paljon lievempiä, esimerkiksi käytännössä kiellettyä oli lähinnä selkäsaunan antaminen, eikä siihenkään hirveän aktiivisesti puututtu.
Sinänsä se pipottomuus ei vanhemmalle itselleen useinkaan ole mikään ongelma, vaan ongelma syntyy vasta siitä, kun lastensuojelu siihen puuttuu. Tästä syystä moni ei myöskään osaa mennä perheneuvolaan kyselemään kasvatussuosituksista, koska ei itse tiedä niitä rikkoneensa ennen kuin lastensuojelu ottaa yhteyttä.
Niin tuskin se päiväkotikaan tekee lasua, jos lapsi ottaa keskiviikon iltapäiväulkoilussa pipon pois päästään. Sen sijaan se päiväkoti voi tehdä sen lasun, jos sillä lapsella ei ole lainkaan pipoa, hanskoja sen enempää kuin toppavaatteitakaan vielä tammikuussakaan. Normi vanhempi kyllä ymmärtää laittaa lapselle vaatetta päälle kun on kylmä.
Vaalikauden lähestyessä tehtyjä ehdotuksia ei kannata ottaa ihan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelu korvattiin 2000-luvun alkupuolella perhetyöllä. Perhetyöntekijä ei auta kotitöissä, mutta valvoo, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia ja raportoi havaituista huolenaiheista eteenpäin.
Kotipalvelua ei ole korvattu millään ja perhetyön tarkoitus ei ole valvoa mitään mystisiä kasvatussuosituksia. Perhetyöllä pyritään muuttamaan perheen sisäistä haitallista vuorovaikutusta ja dynamiikkaa. Jos siellä kotona on uupunut äiti kirpparikasojensa ympäröimänä ja sotkun välissä loikkii muutama tenava eikä isä osallistu mihinkään, niin perhetyö on ensisijainen. Perhetyöllä yrittäisiin esimerkkikeississä saada isä tekemään osansa kotitöistä ja lapsenhoidosta ja saada äiti hoitamaan raivaussiivouksensa, että jatkossa pysyvät kaikki uupumatta ja työskentelevät yhdessä perheensä hyväksi.
Kasvatussuosituksissa määritellään se, että mikä kaikkia on haitallista perheen sisäistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa.
Ihan kuule terveellä järjellä voi kuka tahansa päätellä, että jos äiti uupuu ja isä ei osallistu arkeen mitenkään, että siinä se vika on.
Ei se ole niin yksinkertaista. Huolia on hyvin paljon erilaisia, ja myös käsitys siitä, että mikä on huoli tai kasvatusvirhe muuttuu jatkuvasti.
Kerro esimerkkejä näistä muuttuvista kasvatusvirheistä. t: lasun sossu
Esim. jäähypenkin käyttö oli vielä 10v sitten ok, mutta ei ole enää.
Suurin osa vanhemmista käyttää jäähyjä tänäkin päivänä. On kuitenkin eri tapoja miten sen tekee. Joku laittaa kiistanalaisen lelun jäähylle, toinen laittaa lapsen omaan huoneeseensa ikävuosien mukaiselle minuuttijäähylle. Kolmas sitten lukitsee tunniksi alusvaatteisillaan olevan lapsen pakkasella parvekkeelle. Ainoastaan yhdellä näistä vanhemmista on vanhemmuuden ongelma.
Kerropa, että missä se raja kasvatusvirheelle täsmälleen kulkee? Onko esim. 10 min jäähy 3-vuotiaalle sallittu? Tai 5 min jäähy sisävaatteissa parvekkeella syyssäässä?
Nämä ovat niitä tulkintakysymyksiä missä linjan muuttumisen havaitsee selkeimmin.
Joskus 20 vuotta sitten olisi naurettu sille, jos joku olisi joutunut lastensuojelun kanssa ongelmiin sen takia, että on vienyt lapsen pakkasella autoon ilman pipoa, mutta niin vaan tuokin on arkea tänä päivänä.
Jos se oma vanhemmuus ja lasten rajaaminen ovat ongelma, kannattaa hakeutua perheneuvolaan näistä juttelemaan. Lastensuojelun kannalta oleellista on, että kurinpidon merkeissä lapsia ei saisi kuitenkaan vahingoittaa tai traumatisoida. Rikoslakikin sen kieltää ja on kieltänyt jo 1980 -luvun alusta lähtien. Mitä tulee autoon menemiseen ilman pipoa, niin ei sitä pipoa ole välttämättä omallanikaan, mutta autokin on tallissa, jonne pääsee sisätiloissa. Noin pääsääntönä voi ajatella, että vanhemman tehtävä on varustaa lapsensa säänmukaisilla vaatteilla. Että pakkasella ei palelluta. Joka vuosi päiväkodeista tulee lastensuojeluun kuitenkin ilmoituksia, kun lapsilla ei kertakaikkiaan ole esim. talvivaatteita lainkaan.
Lapsi saattaa heittää piponsa pois, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä pipotta. Myöskään pipon pakottaminen päähän voimatoimin ei käy, koska se olisi lapsen vahingoittamista ja/tai traumatisoimista nykyisen määritelmän mukaan. 1980-luvullahan määritelmät olivat paljon lievempiä, esimerkiksi käytännössä kiellettyä oli lähinnä selkäsaunan antaminen, eikä siihenkään hirveän aktiivisesti puututtu.
Sinänsä se pipottomuus ei vanhemmalle itselleen useinkaan ole mikään ongelma, vaan ongelma syntyy vasta siitä, kun lastensuojelu siihen puuttuu. Tästä syystä moni ei myöskään osaa mennä perheneuvolaan kyselemään kasvatussuosituksista, koska ei itse tiedä niitä rikkoneensa ennen kuin lastensuojelu ottaa yhteyttä.
Niin tuskin se päiväkotikaan tekee lasua, jos lapsi ottaa keskiviikon iltapäiväulkoilussa pipon pois päästään. Sen sijaan se päiväkoti voi tehdä sen lasun, jos sillä lapsella ei ole lainkaan pipoa, hanskoja sen enempää kuin toppavaatteitakaan vielä tammikuussakaan. Normi vanhempi kyllä ymmärtää laittaa lapselle vaatetta päälle kun on kylmä.
Päiväkodin työntekijöiden toiminta ei kuulu lastensuojelun piiriin. Sen sijaan lasten vanhempien tekemät pahoinpitelyt kyllä kuuluvat, ja esimerkiksi pakkasella pipotta oleminen on pahoinpitely, josta siis lain mukaan tulee tehdä lasu. Pahoinpitelyihin puuttutaan matalalla kynnyksellä, koska nykyisin tiedetään lievien pahoinpitelyjen herkästi johtavan vakavampaan väkivaltaan. Esimerkiksi luunappia tai pipotta oloa ei enää katsota sormien välistä niin kuin entisaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut kotiapua, kun mies oli ulkomailla viikon töissä, olin 39-40 C kuumeessa yhdessä lasten kanssa ja nuorin lapsista opetteli kiipeilemään, kun voi paremmin kuin muut. En saanut, koska en ollut yksinhuoltaja. Olen käynyt monta kertaa myös hammaslääkärissä niin, että vauva on itkenyt vaunuissa samaan aikaan kun minua on porattu ilman puudutusta. Mies ei voinut auttaa töidensä vuoksi ja pyytämäni apu teki oharit.
Tällaisiinkin tilanteisiin olisi saatava apua.
Sosiaalipalvelut eivät ole sitä varten että laiska ihminen ei saa aikaiseksi varautua yllätyksiin elämässä. Kummallista että kunnolliset ihmiset pärjäävät arjen askareissa mutta sinä et? Mistäköhän johtuu?
Missä ihmeen puoskarilla olet käynyt, missä porataan ilman puudutusta? Ja miten se on kotipalvelun puuttumisen vika`?