Lue keskustelun säännöt.
Nykyään tuntuu olevan aika yksin
07.10.2022 |
Olen jo pitkään ollut yksin. Tai välillä yksinäinen. Keski-ikänen mies olen. On masennusta taustalla ja kaikkee. On jotenki vaikea tutustua ihmisiin. Sinkku myös olen. Parisuhdetta kaipaisi, mutta vaikea löytää sopivaa. En tiiä mistä löytäis kavereita.
Kommentit (112)
Allun perjantainarinat taas tulilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanoinpa asiasta. Sitten ei saisi edes yhtään valittaa. Täälä monet ihmiset valittaa asioista. No lähenpä kauppaan ja tekemään jotain.
Kyllä tässä muutoksia toivoisi. Parisuhdetta ja semmoista.
Onko se paikkakunta sellainen jossa on jotain vai ei mitään. Onko messutapahtumia tai mitä ne harrastavat siellä. Ulkomaillakin on elämää länsimaissa, jos sitä tykkää seurata someaikana. Kylmänä aikana moni on sisätiloissa.
Yksinäisyys on surullista, voimia sinulle jaksaa tätä päivää. Ja yritä jaksaa uskoa, että tulevaisuus tuo kyllä sinullekin vielä hyvää! Hae apua masenneukseesi, jos et vielä ole sitä tehnyt, se on iso ponnistus ja ikävä kyllä ei ole aina ihan helppoa, mutta pienikin teko usein helpottaa oloa ja siitä alkaa tie parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitti kun kerrot ja nyt varmaan kerrot mitä tällä tiedolla teen?
Mikä sua vaivaa? Onko pakko olla ilkeä? Mä olen todella ilkeä ja silti osaan joskus olla hiljaa. Tsemppiä kaikille yksinäisille.
En mä koe niin yksinäinen olevani. Käyn töissä. Muttakun ei ole yhtään kavereita ja tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi ja en tajua miten parisuhteenki on niin vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa voisikin kääntää kelloa siihen aikaan kun olin onnistuneesti ollut jo vuosia yksin.
Mutta vuosi sitten ihastuin, ja suhde meni rytinällä pieleen.
Nyt on todella vaikeaa kuitenkin päästää irti, ja samalla tuntuu että joutuu luovuttamaan viimeisenkin toivon, että enää elämässäni löytäisin mitään hyvää ihmissuhdetta.
En minä enää uskalla. Itsetunnostakin meni viimeiset rippeet, enkä näköjään kummoinen ihmistuntijakaan ole, ja muutenkaan en osaa suojella itseäni kun joudun tilanteeseen jossa pitäisi juosta, taakseen katsomatta.
Ennen nettiä oltiin yksin. Sen jälkeen kun tuli netti, ei ole voinut olla niin yksinäistä. Kun netti tuli 2000-luvulla, on voinut kirjoittaa ja joku vastaa. Vastaus voi olla mitä vaan, mutta joku vastaa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saapahan tehdä, mitä, miten ja milloin tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa voisikin kääntää kelloa siihen aikaan kun olin onnistuneesti ollut jo vuosia yksin.
Mutta vuosi sitten ihastuin, ja suhde meni rytinällä pieleen.
Nyt on todella vaikeaa kuitenkin päästää irti, ja samalla tuntuu että joutuu luovuttamaan viimeisenkin toivon, että enää elämässäni löytäisin mitään hyvää ihmissuhdetta.En minä enää uskalla. Itsetunnostakin meni viimeiset rippeet, enkä näköjään kummoinen ihmistuntijakaan ole, ja muutenkaan en osaa suojella itseäni kun joudun tilanteeseen jossa pitäisi juosta, taakseen katsomatta.
Kukaan muu ei määritä arvoasi. Sinun on ensin hyväksyttävä itsesi ja parannettava itsesi.
Olet yhtä arvokas kuin muutkin ja sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus pitää puolesi ja rajasi. Katso miten puhut itsellesi. Tsemppiä etkä mollaa ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo toki. Mutta pitää vain etsiä kavereita lisää. Parisuhde on vaikea nykyään löytää.
Nuorena oli kavereita ja sai parisuhteenkin helposti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyää ei tunnu kelpaavan naisille, vaikka on asiat ihan hyvin.. vaaditaan kavereita ja sitä täydellistä miestä. Velkaa on paljon ja pienet tulot mutta työpaikka ja kaikki löytyy.
Tuntuu ettei se vaan riitä. Ihmettelen vaan kun toiset löytää kumppaneita ja ite jatkuvasti yksin. No aika näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa voisikin kääntää kelloa siihen aikaan kun olin onnistuneesti ollut jo vuosia yksin.
Mutta vuosi sitten ihastuin, ja suhde meni rytinällä pieleen.
Nyt on todella vaikeaa kuitenkin päästää irti, ja samalla tuntuu että joutuu luovuttamaan viimeisenkin toivon, että enää elämässäni löytäisin mitään hyvää ihmissuhdetta.En minä enää uskalla. Itsetunnostakin meni viimeiset rippeet, enkä näköjään kummoinen ihmistuntijakaan ole, ja muutenkaan en osaa suojella itseäni kun joudun tilanteeseen jossa pitäisi juosta, taakseen katsomatta.
Kukaan muu ei määritä arvoasi. Sinun on ensin hyväksyttävä itsesi ja parannettava itsesi.
Olet yhtä arvokas kuin muutkin ja sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus pitää puolesi ja rajasi. Katso miten puhut itsellesi. Tsemppiä etkä mollaa ikinä.
Terapian aloitin.
Mulla vanha romu auto ja paljon velkaa. Kumma ettei tällänen mies sit kelpaa vaikka on vakityö.
Ei oo varaa ostella hienoa autoa tai muuten lähtee luottotiedot.
Toisilla pyyhkii hyvin ku on alla 20 tonnin bemari.
Mene vapaaehtoiseksi työntekijäksi!