Lue keskustelun säännöt.
Luokan edessä puhuminen
06.10.2022 |
Voiko opettajalle sanoa, jos ei vaan PYSTY puhumaan luokan edessä? Voiko siihen oikeasti pakottaa? Olen siis lukiolainen poika ja ymmärrän, että näkyvillä oloa ja mielipiteiden ilmaisua muiden edessä on hyvä harjoitella, mutta pitääkö puheeseen oikeasti pakottaa? Minulla on todella huomattava änkyttämisongelma joka tekee muutenkin elämästäni jo valmiiksi helvettiä ja sitten mikut pakotetaan puhumaan kaikkien kuullen, hiljaisessa luokkahuoneessa.
Kommentit (73)
Miten voi vaan päättää että ei yksinkertaisesti pysty? Jos tuolleen asennoituu niin silloin se pystyminen hankaloituu. Mutta todellisuudessa pystyt kyllä. Menet, puhut, mahdollisesti änkytät ja sitten se on ohi. Mikä on pahinta mitä siinä vois tapahtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano opettajalle rohkeasti! Nykyään koulumaailmassa saa paljon helpotuksia toista se oli ennen..
Ei tietenkään voi pakottaa, kun loppupeleissä oot itse se joka avaa suun ja päästää niitä sanoja sieltä. Kukaan ei niitä sun puolesta voi sieltä kaivaa, eli pakottaminen on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Sano opettajalle rohkeasti! Nykyään koulumaailmassa saa paljon helpotuksia toista se oli ennen..
Koulumaailmassa voi vielä valita. Työelämässä onkin sitten jo toisin.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi vaan päättää että ei yksinkertaisesti pysty? Jos tuolleen asennoituu niin silloin se pystyminen hankaloituu. Mutta todellisuudessa pystyt kyllä. Menet, puhut, mahdollisesti änkytät ja sitten se on ohi. Mikä on pahinta mitä siinä vois tapahtua?
Pahinta mitä voi tapahtua on se, kun kaikki pidättelevät naurua. Se on oikeasti painajaismainen tilanne. Tuntee itsensä niin nöyryytetyksi, kun kavereillakin on pokassa pitästä. En kärsi mistään pienestä änkyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pyörtynyt esitelmää pitäessä, jännitti ennen sitäkin tuo puhuminen muiden edessä ja arvaapa paljonko on jännittänyt sen jälkeen. Eli ymmärrän oikein hyvin.
Auttaisiko, jos puhuisit opettajan kanssa kahden asiasta? Jos saisit pitää sen puheen vaikka vaan opettajalle tai esim. muutaman paremman kaverin edessä.
Olen itse käynyt työni puolesta opiskelemassa esiintymistä, puheilmaisua ym. ja se on tavallaan totta, että kyllä se jossain määrin harjoittelemalla helpottaa. Aikuisena on vaan tavallaan helpompaa, lukioikäisenä sitä on epävarmempi itsestään muutenkin.
Yksi vaihtoehto on kokeilla betasalpaajia, tosin edellyttävät reseptiä. Ne auttavat joillain, en tiedä kuinka hyvin änkyttämiseen, mutta ainakin mulla esiintymisjännitykseen liittyvä hyperventilointi häviää niiden avulla.
Ei ole edes paha. Olet lukiolainen, olet varmasti pitänyt esityksiä ennenkin? Mikä siinä on niin paha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla, onneks meillä esitykset voi esittää pelkästään opettajalle jos haluaa. Kysy opettajalta käykö semmonen että esität sen vaan sille.
Ymmärrän, että jännittää, mutta jos nyt jo alat kaventaa elämääsi änkytyksen takia, niin suuntaa on vaikea kääntää. Koulukaverisi tietävät varmasti jo, että änkytät, ja te olette lukiossa, missä ei enää pitäisi kenenkään käyttäytyä niin lapsellisesti, että naureskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi vaan päättää että ei yksinkertaisesti pysty? Jos tuolleen asennoituu niin silloin se pystyminen hankaloituu. Mutta todellisuudessa pystyt kyllä. Menet, puhut, mahdollisesti änkytät ja sitten se on ohi. Mikä on pahinta mitä siinä vois tapahtua?
Pahinta mitä voi tapahtua on se, kun kaikki pidättelevät naurua. Se on oikeasti painajaismainen tilanne. Tuntee itsensä niin nöyryytetyksi, kun kavereillakin on pokassa pitästä. En kärsi mistään pienestä änkyttämisestä.
Ja peruskoulussa ongelmaan ei tartuttu koko se yhdeksän vuoden aika ja ongelma on nyt ihan uusi?
Vierailija kirjoitti:
Olen pyörtynyt esitelmää pitäessä, jännitti ennen sitäkin tuo puhuminen muiden edessä ja arvaapa paljonko on jännittänyt sen jälkeen. Eli ymmärrän oikein hyvin.
Auttaisiko, jos puhuisit opettajan kanssa kahden asiasta? Jos saisit pitää sen puheen vaikka vaan opettajalle tai esim. muutaman paremman kaverin edessä.
Olen itse käynyt työni puolesta opiskelemassa esiintymistä, puheilmaisua ym. ja se on tavallaan totta, että kyllä se jossain määrin harjoittelemalla helpottaa. Aikuisena on vaan tavallaan helpompaa, lukioikäisenä sitä on epävarmempi itsestään muutenkin.
Yksi vaihtoehto on kokeilla betasalpaajia, tosin edellyttävät reseptiä. Ne auttavat joillain, en tiedä kuinka hyvin änkyttämiseen, mutta ainakin mulla esiintymisjännitykseen liittyvä hyperventilointi häviää niiden avulla.
Olen käyttänyt betasalpaajia, auttaa juurikin niihin jännitysoireisiin kuten sanoit mutta ei oikein änkyttämiseen. Puhun varmaan opettajalle huomenna, jos vaikka tuo pienempi kaveriryhmä onnistuisi. Sekin helpottaisi asiaa huomattavasti, kun kaverit on kuitenkin tottuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi vaan päättää että ei yksinkertaisesti pysty? Jos tuolleen asennoituu niin silloin se pystyminen hankaloituu. Mutta todellisuudessa pystyt kyllä. Menet, puhut, mahdollisesti änkytät ja sitten se on ohi. Mikä on pahinta mitä siinä vois tapahtua?
Pahinta mitä voi tapahtua on se, kun kaikki pidättelevät naurua. Se on oikeasti painajaismainen tilanne. Tuntee itsensä niin nöyryytetyksi, kun kavereillakin on pokassa pitästä. En kärsi mistään pienestä änkyttämisestä.
Ja peruskoulussa ongelmaan ei tartuttu koko se yhdeksän vuoden aika ja ongelma on nyt ihan uusi?
Alakoulussa ei haitannut, silloin tehtiin esityksiä paljon yhdessä. Yläkoulussa tuli itsetunto-ongelmat, mutta jotenkin nielin sen häpeän ja menin vain luokan eteen. Joka kerta kuitenkin hävettää enemmän ja enemmän ja nyt siitä on noussut sellainen kynnys. Joskus olen jäänyt esiintymispäivinä kotiin, vaikka eihän sillä muuta tee kuin lykkää asioita tuonnemmaksi.
Olen 62 v. ja edelleen muistan kauhulla etenkin yhtä luokan edessä puhumista, siitä on n. 50 vuotta aikaa. Mun sukunimi oli L -kirjaimella alkava ja äikän opella oli tapana ottaa summassa/sokkona päiväkirjan nimilistasta nimi ja kun olin siinä keskellä niin jouduin 95 % kerroista luokan eteen. Ihan hirveä paniikki iski yleensä aina ja tuon kerran kävi niin, että en vaan saanut sanaa suustani, en yhden ainoaa. Muistan kun räpläsin lakkanailontakkini vetoketjua. Seisotti minua varmaan siinä useamman minuutin ja sitten pääsin pois ja haukut päälle ja pitkä miinus kirjoihin. Mutta olin vaan niin ujo teini.
Tuon äikän open kanssa olin myöhemmin tekemisissä virkani puolesta (hän oli jo eläkkeellä mutta luottamustehtävässä) ja teki mieli kertoa tuo tilanne mutta en sitten viitsinyt hänen mieltään pahoittaa, että asia on edelleen yksi ikävimmistä koulumuistoista. Mutta en ikinä unohda sitä ja nykyään puhun suurillekin saleille ja hyväksi puhujaksi on sanottu. Vaikka aina vähän jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi vaan päättää että ei yksinkertaisesti pysty? Jos tuolleen asennoituu niin silloin se pystyminen hankaloituu. Mutta todellisuudessa pystyt kyllä. Menet, puhut, mahdollisesti änkytät ja sitten se on ohi. Mikä on pahinta mitä siinä vois tapahtua?
Pahinta mitä voi tapahtua on se, kun kaikki pidättelevät naurua. Se on oikeasti painajaismainen tilanne. Tuntee itsensä niin nöyryytetyksi, kun kavereillakin on pokassa pitästä. En kärsi mistään pienestä änkyttämisestä.
Ja peruskoulussa ongelmaan ei tartuttu koko se yhdeksän vuoden aika ja ongelma on nyt ihan uusi?
Änkyttämisongelmaa ei voi korjata niinkuin puhevikaa. Eri.
Vierailija kirjoitti:
Olen pyörtynyt esitelmää pitäessä, jännitti ennen sitäkin tuo puhuminen muiden edessä ja arvaapa paljonko on jännittänyt sen jälkeen. Eli ymmärrän oikein hyvin.
Auttaisiko, jos puhuisit opettajan kanssa kahden asiasta? Jos saisit pitää sen puheen vaikka vaan opettajalle tai esim. muutaman paremman kaverin edessä.
Olen itse käynyt työni puolesta opiskelemassa esiintymistä, puheilmaisua ym. ja se on tavallaan totta, että kyllä se jossain määrin harjoittelemalla helpottaa. Aikuisena on vaan tavallaan helpompaa, lukioikäisenä sitä on epävarmempi itsestään muutenkin.
Yksi vaihtoehto on kokeilla betasalpaajia, tosin edellyttävät reseptiä. Ne auttavat joillain, en tiedä kuinka hyvin änkyttämiseen, mutta ainakin mulla esiintymisjännitykseen liittyvä hyperventilointi häviää niiden avulla.
Beetasalpaajat auttavat jännityksen fyysisen oireisiin.
Ne eivät auta änkytykseen.
Enpä tiedä tuota aloitusta, saattaa mitä todennäköisemmin olla trollikin.
Miksi ihmeessä ap:ta ei muka jo lapsena ole ohjattu puheterapiaan, jossa änkystä voidaan käsitellä ja hoitaakin?
Miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano opettajalle rohkeasti! Nykyään koulumaailmassa saa paljon helpotuksia toista se oli ennen..
Koulumaailmassa voi vielä valita. Työelämässä onkin sitten jo toisin.
No, työpaikkansa voi sentään valita, ainakin jossain määrin. Suorittavan työn tehtävissä jossain tehtaassa tuskin tarvitsee puhua kenenkään kanssa virallisesti. Eri asia tietysti, tarvitseeko niihin hommiin koko lukiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pyörtynyt esitelmää pitäessä, jännitti ennen sitäkin tuo puhuminen muiden edessä ja arvaapa paljonko on jännittänyt sen jälkeen. Eli ymmärrän oikein hyvin.
Auttaisiko, jos puhuisit opettajan kanssa kahden asiasta? Jos saisit pitää sen puheen vaikka vaan opettajalle tai esim. muutaman paremman kaverin edessä.
Olen itse käynyt työni puolesta opiskelemassa esiintymistä, puheilmaisua ym. ja se on tavallaan totta, että kyllä se jossain määrin harjoittelemalla helpottaa. Aikuisena on vaan tavallaan helpompaa, lukioikäisenä sitä on epävarmempi itsestään muutenkin.
Yksi vaihtoehto on kokeilla betasalpaajia, tosin edellyttävät reseptiä. Ne auttavat joillain, en tiedä kuinka hyvin änkyttämiseen, mutta ainakin mulla esiintymisjännitykseen liittyvä hyperventilointi häviää niiden avulla.
Beetasalpaajat auttavat jännityksen fyysisen oireisiin.
Ne eivät auta änkytykseen.
Enpä tiedä tuota aloitusta, saattaa mitä todennäköisemmin olla trollikin.
Miksi ihmeessä ap:ta ei muka jo lapsena ole ohjattu puheterapiaan, jossa änkystä voidaan käsitellä ja hoitaakin?
Miksi ei?
Totta kai olen saanut puheterapiaa ennen koulua ja alakoulussa, änkytys nyt vain osa puhettani, jolle en voi mitään.
Ap minusta voisit puhua opettajan kanssa,
Änkytys on hankala ongelma, ja tiedoksi, että työelämässä on kyllä paljon mahdollisuuksia, joissa senkin kanssa pärjää. Kunhan et anna minkään (esim palstan lapsellisten kommentoijien) pilata itsetuntoasi.
Jos pidät esityksen, sen voisi hyvin aloittaa sillä, että kuten tiedätte, minulla on esiintymiseen liittyvä haaste eli kärsin tällaisesta ongelmasta. Ja voit kertoa siitä lisää, jos asia kiinnostaa, mutta muuten esittelet lyhyesti aiheesi.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, olet yhtä hyvä kuin muut. Jokaisella on omat haasteensa elämässä, jotkin ovat näkyvämpiä tai kuuluvampia kuin muut. Älä anna sen lannistaa itseäsi, vaan etsi omat polkusi ja usko avoimuuteen.
Änkyttäminen ei saa estää työuraasi. Tiedän puhuessa pahasti änkyttäneitä ihmisiä, jotka pystyivät esiintymään änkyttämättä, kun he oppivat käyttämään esiintymiseen normaalisti toimivia aivojen alueita. Änkyttäjät pystyvät laulamaan, lausumaan runoja jne. koska se suoritus tehdään eri osalla aivoja.
Et pysty olemaan puhumatta julkisesti. Opiskeluaika on hyvää aikaa kehittää sellaiset toimintamallit, joilla selviät sitten aikuisena.
Änkyttäminen ei vaikuta älykkyyteen ja olisi pöljää antaa sen estää elämistä.
Mene sinä typerä kiusaaja kuuseen siitä