Urho, 8, itki maassa kylmissään, eikä kukaan pysähtynyt

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 8-vuotiaan täytyyy olla jollain tapaa vajaaälyinen, jos menee maahan makaamaan ja itkemään eikä lähde kotiin. Ei sellaisen pidä lähteä pois kotoa, ainakaan yksin.

Oppia ikä kaikki.

Harkitsemattomia kuvailuja äiti antanut pojastaan. Ihmettelen myös, miksi lapsen nimi ja kuva edes on tuotu julkisuuteen. Tämän kaiken olisi voinut tehdä lapsen parasta ajatellen, myös toimittajilla vastuu äidin lisäksi. Itse en edes vielä ole äiti, mutta silti minulla on ymmärrys, miten lasta tulee kohdella julkisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt, miksi lapsi ei vain mennyt takaisin kotiinsa, mikä se hätä tilanteessa siis oli. Kiva toki, että osui avuliaita isompia lapsia pitämään huolta

Ikävä puhua lapsesta näin, varsinkin kun nimi ja kuva on tuotu julkisuuteen, mutta tuo on aika selkeää manipuloimista kun ei suostu lähtemään muiden mukana vaan jää yksin nyyhkimään. Lapset joskus hakee tuolla tavalla sääliä ja huomiota. Mutta ehkä kotona ollaan juteltu asiasta ja sanottu, ettei noin voi käyttäytyä, uutinenhan ei tietenkään kerro ihan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voimme opettaa lapsille? Kaveria ei jätetä ja kotiin lähdetään, kun muutkin lähtee. Ja jos käydään vain grilliä niin käydään vain grillillä. Ja kannattaa hankkia se lapsille suunnattu puhelinkello, jos lapsella ei ihan vielä ole hanskassa tuo yksin liikkuminen.

Luuletko että hänen vanhempiaan kiinnostaa? Urho on dramaattinen tapaus, häneltä tulee helposti itku. Hän on herkkä poika, pojan äiti Heidi Haapakoski kuvaa.

POJALLA oli yllään vain ohkainen takki. Hänellä ei ollut pipoa, ei hanskoja eikä ulkohousuja, sillä tarkoitus oli käväistä vain grillillä.

Eikä hänellä ollut myöskään puhelinta, jolla olisi voinut soittaa kotiin.

Hän oli oikea sellainen taivaanrannan maalari, kun oli lähtenyt ovesta ulos, Heidi Haapakoski luonnehtii.

Kertoo ihan kaiken.

Mihin Urho tarvitsee pipoa, hanskoja ja talvitakkia syksyllä kun on 15 astetta lämmintä?

Miksi tuollainen 8 v. poika, jolla on jotain erityispiirteitä saa edes mennä noin kauas kotoa? Ikävää, että syytetään aikuisia ohikulkijoita, kun kaverit jätti yksinään koulunpihalle, kun jääräpäiselle pojalle ei ole laadittu kunnon sääntöjä.

Välillä tulee nykyään sellainen olo, että ovatko lapset jotenkin avuttomampia kuin ennen. Kaikki ovat tietysti erilaisia, mutta silloin kun olin itse alakoulussa 90-luvulla, 2.5 km oli todella tyypillinen koulumatka jalkaisin tai pyörällä kuljettavaksi. Monella oli vielä pidempikin koulumatka, ja oli myös yleistä käydä muutaman kilometrin päässä asuvan kaverin luona itsenäisesti. Ei ollut kännyköitä, ja ainakin omat vanhempani olivat useimmiten töissäkin siten, etteivät olleet pirautuksen päässä. Nykyään kuulee aika usein sellaisia juttuja, että joku 7-10 v. ei jaksa kävellä alle 3 km matkaa kotiin, tai on ihan pulassa liikkuessaan lähiympäristössä. 

Aloin jutun luettuani myös miettimään, saivatko pojan mukana olleet vanhemmat lapset mitään satikutia siitä, että lähtivät ja jättivät hänet sinne? Ainakin omassa lapsuudessa olisi tullut.