Psykoterapia ajautunut kaaokseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia ei ole mikään taikasauva. Ihminen on itsensä paras asiantuntija, eikä mikään koulutus tee edes muodollisesti pätevää puuttumaan toisen ihmisen elämään.

Tuohon koneistoon kun menee, saa heittää hyvästit itsemääräämisoikeudelle ja fiksuille kirjauksille.

Aloita itse itsestäsi. Olit sitten kuka vain.

Allekirjoitan tämän pitkän potilas kokemukseni perusteella. Aloin parantua psyykkisen puolen ongelmista vasta, kun otin ohjat omiin käsiini ja lopetin "hoidon" eli terapian, joka piti minut tiukasti kiinni sairaan identiteetissä ja passivoitti. Huomasin, että olenkin ihan toimintakykyinen, tavallinen ihminen, kun joku ei viikottain provosoi minua puhumaan kokemastani kaltoinkohtelusta.

Samantapainen kokemus. Terapiassa terapeutti hoki vaan koko ajan sitä miten huonossa kunnossa olen enkä voi mennä opiskelemaan enkä töihin. En saanut matkustella enkä nähdä sukulaisia tai kavereitakaan (Mulla oli diagnoosina pelkkä masennus) Itsetunto meni aivan paskaksi koko terapialla. Huomaa siitäkin että ennen terapiaa kukaan ei pitänyt mua mt-ongelmaisena eikä kehottanut menemään terapiaan, mutta terapian jälkeen tosi moni on suositellut mulle terapiaa itsetunto-ongelmiin. En kyllä toista kertaa mene. Sen lopettaminenkin oli niin vaikeaa, yli vuosi inttämistä että saako lopettaa, ja laskuja vaan läheteltiin loputtomasti perään vaikka olin ilmoittanut että lopetin.

No huh. Itselläni oli kerran burn out ja silloin kannustettiin tekemään kaikkea kivaa, mistä vaan voisi nauttia eikä rasita liikaa. Luulisi masennuksen kanssa olevan täysin sama.

Ja sitä paitsi suhtaudun skeptisesti koko masennusdiagnosointiin. Toki uskon, että olit masentunut, jos itse koet samoin, mutta minua on yritetty pariin otteeseen diagnosoida masentuneeksi, vaikken ole ollut. 

Itseasiassa en edes kokenut itseäni masentuneeksi, vaan todella väsyneeksi, mutta alistuin siihen masennusdiagnoosiin, kun ei muutakaan hoitovaihtoehtoja ollut tarjolla. Ei se terapia mitään auttanut siihen väsymykseen. Sai vain huonon itsetunnon sen lisäksi. Sellaisen leiman että olin yhteiskunnan pohjasakkaa. Luulen että se väsymys johtui alhaisesta ferritiinistä. Ainakin vuosikausia myöhemmin syömäni rautakuuri vähensi sitä väsymystä merkittävästi, vaikka en edelleenkään mikään duracell-pupu ole. 

Kun oma ferritiini oli 10-15, kaksikin eri lääkäriä yritti ehdottaa masennusdiagnoosia. Kimpaannuin ja sanoin, että minulla on elämänhalua, muttei elinvoimaa. Että en malta odottaa, että jaksaisin tehdä kaikkia asioita, joita haluan tehdä. Ei mielestäni vastaa yhtään masennusta. 

Mulla oli sama tunne, että kiinnosti kyllä tehdä vaikka mitä, mutta ei ollut energiaa tehdä. Tuntui että aina vaan nukutti vaikka nukkui kuinka pitkään ja olo oli rapakuntoisen hengästynyt.

Joo, sitä ei terapialla hoideta. Tai voidaan yrittää hoitaa hyväksymään se seikka, että keho ei toimi, mutta fiksumpaa olisi hoitaa se keho toimimaan uudelleen. 

up

Ajautunut? Kaaoksessa se on ollut jo monta vuotta. 

No ainakin muutama psykoterapeutti omien sivujensa perusteella ei käy täysillä.  

Kyllä tuo ihan huuhaata on.  En ole käynyt,  mutta tunnen erään joka on käynyt ja vähän epäilyttää.  No hänen tilanteensa ei aiheutunutkaan välttämättä psykologisista asioista, vaan epäpuhtaasta vedestä.  No en selitä enempää. 

Jotain lääkkeiden haittavaikutuksia myös.  Hassua että voivat aiheuttaa oireita,  jotka voidaan luokitella taas psyykkisiksi. 

Suosittelisin ensisijaisesti lääkkeitä,  kunhan on varma mitä syöttävät. 

Pelkkää sabotointia,  ei muuta.  

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään vinkata jotain inhimillistä, empaattista ja ammattitaitoista psykiatria? Pitäisi varata aika ja on sellainen ennakkoluulo, että kaikki psykiatrit ovat enemmän tai vähemmän vähintään erikoisia ellei suoraan häiriintyneitä. 

 

Jos sinulla on jo lähtökohtaisesti tuollainen ennakkoluulo, niin voit katsoa peiliin.

Hyviä psykiatreja on paljon.

Samat sanat sinule. Oma ennakkoluulosi hyvistä psykiatreista ei ole mitään muuta kuin oma ennakkoluulosi. Se ei ole totuus vaan oma kokemuksesi/mielipiteesi. Se ei auta heitä, joilla kokemus on toinen, koska myös lääkäreissä on sekä hyviä että huonoja kullekin hetkelle ja yksilölle. Reaalimaailmassa huonoa kokemusta ei poisteta kieltämällä vaan hyväksymällä se. Osa hyväksymistä on esim. kokemuksen kirjoittamienn nettiin.

Vierailija wrote:

Jodelissa @mielenterveys kanavalla ihmiset kirjoittaa säännöllisesti, että saattavat lähettää massasähköposteja 100-200 terapeutille yhdellä kertaa ja saavat ehkä pari vastausta vapaista ajoista kelaterapiaan.

Ei ihme ettei aikoja saa jos jotkut varaavat satoja kerralla.

Opiskelisin mielelläni psykoterapeutiksi ja minulla on sopiva pohjakoulutus, mutta ei varaa kalliiseen koulutukseen.

Terapiaan hankkiutuu nykyään ihan terveitä ihmisiä joilla on rahaa siihen yksityisesti. Sitten kun on menty sinne jonkun pikku ongelman takia on yhtäkkiä tajuttu että kaikki elämässä pielessä, erotaan kumppanista, irtisanoudutaan töistä yms. Pian jäljellä vaan ihmisraunio entisestä. Joku seula siinä pitäis olla että kuka sinne pääsee että ne jotka sitä oikeesti kaipais pääsis. Terapia voi tuhota myös jos sille ei ole tarvetta.

Kaffebulla wrote:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu se, että psykoterapeutiksi kouluttautuminen on maksullista.

Kunnat säästää näin. Ennen wanhaan kunnat koulutti terapeutit itse ja kunnallisella puolella tarjottiin terapiaa.

Se on halvempaa ulkoistaa kulut koulutuksesta työntekijöille, eli tehdään heistä yrittäjiä ja näin ei tarvitse maksaa niille saikkurahoja, eläkemaksuja ym. Halvempaa näin.

Todellakin, terveyskeskuksissa työskenteli terapiakoulutettuja psykologeja, nyt keskusteluavusta vastaavat sairaanhoitajat - varmaan tälläkin on merkitysta hoidon vaikuttavuuteen.

Fiksu kommentti hyvinkääläiseltä psykoterapeutilta.

Tilanne on huono. Itse haluaisin tulevaisuudessa työskennellä terapeuttina. Pohjakoulutukseni on sosiaalityöntekijä, olen lukenut psykologiasta pitkän sivuaineen ja teen nyt jo intensiivistä asiakastyötä. Mutta terapiakoulutus on todella kallis ja en sitä ihan heti tähän pysty tekemään.

No mitä itse hakeuduin aikoinaan terapiaan niin kyllä sama ongelma oli jo 20 vuotta sitten. Liekö aiemminkin.